Huuda, huuda ilosta / Huuda, huuda vapaudesta / Huuda, huuda onnesta / Ja sä voit poistuu hymyillen

Jotta nyt ei ihan olisi turhaan otettuja kuvia, jotka vaan hautautuu kovalevylle, niin pistetään nyt muutama Haloo Helsinki -otos edes tänne näytille. Elli ja kumppanit siis esiintyivät lauantaina tuossa alle kilsan päästä meiltä Porispere-festareilla. 

Olin paikalla siis ihan vapaalla, en töiden puolesta, joten napsin kuvia ihan perinteisesti yleisön joukosta kuvauspitin sijaan. Vehkeinä vapaa-aikani luottokamera Olympuksen PEN E-PL7 ja linssinä 75mm 1.8. Toimii hyvin tuollaisessa tilanteessa, kun kääntyvän näytön ansiosta pystyy kuvaamaan pään yläpuolelta edessä olijoiden yli. 

Rakas, ollaan vaan hiljaa

Katsellaan huojuvaa viljaa

Se kauniisti katseestas taipuu,

ja niin taivun myös minäkin

Rakas, ollaan vaan hiljaa

Ei korjata vuotavaa maljaa

Rakastellaan yhtä aikaa

niin kuin nuo perhosetkin

Tässä mä seison kaipausta rinnassa

Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Maailma on minun, maailma on sinun

Maailma on tehty meitä varten

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Kun valot sammuu niin sä kaiken näät

Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät

Suljet silmäsi ja hengität

Kyllä kaikesta sä vielä selviät

Joku voimas vei vaik sä huusit ei

Tää on hulluuden highway

Avaat silmäsi ja hengität, kyllä huomenna sä ymmärrät

Vielä elossa oot! Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!

 

Kursivoidut tekstit Haloo Helsingin biiseistä.


-Kaupallinen yhteistyö, Rauman Pitsiviikko-

Minä olin maalaillut mieleeni kuvan kuinka kuvaisin pitsiin pukeutuneita ihmisiä vanhan Rauman katuja pyyhkivässä ihanassa kellertävässä ilta-auringossa. Olin kuvitelmissani kuitenkin ohittanut tosiasian nimeltä Suomen kesä. Niinpä tätäkin kesätapahtumaa sitten vietettiin tarpomalla koko ilta vesisateessa.

Vaikka oma pitsipuseroni peittyikin halvan sadeviitan alle, niin onneksi Mustan pitsin yön kävijöistä löytyi myös jonkin verran sään uhmaajia, joiden pitsit olivat näyttävästi esillä.

Kaarina päätyi nappaamaan sään vuoksi kauniin mekkonsa päälle vielä yhden ylimääräisen pitsihamekerroksen lämmikkeeksi. Kirpputorilta löytynyt röyhelöhame piilotti alleen sateeseen sopivat klassikkojalkineet. 

Ensimmäistä kertaa Mustan pitsin yön teemaan pukeutunut Salme esiintyi näyttävästi vanhassa hääpuvussaan vuodelta 1975. Alunperin kokovihreä mekko oli saanut ompelijalla uuden pitsisen ilmeen.

Ystävykset Liisi (vas.) ja Maiju olivat molemmat käyneet siskon vaatekaapilla. Maiju kertoi käyneensä Mustan pitsin yössä jo lapsesta saakka ja pitsipukeutuminen on aina kuulunut asiaan.

Espoosta paikalle saapunut Liisi puolestaan oli ensikertalainen pitsiviikko-kävijä, mutta totesi halunneensa heti panostaa täysillä. 

Liisin kaunis hiuspanta on varsinainen sukuaarre. Sen pitsi on isoisotädin vanhaa ja koristeena olevat sulat siskon edesmeenneen Kaiku-kukon pyrstöstä. R.I.P. Kaiku. 

Tiinalle pitsiin pukeutuminen on monivuotinen perinne. "Ei haittaa vaikka sataa. Kerran vuodessa on saatava päälle lempi hame!"

Sohvi oli Mustan Pitsin Yössä "ainakin 20. kertaa!" Kokomusta pitsiasu ei kuulema ole naisen normityyliä, mutta kerran vuodessa on hauskaa revitellä. Tässä asussa enemmän oli enemmän, päälle oli päätynyt pitsihame, pitsipusero, pitsinen hartiahuivi ja vielä pitsistä tehdyt korvikset!

"Tämä on mun vakiomekko Pitsin yöhön", kertoi Jenna.

Illan näyttävin pariskunta oli ehdottomasti Riina ja Kari. Yhteneväisissä asuissa oli ehditty jo käydä aiempana viikonloppuna tanssimassa Salamakalliolla Arja Korisevan keikalla.

Mustan pitsin yöhön pukeutuminen kuului pariskunnan monivuotisiin perinteisiin, mutta pukeutuminen on heille tärkeää muutenkin. "Aina tansseihin tai juhliin lähtiessä pukeudutaan sävy sävyyn", kertoi Riina.

Pitsiä aina pienimpiä yksityiskohtia myöden! Tämä partarusetti teki allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen.

Aika upeita pitsityylejä kyllä. Mut mites oli mun oman asun laita… 

Trust me.. kyllä siellä höyrystyneen muovin alla pilkahtelee pitsi! 

 


No huhhuh, nyt on kyllä todella tapahtumarikkaat ja mahtavat kuusi päivää takana. Olen nähnyt alle viikossa niin paljon ystäviä, blogikollegoita ja uusia tuttavuuksia, että en normaalisti edes kuukaudessa. Tarvitsen todellakin muutaman päivän yksinolonollauksen kaiken tämän sosiaalisuuden jälkeen.

