Indiedaysin etusivua seuraavat ja muita ID-blogeja lukeneet eivät varmasti ole voineet välttyä tämän postauksen sisältämältä infolta. Mutta jos nyt teidän joukossa on vielä joku, jota tämän tapahtuman markkinointi ei ole tavoittanut, niin kannan oman korteni kekoon ja kerron teillekin.

Tänään, perjantaina on Helsingissä, Kluuvin ylimmässä kerroksessa alkanut koko viikonlopun kestävä Indiedays Fashion Weekend -häppeninki. Huomenna lauantaina siellä jatkuu tämän päivän tapaan Fashion Market, jonne on kokoontunut iso läjä kotimaisia muotisuunnittelijoita myymään upeita tuotteitaan. Fashion Market on avoinna lauantaina klo 10-18.

Kuvassa näkyvien merkkien lisäksi mukana myös sellaiset nimet kuin Antti Asplund, Camilla Mikama, Jukka Rintala, Dusty, KaksiTvå, Kirsi Nisonen, Minna, Missqa, Piia Hänninen, Pogostick Failure, Riivari, Vainio.Seitsonen ja Sanna Hopiavuori. Tarjolla sii melkoisen upea kattaus kotimaisen muodin ystäville.

Sunnuntaina puolestaan me bloggaajat vallataan myyntipöydät ja roudataan paikalle vaatekaappiemme ylimääräiset aarteet. Mukana on kaikenkaikkiaan 19  Indiedaysistä tai Indiedays Lookbookista tuttua tyyppiä. Kamojaan myymässä mm. Pupulandian Jenni, MouMou, Are you feeling fashionablen Nadja, No Fashion Victimsin Emmi, Thing for the Blingin Teemu, White Trash Diseasen Nata ja Minna Cestin Minna ihan noin vaan itselleni tutuimpia mainitakseni. Ja listaan on lisättävä tietenkin se meikäläiselle kaikista tutuin, eli minä itse! Muotiblogaajien kirppikseltä voi tulla tekemään löytöjä siis sunnuntaina klo 12-16 välisenä aikana.

Juu-u, kyllä mä hullu raahaudun Porista Helsinkiin asti kirpparoimaan. Täällä Porissa on vaan noita tylsiä itsepalvelukirppiksia ja mä oon jo hetken aikaan oottanut tilaisuutta päästä ihan itse myyntipöydän taa. Ja sitäpaitsi nyt kaksi viikkoa ennen Itävaltaan suuntautuvaa talvilomareissua on just ihan täydellinen ajoitus muuttaa itselle tarpeettomaksi käyneitä vaatteita rahaksi. 😀

Mulla onkin tuossa itse asiassa kirppiskamojen pakkaaminen parhaillaan kesken, joten jatkan nyt sitä hommaa ja tuun sen jälkeen postaamaan tänne muutamia vinkkejä siitä mitä kaikkea omalta myyntipöydältäni tulee löytymään.

Kaikki Helsingissä päin viikonloppuna oleilevat siis sankoin joukon ostoksille huomenna Fashion Marketille ja sunnuntaina kirppikselle!

PS. Tuolla tapahtuman sivulla voi muuten osallistua arvontaan, jossa on palkintona 150 € lahjakortti Design by Katri/N online boutiqueen. annattaa siis osallistua!!


Vaikka sää onkin viime aikoina pysynyt tiukasti pakkasen puolella, niin kosteammat kelit ovat vääjämättä jällen edessä päin, kunhan aurinko alkaa pikkuhiljaa sulattelemaan lumikasoja. Sitten kun kadut ovat taas täynnä märkää loskapaskaa, niin kenkien valinta kotoa lähtiessä tuntuu aina yhtä epätoivoiselta.

Kaappini on täynnä lähinnä sellaisia nahkakenkiä joiden kastuminen ei hirveästi riemastuttaisi minua eikä tietenkään varpaitanikaan. Syksyllä ostetut tennarikumpparit puolestaan eivät passaa ihan minkä tahansa asun kaveriksi, joten klassisempien vesitiiviiden töppösten  paikka kaapissani on edelleen avoinna.

Nyt kuitenkin on hyvät mahdollisuudet, että tilanteeseen tulee muutos heti kun vaan kusti ehtii polkea yhden paketin tänne Poriin saakka. Vai mitä sanotte näistä?

