23.07.2017

Posted at 19:50h in Yleinen by
0 Likes

Mahtava miniloma majakkasaaressa on ohi ja ollaan taas kotona. Otin paljon kuvia Kylmäpihlajasta, joten postausta sieltä kyllä tulossa, mutta en vielä jaksanut käydä kuvasaaliin kimppuun. Olen nimittäin ihan poikki ja töttöröö, koska onnistuin sitten urpo polttamaan itseni tänään aika huolella. Tässä instakuvassa ei vielä tilanne näytä kovin pahalta, mutta olin pyörtyä, kun kotiinpäästyäni näin itseni peilistä.

Olen ihan rapu naamasta, yläselästä, olkavarsista ja dekolteelta. Ja olo kaikin puolin siis kipeä ja väsynyt. En tiedä miten se aurinkorasvan käyttö on aina niin hiton vaikeeta, kun sain mä sen tuubin kuitenkin kassiin saakka. Mutta joka kesä mä itseni kertaalleen poltan oikein kunnolla. Pöljä mikä pöljä.

Kylmäpihlaja-kuvia ennen siis vielä nämä yhdet asukuvat. Tällaista tylsää ja arkista perusmustaa, mutta asusteet ovat lähiaikojen Zadaa-löytöjä. Jos kirppissovellus Zadaa on vielä täysin tuntematon, niin voit lukaista lisää vaikka mun toukokuisesta postauksesta. 

Myin keväällä menestyksekkäästi monta kymmentä omaa tuotettani ja nyt kesän aikana olen tehnyt muutamia hyviä löytöjä itsekin. Näissä kuvissa Zadaa-hankintoja ovat sekä laukku että kengät. Näiden lisäksi olen hankkinut Zadaasta myös yhdet uudenveroiset vaaleat Vagabondin nilkkurit, jotka odottelevat nyt kaapissa syyskelejä. Vaatteita siis edelleen aika huonosti tarjolla plussakoossa, mutta asuste- ja kenkäuutuudet sovelluksesta tulee kyllä väijyttyä useamman kerran viikossa.

housut – Marks & Spencer / toppi – Cubus / takki – H&M / laukku – Marc O´Polo, 2nd hand / kengät – Minna Parikka, 2nd Hand

Ja mitkä kengät nämä viimeisimmät löytöni ovatkaan…. Minna Parikan pitsiset puputennarit! Kengät olivat kunnoltaan lähes uuden veroiset ja hintaa alle satasen. Huippulöytö siis. 

Nämä pitsiset pitkäkorvat ovatkin nyt jo pupukenkäperheeni neljäs jäsen. Minulta löytyi ennestään mustat mokkanahkaiset pupuballerinat, pinkit karvaiset tennarit ja vaaleanpunaiset maiharit. Olen siis melkoisen ihastunut pupunkorviin. 

Nyt mä taidan läträtä itseeni uuden kerroksen viilentävää after sun -voidetta ja menen murun kainaloon kyhjöttämään ja vaatimaan parantavia silityksiä. Jos siis kehostani löytyy joku kohta jota kivuttomasti silittää. Taitaa sitä palamatonta aluetta olla ainakin sääret! 😀


22.07.2017

Posted at 12:23h in Yleinen by
0 Likes

Ihanaa, on viikonloppu! Ja vapaa sellainen! Mulla on tuossa edessäni reppu, joka odottaa vielä viimeisiä tavaroita sisäänsä.

Suunnataan nimittäin ihan hetken kuluttua murun kanssa kohti Raumaa, missä hyppäämme Poroholman satamasta veneen kyytiin ja hurautamme Kylmäpihlajan majakkasaareen viettämään yhden yön mittaista minilomaa. Ihanaa. Olen haaveillut tuolla majakassa yöpymisestä siitä saakka, kun kymmenen vuotta sitten piipahdin saarella ravintolakäynnin verran.

Tänään puen päälleni jotain rentoa kampetta missä on hyvä liikuskella majakkasaaren kallioilla ja mikä kestää myös merellä puhaltavan tuulen. Kuvien asu taas on eilisillalta, kun kipaisin illalla kavereiden kanssa parilla perjantaijuomalla. On tääkin heinäkuu, kun pitää nahkarotsissa kulkea…

Nämä ihanat Vagbondin leopardikorot olivat päässeet tänä kesänä vähän unohduksiin, kun olen käyttänyt vain Crocsin kiilakorkosandaaleja. Mutta nyt kaivoin nämä esiin ja jätin eteiseen näkyvälle paikalle, jotta tulisi kiskottua kissakorot kinttuihin useamminkin.

housut ja pellavapaita  – Marks & Spencer / nahkatakki- Saki / kengät – Vagabond / laukku – Liebeskind Berlin / korvikset – Aarikka (2nd hand)

Ääää, nyt alkaa tulla jo hoppu. Äkkiä viimeiset kamat reppuun ja kohti seikkailua! Ihanaa viikonloppua kaikille! 


