Taas kerran tissiliiviasiaa. Olette ehken huomanneet kitinäni siitä miten tuntuu, että mitkään sporttirintsikat joita olen testannut (vuosien aikana kymmeniä) eivät tarjoa niin tukevaa ja vakaata fiilistä hyllyville puskureilleni, että hyppiminen tai juokseminen muuttuisi niiden kanssa edes suurin piirtein inhimilliseksi. Paljon olen hyviä vinkkejä ja suosituksia saanut, mutta lienenkö sitten tosi ronkeli asian suhteen ja odotan ihmeitä, mutta ihan sama mitä olen päälleni pukenut, on tissit edelleen toimineet rajoittavana tekijänä urheillessa. Kokoni on siis 80G-H.

Joku ehdotti kommenttiboksissa, että urheiluliivien päälle voisi vetäistä toisen toppimallisen vehkeen ja olin tätä toki joskus itsekin ajatellut, mutta useimmat tähän mennessä sovittamani sporttitopit ovat aina osoittautuneet mitoitukseltaan siten huonoiksi, että niiden ympärykset eivät ole tarpeeksi tiukkoja. Ja jos ottaa pienemmän koon, niin rinnat ei mahtuis ”kyytiin”. Olin sitten jo alkanut aika lailla jo sivuuttaa sellaiset tuotteet joissa ei ole eri ympärysmittoja saatavilla.

Mutta tänään sattui ihan vahingossa jotain aika huippua silmiin kauppareissulla. Ja nyt ei puhuta mistään urheiluliikkeestä, vaan tein löytöni Tokmannilta. Tuollainen saumaton kaksikerroksinen ihan superjoustava, mutta samaan aika jämäkkä toppi oli alessa ja maksoi normaalin 12,95 € sijaan vaivaiset 6 €. Kiikutin sovituskoppiin koot L ja M (mulle ei ikinä missään tapauksessa kuuluisi mahtua mitään M-kokoista) ja poistuin paikalta ihanan kireältä tuntuneiden mediumien kanssa.

sporttipanssari2

Kiskoin tämän liian piene topin Shock Absorberieni päälle ja nyt vihdoin sain sen haetun ”melkein kuin ei vois kunnolla hengittää” -fiiliksen, jota yhdetkään liivit eivät yksinään ole tarjonnut niin, että melonit olisivat mahtuneet mukaan. Kipaisin sitten samointein hoitamaan alta tämän päivän juoksukouluosuuden ja täytyy sanoa, että kyllä ne tötterot nyt hytkyi vähemmän. Tai no en tiedä onko ”vähemmän” oikea sana, mutta tissiläskit ja maitorauhaset pysyivät selkeästi lähempänä rintakehää  kuin aiemmin eivätkä riehuneet ihan omilla teillään.

Mutta arvatkaapa mikä ruuminosa häiritsi sitten tällä kertaa, kun tissiärsytys oli minimoitu? No nyt mä kiinnitin huomion siihen miten mun vararengas hytkyy joka askeleella!!! 😀 Mutta se nyt vaan on ikävä tosiasia, että jos ihmisen rasvaprosentti alkaa numerolla 4, niin kyllähän se hytkyy ja hyllyy paikasta jos toisestakin. Vaikka mihin elmukelmuun ittensä kuristais, niin jostain se läski kuitenkin pyrkii vapauteen. Eli keskityn nyt iloitsemaan tästä uuden liiviviritykseni tuomasta paremmasta tissitilanteesta enkä ajattele muita vartalonosiani.

Jos siis joku muukin kaipaisi tuplavarmistusta tuuteilleen, niin kipaisepa lähipäivinä Tokmannilla. 6 euroa ei ole iso hinta kokeilla toimisiko tämä viritys sullekin.

Nyt pitäiskin sit alkaa pakkauspuuhiin! Suuntaan huomenna Helsinkiin, mistä sitten lennämme pienellä bloggaajaporukalla muutamaksi päiväksi Lappiin. Siellä on tähän tietoon luvassa ainakin Husky-safari ja avantouintia (jos vaan uskallan!!). Myös lenkkikamat lähtee mukaan, jotta pystyn noudattamaan juoksukoulun ohjelmaa reissussakin.

PS. Mä lupaan, etten hetkeen kirjoita mitään tisseistä, tuuteista, tötteröistä taikka meloneista. 😀


Tyyliä metsästämässä blogin puolelta tutut asukuvat ovat nyt myös täällä Rapakunnossa! Tuli nimittäin tänään kuvattua päivän sporttivaatekerta ihan kunnolla, sillä käytin näissäkin kuvissa näkyviä Adidaksen trikoita ensin aamupäivällä ihan arkiasussa asioidessani kaupungilla ja myöhemmin jatkoin samoissa pöksyissä vielä lenkille. (vuorossa oli juoksukoulun kakkospäivän kävelylenkki)

Tässä siis päivän lenkkikamppeet. Trikoiden ympärille kasattu ns. normivaatekerta sitten huomenna Tyyliä metsästämässä -blogin puolella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

trikoot-Adidas/lenkkarit-Reebok/urheilurintsikat-Swegmark/toppi ja huppari -Puma

Se on hauskaa miten tuokin hupparin alta pilkottava toppi on väriltään sellainen, etä en ikimaailmassa pistäisi väriä päälleni missään normivaatteissa, mutta urheiluvaatteissa kaikki pinkit ja violetit ja vaikka neonoranssi ovat mun mielestä aivan ihania. Urheilutrikoissa mä tykkään tällä hetkellä kaikista kuviollisista pöksyistä ja mieluiten vielä täyspitkänä.

