Ihanaa, on viikonloppu! Ja vapaa sellainen! Mulla on tuossa edessäni reppu, joka odottaa vielä viimeisiä tavaroita sisäänsä.

Suunnataan nimittäin ihan hetken kuluttua murun kanssa kohti Raumaa, missä hyppäämme Poroholman satamasta veneen kyytiin ja hurautamme Kylmäpihlajan majakkasaareen viettämään yhden yön mittaista minilomaa. Ihanaa. Olen haaveillut tuolla majakassa yöpymisestä siitä saakka, kun kymmenen vuotta sitten piipahdin saarella ravintolakäynnin verran.

Tänään puen päälleni jotain rentoa kampetta missä on hyvä liikuskella majakkasaaren kallioilla ja mikä kestää myös merellä puhaltavan tuulen. Kuvien asu taas on eilisillalta, kun kipaisin illalla kavereiden kanssa parilla perjantaijuomalla. On tääkin heinäkuu, kun pitää nahkarotsissa kulkea…

Nämä ihanat Vagbondin leopardikorot olivat päässeet tänä kesänä vähän unohduksiin, kun olen käyttänyt vain Crocsin kiilakorkosandaaleja. Mutta nyt kaivoin nämä esiin ja jätin eteiseen näkyvälle paikalle, jotta tulisi kiskottua kissakorot kinttuihin useamminkin.

housut ja pellavapaita  – Marks & Spencer / nahkatakki- Saki / kengät – Vagabond / laukku – Liebeskind Berlin / korvikset – Aarikka (2nd hand)

Ääää, nyt alkaa tulla jo hoppu. Äkkiä viimeiset kamat reppuun ja kohti seikkailua! Ihanaa viikonloppua kaikille! 


Ostin murulle viime jouluna lahjaksi pastakoneen. Lahjavalinnan takana oli tietenkin itsekäs toive päästä syömään hänen valmistamia pastaherkkuja.

Masiina pysytteli lootassaan useamman kuukauden pastan teon jäätyä aina vaan suunnitelman tasolle, mutta nyt kesällä on kampea pyöritetty jo useamman kerran. Muutaman kerran on jo syntynyt herkullisia ravioleja, mutta tällä viikolla oli vuorossa ekaa kertaa ihan pastalevyistä alkaen itse tehty lasagne. Ja olihan tämä operaatio toki ikuistettava kuviksi.

Minulla oli jotenkin erheellinen käsitys, että pastataikinan valmistaminen olisi kovinkin vaivalloista, mutta olin väärässä. Toki se vaatii jonkin verran vaivaamista sitkon muodostumiseksi, mutta nopeasti tuo herra taikinapallon pyöräytti. 

Meidän pastataikinamme syntyi pelkistä durumvenhnäjauhoista ja munankeltuaisista. Ei siis laitettu öljyä, vaikka se onkin mukana joissakin ohjeissa. Taikinaa valmistettiin kerralla sen verran iso köntsä, että siitä jäi lasagnen jälkeen puolet vielä talteen vaikkapa ravioleja varten. Annokseen meni n. 400 g jauhoja ja 4 isoa keltuaista. 

Valmistuttuaan taikinapallo laitettiin kelmuun ja jääkaappiin lepäämään kastikkeiden valmistamisen ajaksi.

Tomaattikastiketta ei keitelty itse, vaan luotettiin Muttiin. Jauhelihan lisäksi soosiin nakattiin tuoreita herkkusieniä, runsaasti sipulia ja pari valkosipulin kynttä. Lisämakua antoi n. ruokalusikallinen pestoa ja reilu annos mustapippuria.

Juustokastike syntyi perinteisellä voita, jauhoa, maitoa ja juustoa -kombolla. Oma annoksemme oli aika reilunlainen: 50 g voita, 0,5 dl jauhoja, 8 dl maitoa ja reilu pari desia juustoraastetta. Mausteina tietenkin muskottipähkinä ja viherpippuri. 

Taikinasta ajeltiin pastakoneella n. 1-1,5 mm paksuisia levyjä ja tekemästämme annoksesta tosiaan noin puolet oli riittävästi, jotta saimme kolme pastalevykerrosta.

