22.06.2017

Posted at 13:53h in Yleinen by
0 Likes

Törmäsin tänään Facebookissa psykoterapeutti Maaret Kallion Lujasti Lempeä -sivulla julkaisuun, jossa hän nosti esille kaksi hänestä lehdissä julkaistua kuvaa ja kertoi toiseen tehdyn pyytämättä korjailua. (Alkuperäistä julkaisun tekstiä on sittemmin kommentoinnin myötä muokattu). 

Kuvapari nostatti kommenteissa kauhistelua, että onpa tosi törkeää ja "kyllä alkuperäinen on paljon kauniimpi ja luonnollisempi". Moni kommentoijista ei kuitenkaan tuntunut tajuavan, että kyseessä oli alunperinkin kaksi täysin eri kuvaa. Ilmeisesti vielä eri kuvaajien ottamaa. Ei ollut kyse saman kuvan photoshoppauksesta.

Koska ihmiset kommenttien perusteella eivät ole yhtään perillä siitä kuinka erinäköiseltä ihminen näyttää erilaisella valolla otetuissa kuvissa, niin oli ihan pakko ottaa parit esimerkkikuvat. Valon suunta, väri ja voimakkuus, objektiivin polttoväli ja kuvakulma. Kaikki nuo on asioita joilla tasan samasta asiasta saadaan järjetön määrä erilaisia kuvia ilman että tarvitsee vilkaistakaan kuvankäsittelyohjelman suuntaan. Postauksen kuvat siis suoraan kamerasta käsittelemättä.

Kammottava vallitseva valo eteisessämme. Kameran suunnasta tulee luonnonvaloa, samoin takana olevasta ikkunasta. Vasemmalla puolella katossa taas on kellertävää valoa tuottava kattolamppu. Kuva otettu ilman salamaa ja on hieman alivaloitettu. Silmäpussit ja juonteet korostuu, ihon väri on samea ja hampaat kellertävät.

Salama heijastettu katon kautta. Ihon väri edellistä normaalimpi, mutta kuva edelleen hieman alivaloinen. Leuan kärki tulee hieman paremmin esiin kuin edellisessä, koska sen alle piirtyy varjo.

Ihan samalla tavalla sitä omin silmin näkee ne omat silmäpussinsa paljon kamalampana sieltä hissin peilistä valon tullessa spotista suoraan pään päältä kuin sitten vaikka hotellin kylpyhuoneen peilistä, missä on ihanat pehmeät valot suoraan peilistä päin. Ja kaikki ne on edelleen ihan yhtä totta. On eri valoja, eri kuvakulmia. Ihan kuten kirjoitin tässä Epäonnistuneet asukuvat -postauksessakin.

Edelleen salama vaalean katon kautta heijastettuna, mutta isommalla teholla. Iho, hampaat ja silmät näyttävät silloin luonnollisestikin vaaleammilta.

Salama kuvan oikealta puolen seinän kautta heijastettuna. Toinen puoli kasvoista enemmän varjossa, joten kasvot näyttävät hieman kapeammilta kuin katon kautta heijastetulla salamalla valaistussa kuvassa. Silmänaluset edelleen aika muhkuraiset.

Suora salama hajottimen kanssa kameran päältä päin lärviä. Sinne katosi monta möykkyä silmien alta! Myös minnihiiri-poskipäät madaltuivat selvästi valon täyttäessä niiden alle tulevia varjoja.

Edelleen suoraa salamaa, mutta vähän turhan ronskeilla tehoilla. Sileni naama entisestään ja pari pientä näppylääkin katosi. Hampaatkaan eivät näytä yhtään niin keltaisilta kuin aiemmissa kuvissa.

Ja sitten vielä sama naama laajakulmaisemmalla linssillä. Johan leveni nenä ihan ilman kirurgia tai photoshoppia.

Kyllä, kuvankäsittelyä käytetään mielestäni esim naistenlehdissä välillä turhan överisti ja julkkiksista muodostuu noiden kuvien perusteella meille joskus hieman epärealistinen kuva. Mutta halusin nyt vaan sanoa, että kaikki ei ole photoshoppausta mikä siltä taviksen silmään näyttää.

Valokuvaus on valintoja. Tyytyäkö siihen tilassa olevaan kammottavaan valoon, vai muokatako sitä? Ottaako ihmisestä kuva läheltä vai kaukaa, ylhäältä vai alhaalta? Valaistako ylhäältä, oikealta vai vasemmalta? Mitä haluan tuoda kuvassa esiin, mitä häivyttää?

