Alan olla jo kurkkuani myöden täynnä PING Helsinki -postauksia, sen verran ahkerasti noille sisältömarkkinoinnin festareille osallistuneet pari sataa bloggaajaa, tubettajaa ja sometyyppiä ovat tuupanneet materiaalia eetteriin ja minäkin niistä suuren osan tsekannut. Yliannostuksesta huolimatta julkaisen kuitenkin itsekin vielä muutaman kuvan viime perjantaina Långvikissa pidetystä tapahtumasta.

Osallistuin PINGiin myös viime vuonna, kun tapahtuma ekaa kertaa järjestettiin. Olin tuolloin mukana Olympuksen edustajana vetämässä itse yhden pienen workshopin, mutta toki tarkastelin tilannetta myös ns. content gurun (kuten meitä bloggaajia ja muita sisällöntuottajia Pingissä kutsutaan) näkökulmasta. Tänä vuonna olin sitten paikalla pelkästään sisällöntuottajan ominaisuudessa.

Niin mahtavaa kuin viime vuoden tapahtumassa olinkin, niin tänä vuonna en päässyt ihan samaan fiilikseen. Johtunee pitkästi omasta stressin ja kiireen valtaamasta mielentilasta, että en oikein viihtynyt ihmispaljoudessa enkä ollut lainkaan tapahtuman luonteen vaativalla minglailutuulella. Siinä missä viime vuonna tutustuin hirveään läjään uusia ihmisiä ja solmin kontakteja pysyttelin tänä vuonna pääasiassa jo ennalta tuttujen ihmisten seurassa ja karkasin välillä hotellihuoneeseen rauhoittumaan kaiken hälyn keskeltä.

Onneksi seura oli kuitenkin parasta mahdollista, niin reilun vuorokauden reissusta tuli kuin tulikin oikein kiva omasta tympeästä tunnelmasta huolimatta. Iinan kanssa ei ole ikinä tyhmää ja tylsää.

Ohjelmassa oli siis erilaisia keynote-puheenvuoroja, workshopeja ja muiden sisällöntuottajien ja yritysten edustajien kanssa hengailua. Kuvassa selittävä setä on futuristi Gerd Leonhard, joka kertoi näkemyksiään tulevaisuudesta ja etenkin teknologian kehityksestä. Leonhard maalaili mieleemme hieman jopa kauhistuttavia kuvia siitä millaiseen asemaan, jo nyt elämässämme isoa osaa näyttelevät tietokoneet ja muut laitteet kehityksen myötä vielä nousevat. Hän muistuttikin, että ne asiat joita ei voida antaa koneiden tehtäväksi, nousevat entistä suurempaan arvoon. Rutiininomaiset tehtävät siirtyvät entistä enemmän koneille, mutta koneet eivät ole luovia eikä niillä ole tunnelyä, joten inhimillisyys on se mistä tulee kaikista arvokkainta pääomaa.

Ne workshopit, jotka itseä eniten kiinnostivat, ehtivät valitettavasti täyttyä ennen kuin ehdin ilmoittautua mukaan, mutta kahden tubettajan Laura Haimilan ja Hermanni Hyyryläisen vetämä video workshop antoi sen verran ajattelemisen aihetta, että aloin taas kerran miettimään, että mä kyllä haluaisin tehdä blogiin myös videoita. Nyt koitan vaan kasata ajatukseni siitä, että millaista se videosisältö sitten voisi olla ja millaisella tasolla sitä alkaisin toteuttamaan. Jos on toiveita tai ajatuksia Tyyliä metsästämässä -blogin mahdollisen videosisällön suhteen, niin kertokaa ihmeessä.

Långvik oli aikoinaan myös Kekkosen suosiossa ja herra osallistuikin näille festareille todella monella kopiolla. Pahviukko säikäytti tiukalla katsellaan kerran jos toisenkin tullesssaan vastaan milloin missäkin nurkassa. 

Itselleni perjantain kohokohta oli kyllä ehdottomasti Anssi Kelan yllärikeikka kesken lounaan. Siinä jäi yhdeltä jos toiseltakin pottumuusit lautaselle, kun salista pärähti Milla soimaan. Ja voitte vaan kuvitella sitä sometuksen määrää, kun täysi salillinen bloggaajia, tubettajia ja muita somehörhöjä pisti instat, facet, twitterit, periscopet ja snapchatit sun muut hyrräämään. 

