Posted at 15:59h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Atsihh, niisk, tyrsk ja kroohpyyh, siinä tämän viikon luontoäänet, jotka ovat pitäneet huolen siitä, etten ole jaksanut blogatakaan. Miten sitä ehtiikin aina vuodessa unohtaa mitä helvettiä tämä allergia voi pahimmillaan olla. Ei minua niin tuo nokan vuotaminen ja silmien kutina haittaisi, mutta tämä täysin lamauttava väsymys, joka nitistää sänkyyn ja sohvalle jotakuinkin viikoksi, jos kevät sattuu olemaan oikein paha. Ja nyt se on. Olen tällä viikolla pysynyt vuorokaudesta hereillä keskimäärin 8 tuntia. Ja sitä ei siis suinkaan aiheuta lääkkeet, vaan se tuntuu olevan ihan vaan yksi allergian oire. Mutta jospa tämä jo ensi viikoksi hellittäisi hieman.
Tänään mun on kuitenkin ihan pakko sinnitellä ja tehdä töitä, sillä viime viikonlopun teinimallikurssin kuvausten kuvat on saatava jo vihdoin eteenpäin. Ja tässä samalla, kun kone hieroo RAW-kuvia jpg-muotoon, voin käyttää ajan hyödyksi ja ottaa päiväunet hieman blogata.
Minuun otti tuossa aiemmin keväällä yhteyttä Satakunnan AMK:ssa viestintää opiskeleva Outi, joka kyseli josko voisi haastatella minua plusmuodista ja -pukeutumisesta paikallislehteen (Uusi Aika) tulevaan muotiliitteeseen, jota hän teki opinnäytetyönään. Minulla ei tietenkään ollut mitään syytä olla suostumatta, joten höpöttelin sitten Outille täältä blogistakin tuttuja ajatuksiani plussamimmien pukeutumisesta ja kesän muodista.
Itse jutussa nyt ei tullut esiin mitään sellaista uutta, mitä en olisi joskus täällä blogissakin jo tuonut esiin, joten en sitä jaksa tänne laittaa. Vaatteiden oikean koon tärkeydestä puhuin ja kevään ja kesän vaatteissa kerroin olevani kiinnostunut mm. aiempaa rohkeammasta kuosien miksaamisesta. Perus plaaplaa, siis.
Mutta se mikä jutussa oli itselle uutta ja kivaa, oli se, että Outi kuvasi minut Zizzin tämän kevään vaatteissa, joista suurin osa oli muiden kuin itseni valitsemia. Pääsin siis vähän niin kuin mallia leikkimään ja se on aina yhtä hauskaa ja mielenkiintoista tutkailla itseään peilistä vaatteissa joita ei olisi välttämättä itse ikinä kasannut päälleen.
Eka kuva on hyvä esimerkki sellaisesta asusta, en ikipäivänä osaisi itse pukea päälleni tuollaista pastelliminttua, se ei yksinkertaisesti kuulu omalle värikartalleni lainkaan, ei missään muodossa. Mutta, jos katson kuvaa ikään kuin ulkopuolisena ja ajattelematta, että siinä olen minä, niin eihän se kammoksumani väri niin kauhealta tuon mimmin päällä näytäkään!
Tässä seepraleggari-/nahkarotsi-asussa puolestaan on paljonkin minua. Väritys on ihan minua itseäni ja seeprakuosi ja rotsikin tuntui varsin tutulta, mutta tuon topin röyhelöt olivatkin sitten jotenkin ihan jotain minulle uutta. Hauskalla tavalla siis sellaista omien mukavuusrajojen koettelua.
Nuo seepraleggarit olisi kiinnostaneet minua ihan omaan kaappiin hankkimiseen asti, mutta harmikseni niistä ei ollut enää sopivaa kokoa jäljellä. Tuossa kuvassa olen nimittän piilotellut kenkien varsien avulla sen tosiasian, että noiden M-kokoisten (46-48) lahkeet lepattivat omissa pohkeissani hyvin ei-legginssimäisesti. Minussakin on edes yksi kohta joka on kokonaisuuteen verrattuna suht kapoinen. 😀
vaatteet: Zizzi, Pori, kengät: KooKenkä, Pori, kuvat: Outi Turunen
Tämän viimeisen kuvan vaatteet valitsin itse, mutta en kuitenkaan päätynyt mihinkään tuttuun ja turvallisee mustaan, vaan halusin asuun mukaan itseäni näin keväisin ja kesäisin kovasti kiinnostavaa korallinsävyä. Pusero ei malliltaan ollut aivan itselleni passeli, vaan sitä jouduttiin kuromaan takaa hakaneulalla telttaefektin välttämiseksi, mutta värinsä puolesta se olisi juurikin sellainen keveä ja pirteä kesäpusero, jota melko tunkkaisen värinen garderoobini kaipaisi.
Farkut puolestaan osoittautuivat ihan loistaviksi! Jos olisin tippaakaan farkkujen tarpeessa, päätyisin seuraavaksi testailemaan pyllerölle sopivia pöksyjä Zizziin.
Tykkäsin kovasti näistä Outin ottamista kuvista. Näytän niissä mielestäni ylättävän hyvältä näin omaan silmääni. Ja koko vaatteidensovitteluoperaatio Zizzissä muistutti taas siitä, että joskus sitä voisi ihan vaikka huvin vuoksi siellä sovituskopissa sovitella sellaisiakin vaatteita millaisia ei omasta vaatekaapista löydy. Sitä voi toisinaan vaikka yllättyä positiivisesti kokeilemalla jotakin uutta. (mutta en mä silti vieläkään suostuisi siviilissä pukeutumaan mihinkään mintunväriseen. :D)
Seuraavan kerran pääsen taas sujahtamaan muiden kokoamiin asuihin 24.5., jolloin kipuan lavalle Pori Fashion Day -tapahtuman muotinäytöksissä. Huiii! Vähänkö kivaa ja jännää! 🙂
