Se on vaan (ikävä) tosiasia, että rinnat muuttuvat vuosien vieriessä Painon muutokset, lasten saanti ja imetys, hormonaaliset muutokset ja iän myötä ihan vaan painovoima tekee tehtäväänsä. On utopiaa kuvitella, että tissit olisivat vaikkapa näin 36 vuotiaana tasan samanlaiset kuin olivat vaikkapa kymmenen vuotta sitten. 

Muutosten ei tarvitse olla kummoisiakaan, kun saakin yhtäkkiä huomata, että se monta vuotta niin loistavalta tuntunut rintaliivimalli ei enää olekaan niin täydellinen. Itselleni on juuri käynyt niin. Käytin vuosikausia yhtä Prima Donnan mallia (Madison), mutta nyt vaan huomaan jättäväni ne kerta toisensa jälkeen laatikkoon. Kyse ei ole väärästä koosta, sillä olen toki pitänyt koon aina ajantasalla.

Liivit ja alushousut – Change / aamutakki – Babella, Lumingerie (saatu)

Mutta jotenkin nuo rinnat vaan ovat muuttuneet myös malliltaan ja tuo pitkäaikainen suosikkimalli ei vaan istu enää kuten ennen. Taitavat tissiparat kurotella astetta enempi napaa kohti kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Vaikka koko ei ole dramaattisesti muuttunut ja kokoja vielä riittäisi, ei rinta vain asetu kuppiin enää samoin kuin ennen. Muutos taitaa siis mallin puolesta olla pyöreistä raskaiksi.

Fiilis ei siis ole vanhoilla suosikkiliiveillä enää täydellinen. Ja kun tämän tajusin, iski hetkellinen epätoivo. No, onnekseni saman merkin Deauville-malli on hieman paikannut tilannetta, mutta en valitettavasti pidä sen ulkonäöstä yhtä paljon kuin vanhan suosikin.

Tilanne on kuitenkin saanut minut taas ahkerammin tutustumaan muiden merkkien tarjontaan. Ja muutamia ihan lupaavia kokelaita on jo löytynyt. (Esim nämä M&S:n edulliset liivit yllättivät!)

En ollut pitkään aikaan ostanut Changesta muuta kuin uima-asuja, kun joitakin vuosia sitten petyin pariinkin otteeseen liivien laatuun. Nättejä, mutta ostamani liivit menettivät tukevuutensa hyvin lyhyellä käytöllä. Tammikuussa päädyttiin kuitenkin Jonnan kanssa punaviinipäissämme alusvaateostoksille ja annoin Changelle jälleen mahdollisuuden. Onnekseni tällä kertaa se ei ollut turhaa. 

Tämä Kiara-niminen full shaper -liivi on osoittautunut todella hyväksi ostokseksi. Olenkin viime kuukaudet arkikäytössä vuorotellut lähinnä näitä ja edellä linkkaamiani M&S:n liivejä. 

Kiaran kolmesta palasta koottu kuppi on todella miellyttävän tuntuinen ja muotoilee rintoja nätin pyöreäksi. Olkaimet ovat riittävän leveät, mutta silti siron näköiset ja oman 85 J -kokoni kolme kiinnityshakasta tekevät takaosasta juuri sopivan levyisen, jottei se pahasti pureudu makkaroihin.

Ulkonäöllisesti pidän todella paljon tuosta kuppeja kauniisti kehystävästä pitsistä ja tämä sininen värikin on piristävää vaihtelua ainaiselle mustalle. Pitsistä huolimatta, nämä liivit ovat paitojen alla huomaamattomat. Pitsi on riittävän sileää, jottei se paista kankaista läpi. 

Parin kuukauden käyttö nyt ei tietenkään ole vielä riittävän pitkä aika, jotta kestävyydestä voisi sanoa paljoakaan, mutta kyllä nämä huomattavasti tukevammilta ja napakammilta tuntuvat kuin parit aikaisemmat Changen liivini. Tämän setin perusteella uskallan siis kyllä Changeen uudelleenkin ostoksille. Jospa sieltä löytyisi lisää Kiaran kaltaisia helmiä.

Että ei se vaan täydellisten rintaliivien metsästys näköjään koskaan kokonaan lopu. Muotoaan muuttavat rintarauhaset pitävät huolen siitä, että mallia on toisinaan vaihdettava myös liiveissä. Pidetään tämä mielessä liiviostoksilla!