 

 

Kotona vietettyinä sairaspäivinä, jollainen tämä päivä taas oli, tulee usein eksyttyä tutkailemaan kaikenlaisten kivojen nettikauppojen tarjontaa eikä tämä tiistai tehnyt asiaan poikkeusta. Muuten kyllä vain kiltisti katselin ja inspiroiduin, mutta Brandoksen aleosastolla vastaan tuli jotain kauan etsimääni.

Dieselin biker-kumpparit ovat justiinsa eikä melkein oikean näköiset kumitossut meikäläiselle. Kun kerran jonkinmoiset bikersaappaat on jalassa muutenkin suuren osan ajasta, niin sadepäiviin sopivat versiot pelastavat näppärästi kenkäkriiseiltä.

Kun hintakaan ei huimannut sen pahemmin päätä kuin laihaa lompakkoanikaan, klikkailin töppöset tilaukseen. Ainoa probleema tuli siinä kohdalla,kun olisi pitänyt päättää mustien ja kulutetun harmaiden versioiden välillä. Mies äänesti harmaata, itse keikuin kahden vaiheilla.

Hetken eipäsjuupas-pohditaani kuunneltuaan muru käytännön tyyppinä totesi, että ”no eikös niitä voi palauttaakin? Ota molemmat ja päätä sittenvasta kun oot nähnyt ne livenä.” Niinpä.. Miksi en tollero itse tullut tuota ajatelleeksi. Eli siirsin päätöksentekoa myöhemmäksi. Nyt vaan toivotaan, että koko natsaa!

Ai niin, pitäisköhän se hintakin kertoa, jos joku muukin sattui näistä räyheistä kumppareista kiinnostumaan. Normaalihinnallaan 75€ kustantaneet Dieselit ovat nyt tarjolla n. 70 % alennuksella.  Harmaiden hinta on nyt 27 € ja mustat irtoavat vielä piirun verran halvemmalla ja maksavat van 23 €. Ei todellakaan paha hinta kumppareista ja vielä hyvän näköisistä! Kokoja löytyy väliltä 36-41.


Vierailin nyt tiistaina ihanassa paikassa, joka oli täynnä värikkäitä vanttuita, neulepuikkojen kilinää ja pehmoisia lankakeriä. Kyseessä oli Porin Eetunaukiolla tämän päivän ajan vierailulla ollut Marttaliiton ja Novitan Tumppurekka.

Jaa niin mikä?, saattaa siellä moninyt ihmetellä. Tumppurekassa voi istahtaa neulomaan Marttojen opastuksella, tutustua Vanttuut-näyttelyyn ja uusiin kivoihin tumppuideoihin. Rekasta voi myös ostaa Novitan lankoja ja muita neuletarvikkeita sekä lehtiä.

Aiempien vuosien Sukka- ja Tilkkurekkojen tavoin Tumppurekassa on ideana tarjota yhdessä tekemisen ja onnistumisen elämyksia ja viedä käsillä tekemisen ilosanomaa ympäri maata. Näin Martat ovat aktiivisesti tekemässä töitä maabrändityöryhmän kansalaisille asettaman tavoitteen eteen: siirretään kädentaitoja sukupolvelta toiselle.

Itse en tänään ehtinyt neulomispuuhiin, niin mielelläni kuin olisinkin hapuillen luonut silmukat ystävällisten Marttojen avustuksella. Rekkakiertueen teemaksi on valittu lappilaiset perinteiset Lovikka-lapaset joita Martat vakuuttelivat helpoksi malliksi myös aloittelevalle neulojalle.

Puikkojen kilisyttämisen sijaan minä keskityin vain ihailemaan itseäni taitavampien aikaansaannoksia ja hypistelemään pirtsakan värisiä lankoja. Seinällä roikkuneiden kirjoneulelapasten seassa näkyi ainakin kymmenen tuttua mallia, juuri samoja kauniita kuvioita joita mummini on vuosien varrella taituroinut käsiäni lämmittämään. Mummi on jo 91 vuotias eikä hänen kätensä ole enää moneen vuoteen kestäneet neulomista Sen vuoksi minulle olikin melkoisen itkun paikka, kun ullakkokomerostamme varastettiin joitakin vuosia sitten yksi lipasto.