Ilmeistäkin ehkä näkee, että oltiin Nakit ja Mutsi -Päivin kanssa pikkuisen innoissaan. Kela pyysi biisitoiveita yleisöltä ja minä ja Päivi huudettiin kilpaa omia toiveitamme. Minun rytmikkäästi tasajalkahyppimisen säestämänä huutamani PIIRRÄ MINUUN TIE!, PIIRRÄ MINUUN TIE! voitti tällä kertaa nakkimutsin toiveen ja olin ihan fiiliksissä tuota biisiä mukana hoilatessani. Olen nimittäin kuunnellut varmaan satoja ja satoja kertoja sen Sannin ja Anssi Kelan Vain Elämää ohjelmassa vetämän dueton kyseisestä biisistä. Parasta. "Taisin päästä juuri taivaaseen.."

Päivän paras asu puolestaan oli ehdottomasti Tämän kylän homopoika -blogin Einolla. Mikki Hiirtä päästä varpaisiin. Eipäs kun polviin, ne oli shortsit. 

Ei Iina, ne ei ole nännit, ne on suklaakonvehteja.

Ei siellä ihan kuivin suin sentään oltu. Valmiina pullossa saatava Bellini-drinksu oli itselle uusi tuttavuus, mutta varsin miellyttävä sellainen.

PING tulee siis sanoista people, interest, networks ja gathering ja ihan just sitä kaikkea se kyllä taas olikin. Illalla ohjelma jatkui vielä herkullisella illallisella ja rusettiluistelun hengessä metsästetyillä skumppapulloilla. Ja tuli sitä tanssilattiallakin käytyä ysäripopin soidessa. Itse luovutin ennen yhtä ja painelin unten maille viihtyisään hotellihuoneeseemme, mutta kuulin huhuja, että jälkeeni jääneet kaverit saattoivat jatkaa iltaa tequilan voimin. Mukaan pakkaamani särkylääkket eivät olleet turhia vaikken niitä itse tarvinnutkaan. 😀

Järjestelyistä ja lokaatiosta PING saa kyllä ihan täydet pisteet. Ei olis voinut sulavammin kaikki sujua. Ensi vuonna varmasti uudelleen ja silloin toivottavasti vähän sosiaalisemmalla fiiliksellä.

Mut niin, uudelleen se kysymys PINGn hengestä inspiroituneena, olisiko toiveita ja ajatuksia tämän blogin videosisällön suhteen??

PS. Tsekkaa myös Iinan kiva video PINGistä!


-Yhteistyössä Junarose-

Ei sit muuten oo lainkaan paskempi maanantai semmonen jonka saa aloittaa skumppa-aamiaisella (aamiaisen jälkkäriksi prinsessakakkua!) ja mennä sen jälkeen vielä hieman pötköttelemään katselleen rauhoittavia merimaisemia. Ja kun päivä jatkui pienellä shoppailukierroksella lisää kuplajuomaa nauttien ja päättyi vielä poreammeessa lillutteluun, niin väittäisin, että siinä perinteinen maanantaimasennus todellakin unohtui. Tällaisesta luksusmaanantaista pääsimme nauttimaan nyt tällä viikolla, kun Junarose vei minut ja kolme muuta plus-bloggaajaa keinumaan Itämeren laineilla Viking gracella.

Tämä taisi olla jo neljäs kertani Viking Gracella ja onhan se kyllä varsin viihtyisä ja kauniisti sisustettu laiva. Toki perinteisiä ruotsinlaiva -elementtejäkin löytyy, kuten kokolattiamatot käytävillä, mutta yleisfiilis on on sata kertaa tyylikkäämpi kuin menneinä vuosikymmeninä rakennetuilla risteilypaateilla. Plussapisteitä annettava myös laivan hyvästä olutvalikoimasta, onnistuin nimittäin tuomaan oluita ihan ankarasti harrastavalle miehelleni tuliaisiksi sellaisiakin juomia joita hän ei ollut vielä ehtinyt maistaa!

Aamulla heräiltiin Tukholman maisemiin.

Tärkeä osuus reissuamme oli tutustua Gracen Tax Freen Junarose -valikoimaan, joka on kuulkaas melkoisen laaja. Jos useimmiten risteilypaateilla tulee fiilis, ettei tax freessä todellakaan ole mitään muuta ostettavaa kuin bisselava ja uusi ripsari,niin Gracella joutuu kyllä pitelemään kukkaron nyöreistään kiinni. Suureen myymälään on valikoitu paljon muotituotteita laadukkailta brändeiltä ja mullakin on tainnut joka reissulla tarttua mukaan jotain vaatetta joko itselle tai Tommille. 

Tällä kertaa ostoskoriin päätyi mm. tuo joka naisen vaatekaappiin kuuluva klassikko, eli valkoinen paitapusero. En kuulkaa muista onko mulla ikinä ennen ollut istuvaa paitapuseroa, mutta nyt on! En ihan hirvittävän usein edes kaipaa kauluspaitaa, mutta nyt kun löysin tuollaisen yksilön, jossa on tilaa tisseille ilman, että alaosasta tulee teltta, oli se pakko hankkia. Eikä irvistä nappilistakaan tippaakaan! Halleluja! 