 


Saanko esitellä, meitsin iso löllövatsa. Sanokaa hei! Se on suuri ja löysä, mutta olemme hyvissä väleissä eikä minulla ole mahastani sen kummemmin pahaa sanottavaa. Jotkut vaatteet vaan eivät sovi sen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla yhteen.

Suosin omenaisen olomuotoni vuoksi mieluiten niin korkeavyötäröisiä housuja, ettei housunkaulus purista mahaa makkaralle. Aina ei toivomaani mattinykäs -vyötärön korkeutta kuitenkaan ole saatavilla, joten housujen ollessa muuten hyvät saatan tyytyä tällaisiinkin pöksyihin, jotka eivät ahdista kainaloista. 

Mutta onneksi siluetin saa sulavammaksi ja olon mukavemmaksi niinkin yksinkertaisella jutulla kuin muotoilevalla alustopilla.

vasemmalla ilman alustoppia, oikealla topin kanssa

Ja ei, minä ajattele, että muotoileva alusvaate saisi minut näyttämään varsinaisesti hoikemmalta. Ihan yhtä isokokoiselta minä näytän olipa se makkara tuossa housunkauluksen päällä tai ei. Alustopit (tai bodyt) ovat luottovaatteitani ensisijaisesti sen vuoksi, että ne tekevät itselleni olosta fyysisesti miellyttävämmän.

Vaikkei mistään superkuristavista vehkeistä olekaan kyse, niin mulla on toppi päällä jotenkin pikkuisen ryhdikkäämpi fiilis ja housujen vyötärö ei poraudu läskiin yhtään niin ikävän tuntuisesti kuin ilman toppia. Itselläni on siis toppi päällä mukava olo.

Sama löllövatsa, mutta oikealla pikkuisen tiiviimmin pakattuna! 😀

Sen lisäksi puserot laskeutuvat nätisti silloinkin, kun jalassa on joku tuollainen matalampi alaosa. Korkeampivyötäröisten alaosien kanssa olen yläosasta riippuen myös ilman toppia tai bodyä. Mutta vaikkapa nyt näiden kuvissa olevien housujen kanssa haluan ehdottomasti käyttää jotain kevyesti slimmaavaa aluskerrosta. 

Kuten näin sivuprofiilista huomaa, niin ei se ero näin paita päällä ihan hirmuisen suuri ole, mutta sen housun vyötärön laardiin porautumisen aiheuttaman vekin se toppi siloittaa.

Näin ohuiden pöksyjen kanssa fiksumpi valinta olisi body, jolloin välttyisi tuolta topin alareunan näkymiseltä kankaan läpi. Mutta pikkujuttuja. Ei ole arjessa ihan niin tarkkaa. 

Moni kysyy aina muotoilevista alusvaatteista puhuttaessa, että eikö ne ole epmukavia ja kuumia. Kuten jo edellä sanoin, niin itse koen ainakin nämä arjessa käyttämäni kevyesti slimmaavat tuotteet todella mukaviksi. Eihän sitä tarvitse mitään megakireää kuristajaa valita, vaan tosiaankin sellainen kevyesti muotoileva versio.

Kannattaa siis sovittaa ainakin pari kokoa tällaisia tuotteita ostaessa, ja myös vähän liikuskella se vaate päällä, jotta huomaa heti pysyykö esim. toppi paikoillaan vai lähteekö mahdollisesti rullautumaan. Sitähän ei kukaan todellakaan kaipaa!

Ja mitä mahdolliseen hiostavuuteen tulee, niin itse käytän toppeja ja bodyjä myös kesällä ja hyvinkin lämpimillä keleillä. En koe, että yksi ihonmyötäinen kerros vaikkapa t-paidan alla tekisi olosta yhtään sen kuumempaa ja tukalampaa kuin ilmankaan oleminen.

Oikein lämpimillä kesäkeleillä koen miellyttävänä myös sen, että hikoillessa kosteus imeytyy heti siihen alustoppiin, eikä hikinoro valu pitkin selkärankaa.

Tällaisia slimmaavia alustoppeja, bodyjä ja mekkoja pukiessa kannattaa muistaa, että oikein napakat yksilöt on helpointa pukea päälle alakautta!

Omassa käytössä hyväksi havaitsemiani merkkejä, joiden kaikkien valikoimista löytyy perustoppeja, on mm. Triumph, Maidenform, Marks & Spencer ja Wolford. Näissä kuvissa päällä Maidenformin ohutolkaiminen Flexees toppi. Käytän niistä kokoja XL ja XXL. 

