10.03.2017

Posted at 17:43h in Yleinen by
0 Likes

Jos jotain on vuodet käsilaukkuja, pussukoita ja nyssyköitä kantaessa opettaneet, niin ainakin sen, että se on ihan sama miten iso laukku tai kukkaro, niin kyllä se vaan kertyy täyteen rompetta. Jos laukussa on yhtään enempi tilaa kuin on välttämätöntä, niin sinne pesiytyy ritysiesti huulipunia, kyniä, hanskoja, muistikirjoja jne. Tilava lompakko puolestaan hotkii sisäänsä turhia bonuskortteja ja kasoittain kuitteja. Niinpä olenkin huomannut siirtyneeni pikku hiljaa aina vain pienempään ja pienempään kukkaroon. 

Sain joskus pari vuotta sitten yhdestä Longchampin tilaisuudesta nahkaisen korttikotelon, joka koostui tasan yhdestä taskusta. Tuo varmaankin lähinnä käyntikorttikoteloksi tarkoitettu pikku pussukka palveli minua loistavasti, mutta todella haalean vaaleanpunaisen värinsä vuoksi meni ajan saatossa laukuissa pyöriessään todella ruman näköiseksi, joten lähdin sitten etsiskelemään löytyisikö samaa tuotetta jossain muussa värissä. Kävi ilmi, että kyseistä korttikoteloa ei ole lainkaan myynnissä. Lieneekö ollut joku promolahjoiksi valmistettu malli. Voi pöh, mitä huijausta. 

Bongasin Longchampin sivuja selatessa kuitenkin ulkomitoiltaan lähes yhtä pienen Lé Foulonne -korttikotelon, joka pienestä koostaan huolimatta jakautuu muutamaan erilliseen taskuun. Tämä lompsa mahtuu siis näppärästi vaikka nahkarotsin taskuun, mutta nielee sisäänsä kuitenkin aika hyvän kasan kortteja. 

Täällä Porissa Longchampia myy Ratsula, ja vaikka tuota haluamaani pinkkiä ei heillä ollutkaan, niin ystävällisesti lompsan minulle tilasivat. 

Muistuu mieleen sekin eräs kerta, kun kiersin ympäri Roomaa etsimässä yksiä suosikkirintaliivejäni punaisena, tuloksetta. Kun sitten pääsin takaisin Poriin ja harmittelin asiaa Ratsulan alusvaateosastolla, niin myyjä sanoi heti, että "voi kuule, mitä sinä niitä Roomasta asti etsit, kun kyllähän me sinulle se lempiväri tilataan!". Siitä lähtien olen sitten muistanut, että ei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan aina kannattaa ensin käydä omassa suosikkikaupassa. 

Aiemmassa kotelossa mulla oli siis vain yksi korttipakka, jonka aina selasin läpi kassalle astellessa, mutta tässä uudessa saan vähän kuitenkin jaoteltuja kortteja eri koloihin. Eli on tämä kyllä asteen käytännöllisempi kuin se vanha. Vaikka kuinka olen koittanut karsia mukana kuljetettavia kortteja, niin kyllä tuohonkin lompsaan nyt muutti toistakymmentä läpyskää.

Ajokortti, kela-kortti, kolme pankkikorttia, kirjastokortti, pari pressikorttia, useimmin käytössä olevat kanta-asiakaskortit ja pari lounaspaikkojen leimakorttia. Mutta tilaa on juuri sen verran napakasti, että sinne ei ala kerääntymään mitään ihan höpöhöpö clubikortteja. 

Jos joku miettii, että missäs kaikki rahat, niin olen huomannut käyttäväni käteistä niin harvoin ja niin vähän, että en kaipaa lompakkooni erillistä setelitaskua. Korttien väliin saa kyllä tarpeen tullen taiteltua setelin tai parikin ja tarpeen tullen käsilaukussa kulkee mukana pieni kolikkopussi.

Rahoja tulee myöskin laitettua toisinaan takin taskuun ainakin tämän päiväisten löydösten perusteella. Järjestelin eteisen naulakkoa ja ihmettelin yhden nahkarotsin painoa, niin sen taskusta löytyi lähes 30 euroa rahaa. Jos nekin rahat olis olleet alunperin lompsassa, niin olisin hölvännyt ne jo aikoja sitten. Nyt olivat pyörineet takin taskussa syksystä saakka ja yllättivät iloisesti kesken siivouspäivän. 😀

Mites te, oletteko isojen vai pienten lompakkojen käyttäjiä? Kertyykö kukkaroon myös kaikkea vähemmän tarpeellista vai kuljetatko mukana vain oleellisia?


