Jazzkadun markkinahulinat on taas houkutellut paikalle kebabmyyjät ja hassuja hattuja kauppaavat krääsäkojut. Tarjolla on onneksi myös kiinnostavia käsityötuotteita kuten koruja ja asusteita. Jos suuntaat tällä viikolla Poriin, niin suosittelen tsekkaamaan Jazzkadun tarjonnasta ainakin nämä kolme kovaa kotimaista.

VIA MINNET

Rakastan nahkaa ja rakastan korvakoruja, joten Via Minnetin sulkakoruja ja muita luonnosta inspiraationsa saaneita tuotteita ei voi olla ihastelematta. Tutustuin merkkiin ensi kertaa viime kesän Jazzeilla, kun ostin tuollaisen kollaasissa näkyvät kullan värisen rannekorun. Valikoima on vuoden aikana laajentunut ja nyt silmääni osui etenkin mitä upeammissa väreissä hehkuva sulkakorujen mallisto. Korvakoruina löytyy niin isoja kuin pieniä yksittäisiä sulkia ja useamman nahkasulan yhdistelmiä. 

Jos et ole tällä viikolla Porissa, niin Via Minnetiltä löytyy myös nettikauppa, (mutta ihan kaikkia tuotteita ei sieltä vielä löydy) ja jälleenmyyjänä toimii Muotikuu-liikkeet. Laajimman katsauksen näihin nahkakoruihin saa menemällä paikan päälle johonkin tapahtumaan, jossa yrittäjä ja korujen suunnittelija, Minna on luomuksiaan myymässä. Tulevat tapahtumat löydät TÄÄLTÄ. Syyskuun loppuun saakka Via Minnetin tuotteet löytyvät myös Helsinki-Vantaan lentoasemalla sijaitsevasta Pop up -myymälästä! 

 

ASMI

Kun käsivarrella keikkuu traktorin sisäkumista valmistettu laukku, ei veskan likaantumista tarvitse pahemmin pelätä. Kuminen laukku on näppärä pyyhkäistä puhtaaksi, jos vaikka terassilla joku kaataa siiderit sen päälle. 

Anni Iivarisen Asmi-merkki sai aikoinaan alkunsa hopealankakoruista, mutta nykyään Asmi keskittyy työkoneiden kierrätetyistä sisäkumeista valmistettuhin tuotteisiin ja Anni valmistaa jokaisen tuotteen alusta loppuun saakka itse. Renkaiden lisäksi laukuissa on hyödynnetty mm. turvavöitä ja jakopään sekä tuulettimien hihnoja. Jokainen tuote on täysin uniikki, sillä kumissa näkyy jälkiä sen entisestä elämästä. On paikkoja, viiltoja ja ruosteen jättämiä värjäymiä, ja juuri ne tekevät tuotteista erityisen hurmaavia. 

Asmin laukkuja ja koruja löytyy tällä hetkellä mm. Kuopiossa sijaitsevasta kesäputiikista sekä Lappeenrannan Galleria Kääntöpoijusta. Seuraamalla Asmin FB-sivuja saat tietoa tulevista tapahtumista, joihin Anni tuotteidensa kanssa suuntaa. 

 

MARIANNE UUSITALO

Myös nämä unelman pehmeät poronnahkatuotteet jäivät mieleeni jo viime vuoden Jazzkadulta. Oman huomioni kiinnitti erityisesti eri kokoiset ja malliset pussukat, sillä minä olen pussukkafriikki! 

Tuotteiden suunnittelija Marianne kertoi aloittaneensa tekemällä nahasta taideteoksia ja siirtyneensä 90-luvulla asusteiden ja korujen pariin. Kysyessäni miten hän alunperin valitsi materiaalikseen juuri nahan, osoitti Marianne miestään, Ilkka Uusitaloa. Ilkka on työskennellyt isänsä jalanjäljissä nahka-alalla jo 50 vuotta, joten materiaali on koko perheelle erittäin tuttu. Marianne ja Ilkka kertoivatkin heidän nyt jo aikuisten lastensa joskus nuorempana huokaisseen, että "kun ees joskus sais kangastakin!". 