Maidenformilla on valikoimissa perusvärit musta, valkoinen ja nude. Saatavilla sekä spagettiolkaimilla että leveämmillä olkaimilla. Triumphilla on usein saatavilla myös muita värejä riippuen mallistosta ja sesongista. 

Jos vatsakumpuun porautuva housunkaulus tai puseron alta paistavat jenkkakahvat tympii, niin tätä ratkaisua kannattaa testata!

 

– Kuvien housut ja pusero – Junarose (saatu) –


Minä nyt jatkan pakkaskelien innoittamana näistä villahommista paasaamista. Tai siis omista suosikkijutuistani vinkkaamista. 😀

Osui nimittäin eilen yksi talvipukeutumiseni luottotuote silmiin tarjoushinnan kera, niin täydensin sekä omaa että äitini talvisukkahousuvarastoa. Porin Sokoksella on vielä 4.3. saakka Wolfordin merinovillasukkahousut tarjouksessa hintaan 29,90 normaalihinnan ollessa 47 €. 

Tuo tarjous oli käsittääkseni ihan vaan Satakunnan osuuskaupan oma tarjous, eikä ole voimassa muissa Sokoksissa, mutta nämä sukkikset ovat kyllä hintansa väärti ihan täyshintaisenakin. 49% merinovillaa sisältävät sukkahousut ovat sekä lämpimät että todella miellyttävän tuntoiset päällä.

Mitä kestävyyteen tulee, niin itselläni oli näitä ennestään käytössä tällä hetkellä kahdet, joista toiset on ostettu muistaakseni neljä vuotta sitten. Ovat muuten edelleen ehjät, mutta sen verran nyppyyntyneet, että en viitsi mekkojen kanssa käyttää. Vanhemmat villasukkikset saavat siis lämmittää farkkujen alla, mihin nämä ohuen materiaalinsa puolesta sopivatkin mainiosti, ja nämä pränikät siistit yksilöt saavat olla sitten ne ns. paraatisukkikset. 

Villasukkiksia löytyy toki monelta muultakin merkiltä ja Wolfordia melkoisesti edullisemminkin. Ainakin Norlyn, Falke, Oroblu ja Pierre Robert tulee nyt mieleen merkeistä, joilla olen tuon n. 45-55 % villaa sisältäviä sukkiksia nähnyt. Hintahaitari noilla merkeillä n. 20-40 € välillä. Mutta vaikka ainakin NOrlyniä, Falkea ja Orobluta olen muuten kyllä ehtinyt elämässäni jossain kohtaa käyttää, niin villaiset on kokeilematta. 

Syy miksi olen itse näissä Wolfordeissa pysytellyt, vaikka edullisempiakin on tarjolla, on yksinkertaisesti se, että perheessämme on merkin tuotteista käyttökokemusta jo yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Äitini nimittäin myi merkkiä jo 80-luvulla ja täytti minunkin sukkalaatikon Wolfordin sukkiksilla heti kun olin tarpeeksi iso käyttääkseni aikuisten kokoja. 

Olen siis vaan aikuisenakin ostanut aina tuttua ja hyväksi havaittua merkkiä ”uskaltamatta” hypätä toisiin leireihin vaikka siellä sukkahousuhyllyjen välissä niitä joskus toki harkinnutkin. Mutta olen kyllä useimmiten omat sukkikseni napannut nimenomaan jostain tarjouksesta tuolla noin kolmella kympillä, joka on varsin jees hinta useamman talven kestävistä villasukkahousuista.

Mitä kokopolitiikkaan tulee, niin itse tällaisena 167 cm pitkänä vaatekokoa 48-50 olevan käytän näistä Wolfordeista kokoa XL. Itseäni jonkin verran lyhempi, mutta muuten alavartalosta melko samankokoinen äitini mahtuu kokoon L.

Sukkisten vyötärö on ainakin itselleni just hyvän korkuinen. Yltää tuonne jenkkakahvojen yli kohtaan jossa rintojen ja persuksen välillä on edes hieman kapeampi kohta. (Vyötäröksi en sitä kutsuisi) Ei toki haittaisi vieläkin korkeampi vyörätö, mutta tämäkin jo riittävä ja pysyvät hyvin ainakin oman omenavartaloni päällä. 

Nyt tarttis muuten taas kerran pakata laukku ja sinne varmaan pääsee nämä Wolforditkin. Suuntaan nimittäin huomenna aamulla muutamaksi päiväksi kohti Helsinkiä ja Kuva & Kamera -messuja. Jos olet tulossa messuille, niin mut löytää Olympuksen osastolta kameroita esittelemästä!