Tässä olisi ensimmäinen kuvasetti Roomasta. Jotta julkaisuissa olisi jonkinlainen punainen lanka, kokosin tähän postaukseen ruokaan liittyviä kuvia.

Torilla käynti on Italiassa aina todellinen elämys. Värejä, tuoksuja, paikallisia ihmisiä ja paljon paljon katseltavaa. Oman hotellimme lähes nurkan takaa löytyi Campo dè Fiorin tori jossa oli etenkin ruokatarvikkeet loistavasti edustettuina.

blogiin_ruoka

blogiin_ruoka1

Oli hienoa miten kauniisti vihannesmyyjätkin olivat tuotteensa esille asetelleet. Ja miten hillittömän paljon ihania hedelmiä ja kasviksia siellä olikaan tarjolla tähän aikaan vuodesta! Suomalaisen K-kaupan hevi-osastolla asioiva ei voi kuin kadehtia.

blogiin_ruoka4

Roomassa ei nälän yllättäessä tarvitse pitkään hortoilla, vaan ravintoloita ja kahviloita on ihan joka kulmalla ja yleensä useampikin. Keskeisimpien turistinähtävyyksien lähimaastoa en kuitenkaan ruokailuun suosittele, vaan parempia ja myös paikallisten suosiossa olevia ravintoloita löytää astumalla hieman sivummalle ja uskaltautumalla pienille kujille. Edellisellä reissulla sorruttiin supernälässä kerran yhteen pizzeriaan Vatikaanin lähistöllä ja se oli kammottava virhe!

Ravintoloita ei kannata arvioida tuomitsevasti pelkän ulkonäön perusteella, monesti juuri ne pienet ja hieman rähjäiset trattoriat, joiden ruokalistan sivuilla on viiniroiskeita, tarjoavatkin juuri ne matkan parhaat ateriat. Itse muistelen lämmöllä esimerkiksi Trasteverestä löytyvää pikkuista ravintola Da Enzoa, jossa illastimme aiemmalla reissullamme. Pöytää oli tuohon  rumasti sisutettuun ravintolaan odotettava ulkona lähes tunnin ajan, mutta ruoka olikin sitten erinomaista!

blogiin_ruoka3

Tällä reissulla ravintoloista jäi mieleen ainakin aivan LArgo di Torre Argentinan lähimaastossa pienellä kujalla sijaitseva Ristorante S’Anna, jonka löysimme hotellin vastaanottovirkailijan suosittelemana. Vetelin siellä kitusiini todella maittavan risoton ja yllä olevassa kollaasissa näkyvän omenastruudelin. Hintataso todella kohtuullinen.

blogiin_ruoka2

Yllättäen toisen todella mieleenpainuvan aterian tarjosikin sitten ketjupaikka. Tapasimme äidin paikallisen neulojaystävän keskusasemalla ja suuntasimme yhdessä syömään. Lounaalla oli ihan pastafiilis, joten hän johdatti meidät Via Giobertille ravintolaan nimeltä Pastarito. Söin siellä sitten ehkäpä elämäni tähän mennessä parhaan pastan! Valitsin soosiksi Amtricianan ja pastaksi Bucatinin. Täydellistä. Annos oli ihan hervottoman iso, mutta se oli niin iso, että oli pakko kiskoa se kaikki halkeamisen uhallakin. Illallispaikaksi turhan pikaruokalamainen, mutta  loistopaikka lounaalle shoppailun lomassa.

blogiin_ruoka5

Omankin kokemukseni mukaan Trasteveren alueelta löytyy paljon kivoja ja tunnelmallisia ravintoloita ja samaa sanovat myös paikalliset. Useampikin jolta kysyttiin, että mihin kannattaisi suunnatat syömään, kehotti suuntaamaan joen yli Trastevereen. Onneksi olimme tälläkin kertaa vain parin ratikkapysäkin päässä edellisen reissun hotelliltamme ja sen jo hieman tutusta ympäristöstä, joten siellä käytiin muutamat lounaat tälläkin reissulla nauttimassa.

Ah, mä rakastan noita kuvia tuolta torilta ja noita kinkkukuvan kanssa samassa kollaasissa lounastavien tyyppien kuvia. Taksikuskin eväsleipä ja pörröpää katukiveyksellä syömässä. Mä saan ihan hurjia kiksejä matkoilla tällaisesta katukuvaamisesta. Minulla on koko reissusta ehkä kaksi kuvaa itsestäni, mamma esiintyy muutamassa kuvassa ja muuten olen tykittänyt satoja ruutuja paikallisia ihmisiä. Ne palauttavat paikan tunnelmat muistiin niin elävästi.