Kyseessä siis tämä Junarosen pusero. Normihinta tuon viitisenkymppiä, mutta laivalla hinta oli vain 37,50 €. Omille kurveilleni istui parhaiten koko 46.

Saimme myös valita ilmaiseksi yhden vaatteen jokainen, ja valitsin itselleni tuon musta-harmaan trikoomekon sen oltua jotenkin erityisen imarteleva malliltaan. Ja sitähän sanotaan, että pystyraita hoikentaa. 😀

Soviteltiin vaatteita tovi jos toinenkin. Myös Satu ihastui paitapuseroon ja hankki sen itselleen. Joanna näytti hemaisevalta sinisessä rypytetyssä mekossa ja Mimmi ihasteli mm. ruudullista talvitakkia.

Gracen myymälästä löytyneiden Junarose-tuotteiden lisäksi pääsimme sovittelemaan myös ensi kevään uikkareita, joista sitten valitsimme suosikkimme suunnatessamme spahan. Omat suosikkini olivat nämä kaksi kuvassa näkyvää kokouikkaria. Vaikka kukkakuosi onkin mielestäni vähän "granny", niin ihastutti tuo oikean puoleinenkin simmari kovasti. Päädyin kuitenkin tuohon astetta sporttisempaan pinkkimustaan uikkariin, sillä tuollainen rintamuksesta peittävämpi malli minulta puuttuikin. 

Junarosen uima-asut tulevat myyntiin helmikuussa ja luvassa on kokouikkareiden lisäksi myös bikineitä ja tankineja. Löytyy niin graafista kuin kukkaisaakin printtiä ja myös selkeitä yksivärisiä vaihtoehtoja. Hinnat muistaakseni jotakuinkin välillä 35-50 €. Eli jos olet pyllerö vailla simmareita, niin väijypä Junarosen valikoimia alkuvuodesta!

Rentouttava risteily päättyi poreammeen lämpimään syleilyyn merimaisemaan laskenutta aurinkoa katsellen. Mahtava maanantai todellakin.

PS. Julkaisin tän postauksen eka vahingossa nimellä "Mahava maanantai merellä". Kohtuullisen osuvaa näin plussabloggaajien reissusta kun oli kyse. ;D

-Matkan tarjosi Junarose ja Viking Line-


Huhhuh, olipahan kemut. Eilen siis iso läjä bloggaajia ja muita vieraita kokoontui juhlimaan The Blog Awards Finland -gaalaan, missä palkittiin huippuja blogeja mm. muoti-, lifestyle-, matka- kauneus- kategorioissa ja vielä monessa muussakin. Koska ehdolla oli hyvin pitkälti itselle tuntemattomia blogeja ja vain ihan muutama itselle tuttu, kiinnosti minua juhlissa lähinnä kavereiden tapaaminen. (Ja ehkä vähän viini.) (ai vähän?) Ja kylläpäs siellä paljon näkikin taas sellaisiakin blogikollegoita ja yhteistyökumppaneita joiden kanssa ei ole hetkeen törmätty. Kemut oli todella hyvin järjestetty ja fiiliskin oli ihan kohdallaan. Toista se oli sitten taas tänä aamuna. Oli hiton hyvä ratkaisu maksaa kaksikymppiä ekstraa, jotta sai luovuttaa hotellihuoneen pari tuntia myöhemmin. 

Tarjoilut oli kohdillaan ja mahtoiko johtua niistä, että taikurikundin temput uppos yleisöön ihan kuin väärä raha. Ilta sai ihan vielä ihan uuden vaihteen, kun lavalle asteli niinkin huippu orkesteri kuin Ricky-Tick Big Band.

Omana gaalaseuralaisenani oli täräyttävän upealta näyttänyt Jonna, jonka kanssa fiilisteltiin juhlissa, että ollaan tunnettu jo ihan hirmu monta vuotta. Mun blogi oli kuulema aikoinaan ensimmäinen, jota Jonna alkoi lukemaan ja innostui sitten aloittamaan omansakin. Muisteltiin lämmöllä myös ensitapaamistamme alkuvuodesta 2009 jossain ihan ekoissa blogikemuissa. Neiti saapui ravintolaan ja istui mua vastapäätä ja mä aloitin kehumalla neidin ihanaa nahkatakkia. "Ai, kiitti. Tää löyty kirpparilta 8 eurolla", vastasi Jonna ja minun kateudenpuuskani tuotti suustani ulos toikaisun "v***n lunttu!". Se oli sitten kuulema heti sillä selvä ja Jonna oli miettinyt, että "toi on hyvä tyyppi". 😀 On kyllä mahtavaa, että tää bloggailu on tuonut elämääni näitä mahtavia ihmisiä kuten tämänkin ihanan luntun.