Mutta, nyt kun olen tässä bussi matkalla takaisin kohti kotia, niin ajattelin tuupata eetteriin tällaisen sekavan eri laitteiden syövereistä löytyvästä materiaalista kootun kuvakatsauksen menneisiin päiviin Helsingissä.

Keskiviiko ja torstai kierreltiin bloggaajakemujen kanssa PR-toimistojen pressipäivillä tutustumassa (ensi syksyn) uutuuksiin. Kiinnostusta itsessäni herättivät mm. KN Collectionin hatut, Longchampin leopardilaukut ja Plantagenin söpöt kaktukset. Minulla on nimittäin nyt ekaa kertaa elämässäni parveke ja haluaisin sinne jotain kasveja, mutta koska peukaloni ei lainkaan viherrä, veikkaan sitkeiden piikkikasvien olevan ainoita jotka pysyisivät hoidossani hengissä.

Einon kanssa soviteltiin aurinkolaseja. Herra suhtautui ensiksi hyvin epäilevästi noihin Policen sinisiin plekseihin, joita halusin hänen sovittavan, mutta joutui sitten myöntämään, että nehän olikin oikeastaan aika päheät. Mun mielestä olisivat just sopivan kreisit Einolle. Itselläni kuvassa silmillä muistaakseni Valentinon pokat.

Käytiin Iinan ja Nooran kanssa Kokkikartanon tilaisuudessa maistelemassa heidän burgeruutuuksiaan. Täytyy sanoa, että Maalaishapurilaisen pihvi oli vallan maistuva. Uusi vegaaninen falafelhampurilainen jäi valtettavasti vatsan täyttymisen vuoksi vielä kokeilematta, mutta aion sellaisen kyllä napata mukaani kaupasta heti, kun sellaisen bongaan.

Reissu sisälsi ihanan paljon aikaa ystävien kanssa. Iinan kanssa ehdittiin hengata kolmena päivänä putkeen ja Jonnankin kanssa ehdittiin parantaa maailmaa ruoan äärellä.

Perjantaina oli mahtavan PING Helsinki Business Festivalin vuoro. Tämä huikea vaikuttajamarkkinoinnin tapahtuma sen kuin paranee vuosi vuodelta. Päivään mahtui nspiroivia puheenvuoroja, uusia tuttavuuksia, kannustavia keskusteluja ja tietenkin kunnon bileet.

PING on siitä hieno tapahtuma, että siellä on kaikki niin samanlaisella asenteella liikkeellä, että on helppo mennä juttelemaan uusein ihmisten kanssa. Sen kuin esittäytyy ja kysyy, että kukas sä oot. Tosi toimiva eka repla on myös, "moi, mä seuraan sua, instassa/tubessa/blogissa". 

PING järjestettiin tällä kertaa Clarion hotellissa Helsingin jätkäsaaressa. Majoituin siellä kaksi yötä viihtyisässä huoneessa, jonka sänky oli taivaallinen.

Tällä kertaa muistin myös ottaa uikkarit mukaan, toisin kuin joulukuisella Clarion vierailullani, ja ehdin lauantaiaamuna testaamaan 16. kerroksen kattoterassilla sijaitsevan upean uima-altaan, josta on näkymä koko Helsingin ylle. Hieman oli vilpakka keli tuulen ja rännän seassa, mutta uima-altaan vesi tuntui sitten sitäkin lämpimämmältä.

Lauantaina muru liittyi seuraani ja suunnattiin ystäväpariskunnan kanssa illalliselle. Unioninkadulla sijaitseva italialainen ravintola Toca sai seurueeltamme ihan täydet pisteet. Kolmen ruokalajin menu maksoi vain 45 € ja oli todella herkullinen ja yllätyksellinen. Ravintolassa ei siis ole varsinaista ruokalistaa, vaan menu vaihtuu jopa päivittäin.

Me otettiin ruoan kylkeen myös niille suunnitellut juomapaketit ja oli kyllä aivan todella toimivia makupareja. Iso peukku myös paikan palvelulle! Tänne suuntaan ehdottomasti toistekin.

Sunnuntaina saatiin seuraamme lisää porilaisia ja ohjelmassa oli Ghostin keikka jäähallissa. Ennen sitä kuitenkin taas syöpöteltiin ja juopoteltiin. Tällä kertaa Sori Taproomissa, joka valikoitui paikaksemme seurueen miesten olutintoilun vuoksi. Minäkin yllätin itseni ja tilasin pikkupikkulasillisen olutta. Kyseessä oli kylläkin nii n marjamehun makuinen juoma, että ei sitä heti olueksi uskoisi.

Keikalta ei ole kuvamateriaalia, mutta kylläpä potki hienosti Papa Emeritus ja Nameless ghoulsit. Pistivät pystyy oikein kunnon kirkonmenot. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun innostun yhtyeestä enempi vasta kuultuani livenä. Nyt menee ehdottomasti pari Ghostin albumia hankintaan.

Vappupäivää saatiin onneksi viettää viikonloppua aurinkoisemmassa säässä ja tähän keliin sopi hienosti sekä kevän eka tötteröjätski että maailmanpyöräajelu. 

Ystäväni kutsui meidät hänen ja miehensä mukaan SkyWheeliin shamppanjan makuiselle ajelulle. Juotiin siis pullo Veuve Clicquotia ja ihasteltiin maisemia. Sitten vielä Bryggeriin syömään porukalla ennen kuin me Tommin kanssa suunnattoin kotimatkalle. Aika  ihana vappu siis. Ja ihan koko reissu.