Marianne valmistaa kaikki korut itse ja samoin osan laukuista, mutta esimerkiksi lompakoita ommellaan mm. Äetsässä. Marianne kiertää myymässä tuotteitaan messuilla ja tapahtumissa, mutta niitä löytää myös mm. Rovaniemellä sijaitsevasta Arktikumista.

Yhdeksi suosituimmista tuotteistaan Marianne nostaa poronnahkaiset reput, joita löytyy perinteisen hillityn mustan lisäksi myös villimpinä versioina kuten kullanhohtoisena tai pinkkinä. "Keski-ikäisten naisten jumppareppu", oli ollut aikoinaan perheen nuorison tuomio kyseiselle tuotteelle, mutta nahkareppujen tultua taas vahvasti muotiin, on ostajakunta kuulema selvästi käynyt nuoremmaksi.

Miksi oi miksi itse aikoinaan luovuinkaan tädiltä saamastani nahkarepusta? Ei uskonut 90-luvun teini niiden tulevan joskus vahvasti takaisin.

Mulla on tilipäivä perjantaina, saattaa joutua käymään hieman Jazzkadulla ostoksilla!


Ai vitsi miten kiva tapahtuma Turun Keskiaikaiset markkinat olikaan! Piipahdimme tänään Aurajoen rannalla yhdessä Tommin, anopin ja hänen miehensä kanssa ja yllätyin kyllä iloisesti. En ollut koskaan ennen käynyt markkinoilla, joten en yhtään osannut odottaa miten iso häppeninki olisi kyseessä. Mutta väkeä oli aivan valtavasti ja samoin oli kaikenlaista nähtävää.

Myyntikojut olivat pullollaan erilaisia käsitöitä ja herkkuja ja keskiajan tyyliin sonnustautuneet taitajat esittelivät erilaisia tuon ajan tekniikoita mm. soitinten rakentamisessa, savenvalamisessa, jousien ja nuolien vuolemisessa ja vaikka missä. Ainakin näin ensikertalaiselle kaikki oli todella kiehtovaa ja ryntäilinkin ihan into piukeana pisteeltä toiselle.

Markkinat ovat käynnissä vielä huomenna, sunnuntaina klo 12-18, joten vahva suositus! Tässä hieman kuvasatoa iltapäivältä.

Luin tapahtuman nettisivuilta, että paikanpäältä olisi halutessaan voinut vuokrata asuja. Ajatus kyllä kiehtoi hieman, mutta helle ei kuitenkaan houkutellut vaihtamaan shortseja pitkään mekkoon.

Lapsille tehdyt ritari- ym- asut olivat ihan mahtavia. Olisin halunnut itsellekin pienen miekan ja kilven. 😀

Lankojen värjäystä kasveilla

"Illiteraatti ja melkein idiootti.." julistavat hullun paperit. 

Tämä nainen taituroi upeita naamioita nahasta!

Piispakin tuli matkalla vastaan

Markkinavieraan asu. Uusi Campridge Satchel Companyn laukku pääsi ensi kertaa käyttöön. 

Ei ehkä se kaikista viilein asu. Tai siis, just se kaikista viilein asu!

Mutta ehkä parasta koko päivässä oli, että pääsin silittämään tätä pikku kisua!

Muutama pikku ostoskin tuli tehtyä. Ei kylläkään mitään keskiaikaista, mutta käsitöitä kuitenkin. Esittelen ne myöhemmin!

 


Eilen oli pitkästä aikaa sellainen kiva pelkkää rentoilua sisältänyt päivä. Vaikkakin täytyy myöntää, että ihan en päässyt duuni- ja koulustressaamisesta irti, mutta kovasti sentään yritin ja heitin ihan vaan vapaalle. 

