Kyllä se on niin, että joskus sitä vaan tarvitsee elämäänsä sitä, että lähtee isolla porukalla kuuntelemaan hyväntuulista musaa, juo skumppaa, ajelee vähän limusiinilla ja raahautuu parhaan ystävän kanssa kotiin vasta, kun aurinko nousee. Ja just niin me eilen tehtiin!

Ja fiilistä voi vähän nostattaa lisää vetämällä niskaan tiimiasut. Niinkin me eilen Iinan kanssa tehtiin. Ei ollut mitenkään sen enempi suunniteltu meidän kukka-asusynkkaus, mutta kun kaivoin laukustani tuon HM+:n kukkahaalarin, kiskoi Iina kaapistaan KappAhlin housupuvun ja kun nähtiin ne vierekkäin, ei ollut enää muuta vaihtoehtoa. 

Tämä ei suinkaan ollut eka kertamme tekstiilikaksosina. Nämä releet puimme päälle ihan toisistamme tietämättä.

Laitan huomenna lisää kuvia tuosta omasta asustani, sillä tein sen kohdalla yhden melkoisen myönnytyksen omia pukeutumissääntöjäni koskien.

Meidän eilisen illan ensisijainen ohjelma oli siis Antti Tuiskun keikka Hartwallilla. Ja olihan se Anatude nyt ihan sairaan viihdyttävä! Yksi oma toivebiisini jäi puuttumaan. Olisin kovasti halunnut, että soimaan olisi pärähtänyt ”no se missä ne istuttaa jonku hiton puun”. Mua infottiin, että biisi on on nimeltään Juuret. Nytpä tiedän. 

Ilta jatkui vielä Skohanissa, mistä kuvittelimme lähtevämme kotiin yhdet skumpat juotuamme. No, ei ihan mennyt niin. Me porukan viimeiset viihdyttiin viiteen saakka. Käveltiin auringon noustessa kotiin kenkiä kipeiden jalkojen vuoksi keskenämme vaihdellen. Siinä oli hetken aikaa ystävän kanssa nauraessa maailmassa kaikki palaset paikoillaan.

Mutta olipa kaikin puolin todella hauska ilta! Sain viettää aikaa tuttujen ystävien kanssa, mutta tutustuin myös uusiin ihmisiin. Oli siis kaiken tämän päivän väsymyksen ja kevyen darran arvoista. En edes muista koska olisin viimeksi ollut oikein yökerhossa. Joskus vuosi sitten ehkä. On jäänyt viime vuosina kyllä kemutushommat todella vähälle. Mutta siksi juuri se taisi niin hauskaa ollakin, kun oli niin harvinaista. 

Kiitokset illasta menee sen tarjonneille Zadaalle ja tapahtumajärjestäjä Starsquadille!

 


Ensi viikolla on luvassa yksi kevään odotetuimmista päivistä, kun Hotelli Clarion täyttyy vaikuttajamarkkinoinnin parissa puuhaavista ihmisistä. PING Helsinki -festival kerää yhteen satoja bloggaajia, tubettajia sun muita somevaikuttajia sekä vaikuttajamarkkinoinnista kiinnostuneita yritysmaailman edustajia.

Olen itse osallistunut Pingiin joka kerta sen nelivuotisen historian aikana ja tapahtuma on aina ollut hurjan inspiroiva niin puhujien puolesta, mutta erityisesti yhteen kokoontuvan huikean jengin vuoksi. Luvassa on siis jälleen ahkeraa verkostoitumista, kokemusten vaihtoa ja ehkä vähän skumppaa.

Aloin tässä PING-meininkeihin pikkuhiljaa valmistautuessa kaivelemaan viime vuotisia kuvia ja hokasin heti kuvakansioon päästyäni, että ”höh, mullahan on jäänyt sen päivän asukuvat kokonaan julkaisematta”. Tarkempi perehtyminen paljasti kyllä hyvin selkeästi miksi näin oli päässyt käymään. Tulevan PINGIN kunniaksi siis huikea galleria viime vuoden festariasukuvista. Turhaan sitä nyt näin loistavia otoksia arkistoissa panttaamaan!

