Olis sillä lähemmäs 400 eurolla, jonka tämä vuorokauden miniloma kaikkineen nielaisi, päässyt varmaan pikkuisen pidemmällekin kuin 50 kilometrin päähän. Mutta, sanon silti, että money well spent! 

Käytiin siis viime viikonloppuna viettämässä yksi yö Rauman edustalla sijaitsevalla Kylmäpihlajan majakkasaarella. Olen haaveillut tuolla yöpymisestä aina siitä saakka, kun kävin ystävien kanssa syömässä majakan ravintolassa joskus viime vuosikymmenellä. Nyt vihdoin natsasi mun ja Tommin molempien vapaa kesäviikonloppu ja Kylmäpihlajasta vapaa hotellihuone. 

Majakka on auki kesäkaudella ja sinne pääsee kätevästi useamman kerran päivässä kulkevalla vesibussilla. Reittiliikenteen lähtöpaikka on Poroholman leirintäalueella ja matkalla Kylmäpihlajaan, vesibussi pysähtyy myös Kuuskajaskarissa. Matka mantereelta Kylmäpihlajaan kestää n. 50 minuuttia. Saaressa, tai vaikka molemmissa, voi siis hyvin pyörähtää myös päiväreissulla.

Kylmäpihlajassa on myös vierasvenesatama, joten sinne voi suunnata myös omalla paatilla. Päiväkiinnityminen on ilmaista. Yöpyminen maksaa 22€/venekunta. Meidänkin vierailumme aikana vierasvenesatamassa oli esimerkiksi useampikin upea purjevene.

Minä olin ihan haltioissani jo matkalla vesibussin puksuttaessa kohti saarta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, saaristomaisemat olivat upeita ja kiireettömyyden tuntu levisi päästä varpaisiin. Hieman meinasi merellä olla tuuli välillä vilpoisaa, mutta ei vielä siinä määrin, etteikö olisi ohuella pitkähihaisella pärjännyt.

Pakattiin kyllä varmuuden vuoksi ihan lämmintä hupparia ja tuulitakkia matkaan, kun ei yhtään osannut ennustaa, että millainen tuulen ujellus siellä saaressa kävisi. Loppujen lopuksi keli oli niin lämmin molempina päivinä, että pärjättiin melkein koko aika lyhythihaisilla.

Selkämeren Kansallispuistoon kuuluva Kylmäpihlajan saari on kooltaan n. 9 hehtaaria. Sen ottaa helposti haltuun pienellä kävelylenkillä ja yhdellä silmäyksellä 31 metriä korkean majakan näköalatasanteelta.  (EDIT: Pinta-ala korjattu 31.7.)

Näkymä majakasta venesataman suuntaan

Majakassa on 13 hotellihuonetta joista osassa on parivuode ja osassa kaksi erillistä yhden hengen sänkyä. Me majoituimme 7. kerroksen Loisto-nimisessä parivuoteellisessa huoneessa, jonka hinta oli 165 €. Enpä muista koskaan yöpyneeni hotellihuoneessa, jonka ikkunasta olisi ollut yhtä komea ja häiriötön merinäköala!

Hotellihuoneet eivät tarjoa luksusta, mutta perusviihtyisää ja siistiä siellä toki on. Varustukseen kuuluu radio ja pieni televisio. Sänky oli varsin mainio, mutta reissun ainoat selkeät miinukset joudun antamaan ihan onnettoman huonoille tyynyille. 

Huoneissa ei ole omaa vessaa eikä kylpyhuonetta, vaan yhteiset :t löytyvät kolmelta kerrostasanteelta ja suihkut kahdelta. Ei ainakaan tällaisella yhden yön reissulla haitannut tuo asia lainkaan. Ainoastaan siinä, kun heräsi aamulla 5.30 pissahätään, tuntui vähän tympeältä vetää vaatetta päälle ja lähteä pari kerrosta alemmas hätäänsä helpottamaan. Mutta muuten ei asiasta ollut haittaa.