Päivällä kävin pyörimässä Viikkarin kyläjuhlilla, missä oli tarjolla mm. pihakirppiksia, pop up -ravintoloita, elävää musiikkia ja jos jonkinmoista ohjelmaa. Viikkari, eli 5.osa tai viralliselta nimeltään Itätulli, on siis kaupunginosa Porin ydinkeskustan vieressä. Viikkarin rakennukset ovat suurelta osin vanhoja puutaloja 1900-luvun alusta ja jopa 1800-luvun puolelta. Wikipedian tietojen mukaan Viikkari "on eräs Suomen merkittävimpiä säilyneitä empirepuutalokaupunginosia". Näin rakennuskulttuurista sen enempää ymmärtämättömän henkilön sanoin se on yksinkertaisesti vaan ihanan idyllinen mesta.

Kyläjuhlien pääkallopaikalla, Sibeliuspuistossa oli mahdollista osallistua mm. "Viikkarin veispuukkiin" asettumalla paikalla olleiden piirtäjien malliksi. 

farkut-Marks & Spencer/t-paita-H&M/takki-Marks & Spencer/laukku-Olympus (saatu)/kengät-Vagabond/aurinkolasit-Le Specs/korvikset-H&M

Minä huitelin kyläjuhlatunnelmissa muuten ihan edellisenä päivänä ostamissani kamppeissa, mutta vaihdoin keltaisen t-paidan valkoiseen. Täytyy kyllä myöntää, että kun katselin itseäni peilistä kokovalkoisissa ennen takin niskaan nakkaamista, tuli mulle olo kuin olisin karannut Backstreet Boysien videolta. Jotenkin se kokovalkoinen vaan assosioituu päässäni hyvin pahasti tällaisiin kuviin.  😀 Onneksi petroolihurpula pelasti tilanteen, mutta I want it that way -korvamatoon takki ei valitettavasti auttanut.

Kullan kimallus sopii mielestäni tosi hyvin seka valkoisen että petroolinsinisen kaveriksi, joten päivällä tassuttelin pehmoisilla Vagabondin paljettitossuilla ja myöhemmin illan rientoihin lähdin muuten samoilla kamppeilla, mutta tökkäsin jalkaani Vagabondin kultakorkoiset pistokkaat. Ne olivatkin ihan hurjan hyvän näköiset tämän asun kanssa!

Satakunnan mobilistit järjestivät tänäkin vuonna kiertoajeluita vanhalla linja-autolla. Harmittaa, etten vieläkään ehtinyt itse kyytiin!

Pihakirppiksiltä löytyi jos jonkinmoisia aarteita. En yhtään ymmärrä miksi Anni jätti tuon upean propelihatun ostamatta! 😀

Tommi nautti erään pihan pop up -kahvilassa pimppipullan

Tavattiin myös monta karvaista Viikkarilaista

Seurueeni jäsenet pelasivat uhkapelejä

Tyhjin käsin ei kirpparikierrokselta päästy. Anni iloitsi kahdella eurolla ostmistaan iskemättömistä etanapannuista

Minulle puolestaan tarttui mukaan nätti pärekori kahdella eurolla. Mittailtiin Annin kanssa, että tuohon mahtuu justiinsa pari viinitonkkaa, kun lähtee Kirvatsiin piknikille. Jos ei piknik-koriksi päädy, niin ajattelin säilyttää siinä "jotain". Kuka muu tunnustautuu ihmiseksi, joka hamstraa erilaisia ihania laatikoita, purkkeja ja purnukoita ajatuksella, että "siinä voi sit säilyttää jotain"? Mulla on tässä asiassa jo pitkä historia ja hima täynnä jos jonkinmoista säilytyslootaa. 😀

Mutta se siitä rennosta hengailusta. Tulevat päivät onkin taas melkoista puserrusta. Jaksaa Veera, jaksaa! Torstaina pääsee Sotkamon kotikotiin hetkeksi hengähtämään!