Lasagne oli muuten siis varsin tavanomainen, mutta yhteen kerrokseen piilotimme läjän kokonaisia kirsikkatomaatteja ja runsaasti tuoretta basilikaa ja persiljaa. Vielä paljon enemmän kuin tuossa oli kuvanottohetkellä.

Noin 45 minsaa uunissa 175 asteessa ja vihdoin pääsimme herkuttelemaan. Kaikki oli muuten varsin kohdallaan, mutta juustokastiketta oli sen verran reilunlaisesti, että lasagne jäi todella löysäksi. Makuunhan se ei toki vaikuttanut, mutta tullut kovin kuvauksellinen annos. 

Edellä mainistusta syystä tässä kuvassa tarkennus onkin ruokajuomassani löysän lasagneannoksen sijaan. 😀 Tommi oli ostanut mullekin oluen ja kyllä se vaan mun makuni tietää. Passionhedelmällä maustettu Sour Headin Berliner Weisse kelpaa hienosti myös kaltaiselleni siiderinjuojalle. 

Tässä vielä kootusti lasagnemme ainekset. Määrät todellakin vain suuntaa antavia ja suosittelen luottamaan omaan arviointikykyyn. Tämä annos riittää noin kuudelle hengelle.

Pastataikina

(tästä määrästä lasagneen riittää noin puolet)

400 g Durumvehnäjauhoja

4 keltuaista

Jauhelihakastike

400 g jauhelihaa

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

Kourallinen herkkusieniä

1 prk tomaattimurskaa

1 rkl pestoa

mustapippuria ja suolaa

Juustokastike

50 g voita

1/2 dl vehnäjauhoja

8 dl maitoa

2 1/2 dl voimakasta juustoraastetta

Muskottipähkinää ja viherpippuria

Muuta

Lasagnekerrosten keskelle kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaa ja persiljaa oman maun mukaan. Suosittelen reilusti.

Koko komeuden päälle vielä juustoraastetta 

 

 

 

 


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Tämä kuva oli jo Instassa, mutta halusin silti sen myös tämän viikon arkikuvaksi, sillä se on otos tämän viikon arkisesta kohokohdasta.

Jos viime viikon arkikuvassa oli murjottava ja väsynyt lehtikuvaaja, niin tässä kuvassa puolestaan on iloinen ja haltioitunut tyyppi työkeikalla. Mun duunissa on parasta se, että kuvauskeikat vievät milloin mihinkin uusiin paikkoihin ja kuulemaan toinen toistaan kiinnostavampia asioita.

Tällä viikolla olen töiden lomassa oppinut valtavasti mm. mehiläisistä (Aiemmat tietoni kyseisistä otuksista perustuivatkin puhtaasti Maija Mehiläinen -piirrossarjaan ja sarjakuvalehtiin.)  ja luonnonmuistomerkeistä. Sellainen on myös Porin Lyttylässä sijaitseva Pirunpesä, missä tämän viikkoinen arkikuva on napattu. 

Muistan kyllä joskus kuulleeni nimen Pirunpesä, mutta en ollut koskaan tiennyt miten hienosta paikasta on kyse. Pirunpesä on jääkauden aikainen siirtolohkare, joka on hajottuaan useisiin osiin muodostanut louhikkoluolan. Korkeimmat kivirykelmän osista ovat kymmenen metrin korkeudessa ja luolastolla on pituutta jopa 70 metriä.

Suurin osa luolista oli niin pieniä ja pimeitä, ettei niihin uskaltautunut suuaukolta kurkkaamista kummemmin, mutta löytyi sieltä tällainen isompikin luola. Mä jotenkin ihan mykistyin paikan upeudesta. Ja tunsin itseni ihan hurjan onnelliseksi, että sain viettää ison osan työpäivästäni luonnossa kulkien ja uusia paikkoja nähden. I love my job!

Jos satut Poriin päin ja pieni luontoretkeilu kiinnostaa, niin suosittelen kyllä Pirunpesällä vierailua. Ohjeet paikan löytämiseen löydät vaikka Retkipaikan artikkelista. Kovin pitkästi ei sinne päästäkseen tarvitse talsia, tieltä on matkaa Pirunpesälle alle kilometri.