Ihan tuollaviisiin kaikki lihat tiskissä sitä eilen tuli kipiteltyä Raumalla pidetyssä Roosa nauha -päivän muotinäytöksessä. Meitä oli yhteensä kahdeksan mimmiä esittelemässä Alusasuliike Helmin hepeneitä. Itse kävin lavalla kolme kierrosta: yöpaidassa ja siniharmaassa ja mustassa Prima Donnan setissä. 

Mua on tässä viime päivinä mietityttänyt kovasti tämän homman tiimoilta sana rohkeus. Etenkin minä ja näytöksessä toisena pluskokosena mukana ollut kaverini olemme saaneet kuulla joka suunnasta kuinka rohkeita me olemme, kun uskaltaudumme alusvaatteissa lavalle. Ymmärrän, että moni sanoo sen siltä taustalta, että kokevat etteivät itse uskaltaisi niin tehdä ja kokevat sen siksi rohkeaksi teoksi. Mutta mukana on selkeästi myös sitä, että alusvaatemallina esiintyminen koetaan rohkeaksi teoksi nimenomaan meiltä lihavilta mimmeiltä. Internen on pullollaan kuvia missä hyväkroppaiset nuoret mimmit poseeraavat alusvaatteissa tai bikineissä pakarat näkyyen, mutta harva heille sanoo, että "oletpa rohkea", mutta kun kaltaiseni ylipainoinen mimmi kävelee rintsikoissa ja alkkareissa pikkukaupungin muotinäytöksessä, koetaan se rohkeana esiintymisenä. "Aatella, tollasella kropalla se kehtaa". 

Itse en kokenut tätä mitenkään erityistä rohkeutta vaativaksi asiaksi, eikä mua jännittänyt mikään muu kuin kompatuminen. Mä en mieti, että mitä yleisö mahtoi miettiä selluliiteistäni ja makkaroistani. Saavat miettiä ihan mitä tykkäävät. Omiin silmiini olin ihan kohtalaisen näköinen pyllerökissa pitseissäni. Mä käyn bikineissä rannalla, uimapuvussa uimahallissa ja voin siis ihan yhtä lailla näyttäytyä alusvaatteissa. Kuten olen aiemminkin todennut, niin mun ulkomuodosta näkee kyllä vaattet päälläkin minkä kokoinen olen, joten vaatteiden pois heittäminen tuo esiin mitään suuria ylläreitä.

Ihan tosi kivaa kyllä oli kaikin puolin ja naurettiin tyttöjen kanssa todella paljon. Oltiin todellise Helmin enkelit.

Koska tahansa uudelleen! 

Minun päällä näkyvät alusvaatteet kaikki siis lempimerkkiäni Prima Donnaa. Ja kaikkien mimmien asut siis saatavilla Rauman torin reunalla sijaitsevasta Alusasuliike Helmistä.


Ai että, nyt päästään ihan mun lempiaiheeseen, nimittäin alusvaatteisiin! Olen kerta toisensa jälkeen puhunut blogissa ns. mummopöksyjen puolesta ja esitellyt mm. kesäisin mekkojen alla käyttämäni superkorkeat lahkeelliset alkkarit, jotka tekevät elämästä yksinkertaisesti mukavampaa. Nyt ajattelin sitten ladata ihan vertailukuvat tiskiin, että miksi mä niin innolla suosittelen mummopantseja kaltaisilleni pylleröille ja myös muun kokoisille jotka kokevat alkkareiden kanssa samanmoisia epäkohtia joita seuraavissa kuvissa esitän.

Pukeuduin kaikki vartalon poimut paljastavaan trikoiseen Marimekko-kolttuuni ja kaivelin aluspöksylaattikoni kätköistä kaikkien korkeavyötäröisten pikkareiden seasta parit unohdetut yksilöt. 

Stringit! Nuo 2000-luvun alussa lantiofarkkujen alta joka toiselta naikkoselta vilkkuneet seksipöksyt, jotka saavat minut ihmettelemään, että miksi ihmeessä olen joskus halunnut kulkea naru perseessäni. En edes tiedä miksi kaapistani vieläkin löytyy yhdet stringit, tai siis tiedän että olen säästänyt ne nimenomaan tätä demonstraatiota varten, mutta mietin miksi kummassa olen ne edes hankkinut. Puin pikkarit jalkaani ja ihan hetken aikaa, kun seisoin paikallani hengittämättä ja liikkumatta, saatoin katsoa kuvajaistani peilistä, mutta välittömästi kun lopetin jäkityksen, rullautuivat pitsi-ihanuudet pikku hiljaa vatsamakkaroideni alle. Alarivissä näkyykin sitten tilanne sen jälkeen kun olin hetken aikaa istunut ja nousin ylös. 

