Posted at 21:14h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Siitä on jo kohta kolme viikkoa, kun pyörähdin Alcatel Onetouchin kutsumana pikareissulla Berliinissä, mutta postausta reissusta en ehtinyt tätä aiemmin tehdä. Kyseessä oli kuitenkin kaikin puolin niin mainio matka lyhyestä kestostaan huolimatta, että se ansaitsee tämän kuvapainotteisen matkakertomuksen.
Saavuin Berliiniin itapäivällä kolmen aikaan torstaina (4.9.) ja suuntasin lentokentältä bussilla hotellini lähistölle. Jo tunti koneesta astumisen jälkeen olin tsekannut itseni sisään Hotel Palaceen. Sen lisäksi, että huoneeni oli upea ja todella tilava, oli koko hotelli muutenkin erittäin jees. Henkilökuntaa oli respassa koko ajan vähintään 6 henkeä (parhaillaan laskin heitä pyörineen siinä jopa 8 henkeä) ja palvelu oli ihan äärimmäisen ystävällistä. Mä en oikein ole tottunut tollaiseen, että laukku kannetaan huoneeseen puolestani ja että illalla huone käydään valmistelemassa nukkumaanmenoa varten (verht kiinni, päiväpeitto pois, tohvelit sängyn viereen..), joten tuntui tosi ylelliseltä. Fiilistä nostatti myös illalla aulassa pehmeästi musisoineet papat ja respassa tarjolla olleet nallekarkit! Nallekarkit ovat kuulema hotellin perinne ja niitä on tarjolla joka päivä klo 16-22. 😀
Suoriuduttuani kentältä hotellille niin nopeasti, oli minulla reilu tunti aikaa pyöriskellä hotellin lähettyvillä hieman kauppoja kierrellen ja kahvilassa istuskellen ennen kuin täytyi alkaa valmistautua reissun päätarkoitukseen, eli Alcatelin uusien Hero-tuotteiden lanseerauskemuihin. Rentouttavan vaahtokylvyn ja ankaran pakkeloinnin jälkeen suuntasin hieman jännittyneenä kohti hotellin edestä lähtenyttä kemukyytiä. Jännitystä oli ilmassa siitä syystä, että olin matkassa ihan yksin ja mietin, että minkähänlainen ilta yksinäisellä oikein olisi edessä.
Onnekseni olen sillä tavalla suulasta ja sosiaalista sorttia, että kauaa ei tarvinnut yksin hengailla, sillä bongasin bussissa nuoren naisen, joka päätelmieni mukaan oli myöskin matkassa itsekseen. Kemupaikan pihalla sitten marssin esittelemään itseni hänelle ja tiedustelemaan josko voisin liittyä seuraan. Kyseinen neitokainen esitteli itsensä Jelenaksi ja kertoi olevansa bloggaaja ja Ellen toimittaja Serbiasta. Että niin ne vaan bloggaajat löytävät toisensa näköjään joka paikassa.
Kemut järjestettiin jonkin vanhan tehtaan tiloissa ja aluksi ohjelmassa oli lehdistötilaisuus ja mahdollisuus tutustua uusiin laitteisiin; Hero2-puhelimeen ja Hero8-tablettiin. Itselläni on ollut nyt heinäkuusta asti käytössä Alcatel Onetouchin Idol Alpha -niminen luuri ja olen siihen kovin tykästynyt, vaikken android-puhelinta ollut aiemmin käyttänytkään. Olen käyttänyt nyt parin kuukauden ajan touta Alcateliä rinnakkain iPhoneni kanssa ja minusta on alkanut tuntua, että tuo uusi luuri taitaa nousta ykköseksi. Tykkään snadisti enemmän iPhonen käyttöjärjestelmästä, mutta Alcatel hakkaa iLuuri vitosen ihan kuus-nolla mm. akun kestossa ja näyttökin on aivan selkeästi parempi. Tai ehkä mää päädyn vaihtelemaan sim-korttia puhelimesta toiseen aina fiiliksen mukaan. 😀
Kemujen teemana oli #wecreate, millä viitattiin kaikkeen siihen luovaan mitä uusilla laitteilla voisi tehdä; piirtää, tehdä videoita ym ym. älypuhelin hommia. Me Jelenan kanssa annoimme oman luovan panoksemme ottamalla Hero2-vehkeellä itsestämme yhteiskuvan ja tuunaamalla kuvan viiksillä. Kyllä, ei olis elämää ilman älyluureja! 😀
Kemujen esiintyjänä oli Alcatel Onetouchin uusi yhteistyökumppani, monista hiteistään tunnettu DJ AVICII. Vaikka ei kyseinen musiikki ihan omalla top-listalla olekaan, niin täytyy sanoa, että jos tuollainen DJ-keikka täytyy jossain kokea, niin tuollainen vanha tehdasmiljöö on kyllä juuri oikea paikka. Valo- ja videoshow oli ihan vimpan päälle, joten kokonaisuus oli kyllä tällaisen rokkitytönkin mielestä varsin viihdyttävä. Ja kun joku oli koko ajan kaatamassa lisää shampanjaa tuoppiin (jep, loppuillasta ilmeisesti skumppalasit loppui, joten annoskoko kasvoi melkoisesti tarjoilun siirryttyä tuoppeihin. :D), niin mikäs siinä oli tanssiessa ja viihtyessä.