Ehdokkaista omat blogitutut löytyivät lähes kokonaan lifestyle-kategoriasta ja kyseisen sarjan voiton vei täysin ansaitusti upea, mahtava ja parhain Tämän kylän homopoika. Onnittelin herraa kovasti jo kemuissakin, mutta täältä vielä kerran lämpimät onnittelut palkinnosta! 

Ricky Tick Big Bandin jälkeen ilta jatkui vielä DJ:n tahdittaessa menoa ja kollaasin pari kuvaa kertovat fiiliksistä, kun kajareista pamahti soimaan Antti Tuiskun Sata Salamaa coveri. Kohtuullisen onnellisen näköistä porukkaa.

No entäs sitten se oma kemuasu.. Mulla oli mukana kolttu johon en ollut ihan tyytyväinen ja päätin sitten eilen Helsinkiin päästyäni ihan vaan nopeasti tsekata Sokoksen Marks & Spencerin tarjonnan, kun olin edellisellä visiitillä nähnyt siellä monta kivaa mekkoa. Ja kuinkas kuulkaa kävikään, se oli about vartin suoritus ja mulla oli ostoskassissa niin upee kolttu, että ihan hengästytti. Siis juu, oisin voinu mennä sillä jo mukana olleellakin mekolla tai monella mullakin kaapista löytyneellä, mutta oon kyllä ihan sairaan iloinen, että tämä kissakuosinen väripläjäys tuli vastaan, sillä tää on oksat pois ehkä mahtavin kekkerikolttu joka mulla on ikinä ollut. Olen hankinnastani ihan fiiliksissä.

Jos oli kuuma kolttu, niin oli kyllä koko ämmäkin. En muista koska oisin ollut näin tyytyväinen omaan ulkomuotooni kuin eilen. Tommi ajeli mun tukan torstai-iltana ja eilen sitten Jonna ystävällisesti väkersi hiukseni sopivan sotkuiselle letille. Pinkki huulipuna mätsäsi mekkoon ihan täydellisesti ja naama näytti (ainakin vielä tässä kuvien ottovaiheessa) itselleni epätavallisen freesiltä. Oltiin Jonnan kanssa ihan äimänkäkenä molempien meidän upeudesta. Onneksi kuitenkin taksissa menomatkalla huomasin hillittömän silmäpaon stay upeissa, niin tuli pikkusen sitä itselle ominaista rähjäisyyttäkin hommaan, ettei ny ihan vallan täydellisenä tullu oltua liikkeella. 

Ja pitää tehdä tunnustus. Nää kuvat nyt vähän huijaa. Vaikka olen noilla pleksikoroilla jaksanut monet kemut (nää eiliset oli kylläkin Iinalta lainassa, mut itsellä on noi samat), niin eilen ei jostain syystä tuntunut kengät hyviltä. Tuskastuinkin epämukavuuteen jo noin 15 minsaa juhliin saapumisen jälkeen ja painelin narikkaan käymään kenkäpussillani. Ja mä kuulkaa sit bailasin koko illan mustissa kiilakorko-Crocseissa!  (saatu) Ei ihan yhtä fancyn näköiset jalkineet kuin noi mekkoon loistavasti passaavat kiiltonahkakorkkarit, mut yksinkertaisuudessaan kuitenkin vallan toimivat. Ja mikä parasta, koko illan tuntui kuin mun jalkoja olis rakasteltu. 

mekko- Marks&Spencer Per Una/kengät-MMM for H&M/laukku-Diesel/korvikset-Gina Tricot (saatu)

Tämän mekon myötä siis vinkkinä, että jos et ole koskaan Marks & Spencerin valikoimaan tutustunut, niin kannattaa! Olen kuullut, että moni on vähän kuvitellut sen olevan ihan mummokauppa, mutta siellä on monta eri mallistoa, joten tyylejä riittää monenlaisille mummoille, mammoille ja mimmeille. Ja mikä parasta, kokoja riittää monissa tuotteissa UK22 (50) saakka. Itse nappasin sovariin ensin koon 20, mutta se oli lantiolta liian suuri ja sain siis valita yhtä kokoa pienemmän eli UK18. M&S shop in shopeja löytyy tällä hetkellä Helsingin Sokoksen lisäksi Hämeenlinnasta, Jyväskylästä, Tampereelta ja Lappeenrannasta. 

Olispa äkkiä jotkut uudet bileet, haluan pukeutua tohon kissa-asuun pian uudelleen!