No entä jos lisätään kangasta sekä persauksen peitoksi että lanteille ja kiskaistaan koltun alle hipsterit. (se on kuulkaa ihan toisenlainen hipsteri jonka mä kolttuni alle tahtoisin… :D)

No ei nekään perkele pysy asennossaan tällaisen omenamallisen ämmän päällä. Alaoikealla jälleen kuva tilanteesta istumisen jälkeen, siellähän ne on pikkarit somasti rullalla tynnyrin alla. Olo on epämukava, alkkareita tekee mieli koko ajan korjailla ja keskivartalo näyttää muhkuraisemmalta kuin ihan nakupellenä ollessa. Ei jatkoon.

Nostetaan siis vielä rimaa, tai siis vyötäröä. Nämä Wolfordin kevyesti muotoilevat ja saumattomat alushousut (alkkarit saatu) yltävät rintsikoiden tienoille saakka ja niiden vyötärönauhassa on sisäpuolella ohut silikoninauha, joka auttaa pöksyjen paikallaanpysymisessä. 

Ja kyllä, mä tiedän, että nämäkään alushousut eivät taio minusta hoikkaa eivätkä ne piilota sitä tosiasiaa, että keskivartalossa on tavaraa, mutta ne eivät myöskään pureudu lihaan väärissä paikoiisa ja luo ikäviä vekkejä ja ylimääräisiä makkaroita lanteille. Silhuetti on sileä, mekko laskeutuu kauniisti eikä alushousuja tarvitse korjailla vaan ne pysyvät paikoillaan ja pehmeä materiaali hyväilee pelastusrenkaita miellyttävästi.

Itselleni ei siis mummopöksyjen ja muotoilevien alusvaatteiden käytössä ole pontimena se, että kuvittelisin niiden mitenkään tekevän vartalostani merkittävästi paremman näköisen kuin se on, vaan se, että en halua käyttää alusvaatteita jotka tekevät siitä alastonta totuutta huonomman näköisen. 

Wolford Velvet Control Panty High Waist (tuote saatu)

En mä nyt näitä ehkä enää pikkuhousuiksi kutsuisi, mutta pesee siis kaikenmaailman pikkunöpsypitsikikkareet ihan mennen tullen. Muistatte varmaan sen kohtauksen Bridget Jonesista, kun neiti miettii että laittaako stringit vai mummopöksyt, että kummilla mahtais lohjeta paremmin. Itse sanoisin, että alusvaatteiden ensisijainen tarkoitus on saada muut vaatekerrokset näyttämään mahdollisimman hyvältä, joten valitsen Bridgetin tapaan ehdottomasti siis megalomaaniset pökät pikkunarujen sijaan. Ja jos sitten flaksi käy, mutta mekon alta paljastuvat megapantsit nolottaa, niin ainahan ne voi käydä nopsaan riisumassa mekon alta pois ennen kuin päästää sen partnerin helmojensa alle. Ihan näin niinku käytännön vinkkinä pikkujoulukautta silmällä pitäen. 😀

PS. Haluutteko samanlaisen havainnollistuksen muotoilevasta alustopista?

 

 

 


Mä olen usein ihastellut Marlies Dekkersin liivejä, mutta joutunut harmikseni toteamaan jo pitkän aikaa sitten, että kokoskaala ei itselleni riitä. Siksi innostuinkin välittömästi, kun törmäsin Lumingeriella tähän puolalaisen alusvaatemerkki Gorsenian Evita-malliin, joissa kulkee MD liivien henkiset nauhat rintojen päällä. Halusin melko yksitoikkoiseen rintaliivikokoelmaani hieman sellaista vaihtelua, joka saisi rauhassa vilkkua kaula-aukostakin ja Evitat vaikuttivat siihen tarkoitukseen oikein lupaavilta.