04.01.2017

Posted at 18:35h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen ihan hirvittävän monta kertaa jonkin ihastuttavan laukun tai hurmaavien kenkien äärellä käynyt itseni kanssa keskustelua, että olenko mä sellainen ihminen, joka pystyy laittamaan monia satoja euroja vaikkapa yhteen veskaan. Yhtäkin Longchampin laukkua muistan hipelöineeni ja peilailleeni itseäni se käsivarrella varmaan kymmenen kertaa, mutta ei vaan ikinä antanut luonto periksi ostaa. Ei edes siinä vaiheessa, kun alunperin 750 € maksanut laukku olisi irronnut alesta alle neljällä sadalla. En edelleenkään löytänyt itsestäni sitä ihmistä, joka kykenisi laittamaan tuollaisen summan rahaa laukkuun. En siitäkään huolimatta, että ostos ei olisi ollut tuolla hetkellä kiinni rahasta. Laukku oli kaunis, käytännöllinen ja laadukas, mutta tiesin, että löytäisin samoja ominaisuuksia edullisemminkin.

Hinta-kipukynnykseni on aika pitkään kulkenut monissa pukeutumiseen liittyvissä asioissa n. 200 € kieppeillä. Ostin viime keväänä siihen astisen elämäni kalleimmat kengät ja pulitin niistä -50% alessa 180 €. Kassalla hieman hengästytti. Kallein laukkuni ikinä maksoi muistaakseni alennuksen jälkeen 220 € ja sitäkin kyttäsin kuukausitolkulla. Näitä ostoksia hintavampia hankintoja vaatekaapissani ovat ainoastaan pari nahkatakkia. 

Ja miksikö kirjoitan hintakipurajoistani? Koska mä just tein just alennusmyynneistä hankinnan, joka oli mun mittapuulla kallis ja ylitti aiemmat rajani koskien järkeviä hintoja. Tuli nimittäin ostettua Minna Parikan vaaleanpunaiset pupukengät.  (Se kummat kengistä valitsin,selviää postauksen lopussa) Vaaleanpunaisten kiiltonahkakenkien alkuperäinen hinta oli 395 € ja se sai minut jättämään puput kauppaan soviteltuani niitä syksyllä ensi kertaa. En tuolloin myöskään osannut päättää, kummat olivat ihanammat, matalat maiharit vai korkonilkkurit.

Kun joulun jälkeen ekana arkena sitten meiliin kolahti ilmoitus Parikan alennusmyyntien alkamisesta surffasin samointein nettikauppaan. Matalat maiharit oli koossani loppuun myyty, mutta korollisia nilkkureita oli jäljellä yksi pari -30% alennuksella. Muhun iski paniikki. "En voi jäädä miettimään asiaa pidempään, ne on viimeinen pari!" ja klikkasin tilauksen menemään. Tässä vaiheessa kävin itseni kanssa pitkän keskustelun aiheesta "miksi olen ansainnut nämä kengät". Tiedättehän sen, kun listaa päässään kaikkia viime aikojen ikäviä tapahtumia, joiden vuoksi kaipaa lohtua ja saavutuksia ja onnistumisia, joiden vuoksi voisi itseään palkita. 😀

Niinhän siinä sitten kävi, että seuraavana päivänä törmäsinkin sitten mataliin versioihin Shopbopin alessa ja siellä sama homma, yksi pari omaa kokoa jäljellä. Ja samalla mulle kirkastui hyvin vahvasti se, että nuo maiharit nyt vaan on paljon enempi mun kengät, joten edellisenä päivänä tilatut korko-puput saisivat lähteä palautukseen.

Korkkaritkin olivat ihan sairaan mukavat jalassa, ne on ihan suunnattoman nätit ja voisin ehdottomasti käyttää niitäkin. Mutta, kun nyt kerrankin päädyn maksamaan kengistä omalla mittapuullani tosi paljon (lähes 300€), niin valitsen mieluummin ne, joita tiedän käyttäväni useammin. Ja niin se vaan on, että minulle luonnollisempi valinta on useimmiten matalat kengät. Niin paljon söpömmältä kuin nuo korolliset näyttivätkin jalassa, niin matalissa kengissä mulle tuli enempi oma olo. Askel on niissä jotenkin reippaampi. 

Korko-puput siis lähtivät takaisin odottamaan uutta kotia. Ja minä adoptoin nämä alla näkyvät pitkäkorvat. Ja kengät tuntuivat niin täydellisiltä, että loppujen lopuksi niiden hintakaan ei tuntunut enää niin pahalta. Kai se on niin, että joskus jonkin todella täydellisen asian kohdalla, voi hieman joustaa omista hintaperiaatteistaan. Kunhan ei tule kuitenkaan tavaksi. 