Onnistuin bongaamaan satojen ihmisten keskeltä myös ne ainoat ennalta ”tutut” ihmiset, eli edellisellä viikolla Helsingissä tapaamani Alcatelin hemmot, jotka minut ystävällisesti paikalle kutsuivat. Eli ei ollut loppujen lopuksi lainkaan yksinäinen ilta vaikka sitä ennakkon hieman pelkäsin. Vaikka kemut olisivat jatkuneet varmasti aamuun saakka, niin me suuntasimme uuden kamuni Jelenan kanssa takaisin hotellille suht fiksusti jo yhden aikaan.
Jonkun verran sitä skumppaa kuitenkin oli tullut kumottua, sillä aamulla päätä kolkutteli kevyt darra. Hotellissa oli kuitenkin otettu krapulat hienosti huomioon, sillä aamiainen oli tarjolla klo 11 saakka. Ehti siis ensin juoda minibaarista colaa peiton alla voivotellen pitkälle aamupäivään ja ehti edelleen hienosti mättämään pekonia ja bratwurstia. Noilla suolaisilla eväillä, noin litralla appelsiinimehua ja muutamalla söpöllä leivoksella ja suihkulla minusta kuoriutuikin sitten ihan uusi ihminen ja olin valmis viettämän vapaapäivää Berliinin katuja kuljeskellen.
Turistiselfie hotellin edustalla olleen Berlin Bearin kanssa. Noitahan on erinäköisinä ympäri kaupunkia ja ovat havaintojeni mukaan hyvin suosittua turistikuvamateriaalia. Itsekin olen niitä Berliinin reissuilla usemmankin ikuistanut. Voitaiskohan tänne Suomen karhukaupunkiinkin saada vähän enempi nalleja, kun nyt ei oo kuin se yksi tuolla raatihuoneen edustalla.
Ihan hotellin vieressä oli aivan uutukainen ostoskeskus nimeltä Bikini Berlin, joka oli varsin mukavan oloinen paikka niin miljööltään kuin liikkeidensäkin puolesta. Osa liiketiloista oli vielä remontissa, sillä paikka oli käsitykseni mukaan auennut vasta elokuussa. mutta paljon putiikkeja oli jo avoinna. Suurten perinteisten liiketilojen lisäksi Bikini Berlinissä oli tuollaisia pieniä ”häkkikauppoja” ja noissa pienissä kopeissa oli paljon pieniä paikallisia brändejä ja tuotteita. Mielenkiintoinen shoppailupaikka kaikin puolin!
Kaupossa kiertelyn lisäksi päivän ohjelmaan kuului Helmut Newtonin valokuvanäyttelyssä vierailu. Olin bongannut näyttelyn edellisenä iltana hotellihuoneesta löytyneestä kaupunkioppaasta ja päätin, että sinne on päästävä olipa se missä päin kaupunkia hyvänsä. No, kävi melkoinen munkki, sillä Helmut Newton Foundation sijaitsi n. 300 metrin päässä hotellistani, joten eipä tarvinnut kaukaa etsiä.
Nämä alla olevat kuvat ovat Helmut Newtonin elämää esittelevästä, hänen henkilkohtaisesta omaisuudestaan koostuvasta näyttelystä, joka on ilmeisesti pysyvä. Valokuvia puolestaan oli tällä hetkellä esillä kaksi eri näyttelyä: Us and Them ja Sex and Landscapes. Helmut Newton Foundation täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja museo avattiin aikoinaan näillä samoilla, vain vähän ennen Newtonin kuolemaa valikoiduilla näyttelyillä.
Oli huikeita kuvia ja olin ihan hirmu iloinen, että vierailin museossa. Paikka teki minut hyvin iloiseksi myös kirjakaupallaan, jossa olin saada hepulin kaikkien niiden ihanien valokuvakirjojen edessä. Siellä sattui vielä olemaan ihan hirmuisesti kirjoja hurjassa alessa, joten oli lähellä, ettei lähtenyt homma lapasesta. Halvat hinnat ja kilotolkulla paibavat opukset ei kuitenkaan ole kauhean hedelmällinen yhdistelmä lentomatkustajalle, joten oli pakko pitää järki päässä.
Ostin pienen Helmut Newton kirjan ja vaivaiset 2,4 kiloa painavan (kyllä, mä punitsin sen) David Baileyn Birth of the Cool -teoksen, joka irtosi naurettavaan 19,90 € hintaan. Olen tuota kirjaa hiplaillut ennenkin, mutta sen hinta on yleensä jotain 60-80 euron tienoilla. Hitto mikä löytö. Me happy. Siinäpä ne reissun shoppailut melkein sitten olikin. Parit sukat ostin ja Tommille pullon viskiä näiden lisäksi.
Näyttelyssä käynnin jälkeen kuljeskelin loppuiltapäivän vain ympäriinsä katuja ja istuskelin aurinkoisessa kahvilassa kakkua syöden ennen kuin sitten viiden maissa piti jo lähteä kohti lentokenttää. Siis vain hippasen yli 24 h Berliiniä, mutta siihen mahtui kyllä paljon ilahduttavia asioita. Yksikin päivä riittää tekemään lomaolon, jos vain pääsee irti normiarjesta ja tuolla se onnistui hienosti. Mutta kyllä täytyy näin kolmen pikaisen Berliinipyrähdyksen perusteella sanoa, että sinne olisi päästävä joskus ihan useammaksikin päiväksi.
Mahti reissu.
-matkan tarjosi Alcatel Onetouch-