Saarella menee polku satamasta kahvilarakennukselle ja majakalle ja noilla poluilla pärjää kyllä millä tahansa kengillä. Jos kuitenkin haluaa tallailla kallioilla ja muutenkin polkujen ulkopuolella, kannattaa jalkinevalintaan kiinnittää hieman huomiota. Ei pelkästään maaston takia, mutta myös kyykäärmeiden varalta. Yyh…

Minun suurin huolenaiheeni viikonlopulle olikin se, että mitä jos törmään käärmeisiin. Moni muu hotelliasukas tai saarivierailija kertoi kyy ja rantakäärmehavaintoja kyllä tehneensä, mutta jotenkin ihmeenkaupalla minä pahimman luokan käärmefoobikko selvisin ilman kohtaamisia. Huh!

Kylmäpihlaja on hyvä paikka myös lintubongaukselle, saarelle nimittäin pesii noin kolmekymmentä lintulajia. Alkukesästä, kun poikaset on vielä ihan pieniä, tai hautomishommat on vielä vaiheessa, saa saarella vierailijat olla varovaisia, ettei esimerkiksi äkäiset tiirat käy kimppuun. 

Itse näimme eniten valkoposkihanhia, jotka tuntuivat olevan hyvin tottuneita vieraisiin, niin hätkähtämättä tallustelivat ihan majakan oven vieressäkin. Hanhien lisäksi bongasimme ainakin räystäspääskyjä, lokkeja, tiiroja, isokoskelon tai tukkakoskelon poikanen, merimetsoja ja jotain sorsalintuja. 

Lauantaina saarelle saapuessa meillä oli mukana piknikeväät, joten lounastimme luonnonhelmassa. Illaksi sitten varasimme pöydän majakan ravintolasta. Hotellin kaikki 13 huonetta olivat täynnä, joten seitsemän pöytää käsittävään ravintolaan oli hyvä tehdä varaus.

Kävimme lauantaina myös pienellä opastetulla kierroksella. Saaren opas kertoi Kylmäpihlajan historiasta ja luonnosta. Hän näytti meille esimerkiksi nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät kivestä löytyvät kaiverrukset. Kruunumerkki on Ruotsin vallan aikainen veromerkki. 

Oppaalta kuulimme, että Kylmäpihlaja on viimeinen Suomessa miehitetyksi rakennettu majakka. Se valmistui vuonna 1952 ja toimi myös luotsiasemana.  Kylmäpihlajassa asui ja työskenteli parhaimmillaan jopa parikymmentä henkeä: luotseja, majakkamiehiä, emäntä ym. Opas kertoi myös surullisia tarinoita saaren edustalle uponneista laivoista. Kylmäpihlajan edustan vedet ovat vaarallisia lukuisine luotoineen ja matalikkoineen.

Jotenkin kiehtovaa miettiä millaista on ollut elämä majakkasaarella. Tai millaista se on nyt. Ihan samalla tavoin majakan hotellia ja ravintolaa hoitavat työntekijät ja saaren opas viettävät nyt kesäänsä saarella. Ei sieltä joka päivä lähdetä yöksi kotiin, vaan työntekijät ovat saarella useampia päiviä putkeen. 

Vierasvenesatamassa on esillä vanha luotsivene

Majakalla on päivittäin sekä naisten että miesten yhteissaunavuorot, jotka ovat hotellin asukkaille ilmaisia. (Muilta kävijöiltä veloitetaan muistaakseni 6€) Me kuitenkin halusimme päästä illalla yhdessä saunomaan, joten varasimme parilla kympillä oman tunnin vuoron.

Tommi yritti mennä uimaankin, mutta totesi hetken leväisillä kivillä liukasteltuaan, että ei mielellään halkaise kalloaan paikassa, johon avun saaminen ehkä kestää hetken. 

Täyttävä illallinen ja tunnin saunominen siihen perään pistivät siinä määrin silmät lupsumaan, että auringonlaskua vielä jaksettiin ihailla, mutta majakan valon syttymistä emme valitettavasti nähneet, sillä omat lamppumme sammuivat aikaisemmin. Mutta ainakin saatiin pitkät yöunet. 

Sunnuntaina olimme varanneet paluun klo 12.40 lähtevään vesibussiin, joten ehdittiin aamiaisen jälkeen vielä paistatella päivää muutaman tunnin ajan niin terassilla kuin kallioillakin.