Valokuva ei ole absoluuttinen totuus, se on yksi näkymä yhdestä suunnasta, jossain tietyssä valossa. Mutta kuten jo ylempänä sanoin, se totuus vaihtelee ihan yhtä lailla livenäkin. Meidän kaikkien silmäpussit näyttää varsin erilaiselta kattolampun valossa kuin pilvisenä päivänä ikkunan edessä. Ja sä oot loppujen lopuksi ihan sama ihminen olipa valo mikä tahansa.


20.06.2017

Posted at 18:50h in Yleinen by
0 Likes

Sateisena ja viileänä päivänä on just hyvä hetki palata asukuvissa vähän lämpimämmän päivän tunnelmiin. Jos tämä kesä olis säiden puolesta tässä, niin olen mä ainakin kerran ehtinyt pukeutua shortseihin!

Tuli samojen vaatteiden kanssa yhdistelyä päivän aikana kaksia eri kenkiä, joten nappasin sitten myös kuvat molemmilla kokonaisuuksilla. Näkyy taas hyvin miten sama yksinkertainen asu muuttaa fiilistään ihan pienillä asioilla.

Shortsit, t-paita varvassandaalien ja kangaskassin kanssa sopii mihin tahansa kesäisen vapaapäivän rötväilyyn. Puistopiknikille, rantsuun jne. 

Bongasin Cobblerinan instasta uusia ruusukullanvärisiä korviksia ja piti heti pistää tilaus menemään! 

Nämä viime kesänä H&M:ltä ostetut shortsit ovat mitaltaan superlyhyet, mutta rennon mallinsa vuoksi niissä ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen paljas olo. Sitä paitsi kintut on se asia, jota omassa vartalossani mieluiten kesäkuumalla paljastelen, joten lyhyetkään lahkeet eivät arastuta.

Hieman mä aina toivon, että saisin kesän aikana päivetystä etenkin koiville, mutta kun en ole ruskettuvaa laatua, niin ei sille mitään voi. Kerran kesässä ehkä poltan epähuomiossa niskani tai dekolteeni, mutta muuten rusketusrajoja näkee minun ihollani yleensä vain jalkapöydillä. Viime kesän rusketusrajat tarjosivat töissä käytetyt Tomsit. Tänä kesänä lienee luvassa OTZ-rajat. Mä vaan pysyn vaaleana. Näissäkin kuvissa mulla on jaloissa jo sävyttävää vartalovoidetta! 😀

Tuli itse asiassa viikonloppuna puhetta tästä ruskettumisasiasta ja totesin kaverille, että "olen mä kerran ollut ruskettunut… kesällä -98!". Silloin oli peräkkäin ensin lentopalloleiri, jossa pelattiin neljä päivää ulkona auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Perään toinen viikon urheiluleiri ja sitten vielä viikko isosena riparilla säiden ollessa edelleen suotuisat. En ikinä koskaan milloinkaan enää sen jälkeen ole ollut niin lähellekään niin ruskea. Konfirmaatiopäivän kuvia katsellessa naurattaa aika paljon. Kusiblondattu tukka, syvä rusketus ja törkeän minimittainen kirkkaan valkoinen mekko. Ai että. Nättiä. 

Asun toinen olomuoto pääsi käyttöön, kun suuntasin illemmalla kaverin kanssa syömään. Hieman korkoa jalan alle ja viilenevään iltaan pidempää hihaa ylle. 

Tykkään itse tosi paljon tuollaisesta shortsit ja korkkarit -yhdistelmästä, koska tulee niin pitkäsäärinen olo. (Viime kesältä löytyy esimerkkinä vaikka tämä asu)

Vaikka korkeat korot tekevät lyhyistä lahkeista jotenkin vielä astetta uskaliaammat, niin kokonaisuus pysyy mielestäni tasapainoisena ja kivana, kun yläosassa on hieman runsaammin vaatetta. Noin lyhyet lahkeet yhdistettynä korkoihin ja johonkin tosi paljastavaan toppiin olisi jo itselleni ihan nounou. 

shortsit ja t-paita – H&M / bleiseri – Lindex / sandaalit – Birckenstock / pistokkaat – Vagabond / kangaskassi – Uhana / olkalaukku – Zara / korvikset – Cobblerina

Nämä vaatteet voisi siis hyvin pakata mukaan kesälomamatkalle (jos olisi sellaista kuin loma), koska muuntuisivat niin moneen tilanteeseen. Olen itse sitä lajia matkaaja, joka ottaa mieluummin mukaan vähän vaatetta ja monet kengät kuin toisin päin.

