Muutama ihminen jo tänään Instagramissa innostui mun uusimmasta urheiluvaatehankinnastani, joten esitelläänpä upeus täälläkin, jos sattuis jotain muitakin kiinnostamaan.

Itse neiti on kuvassa just päikkäreiltä herännyt ja hirveässä allergiakoomassa, joten kuvan ottaneen mieheni sanoja lainatan ”et sä kyllä kauheen pirteeltä tässä näytä”. 😀 Mut olipa muija pirteä tai ei, niin haalari on kyllä hieno! Kuvassa mukana myös törkeen hienot Adidaksen Powerlift 2.0 kengät!

 

Adidas haalari

 

Käsi ylös kaikki joilla treenateesa meinaa trikoot valua tai rullautua vararenkaiden alle! Mä oon täällä molemmat lapaset pystyssä. Painonnostotreeneissä saa olla pöksyjä nostelemassa vähän väliä ja kyykätessä tuntuu, että jos housut vielä yhtää lisää valuu, niin pian väläytellään rekkamiehen hymyä. Mutta eipä kuulkaa tarvii enää pöksyjen putoamisesta huolta kantaa. Mä hankin haalarin!

Näin tuon Adidaksen ”catsuitin” (kyllä onkin varsinainen kissa!) Elloksella jo varmaan reilu kuukausi sitten, mutta en raskinut sitä tilata. Nyt sitten pari viikkoa sitten sähköpostiin kolahti viikonlopun ajan voimassa ollut -40% alekoodi, joka kävi myös merkkituotteisiin, joten nappasin tuon kokopuvun hetimiten haaviini hintaan 33 € (norm 55 €) ja tänään se sitten saapui.

Otin itselleni suurimman koon 46/48 ja nyt hetken tässä kotona heiluttuani aloin kyllä miettimään, että mulle olis varmaan mennyt yhtä kokoa pienempikin. Sen verran on tyhjää tilaa niin keskivartalon kohdalla kuin lahkeissakin, enkä pistäisi pahakseni tiukempaa yläosaakaan. Minä vaan hölmö ehdin jo leikkaamaan tästä lapun pois, kun en ensi etsimällä löytänyt tuotetta enää nettikaupasta ja arvelin sen loppuneen, joten luulin etten voisi sitä enää pienempään vaihtaa. Nyt kuitenkin lisää pengottuani haalari löytyi Elloksen Outlet-osastolta ja sitä 42/44 -kokoakin olisi jäljellä, mutta kun tosiaan menin jo irrottamaan sen lapun. 😛 Pitänee nyt siis tyytyä tähän kokoon.

Mutta siis, jos joku muu olisi kiinnostunut mielettömän mukavasta treenihaalarista, niin se on tosiaan tällä hetkellä Elloksen Outlet-osastolla -30% alennuksessa ja irtoaa nin ollen hintaan 38,50 €.

Mistäkähän muuten johtuu, että mäkin usein pidän tiukkoja trikoita ja tiukkaa toppia yhdessä, eikä se tunnu mitenkään liian ”paljastavalta”, mutta tää kokohaalari tuntuu jotenkin siltä, että tällainen kaltaiseni pötkylä näyttää siinä ihan mustalta makkaralta. Näin  ollen ajatuksena olisi heittää tuohon päälle vielä t-paita treeneihin mennessä. Mutta toisaalta, liekö sillä oikeestaan väliä vaikka millaiselta pötkylältä näyttäiskin, ei sitä siellä treenatessa muutenkaan ihan kauneimmillaan ole eikä oo tarkoituskaan. Ja sitä paitsi, meidän painonnostosalilla ei onneks oo peilin peiliä! 😀

Huomenna sitten testaamaan uutta ryysyä tositoimissa!

 


Enkös minä juuri edellisessä postauksessa manannut kaikkia treenivaatteiden ällöpirteitä ja positiivisia tsemppilauseita ja mikä slogan lahkeessani sitten kipittelin tänään sporttaamaan…  😀

Kuvankaappaus 2014-3-11 kello 22.57.26

trikoot-Nike/tennarit-Vans (saatu)

No, I just did it! Tottelin pöksyjen sanomaa ja hilasin itseni tänään Natan kutsumana Lautaasaareen Veto-salille thainyrkkeilytunnille siitäkin huolimatta, että olin ihan varma, että kohtaisin siellä loppuni rapakuntoisen kroppani yksinkertaisesti pettäessä minut. Mutta kuinkas sitten kävikään… siitä lisää välittömästi, kun saan Natalta hieman kuvituskuvia aiheeseen liittyen. Mutta koska olen tässä vielä julkaisemassa tätä pöhköä minipostausta, niin voinette päätellä, että kyllä minussa vielä henki pihisee.