Hieman varovaisemminkin olisi voinut "paistatella" tai ainakin muistaa käyttää sitä repussa olevaa aurinkovoidetta, sillä käry kävi aika ikävästi etenkin minulle. Pilvetön taivas ja vielä veden äärellä oleilu olivat melkoinen aurinkoshokki iholleni. No, eiköhän tämä sävy joskus vielä rusketukseksi muutu. Ja minä kun en koskaan rusketu. 😀 

Kaikin puolin aivan ihanan rentouttava ja rauhallinen vuorokauden miniloma. Nautin etenkin merenkohinan ja lintujen äänteen muodostamasta äänimaisemasta ja raikkaasta merituulesta. Oli ihanaa olla paikassa, jossa on juuri riittävästi ihmeteltävää ja puuhaamista, mutta ei liikaa ärsykkeitä.

Paikka oli kaikin puolin ihastuttava ja palvelu hyvää. Voin suositella lämpimästi!


Olis sillä lähemmäs 400 eurolla, jonka tämä vuorokauden miniloma kaikkineen nielaisi, päässyt varmaan pikkuisen pidemmällekin kuin 50 kilometrin päähän. Mutta, sanon silti, että money well spent! 

Käytiin siis viime viikonloppuna viettämässä yksi yö Rauman edustalla sijaitsevalla Kylmäpihlajan majakkasaarella. Olen haaveillut tuolla yöpymisestä aina siitä saakka, kun kävin ystävien kanssa syömässä majakan ravintolassa joskus viime vuosikymmenellä. Nyt vihdoin natsasi mun ja Tommin molempien vapaa kesäviikonloppu ja Kylmäpihlajasta vapaa hotellihuone. 

Majakka on auki kesäkaudella ja sinne pääsee kätevästi useamman kerran päivässä kulkevalla vesibussilla. Reittiliikenteen lähtöpaikka on Poroholman leirintäalueella ja matkalla Kylmäpihlajaan, vesibussi pysähtyy myös Kuuskajaskarissa. Matka mantereelta Kylmäpihlajaan kestää n. 50 minuuttia. Saaressa, tai vaikka molemmissa, voi siis hyvin pyörähtää myös päiväreissulla.

Kylmäpihlajassa on myös vierasvenesatama, joten sinne voi suunnata myös omalla paatilla. Päiväkiinnityminen on ilmaista. Yöpyminen maksaa 22€/venekunta. Meidänkin vierailumme aikana vierasvenesatamassa oli esimerkiksi useampikin upea purjevene.

Minä olin ihan haltioissani jo matkalla vesibussin puksuttaessa kohti saarta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, saaristomaisemat olivat upeita ja kiireettömyyden tuntu levisi päästä varpaisiin. Hieman meinasi merellä olla tuuli välillä vilpoisaa, mutta ei vielä siinä määrin, etteikö olisi ohuella pitkähihaisella pärjännyt.

Pakattiin kyllä varmuuden vuoksi ihan lämmintä hupparia ja tuulitakkia matkaan, kun ei yhtään osannut ennustaa, että millainen tuulen ujellus siellä saaressa kävisi. Loppujen lopuksi keli oli niin lämmin molempina päivinä, että pärjättiin melkein koko aika lyhythihaisilla.

Selkämeren Kansallispuistoon kuuluva Kylmäpihlajan saari on kooltaan n. 9 hehtaaria. Sen ottaa helposti haltuun pienellä kävelylenkillä ja yhdellä silmäyksellä 31 metriä korkean majakan näköalatasanteelta.  (EDIT: Pinta-ala korjattu 31.7.)

Näkymä majakasta venesataman suuntaan

Majakassa on 13 hotellihuonetta joista osassa on parivuode ja osassa kaksi erillistä yhden hengen sänkyä. Me majoituimme 7. kerroksen Loisto-nimisessä parivuoteellisessa huoneessa, jonka hinta oli 165 €. Enpä muista koskaan yöpyneeni hotellihuoneessa, jonka ikkunasta olisi ollut yhtä komea ja häiriötön merinäköala!

Hotellihuoneet eivät tarjoa luksusta, mutta perusviihtyisää ja siistiä siellä toki on. Varustukseen kuuluu radio ja pieni televisio. Sänky oli varsin mainio, mutta reissun ainoat selkeät miinukset joudun antamaan ihan onnettoman huonoille tyynyille. 

Huoneissa ei ole omaa vessaa eikä kylpyhuonetta, vaan yhteiset :t löytyvät kolmelta kerrostasanteelta ja suihkut kahdelta. Ei ainakaan tällaisella yhden yön reissulla haitannut tuo asia lainkaan. Ainoastaan siinä, kun heräsi aamulla 5.30 pissahätään, tuntui vähän tympeältä vetää vaatetta päälle ja lähteä pari kerrosta alemmas hätäänsä helpottamaan. Mutta muuten ei asiasta ollut haittaa.

