1. Toppi-Reebok, Ellos Vaikka siviilissä en tällaisia väri- ja kuvio -oksennuksia päälleni pukisikaan, niin urheiluvaatteissa ne viehättää.
  2. Sukat-Puma, Ellos Nämä Puman varrettomat sukat ovat ehdottomat lempparini! Eivät kurkistele rumasti treenikengistä.
  3. Trikoot-Nike, Zalando Värikkäiden ja kuviollisten yläosien kanssa kokonaisuutta rauhoittaa mstat trikoot
  4. Painonnostokengät-Adidas Itselläni käytössä olevista Powerlift 2.0 -kengistä on tullut markkinoille uusi väri.
  5. Toppi-Reebok, Ellos. Vaakaraidat leventää, tekisikö ne myös lihaksikkaamman näköiseksi? 😀

Se on hieno tunne, kun kävely on tönkköä ja takamuksessa ja reisissä sykkivä kevyt kipu muistuttaa, että siellä kaiken läskin alla on myös lihasta. Tätä fiilistä ei olekaan kesän aikana koettu sillä sporttitouhut jäivät touko-kesäkuun vaihteessa ihan hunningolle. Ei mitään sen kummempia syitä kuin että en vaan saanut ahteriani ylös sohvalta. Alkukesä meni kohdallani sellaisessa väsymyksessä ja sumussa, että en tehnyt juurikaan muuta kuin kävin töissä ja nukuin ja sitten sitä vaan jotenkin ajatteli suosiolla palaavansa salille syksyllä ns. uuden kauden alkaessa. Eilen sitten muutaman kuukauden tauon jälkeen punttikoulussa kyykätessä jysähti mieleen kyllä melkoinen katumus siitä, että päästi itsensä hunningolle. Rauta painoi aivan liikaa, tempauksen kertaamisen sai jälleen kerran aloittaa pelkällä tangolla ja jo muutaman etukyykyn jälkeen piti alkaa vilkuilemaan kelloa, että koska kidutus olisi ohi.

Olo oli siis monella tavalla epämukava, mutta löytyihän siitä painojen pariin paluusta jotain positiivistakin kuten se, että eräs nuorimies kommentoi rinnallevetojani katsoessaan, että "sä olet kyllä käynyt täällä aiemminkin.". En siis ollut taantunut aivan ensikertalaisen tasolle vaikka se itsestä siltä tuntuikin. Ilahdutti kovin. Päivän positiivisiin kuului tietenkin myös punttikoulusta tutuksi tulleiden kivojen treenikavereiden näkeminen ja se, että ylipäätään sain itseni raahattua paikalle. Kyllä se tästä taas lähtee! Ensi viikolla suunnitelmissa palata myös Lastaamon CT Voima -tunneille.

Pyörin eilen Intersportin hyllyjen välissä ja myyjä tuli kysymään mitä etsin. "Treenimotivaatiota lähinnä metsästän", oli vastaukseni. Oikeasti en kyllä itse tarvitse tällä hetkellä yhtään urheiluvaatetta, sillä viime talvena tuli hankittua yhtä jos toistakin, mutta ainahan niitä uutuuksia on kiva kyylätä ja ainakin itselleni ne kunnolliset ja hyvän näköiset treenireleet ovat todella tärkeitä. Haluan päälleni vaatteita joista tulee energinen ja sporttinen olo ja sitä en itse missään virttyneissä verkkareissa ja ikivanhassa t-paidan retkussa tavoita.  Vaikka oma sporttivaatekaappi onkin tällä hetkellä kunnossa, niin keräilin kuitenkin kollaaseihin muutamia omaa silmääni miellyttäneitä syksyn uutuuksia itselleni tutuilta ja käytössä hyväksi havaituilta merkeiltä. Kaikki kollaasien tuotteet ovat sellaisia joista kokovalikoima riittää ainakin kaltaiselleni 46-48 kokoiselle.

 

  1. Pitkähihainen pusero-Nike, Ellos. Syksyn viimassa lenkkeillessä tarvitaan pitkät hihat.
  2. Trikoot-Reebok, Ellos. Hirveen harmillista, etten oo trikoiden tarpeessa, nää niittipöksyt ois upeet!
  3. Haalari-Nike, Stadium. Haalarin mahtavuutta punttihommissa olen hehkuttanut jo aiemminkin. Ei turhaa pöksyjen nostelua kyykkysarjojen välissä!
  4. Toppi-Nike, Zalando. Tiukan haalarin päällä on kiva käyttää ohutta ja keveää toppia.
  5. Painonnostokengät-Adidas, Fitnesstukku. Kun sain ensi kerran painonnostokengät jalkaan, parani kyykyt selkeästi. Power Perfect II -mallissa kantaa on vielä hieman enemmän kuin edellä nähdyssä Powerlifteissä.

En kai mä ollut ainoa joka lusmusi kesän? Kai jollain muullakin on sama uudelleen aloittamisen kauhu kuin minulla??