En siis kohdannut loppuani nyrkkeilyhanskat käsissäni. Mutta ongelmainen ja viime päivinä lisääntyneesti kiukutellut olkapääni tuntui kyllä ottaneen touhusta vähän itseensä. Mitään kipua ei vielä itse treeneissä tuntunut, mutta nyt oikea olkapää ja olkavarsi ovat jälleen ihan tulessa eikä kivutonta lepoasentoa tunnu löytyvän. Nukkuminen ei tule olemaan helppoa.

Ehkä jotakin tästä mun liikuntailon metsästyksen etenemisestä kertoo se, että olkapään kipeytyessä mun eka huoli oli, että miten käy nyt painonnostotreenien ja, että toivottavasti tää ei estä mua uimasta. Pitäkää peukkuja, että olkapäävaivani olisivat tällä kertaa nopeasti ohimeneviä. Viime kesänä samojen kipujen ilmaannuttua jouduin kuvaustöistä hetkeksi sairaslomalle ja sain avun vasta kortisonipiikeistä ja fysioterapiasta. 😛


Kaverini lähetti jokunen viikko sitten tämän Me Naiset -lehdestä nappaamansa kuvan, jossa on ehdotuksia treenipaitojen printeiksi. Voin kertoa, että viimeisen viikon aikana on menty aikalailla tuon punaisen topin tunnelmissa, mutta sillä erotuksella, että lauseen verbi ei ollut konditionaalissa.

Ylläkseltä palattuani raahauduin kyllä karmeassa väsymyksessä punttikouluun, mutta torstain ja perjantain hyvät liikunta-aikeet sulivat kaikki sänkyyn ja sohvalle. En vaan onnistunut raahaamaan ahteriani mihinkään. Uiminen olisi kiinnostanut, mutta vesisateessa hallille rämpiminen ei. On kiva kastua uimapuvussa, mutta ei vaatteet päällä. Minulta ei siis tekosyyt tällä kertaa loppuneet.

paidat

Mitä noihin treenivaatteiden tekstipläjäyksiin tulee, niin itseni kaltaista peruspessimistiä ne ”happy happy joy joy” -henkiset tsemppilauseet kyllä useimmiten vain ärsyttää. Tuo alla näkyvä Gina Tricot:n ”run for it” -toppikin saa vaan miettimään, että ”no en h****tti juokse metriäkään!”. Ja sehän passaisi loistavasti sporttitopin rinnuksiinkin. Ylipirteän ohjaajan ryhmäliikuntatunnille voisi puolestaan vetää trikoot joiden ahterissa lukisi ”punnerra yksinäs!”. Mun pitäisi selkeästi pyrkiä kääntämään nämä negaatiot ja ärsytykset energiaksi ja raa’aksi lihasvoimaksi. 

 

picasa6

 

 

Hieman siis ankeet on ollut viime aikojen sporttifiilikset punttikoulua lukuunottamatta. Mutta olis kai se ollut utopistista odottaa, että minusta kuoriutuu parissa kuukaudessa sporttihirmu, joka ei pysty elämään ilman hikoilua ja hengästymistä. Kyllä mä vaan edelleen pystyn, vallan mainiosti. Mutta onneksi repsahdukset ei haittaa, jos vaan aina starttaa sen diesel-moottorinsa uudelleen. Mä voisinkin ehkä hankkia treenipaidan tekstillä ”aloitan uudelleen joka viikko”.  

Koska varmin tapa olla luistamatta liikunnasta, on sopia treenitreffit kaverin kanssa, niin mulla on sellaiset kalenterissa nyt tiistaiksi. White Trash Disease -blogin teräspakarainen Nata lupasi raahata mut mukaansa jollekin nyrkkeilytunnille. Oisko ollut thainyrkkeilyä tms. Huhhuh. Olin alkoholin vaikutuksen alaisena lyödessäni tästä kättä päälle. Mitähän siitäkin taas tulee? Varmasti ainakin märkä läntti treenipaidan selkämykseen. Tuonne etukäteen kovasti jännittävälle tunnille voisikin sopia paitaani teksti ”en enää ikinä sovi sporttitreffejä neljän siiderin jälkeen”. 

Kerropas muuten lukija hyvä, että mikä teksti sinun treenipaitaasi passaisi?

 

PS. Raporttia uudesta lajikokeilusta luvassa heti, kun pääsen sairaalasta kotiin.