Suurin osa mun urheiluvaatteista on perinteisten sporttimerkkien kuten Adidaksen, Reebokin, Puman ja Niken, mutta mä olen hankkinut ne kaikki aina jostain alennusmyynneistä. Noistakin Adidaksen pöksyistä maksoin Elloksen alen alessa n. 11 € ja Reebokin lenkkarit metsästin samasta paikasta reilulla kolmellakympillä. Ostan siis merkkejä, mutta maksan markettihintoja. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka Pori oli eilen kuulema Suomen lämpimin paikka, niin ei siellä sentään ihan trikoohupparilla vielä tarjennut, joten ulkoillessa oli vielä ohut ulkoilutakki. Mutta melko vähäiset vaatteet edelleen ajatellen, että nyt on vielä helmikuu! Mutta kyllä vaan tarkeni enemmän kuin hyvin.

Ainakin itselleni kivan näköiset vaatteet on liikkuessa tärkeitä. Kun se sporttaamaan lähteminen on muutenkin ainakin nyt toistaiseksi melko tahamaista, niin ei sitä fiilistä kyllä yhtään nostais jotkut virttyneet verkkarit. Mutta etenkin tuollaiset törkeen siistit trikoot ja herkullisen väriset kengät houkuttelevat pukeutumaan niihin ja liikkumaan lähtö muuttuu edes astetta vähemmän liisteriksi.

Eli sporttiset on kuteet, vaikka ämmä niiden sisällä on vielä ihan rapakunnossa.

 


En oo varmaan ikinä tuntenut itseäni niin viehättäväksi kuin näitä kuvia ottaessani. Nainen on ehdottomasti parhaimmillaan uimalakissa ja laseissa. Siellä uimahallissa sitä ei onneksi tarvitse katsella itseään, vaan voi tuijotella altaan kaakeleita ja edessä kauhovan eläkeläispapan perää. (en mä mikään pervo tirkistelijä oo, mut pakko sitä on välillä vilkuilla, ettei tuu kolari!)

Viikon sporttiostos nro. 1 oli urheiluliivit ja tänään kävin höyläämässä pankkikorttia vajaan kympin verran viikon sporttiostos numero kakkosen vuoksi. Tekniikkakurssin  uiskentelin ilman lakkia, mutta esim. rintauinnissa joka ikisellä kerralla henkeä pinnalla vetäessä tuli tukka silmille ja samalla se valutti vettä suuhun ja se vaikeutti hengittämistä ja sitten meni hermo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään uimahalliin matkatessa olikin sitten ensimmäinen pysähdyspaikka Top Sport, mistä kävin nappaamassa tuon kauniin päähineen. Kauhea valinnanvaikeus vaan meinas tulla hyllyllä, kun en heti osannut päättää pinkin, oranssin ja punaisen välillä Tää punainen on silleen monikäyttöisempi kuin vaikka pinkki, että voin sama lätsä päässä lähteä sit syksyllä vaikka hirvimetsälle!

Mutta lakista ja ulkonäöstä viis, mä olen ihan hirmu iloinen, sillä kävin tässä illalla veivaamassa uima-altaassa kilometrin verran. 800 m verran vuorottelin rinta- ja selkäuintia ja 200 m hinkkasin vesijuoksun muodossa.

Aluksi uiminen takkuili ihan täysin ja aattelin jo, että ei tästä tuu yhtään mitään. Hengityshommat ei ottanut ollenkaan sujuakseen ja aina muutaman vedon jälkeen piti taas hetki uida pää pinnalla pysyen. Tappelin aina 50 m altaanmitan rintaa ja sitten seuraavat 50 m levon vuoksi selkää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta ai että sitä riemun tunnetta, kun se alkoi pikkuhiljaa kulkemaan! Tajusin rauhoittaa tahtia kaikin tavoin. Keskityin pidempään liukuun ja hoksasin, että pienempikin haukkaus happea pinnalla riittää. Muutama altaanmitta olisi jo mennyt keskeytyksettä, mutta sain huomata olevani montaa mammaa ja pappaa sen verran nopeampi, että rytmi aina hieman katkesi, kun peräänajo lähestyi, eikä ohikaan heti päässyt vastaantulevan liikenteen vuoksi.  Mutta vihoviimeisellä 50 metrillä vihdoin onnistuin tekemään ns. puhtaan suorituksen ja kauhomaan koko altaanmitan yhtäjaksoisesti hengityshommien osuessa ihan nappiin.

Olin tästä suorituksestani niin lapsellisen innoissani ja onnessani, että sitä oli pakko heti altaanpäässä mainostaa siellä pulssiaan tasanneelle papparaiselle. ”Tää oli mun eka kokonainen altaanmitta rintauintia oikein!!” Sain papalta isot kehut ja hymyn. Itse hymyilin koko matkan altaasta pukuhuoneeseen, ja pyörällä himaan. Ai että.

Oliks tää nyt sitä liikunnan riemua?