Saarella menee polku satamasta kahvilarakennukselle ja majakalle ja noilla poluilla pärjää kyllä millä tahansa kengillä. Jos kuitenkin haluaa tallailla kallioilla ja muutenkin polkujen ulkopuolella, kannattaa jalkinevalintaan kiinnittää hieman huomiota. Ei pelkästään maaston takia, mutta myös kyykäärmeiden varalta. Yyh…

Minun suurin huolenaiheeni viikonlopulle olikin se, että mitä jos törmään käärmeisiin. Moni muu hotelliasukas tai saarivierailija kertoi kyy ja rantakäärmehavaintoja kyllä tehneensä, mutta jotenkin ihmeenkaupalla minä pahimman luokan käärmefoobikko selvisin ilman kohtaamisia. Huh!

Kylmäpihlaja on hyvä paikka myös lintubongaukselle, saarelle nimittäin pesii noin kolmekymmentä lintulajia. Alkukesästä, kun poikaset on vielä ihan pieniä, tai hautomishommat on vielä vaiheessa, saa saarella vierailijat olla varovaisia, ettei esimerkiksi äkäiset tiirat käy kimppuun. 

Itse näimme eniten valkoposkihanhia, jotka tuntuivat olevan hyvin tottuneita vieraisiin, niin hätkähtämättä tallustelivat ihan majakan oven vieressäkin. Hanhien lisäksi bongasimme ainakin räystäspääskyjä, lokkeja, tiiroja, isokoskelon tai tukkakoskelon poikanen, merimetsoja ja jotain sorsalintuja. 

Lauantaina saarelle saapuessa meillä oli mukana piknikeväät, joten lounastimme luonnonhelmassa. Illaksi sitten varasimme pöydän majakan ravintolasta. Hotellin kaikki 13 huonetta olivat täynnä, joten seitsemän pöytää käsittävään ravintolaan oli hyvä tehdä varaus.

Kävimme lauantaina myös pienellä opastetulla kierroksella. Saaren opas kertoi Kylmäpihlajan historiasta ja luonnosta. Hän näytti meille esimerkiksi nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät kivestä löytyvät kaiverrukset. Kruunumerkki on Ruotsin vallan aikainen veromerkki. 

Oppaalta kuulimme, että Kylmäpihlaja on viimeinen Suomessa miehitetyksi rakennettu majakka. Se valmistui vuonna 1952 ja toimi myös luotsiasemana.  Kylmäpihlajassa asui ja työskenteli parhaimmillaan jopa parikymmentä henkeä: luotseja, majakkamiehiä, emäntä ym. Opas kertoi myös surullisia tarinoita saaren edustalle uponneista laivoista. Kylmäpihlajan edustan vedet ovat vaarallisia lukuisine luotoineen ja matalikkoineen.

Jotenkin kiehtovaa miettiä millaista on ollut elämä majakkasaarella. Tai millaista se on nyt. Ihan samalla tavoin majakan hotellia ja ravintolaa hoitavat työntekijät ja saaren opas viettävät nyt kesäänsä saarella. Ei sieltä joka päivä lähdetä yöksi kotiin, vaan työntekijät ovat saarella useampia päiviä putkeen. 

Vierasvenesatamassa on esillä vanha luotsivene

Majakalla on päivittäin sekä naisten että miesten yhteissaunavuorot, jotka ovat hotellin asukkaille ilmaisia. (Muilta kävijöiltä veloitetaan muistaakseni 6€) Me kuitenkin halusimme päästä illalla yhdessä saunomaan, joten varasimme parilla kympillä oman tunnin vuoron.

Tommi yritti mennä uimaankin, mutta totesi hetken leväisillä kivillä liukasteltuaan, että ei mielellään halkaise kalloaan paikassa, johon avun saaminen ehkä kestää hetken. 

Täyttävä illallinen ja tunnin saunominen siihen perään pistivät siinä määrin silmät lupsumaan, että auringonlaskua vielä jaksettiin ihailla, mutta majakan valon syttymistä emme valitettavasti nähneet, sillä omat lamppumme sammuivat aikaisemmin. Mutta ainakin saatiin pitkät yöunet. 