Väliin pieni sporttirelevinkki! Olen itse tykästynyt käyttämään punttihommissa usein haalaria erillisten osien sijaan. Ainakin kaltaisellani omenavartaloisella tuppaa ne trikoopöksyt helposti etenkin kyykätessä rullautumaan vyötäröltä ja se on niiiiiiin raivostuttavaa olla koko ajan nostelemassa ja korjailemassa vaatteitaan joka suorituksen jälkeen. Haalari poistaa tän ongelman tyystin eikä tarvitse pelätä persvaon vilkkumista treenikavereiden kiusaksi.

Itselläni on parikin Adidaksen haalaria, Toinen on tämä alla olevassa kuvassa näkyvä, kuvioltaan äärimmöisen rasittava ohut olkaiminen kokopuku ja toinen kokomusta leveämmillä olkaimilla varustettu versio. Nyt Ellokselta hyppäsi silmille tuon mustavalkoisen haalarin astetta kauniimpi sisko. Mikä ihanuus! Montako treenihaalaria ihminen saa omistaa? (vastaus on, että varmaan aika monta, jos vaan taas sais aikaiseksi treenata eikä vaan lusmuais sohvalla kuten mä viime viikot)

GS Catsuit -haalarin normihinta on 65 €, mutt Elloksella on sunnuntaihin saakka tarjolla alennus joka koskee myös merkkituotteita. Yli 60 € ostoksesta el on 20 euroa, joten tuo haalari irtoais siis hintaan 45 €! (lisätietoja alennuksesta löytyy heti etusivun alebanneria klikkaamalla)

Mitä kokoihin tulee, niin itse olen todennut, että itselleni olisi paras sellainen koko L:n ja XL:n välistä. XL (46/48) on vähän  turhan pitkä tällaiselle alle 170 senttisella ja sen takia mustan haalarini olkaimet esim on itselle hieman pitkät. Tuo silmissä vilisevä haalari puolestaan on kokoa L (42/44). Ja kyllähän se siis justiinsa päälle menee, mutta ehkä se L-XL välimuoto olis kaikista paras.


Tiiättekö kuule mitä.. Tänään oli ehkä eka kerta, kun mua ei treenatessa ollut kertaakaan sellanen olo, että ”en pysty, en jaksa, loppuispa tää äkkiä!” tai muutenkaan silleen yleisesti vituttanut. Toki siinä kohti, kun tempaus tuntui taas kerran ihan ylivoimaisen vaikealta ja tuli epäonnistuneita suorituksia, niin teki mieli potkia tankoa ja kiukutti, mut se oli erilaista se ärsytys. Se oli sellaista ”jumalauta, mä haluun onnistua tässä!” eikä sellaista ”äää, tuntuu epämukavalta, haluun kotiin” -fiilistä. Ekaa kertaa mulla oli siis Punttikouluun mennessä lähtökohtaisesti positiivinen olo ja mä odotin innokkaasti mihin kaikkeen mä tällä kertaa pystyisinkään. Suunnaton ero siihen yleensä vallinneeseen ”en mä kuitenkaan jaksa mitään” -ajatusmaailmaan. En tiedä oliko tämä nyt vaan joku hetkellinen viiraus vai olisiko tästä tunteesta pysyvämmäksikin. Mä toivon jälkimmäistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

positiivista fiilistä nostatti myös mun törkeän hienot sukat! Törkeän hienot Adidas Neon pääkallosukat löytyivät kuukauden takaiselta Berliinin reissulta ja harmittaa, etten ostanut näitä vain 3 € maksaneita pääkallomahtavuuksia kahta paria enempää.

Vaikka se tempaus tosiaan taas kerran pistikin irvistelemään ärsytyksestä (miten voi yks liike olla niin hemmetin vaikee???), niin päällimmäiseksi tunteeksi treeneistä jäi tällä kertaa onnistuminen. Mä nimittäin päätin miettiä vaan niitä asioita joissa huomasin edistyneeni ja joissa ylitin itseni. Tällä kertaa onnistumisen tunteita tarjosi takakyykky. Fiilistä nostatti ihan jo se, että huomasin keskivartalon (kirjoitin ensin, että keksivartalon, mutta sekin taitaa olla omalla kohdallani ihan relevantti termi) hallinnan parantuneen ja selän pysyvän kyykätessä paljon paremmin pystyssä kuin aiemmin.

Lisää tunnelmaa kohotti uusi takakyykkyenkka! 55 kiloa on kaikille true sporttaajille varmaan suurin piirtein avaimenperän paino, mutta meikäläiselle se oli suunnattoman ilon aihe! Tehtiin siis kyykkysarja jossa vähennettiin aina toistoja ja lisättiin painoja. Eli 5-4-3-2-1 toistoa tavoitteena löytää sinne ykköselle sitten se oma maksimi. Kaksi toistoa meni 50 kilolla ja ykkösen puristin sitten tuolla itseäni ilahduttaneella 55 kilolla. Mulla pyörii koko ajan mielessä, että ”toi on kyllä kaikkien muiden mielestä varmasti niin nolon onneton suoritus, ettei kannattais ehkä kenellekään kertoa”, mutta sitten taas toisaalta mä olen siitä itse niin ylettömän iloinen, että pakko fiilistellä ja muistuttaa, että kisaan tasan itseäni vastaan. Joka ikinen lisäkilo tarkoittaa, että kehitystä on tapahtunut!

Mä en melkein malttais odottaa seuraavia treenejä!