Mutta hei, vaikken näihin ruutuihin ikuistunutkaan ihan valokuvauksellisimpana itsenäni, niin täytyy sanoa, että asu oli kyllä varsin loistava pitkään festaripäivään. Joustava haalari ja supermukavat korkkarit veivät mua hienosti koko aamukasista alkaneen ja puolille öin omalla kohdallani kestäneen tapahtuman läpi. En kovin monia korkkareita keksi, joilla jaksaisin veivata noin pitkän päivän, mutta Wonderseilla onnistuu!

haalari – Asos / kengät- Wonders / laukku – Global Essentials

Ensi tiistaiksi pitäisi siis keksiä joku yhtä hyvin menossa mukana pysyvä ja toimiva asu. Harkinnassa on edellisessä postauksessa nähty Piecesin liljamekko. Saattaa hyvinkin olla, että meitä nähdään Clarionissa pari vähän saman oloista muijaa, sillä kävin eilen hankkimassa saman mekon myös bloggaajakollegalleni Nuorgamin Emmille hänen kovasti kuvieni perusteella ihastuttuaan. Meitä kahtahan on jokusen kerran somekuvien perusteella sotkettu toisiimme, joten katsotaan miten kaksosiksi onnistumme laittautumaan! 😀

Kiva asun lisäksi voisin toki koittaa ottaa tällä kertaa mukaan vähän kuvauksellisemman naamankin. (Tai siis, sama naama se on, mutta jos sadasosasekunnin verran keskittymiskykyä jostain etsis.. ) Mutta toisaalta, hyvät hetket ja hauskanpitohan eivät ole kiinni hyvästä naamapäivästä ja näteistä kuvista. Ne ovat kiinni kivasta miljööstä, mielenkiintoisesta ohjelmasta ja ennenkaikkea loistavasta seurasta. Ja PINGissä on luvassa kyllä kaikkea tuota.

Kun on oikein hauskaa, ei ole aikaa miettiä miltä tässä oikein näytetään. Sitä vaan nauraa silmät sikkuralla ja ikenet paistaen ja selittää kavereille juttuja kaksoisleuat hölskyen. Siihen pyritään PING-huumassa tälläkin kertaa! 

Pakkauslistalle ihan ekana kirjoitin kuitenkin, että UIKKARIT! Clarionin ihana katolla sijaitseva uima-allas on nimittäin käytävä kokemassa taas kerran. Lisään listalle nyt Lilja-mekon, mukavat kengät ja läjän käyntikortteja, sillä verkostoitumaanhan sinne mennään. 

Kun fiilis on viime aikoina ollut vähän mitä on, on erityisen tärkeää, että on jotain kivaa mitä odottaa. Onneksi siis tulee PING!

PS. Tähän sopii jälleen muistutus, että Huonoon valokuvaan ei kuole!

 


Toimitusosaston ikkujoulut, valmistujaisjuhlat, Raskasta Joulua -konsertti ja kokonainen työpäivä, joka sisälsi mm. yhden tulipalopaikan ja Perussuomalaisten piirikokouksen, siinähän sitä oli ohjelmaa yhdelle viikonlopulle. Töihin suuntasin sunnuntaina ihan arkisesti farkuissa, mutta kaikki muut viikonlopun menot heiluin yhdellä ja samalla asulla. 

Tämä bling bling -koristeinen trikoomekko oli oikein sopiva niin pikkujouluihin, perhejuhlaan kuin joulukonserttiinkin. 

mekko – Joseph Ribkoff (saatu) / nilkkurit – Vagabond 

Mekon kanssa sopisi tietenkin paremmin sirommat ja juhlavammat kengät, mutta tämän kertaiset menot oli kaikki sellaista sorttia, että pärjäsin hyvin tällaisella käytännöllisyyteen perustuneella valinnallakin.