Koska Gorsenia oli itselleni merkkinä aivan tuntematon, mietitytti liivien tilaaminen verkkokaupasta ja olin varma, että metsäöän menee koon kanssa kuitenkin. Pohtiessani kokoasiaa Lumingerien fb-sivulla kehottivat he laittamaan asiakaspalveluun sähköpostia, jossa kertoisin pari esimerkkiä siitä minkä merkkisiä, mallisia ja kokoisia liivejä käytän. Kerroin käyttäväni Prima Donnasta kokoa 85H, Panachen Cleosta 80H ja omistavani yhdet Curvy Katen 80G kokoiset liivit jotka ovat aaviastuksen naftit. Kertomieni tietojen perusteella Lumingerielta suositeltiin minulle Gorsenian liiveistä koko 80J-K, joiden sanottiin vastaavan Cleon ja Curvy Katen 80GG-H. Tästä haluamastani Evita-mallista ei ollut edes tarjolla sitä kuppia K, joten tilasin koon 80J ja kuin ihmeen kaupalla se oli passeli!

Jos siis tekisi mieli tilata rintsikoita Lumingerielta, mutta kokohommat arveluttaa vieraiden merkkien vuoksi, niin rohkeasti vaan meiliä asiakaspalveluun, siellä on tietoa ja taitoa eri merkkien kokovertailuun.

Toimitus Lumingerielta oli äärimmäisen nopea. Tein tilauksen iltapäivällä 27. päivä ja postiluukku kolisi 29. päivä. En oikein tiennyt mitä liiveiltä odottaa, kun kerran itselle uusi merkki kyseessä ja liivien hintakin oli omaan rintsikkahistoriaani verrattaen todella edullinen. Nyt ensivaikutelman perusteella sanoisin saaneeni vastinetta juurikin niille maksamilleni 39 eurolle. Liivit ovat kauniit, sopivat ja mukavat päällä, mutta eivät missään nimessä vedä vertoja esimerkiksi luottomerkkini Prima Donnan yli puolta kalliimmille liiveille. Kupit ovat yksinkertaista kangasta, ympärys todella venyvän tuntuista kuten olkaimetkin. Jos menisivät päivittäisen aktiivikäyttöön, niin en ehkä veikkaisi liiveille ihan hirveän pitkää ikää tuon "purkkamaisuuden" vuoksi.

Esittelin liivejä illalla Tommille ja hänen kommenttinsa oli, että "muuten hyvät, mutta rinnat leviää vähän liikaa sivuille, näyttäisi, että niissä ei ole sivuilla riittävästi tukea". Kuinka hyvin onkaan tuo mies minun eniten käyttämäni liivit näköjään tutkaillut, kun meni diagnoosi niin nappiin. Kaikissa parhaissa liiveissäni on tosiaan sivuilla erilliset kaistaleet tuomassa tukea eikä tissit siksi leviäkään niissä tuonne alas sivulle, vaan työntävät rintoja enemmän keskelle päin. Näissä Gorsenian liiveissä kuppi koostuu vähemmistä palasista kuin vaikkapa supertukevissa suosikeissani, Prima Donnan Marcie-liiveissä ja eron siis kyllä huomaa.

Hakusessa ei tässä kohtaa kuitenkaan ollut jokapäiväiseen käyttöön tarkoitetut työjuhdat, vaan liivit joilla saisi toisinaan pientä vaihtelua pukeutumiseen, joten olen ostokseeni näistä arvioistani huolimatta tyytyväinen. Ne supertukevat ja kestävät arkiliivit ovat erikseen ja maksavat omalla kohdallani sen lähemmäs satasen, mutta on kiva, että harvempaan käyttöön löytyy vaihtelua edullisemminkin. Olen vuosien saatossa saanut kyllä huomata sen, että omassa koossani rintaliivien kohdalla hinta usein kertoo myös laadusta. Toki ilahduttavia yllätyksiä ja poikkeuksiakin on joskus kohdalle sattunut, mutta pääasiassa alle seitsemän-kahdeksan kympin en ole kovimpia kriteerejäni täyttäviä liivejä koskaan löytänyt, muuta kuin alennusmyynneistä.

Mutta kaikkien kaapista löytyvien liivien ei tosiaan tarvitse kaikkia laatukriteerejä täyttää, vaan joskus riittää kun vaan on nätit. Vähän niin kuin kengissäkin, työssä ja muutenkin arjen tiimellyksessä mukavuus ja kestävyys ovat ykkössijalla, mutta kyllä sitä aina silloin tällöin voi kemuissa kärvistellä huikeissa koroissa jotka saavat päkiät huutamaan armoa. Nämä Evitat ovat ensivaikutelmalta vähän kuin muutaman kympin keinonahkaiset bilekorkkarit, hiton nätit, mutta en odota niiltä vuosia kestävää kumppanuutta.

PS. Se on muuten tällaisissa alusvaatekuvissa pikantti yksityiskohta tollanen festariranneke. 😀