Minkä tuotteen kohdalla sinä venytit hintarajaasi? 

 

 

 


25.10.2016

Posted at 20:53h in Yleinen by
0 Likes

-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä-

"Mistä sulle yhtäkkiä noin pitkä tukka ilmestyi?" "Onko sulla siinä joku pidennys?" "Eihän sulla viimeksi nähdessämme ollut tuollainen tukka?" Mm. tällaisia kysymyksiä on kuulunut, kun olen nyt pari kertaa pitänyt hiuksiani auki. Se ainainen sykeröni (aka. TIS-Aki -nuttura) on niin onnettoman kokoinen, ettei sen ilmeisesti uskoisi sisältävän lähes olkapäälle ylettyviä haivenia. 

Olen ihan tykästynyt siihen miltä hiukset näyttävät näin auki ja hieman suoristettuna, mutta en vaan edelleenkään pidä siitä miltä ne tuntuvat. Ärsyttää tuollainen karvamatto naamalla enkä jotenkin tunne oloani omaksi itsekseni hiusten hipoessa poskeani. Olen 20 vuotta ollut lyhyt tukkainen tyttö ja tottunut siihen, että hiukset eivät ole häiriöksi. Mutta aion opetella ja totutella, sillä onhan tää nyt ihan älyttömän kivan näköistä vaihtelua ainaiselle sipulilleni.

housut-S.T.I. / bomber-Gina Tricot / nilkkurit-Vagabond* / korvikset – Anette Ahokas Design (saatu)

Gina Tricotin näyteikkunasta bongaamani ja heräteostoksena hankkimani kimaltava Lova Bomber on niin kiva, että olen jumittanut tässä samassa asussa jo useamman päivän. Sen verran tuunasin takkia, että poistin sen helmasta kuminauhan, jotta takki laskeutuisi päälläni paremmin. Kuminauha siis ruttasi helmaa siten, että takki jäi liian auki, mutta kuminauhan poistamalla etuosat eivät enää pyri tissien yli kainaloon. Hankala selittää asiaa, mutta ainakin samanlaisen tissevän tynnyrivartalon omaavat varmaankin ymmärtävät mitä tarkoitan. 

Takkia löytyy myös mustana ja kokoskaala on XS-XL. Itselläni luonnollisestikin tuo suurin koko.

takki-Cubus / huivi-Beck Söndergaard* / laukku-Zara / kengät -Vagabond* / laukkukoru-Via Minnet (saatu)

Listailin viime viikolla potentiaalisia mustia syysnilkkureita ja ehdokkaissa oli paljon etenkin Vagabondin kenkiä. Ja tuohon luottomerkkiin mä sitten myös päädyin. Ihan tasan tätä perusmustaa Marja-nilkkuria* ei kollaaseissani ollut mukana, mutta samaa lestiä toisenlaisella nahalla kyllä katselin. Pitkän vertailun jälkeen nämä sileänahkaiset Marjat kuitenkin veivät voiton, sillä tykkään erityisesti tuosta kärjen poikkisaumasta. Pieni juttu, mutta silti kiva yksityiskohta.

Kuten Vagabondit itselleni yleensäkin, niin nämäkin ovat jalassa aivan unelmat. Just sopiva pieni korko, että ryhti vähän oikenee ja askel kopisee, mutta ei niin paljoa, että huomaisi lainkaan koron olemassaoloa. These boots are made for walking. Taidankin ottaa nämä ensi viikon reissuun mukaan, jos sit pakkais matkalaukkuun kaveriksi vaikka leopardilenkkarit, niin eiköhän niillä nyt muutaman päivän Riikan reissu suju.

Mulla tosiaan ensi viikolla edessä ma-to reissu Riikaan, kun lähden tutustumaan latvialaisiin alusvaatteisiin. Sieltä varmasti irtoaa mielenkiintoista materiaalia tänne blogiin. Vaikka Riikassa meneekin vain kolme yötä, niin mun pitää sunnuntaina pakata laukku yli viikoksi, sillä mennessä on töitä Helsingissä ja palatessakin on töitä Helsingissä ja perään vielä yhdet blogikemut ja sitten vielä vähän lisää töitä. Eli mukaan pitäisi pakata työvaatteita ja reissuvaatteita ja juhlakamppeita jne.. Voi apua. Pakkaaminen kun on niin mun lempipuuhaa…

-kaupalliset linkit merkitty tähdellä *-