Sunnuntaina olimme varanneet paluun klo 12.40 lähtevään vesibussiin, joten ehdittiin aamiaisen jälkeen vielä paistatella päivää muutaman tunnin ajan niin terassilla kuin kallioillakin.

Hieman varovaisemminkin olisi voinut "paistatella" tai ainakin muistaa käyttää sitä repussa olevaa aurinkovoidetta, sillä käry kävi aika ikävästi etenkin minulle. Pilvetön taivas ja vielä veden äärellä oleilu olivat melkoinen aurinkoshokki iholleni. No, eiköhän tämä sävy joskus vielä rusketukseksi muutu. Ja minä kun en koskaan rusketu. 😀 

Kaikin puolin aivan ihanan rentouttava ja rauhallinen vuorokauden miniloma. Nautin etenkin merenkohinan ja lintujen äänteen muodostamasta äänimaisemasta ja raikkaasta merituulesta. Oli ihanaa olla paikassa, jossa on juuri riittävästi ihmeteltävää ja puuhaamista, mutta ei liikaa ärsykkeitä.

Paikka oli kaikin puolin ihastuttava ja palvelu hyvää. Voin suositella lämpimästi!


Mahtava miniloma majakkasaaressa on ohi ja ollaan taas kotona. Otin paljon kuvia Kylmäpihlajasta, joten postausta sieltä kyllä tulossa, mutta en vielä jaksanut käydä kuvasaaliin kimppuun. Olen nimittäin ihan poikki ja töttöröö, koska onnistuin sitten urpo polttamaan itseni tänään aika huolella. Tässä instakuvassa ei vielä tilanne näytä kovin pahalta, mutta olin pyörtyä, kun kotiinpäästyäni näin itseni peilistä.

Olen ihan rapu naamasta, yläselästä, olkavarsista ja dekolteelta. Ja olo kaikin puolin siis kipeä ja väsynyt. En tiedä miten se aurinkorasvan käyttö on aina niin hiton vaikeeta, kun sain mä sen tuubin kuitenkin kassiin saakka. Mutta joka kesä mä itseni kertaalleen poltan oikein kunnolla. Pöljä mikä pöljä.

Kylmäpihlaja-kuvia ennen siis vielä nämä yhdet asukuvat. Tällaista tylsää ja arkista perusmustaa, mutta asusteet ovat lähiaikojen Zadaa-löytöjä. Jos kirppissovellus Zadaa on vielä täysin tuntematon, niin voit lukaista lisää vaikka mun toukokuisesta postauksesta. 

Myin keväällä menestyksekkäästi monta kymmentä omaa tuotettani ja nyt kesän aikana olen tehnyt muutamia hyviä löytöjä itsekin. Näissä kuvissa Zadaa-hankintoja ovat sekä laukku että kengät. Näiden lisäksi olen hankkinut Zadaasta myös yhdet uudenveroiset vaaleat Vagabondin nilkkurit, jotka odottelevat nyt kaapissa syyskelejä. Vaatteita siis edelleen aika huonosti tarjolla plussakoossa, mutta asuste- ja kenkäuutuudet sovelluksesta tulee kyllä väijyttyä useamman kerran viikossa.

housut – Marks & Spencer / toppi – Cubus / takki – H&M / laukku – Marc O´Polo, 2nd hand / kengät – Minna Parikka, 2nd Hand

Ja mitkä kengät nämä viimeisimmät löytöni ovatkaan…. Minna Parikan pitsiset puputennarit! Kengät olivat kunnoltaan lähes uuden veroiset ja hintaa alle satasen. Huippulöytö siis. 

Nämä pitsiset pitkäkorvat ovatkin nyt jo pupukenkäperheeni neljäs jäsen. Minulta löytyi ennestään mustat mokkanahkaiset pupuballerinat, pinkit karvaiset tennarit ja vaaleanpunaiset maiharit. Olen siis melkoisen ihastunut pupunkorviin. 

Nyt mä taidan läträtä itseeni uuden kerroksen viilentävää after sun -voidetta ja menen murun kainaloon kyhjöttämään ja vaatimaan parantavia silityksiä. Jos siis kehostani löytyy joku kohta jota kivuttomasti silittää. Taitaa sitä palamatonta aluetta olla ainakin sääret! 😀