Muistatteko, kun Mangon tulevasta plussamallistosta kirjoittaessani heitin, että vois taas lähteä Roomaan, jotta pääsis tsekkailemaan ihan livenä niitä vaatteita? No, kappas vaan mamma varasi toissailtana meille muutaman päivän reissun ja suuntaammekin tuonne ihanaan kaupunkiin tammikuun loppupuolella! Mieskin kommentoi heti matkasta kuullessaan, että ”no nythän sä pääset sit heti tuoreeltaan kattoo niitä yksiä plussavaatteita”. Ihanaa kun toinen lukee mun juttuja ja kiinnittää huomiota. 🙂

Nyt olikin sitten ihan pakko vähän fiilistellä syksyn 2012 Rooman reissun kuvia. Tuolloinhan me matkustettiin vaihteeksi isommalla porukalla, kun mukana oli kerrankin äiti ja hänen kaikki kolme tytärtään. Tykästyin kaupunkiin todella ja siksi onkin ihanaa matkustaa sinne uudelleen. Tällä kertaa eivät kelit tietenkään ole yhtä lämpöiset kuin syyskuuhun ajoittuneella vierailulla, mutta kiva nähdä paikka hieman erilaisessakin ”valossa”

579938_10151170991408955_451072515_n

Muutama shoppailutäsmäisku on suunnitelmissa. Ajateltiin käydä mm. Castel Romano Designer Outletissa parinkymmenen minsan matkan päässä Roomasta ja ne Violeta by Mango -kamppeet tosiaan haluiaisin tarkastaa. Noiden lisäksi pistin ylös yhden alusvaateliikkeen osoitteen, josta halausin käydä etsimässä Primadonnan lempiliivejäni jossain uudessä värissä.

Mutta shoppailua enemmänkin mua kiinnostaa valokuvaus! Mä rakastan kuvata paikallisia ihmisiä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Arjessa valokuvaus on mulle työtä, eikä välttämättä aina innostavaa, mutta matkoilla mä elän kamerani kanssa intohimoisessa rakkaussuhteessa ja annan sulkimen laulaa satoja ja taas satoja ruutuja. Tässä muutamia Rooman matkalta 2012.

551712_10151175284763955_1548140446_n

375863_10151175305563955_1458823957_n

228404_10151166775673955_2115193468_n

207871_10151172170138955_2058185843_n

3708_10151175305278955_1994382054_n

377244_10151175305773955_733086959_n


Vulgar Necrolatry! Koskaan eivät ole Karelian Isthmusin sulosävelet raikuneet yhtä muhkeasti kuin eilen illalla Oslon John Deessä. Ensimmäinen fiilis bändin aloittaessa oli, että nyt on kuulkaa rumpusoundit kunnossa! Tuplabasarit jytisivät suoraan munasarjoihin ja saivat lähes tipan lissiin. Keikkapaikka ja miksaaja saavat kyllä ihan täydet pisteet äänentoistosta. Vaikka lempibändi kuulostaa omasta mielestä hyvältä koska vaan ja missä vaan, niin eilisessä oli ihan erityisesti kaikki kohdallaan.

Muutamakin kaverini ihmetteli, että miksi ihmeessä menen katsomaan kotimaista bändiä jonnekin oman maan rajojen ulkopuolella, mutta se kyllä todellakin kannatti. Amorphis on täällä Oslossa vain metallipiirien bändi, eivätkä heidän mainstreamyleisöönkin uppoavat hittinsä ole soineet radioissa kuten kotisuomessa. Niinpä keikkapaikkakin oli melko pieni ja paikalla oli paljon vanhan liiton väkeä, joka iloitsi erityisesti esi-Joutsen materiaalista.

Bändi huomioikin loistavasti tämän turskanhajuisen kirkonpolttajakansan rakkauden mörinään, joten settilista sisälsi astetta mörömpää materiaalia kuin useimmat Suomessa kuulemani keikat. Kotona orkesteri haluaa varmasti miellyttää myös ehkä pelkästään paikalle hittibiisien innoittamana tullutta kuulijakuntaa. Niinpä tämä fani olikin todella mehuissaan kuullessaan selkeästi edellisistä kokemuksistaan poikkeavan keikan. Voi örinä! Tomin vatsanpohjasta saakka kummuneet syvät murahdukset saivat meikäläisen sukkahousut rullalle ja hymyn korviin. Eikä herran ulkoinen habitus varsinaiseti taaskaan haitannut.

Into Hiding, Black Winter Day, Against Widows, My Kantele, Sampo, Sky Is Mine ja paljon, paljon muuta mahtavuutta mahtui illan biisilistalle. Uude Circle-albumin raidoista kuultiin ainakin Wanderer, Hopeless Days, Narrow Path, Nightbird's Song ja Shades of Grey. Kyseinen levy on itselle todella merkityksellinen senkin vuoksi, että pääsin kuulemaan sen kaikki biisit jo neljä kuukautta ennen levyn ilmestymistä. Melkoisen ikimuistoinen juttu kaltaiselleni fanille!

Bändi lopetti totutusti encoren yhteislauluun sopivalla Eclipse-levyn hittibiisillä House of Sleep, jonka sanat oslolaisetkin hallitsivat täydellisesti. Toki joka keikalla jää itse aina odottamaan vielä sitä jotain yhtä biisiä. Tällä kertaa sekä minä, että serkkuni Saara olisimme räjähtäneet riemusta, jos settiin olisi mahtunut vielä menobiisi Towards and Against. Mutta en suostu kyllä valittamaan pätkääkään. Keikka oli yhdellä sanalla kuvattuna LOISTAVA!!!!!1111!!!!!

Olen onnellinen. Me happy. Tusen takk. Glitterporo approves.