Samaa aihetta sivusi myös tämä "samat vaatteet kahdella eri tavalla" -postaus!


19.06.2017

Posted at 15:14h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Valkoinen Puu–

Voitteko kuvitella, että olen jo 35 vuotias, mutta en ole koskaan maistanut kahvia. Tämä on useimpien ihmisten mielestä aivan käsittämätöntä ja outoa. Mutta hyvin olen elämässäni pärjännyt ilman kyseistä tuotetta.

Kahvittomuudestani huolimatta minä kuitenkin rakastan kahviloita. Etenkin sellaisia persoonallisia ja viihtyisiä paikkoja, joiden vitriinit notkuvat itse valmistettuja kakkuja ja piiraita. Kun paikan tunnelma ja tuotteet ovat kohdallaan, on kahvilakäynti parhaimmillaan ihana paussi arjen hulinasta. Yksi motoistani kuuluukin, että ”ei ole naista luotu elämään ilman kakkua!”. 😀

Kun alkuvuodesta olin työmatkalla Seinäjoella, sain somessa useammankin kehotuksen vierailla Valkoinen Puu -nimisessä kahvilassa ja enhän minä niiden kakkukehujen jälkeen voinut jättää menemättä. Nyt parin vierailun jälkeen voin sanoa, että paikka ja sen tuotteet ovat kehunsa todellakin ansainneet. Brita-kakku, mustikkainen valkosuklaakakku ja aivan uskomattoman täyteläinen Salaisen puutarhan suklaakakku ehtivät kaikki jättää jälkensä makumuistoihini.

Osa resepteistä on omistajapariskunnan, Kirsin ja Markin, suvuista perittyjä, osa itse kehiteltyjä. Spelttijauhot, marjat ja munat tulevat kaikki läheltä, mutta esimerkiksi Omenamurupiirakan resepti Amerikasta suoraan Markin papan ravintolasta. Ihana, kun yrityksellä on tarina ja historiaa. 

Koska Valkoinen Puu -kahviloita on toistaiseksi vain Seinäjoella ja kotipaikassaan Kauhajoella, en porilaisena ihan helposti pääse heidän kakuistaan nauttimaan. Paitsi että, heinäkuussa Valkoinen Puu saapuu Coffee Box -konttikahvilansa kanssa lähes tulkoon kotiovelleni!

Valkoinen Puu nimittäin lähtee kakkuinensa ja kahveinensa kesäfestarirundille, jotta muutkin kuin pohjalaiset pääsevät tutustumaan heidän herkkujaan maistelemaan. Kaukana ovat siis ne ajat, kun festarien ruokakojualueelta sai lähinnä makkaraperunoita ja haaleaa suodatinkahvia pumpputermarista.

Valkoinen Puu Summer Tour 2017 tuo kahvilan myös lähelle monia teitä.

 

Löydät Valkoinen Puu -konttikahvilan tänä kesänä seuraavista tapahtumista:

22.-24.6. Nummirock, Kauhajoki

29.6.-1.7. Provinssi, Seinäjoki

7.-9.7. Ruisrock, Turku

7.7.-16.7. Pori Jazz, (Jazzkatu ja Lokkilava)

21.-22.7. Tall Ship Races Music Festival, Turku

3.-6.8. Vauhtiajot, Seinäjoki

19.8. Kyröfest, Isokyrö

25.-26.8. Kokkolan Venetsialaiset

1.-3.9. Ruokamessut, Kauhajoki

 

Jos siis jokin noista tapahtumista on menokalenterissasi, niin kahvi- tai kakkuhampaan kolotuksen iskiessä suosittelen lämpimästi Valkoisen Puun Coffee Boxin paikantamista!

Itselläni on Pori Jazz viikolla töissä iltavuoroa ja työmatka vie minut Jazzkadun läpi, joten saatanpa päivänä tai parinakin hakea työmotivaatiota kakkuhetken kautta. 😀

PS. Sekä minun että Valkoisen Puun instassa on mahdollisuus voittaa kahvi- ja kakkuhetki sinulle ja ystävällesi! Tsekkaa siis instassa sekä @vieruska että @valkoinenpuu