21.07.2017

Posted at 18:47h in Yleinen by
0 Likes

Ostin murulle viime jouluna lahjaksi pastakoneen. Lahjavalinnan takana oli tietenkin itsekäs toive päästä syömään hänen valmistamia pastaherkkuja.

Masiina pysytteli lootassaan useamman kuukauden pastan teon jäätyä aina vaan suunnitelman tasolle, mutta nyt kesällä on kampea pyöritetty jo useamman kerran. Muutaman kerran on jo syntynyt herkullisia ravioleja, mutta tällä viikolla oli vuorossa ekaa kertaa ihan pastalevyistä alkaen itse tehty lasagne. Ja olihan tämä operaatio toki ikuistettava kuviksi.

Minulla oli jotenkin erheellinen käsitys, että pastataikinan valmistaminen olisi kovinkin vaivalloista, mutta olin väärässä. Toki se vaatii jonkin verran vaivaamista sitkon muodostumiseksi, mutta nopeasti tuo herra taikinapallon pyöräytti. 

Meidän pastataikinamme syntyi pelkistä durumvenhnäjauhoista ja munankeltuaisista. Ei siis laitettu öljyä, vaikka se onkin mukana joissakin ohjeissa. Taikinaa valmistettiin kerralla sen verran iso köntsä, että siitä jäi lasagnen jälkeen puolet vielä talteen vaikkapa ravioleja varten. Annokseen meni n. 400 g jauhoja ja 4 isoa keltuaista. 

Valmistuttuaan taikinapallo laitettiin kelmuun ja jääkaappiin lepäämään kastikkeiden valmistamisen ajaksi.

Tomaattikastiketta ei keitelty itse, vaan luotettiin Muttiin. Jauhelihan lisäksi soosiin nakattiin tuoreita herkkusieniä, runsaasti sipulia ja pari valkosipulin kynttä. Lisämakua antoi n. ruokalusikallinen pestoa ja reilu annos mustapippuria.

Juustokastike syntyi perinteisellä voita, jauhoa, maitoa ja juustoa -kombolla. Oma annoksemme oli aika reilunlainen: 50 g voita, 0,5 dl jauhoja, 8 dl maitoa ja reilu pari desia juustoraastetta. Mausteina tietenkin muskottipähkinä ja viherpippuri. 

Taikinasta ajeltiin pastakoneella n. 1-1,5 mm paksuisia levyjä ja tekemästämme annoksesta tosiaan noin puolet oli riittävästi, jotta saimme kolme pastalevykerrosta.

Lasagne oli muuten siis varsin tavanomainen, mutta yhteen kerrokseen piilotimme läjän kokonaisia kirsikkatomaatteja ja runsaasti tuoretta basilikaa ja persiljaa. Vielä paljon enemmän kuin tuossa oli kuvanottohetkellä.

Noin 45 minsaa uunissa 175 asteessa ja vihdoin pääsimme herkuttelemaan. Kaikki oli muuten varsin kohdallaan, mutta juustokastiketta oli sen verran reilunlaisesti, että lasagne jäi todella löysäksi. Makuunhan se ei toki vaikuttanut, mutta tullut kovin kuvauksellinen annos. 

Edellä mainistusta syystä tässä kuvassa tarkennus onkin ruokajuomassani löysän lasagneannoksen sijaan. 😀 Tommi oli ostanut mullekin oluen ja kyllä se vaan mun makuni tietää. Passionhedelmällä maustettu Sour Headin Berliner Weisse kelpaa hienosti myös kaltaiselleni siiderinjuojalle. 

Tässä vielä kootusti lasagnemme ainekset. Määrät todellakin vain suuntaa antavia ja suosittelen luottamaan omaan arviointikykyyn. Tämä annos riittää noin kuudelle hengelle.

Pastataikina

(tästä määrästä lasagneen riittää noin puolet)

400 g Durumvehnäjauhoja

4 keltuaista

Jauhelihakastike

400 g jauhelihaa

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

Kourallinen herkkusieniä

1 prk tomaattimurskaa

1 rkl pestoa

mustapippuria ja suolaa

Juustokastike

50 g voita

1/2 dl vehnäjauhoja

8 dl maitoa

2 1/2 dl voimakasta juustoraastetta

Muskottipähkinää ja viherpippuria

Muuta

Lasagnekerrosten keskelle kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaa ja persiljaa oman maun mukaan. Suosittelen reilusti.

Koko komeuden päälle vielä juustoraastetta