Oi että. Intoilin jo muutama viikko sitten, että meillä on vihdoin kiva parveke ja ajattelin nyt vilauttaa kuvia teillekin. Tämä on mun eka koti ikinä, jossa on parveke. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin omakotitalossa, joten silloin oli toki piha, mutta olen viettänyt viimeiset 15 vuotta kerrostaloissa ja vasta nyt tässä nykyisessä asunnossa mun on mahdollista olla ulkona, mutta kotona.

Olen asiasta ihan fiiliksissä. Aurinkoisilla keleillä onkin tullut ilolla hengailtua partsilla uikkareissa lukemassa. Ja maistuuhan ne pöperötkin jotenkin astetta paremmalta ilta-auringossa ja raittiissa ilmassa.

Me muutettiin tähän asuntoon viime syyskuun alussa, joten silloin ei enää alettu parveketta mitenkään sisutamaan, vaan nakattiin sinne vain ylimääräiseksi käynyt pieni ruokapöytä ja pari tuolia ja sinne majoittui myös hieman ilman sijoituspaikkaa jääneitä tavaroita. Nyt kesän tullen kuitenkin laitettiin hihat heilumaan. Tai siis, lähinnä Tommi ja minun isä pisti.

Parvekkeella oli siis tuollainen ankea betonilattia, jonka kaikilla sivuilla oli paksut ja korkeat reunukset. Tommi sai idean, että tehdään partsille lautalattia, joka nätin ulkonäön lisäksi vielä lisäisi lattiapinta-alaa lähes neliöllä, kun se tehtäisiin noiden reunojen päälle. Mun vanhemmat tuli muutamaksi päiväksi käymään ja isäni oli heti ajatuksessa mukana. Tommi toi puutavarat ja seuraavana aamuna heräsinkin kiivaasiin sahaamisen ja poraamisen ääniin. Isi siellä jo puuhasi lautaa toisen viereen. 

Nuo rakkaat käsistään kätevät herrat viimeistelivät homman yhdessä ja jo saman iltana meidän parvekkeella olikin näin nätti uusi lattia. Ja kauppareissulta mulle tarttui heti mukaan ihanan värikäs räsymatto.

Käytämme ruonlaitossa paljon tuoreita yrttejä, joten oli luonnollsta pistää niitä kesäksi myös parvekkeelle. Clas Ohlssonilta löytyi alle kympillä kätevä seinälle kiinnitettävä kangaslokerikko, jonka taskut ovat muovitetut. Ei muuta kuin taskuihin multaa ja kaupan yrttiruukut multiin.

Hyvin ovat pärjäilleet, kun laitettiin sille seinustalle, johon ei paista aurinko kuin hetken aikaa päivästä. Lokerikosta puskee tällä hetkellä korianteria, minttua, persiljaa, basilikaa ja lehtipersiljaa.

Koko parvekkeen sisustaminen lähti oikeastaan isän minulle nikkaroimista kalusteista. Tuli keväällä kotona käydessä puhetta, että jotain sopivan pientä poytää pitäisi partsille kehittää ja isähän oli alkanut heti tuumasta toimeen. Sain pienen klaffipöydän, siihen yhteensopivan pyöreän sivupöydän ja pienen säilytysarkun, joka toimii myös penkkinä. 

Alvar Aallon Aurinko-sarjasta inspiraationsa saanet kalusteet sisälsivät myös liikkiksiä yksityiskohtia. Pöydän tukijalkaan, joka siis jää piiloon pöydän ollessa käytössä, isä oli esimerkiksi maalannut söpön hymyilevän auringon. 🙂

Klaffipöydän ääressä mahtuu ruokailemaan kahdestaan. Tuolit ovat yli viidentoista vuoden takainen kirppislöytö ja ne saivat koristeikseen H&M Homen istuinpehmusteet.

Isän tekemän arkkupenkin lisäksi parvekkeella asustelee myös entisessä asunnossa sohvapöydän virkaa toimittanut vanha armeijan arkku. Se nielee sisäänsä paljon tavaraa, mutta toimii samalla myös istumatilana. Suunnitelmissa on hankkia arkun päälle muutamia tyynyjä pehmusteeksi.

Parvekkeelle paistaa ihana ja lempeä ilta-aurinko. 

Päätyseinälle löytyi kiva pieni hyllykkö Porin Deconellasta. Hyllyssä esillä muutama söpö eläin.

Ja lisää yksityiskohtia. Mua niin hymyilyttää, kun mietin isääni ripottelemassa huolella noita glitterihippusia maalin sekaan. Ne kun eivät olleet menneet läpi hänen maaliruiskustaan, joten ne oli pitänyt lisätä käsin. Aaww, nämä pöydät on niin rakkaudella tehty. 