Luotan yleensä näyttäviin korviksiin, mutta tässä mekossa on jo itsessään niin näyttävät koristukset, että jätin niille tilaa loistaa. 

Lauantai-iltana suunnattiin tosiaan murun kanssa Raskasta Joulua -konserttiin Porin Karhuhalliin (konserttiliput saatu) ja hitsit kun se oli hyvä. Hietalan, Leppäluodon, Koivusen, Parviaisen sun muiden hevi-äijien tulkitsemat versiot ovat jo vuosikausia olleet lähes ainoa muoto, missä suostun joululauluja kuuntelemaan. Konsertti on katseltu televisiosta joka vuosi, mutta nyt oli eka kerta, kun näimme sen livenä.

Artistihan vaihtelevat kiertueen eri keikoilla, mutta Marco Hietala urakoi konserteista jokaisen. Vaihtuvasta väestä Poriin osui melko täydellinen kattaus, sillä mukana oli Hietalan lisäksi JP Leppäluoto, Antony Parviainen, Floor Jansen, Tommi Salmela ja vain parin keikan verran mukana ollut Joe Lynn Turner.

Omasta mielestäni parasta oli, että mukana oli upea ääninen JP Leppäluoto, mutta pidän myös Parviaisesta ja Nightwishin Jansen oli mielenkiintoista kuulla livenä. Rainbow ja Deep Purple -ukko Turner oli toki myös vakuuttava laulaja, mutta kotimaiset rokkikukot olivat itselleni tässä konsertissa tärkeämpiä.

Keikkakuvia nappailin mun Olympus O-MD E-M1 rungolla ja 75 mm 1.8. -linssillä. Taisikin olla kyseisen kameran viimeisiä hommia ennen eläkkeelle jäämistä, sillä tänään mulle saapui uusi kamera! Toki tuo vanhuskin jää mulle vararungoksi, mutta tuskin sille enää paljon käyttöä tulee, kun on nuorempi ja vireämpi vehje kameralaukussa. Mutta kiitos rakas E-M1, näimme kanssasi paljon näiden neljän vuoden aikana, jotka yhdessä vietimme. 

Solistien lisäksi mua ilahdutti konsertissa myös kitaroiden varressa heiluvat pitkätukat. Etenkin koko Raskasta Joulua -konseptin isä Erkka Korhosesta (kuvassa oikealla) huokui niin älytön riemu lavalla olosta, että ei voinut kuin ihailla. 

JP aiheutti matalana kumisevalla äänellään mussa sen verran kovat kylmikset, että aloin samoin tein haaveilla, että tätä herraa olisi ilo kuulla enemmänkin vaikka kirkkokonsertin muodossa. Ja kuulkaas, hänellä on seitsemän paikkakunnan joulukonserttikiertue ja osa keikoista on nimenomaan kirkoissa! Saattaapa olla, että täytyy lähteä kuuntelemaan vähän lisää joululauluja vaikkapa Helsinkiin 22. joulukuuta.  

Jouluyö, Juhlayö, Sydämeni joulun teen, Tonttu, Heinillä härkien kaukalon, Tulkoon joulu ja monta muuta tuttua klassikkoa ehdittiin illan aikana kuulemaan ja jokunen kitarasoolokin totta kai. Vaikka musiikki ei peltisessä jalkapallohallissa ihan päässytkään oikeuksiinsa, niin loisto keikka oli siitä huolimatta. 

Onko teistä joku käynyt Raskasta Joulua -konserteissa tai menossa tuleville keikoille? Entä onko ryhmässä ketään omaa suosikkilaulajaa? Osa paikkakunnista on jo loppuunmyytyjä, mutta monelle keikalle on vielä tikettejä jäljellä!