Sen Sotkan karmean lastulevyhärpäkkeen pois viemisestä olisin voinut voroille vaikka maksaa, mutta sisältö oli korvaamataon. Siellä meni talvihattujen ja kaulaliinojen kanssa myös monta paria minulle niin rakkaita mummin tekemiä lapasia. Riemu olikin sitten melkoinen, kun äitini viime vuonna soitti löytäneensä meiltä kotoa vielä muutaman aivan iskemättömän parin mummin vanttuita. Vaaliin niitä nyt entistä suurempina aarteina.

Mummini on siis taitava neuloja ja oma äitini uskomattomia luomuksia taikova neulesuunnittelija. Näistä lähtökohdista huolimatta neulegeenit ovat onnistuneet ohittamaan minut. Olen neulonut yhdet säärystimet, yhdet lapaset ja yhdet sukat, eli ne pakolliset jutut ala- ja yläasteen käsityötunneilla. Melko rumia ne opettajan ja äidin maltin ja avun ansiosta valmiiksi saadut tekeleet olivat, mutta niitä lapasia muistan sentään ala-asteella jopa käyttäneeni.

Myöhemmissä vaiheissa neulomiseni ovat rajoittuneet muutamaan aloitettuun (muttei koskaan loppuun saatettuun) kaulaliinaan, sekä yhtenä syksynä joululahjoiksi taiteilemiini pipoihin. Pipo koostui aina oikein neulotusta suorakaiteesta, joka taitettiin keskeltä kahtia ja ommeltiin sivusaumat. Lopputuloksena oli kiva ”korvapipo”. Niin yksinkertainen toteutus, että jopa minä onnistuin. Kavennuksista tai sen sellaisista en olisi mitään tajunnutkaan. Mutta siinä ne minun neulomiset. Onneksi on lähipiiri pitänyt minut pipoissa, lapasissa ja sukissa.

Olin viisivuotiaana toivonut joululahjaksi bambuneulepuikkoja. Se taisi olla se hetki elämässäni kun olin hetken aikaa oikeasti langan mutkalle pistämisestä kiinostunut ja olisin halunnut omat puikot. Kauhean lahjavuoren seasta paljastui jos jonkinmoista yllätystä kuten pissaava vauvanukke ja Mauri Kunnaksen Urheilukirja. (miten mä voin muistaa noi? 😀 ) Suuri pettymys oli kuitenkin edessä kun kaikki paketit oli avattu. Yhdestäkään pukin tuomasta nyytistä ei nimittäin paljastunut niitä hartaasti toivottuja bambupuikkoja. Voi sitä harmia ja traumaa. Koko suku muistaa tämän karmean katastrofin edelleen. Siinä taisi siis mennä meikäläisen neulejuna niiden kauppaan jääneiden bambupuikkojen mukana. Mamman puikoillahan sitä hommaa ei ollut yhtään niin kiva kokeilla kuin omilla olisi ollut. Joulupukin vika siis, ettei musta tullut neulehirmua! 😀

Mikäli neulominen ja tumppuhommat kiinnostaa, niin suosittelen piipahtamaan tuolla värikäässä Tumppurekassa, jos se omalle paikkakunnalle sattuu. Viime lauantaina Jyväskylästä kiertueensa aloittanut rekka kiertää yhteensä 19 paikkakunnalla pe 17.2. mennessä. Keskiviikkona 1.2. on vuorossa Turku (kauppatori) ja perjantaina 3.2. Lovikka-lapasia neulotaan puolestaan Narinkkatorilla Helsingissä. Muut kiertuepaikkakunnat ja päivämäärät voit tarkastaa TÄÄLTÄ.

Ja ei tosiaan haittaa jos et vielä osaa. Mene paikalle, osta lankaa ja istahda ihanien Marttojen neuvottavaksi. Mikä olisikaan kivempi ja lämpimämpi tapa piristää ankean tummaa talviasua ja myös omaa mieltä kuin pirtsakan väriset itse kasaan taistellut tumput! Ja jos ei näille pakkasille ehdi valmiiksi, niin nou hätä, tulee se talvi ensi vuonnakin. Tai jos et tahdo neuloa, niin käy ainakin ihastelemassa tumppuja ja juomassa sumpit. Tumppurekasta tuli ainakin itselleni todella hyvä mieli.