Mä en todellakaan ole mikään vimpan päälle sisustaja, vaan luotan vaan siihen, että kalusteet ja esineet joista tykkään, sopivat yhteen. Uutta ja vanhaa sopuisasti sekaisin. Mut omaan makuuni tää parveke on super ihana! Parasta siinä on tietysti se, että sen pääasiallinen rakennusaine on ollut rakkaus. Kiitokset kuuluu nikkaroinnista vastanneille murulle ja isille ja avustavana sisustajana toimineelle mammalle!


Voihan röyhelö! Muistatteko, kun olin sen Lindexin vaaleanpunaisen leopardipuseron suhteen sitä mieltä, että muuten kiva, mutta se röyhelö oudoksuttaa? Päädyin paidan kuitenkin alesta ostamaan, mutta jatkoin edelleen tiukasti sillä mielellä, että vaikka nyt tuon paidan hankinkin, niin yleisemmällä tasolla kaikenmaailman röyhelöt on ihan hyi ja yöks. 

No mutta, mitäs sitä tulevaksi syksyksi meille oikein tuputetaankaan.. No frilloja! Frilloja olkapäillä, hihansuissa, helmoissa, rinnuksilla ja ihan joka hiton paikassa. Junarosen showroomilla suostuin sovittelemaan noita minua niin kauhistuttaneita kapistuksia ihan vaan kato läpällä hei. Ja kuinkas sitten kävikään..

Noo, ei tällanen perustrikoopaita pikku tissiröyhelöllä vielä heilauttanut oikein suuntaan eikä toiseen. "Vähän tylsä. Ei kauhee, mut ei kivakaan."

Pinkki teeppari vähän jo hihitytti. "Ei, ei oo mun juttu. Ei väri eikä frilla".

Joulutontun punainen ja kimaltava kasarihenkinen frillahörhellys sai mut jo ihan repeemään. "Ei luoja, en kyllä pystyis!! Minkä kans tällaisen muka yhdistäisi??"

Jo henkarissa nähtynä tää läpikuultava leopardipoolo sai mut räkättämään ihan hulluna: "Ai luoja, miten Riitta Väisästä!! En pysty!" Junarosen Heidi kuitenkin houkutteli mut sovittamaan ja mä taivuin. Ihan huumorimielessä tietenkin.

Ja siinä mä sitten napsin kuvia ja hetken päästä huomasin katselevani niitä kameran näytöltä päästäen samalla suustani sanat: "aika jännä… ei tää näytä päällä yhtään niin pahalta. Toi röyhelökään ei niin kauheesti korostu.. Itse asiassa aika cool yhdistelmä näiden housujen kanssa!" 

Suostuin sovittamaan vielä tätä frillahihaista mekkoa ja sen kohdalla jouduinkin jo myöntämään, että röyhelövastarintani on lyöty. Kuten jo aiemmassa Junarose-mekkopostauksessa sanoin, tykästyn mekkoon koko ajan enempi. Eli ostoslistalle menee.

Ja niin muuten menee tuo Riittaväisäs-paitakin.

Ei kyllä mitään sais tuomita sovittelematta. Sitä joutuu sitten nöyränä syömään sanojaan. 

Kaikki kuvien vaatteet Junarosen syysmallistoa, eli tulossa myyntiin vaatteesta riippuen akselilla elokuu-lokakuu.

Mites sulla, pitääkö röyhelövastarinta, vai alatko taipua?


Se ois sit melkein niinku loma! Tai kyllä se mulle jo ihan lomalta tuntuu, että menen seuraavaksi töihin vasta keskiviikkona. Eilen kävin tekemässä yhden hääkuvauksen ja illalla pääsin laskeutumaan kesä- ja vapaafiilikseen grillikemuissa. Sattui ihanan helteinen päivä, joten illallakin ehti vielä nauttia pihalla auringosta ja olkaimettomalla mekolla tarkeni lähes puolille öin.

Tuossa Elloksen Doreen mekossa on kyllä myös ohut irroitettava halterneck-nauha, mutta yritin vältellä rusketusrajoja. 

Olkaimettoman mekon paljauden vastapainoksi solmin kaulaani Viaminnetin nahkaisen chokerin, joka kävi värinsä puolesta loistavasti yhteen Cobblerinan ruusukultaisten korvisten kanssa. 

mekko – Ellos (saatu) / sandaalit – H&M/ korvikset – Cobblerina / choker – Viaminnet (saatu)

Ja kun nyt ihan varmasti taas joku miettii, että löytyykö muka tällaisessa koossa hyviä ja pysyviä olkaimettomia rintaliivejä, niin vakuutan, että löytyy. Näissä kuvissa mulla on päälläni nämä Fantasien liivit. Niissä kokoja G-kuppiin saakka. Ja toiset itseltäni löytyvät olkaimettomat ovat nämä Wonderbrat, joiden suurin saatavilla oleva kuppikoko on I. Toimii, ja pysyy, kun vaan muistaa valita riittävän napakan ympärysmitan.

Ää, nyt on heitettävä äkkiä mekko päälle, kaverit kohta jo odottaa. Vuorossa dinner & movie -ilta kavereiden kanssa. Ohjelmistossa Itse Ilkimys 3!