Ah, haluun lisää henkäyksenkevyitä silkkipuseroita kaappiini. Tämä tänään ensi kertaa päälläni ollut Phase Eightin  marjanpunainen yksilö lumosi mut ihan täysin. Pikkuisen se on nafti tuosta pallovatsani kohdalta, mutta asia ratkennee (indeed..) tekemällä sivusaumoihin pienet halkiot. Pitänee konsultoida ompelijaa asiasta. Itse en ala tuollaista ohutta silkkiä ompelukoneeni jalan alla ryttäämään, pieleen menee kuitenkin.

Noin niin kuin verkkokaupan myyntikuvien perusteella paidan pitäisi olla kaikinpuolin löysä, myös tuosta helmastaan, mutta toimii tämä mielestäni näinkin, tai itse asiassa juurikin näin. Helmastaan kovin löysistä yläosista tulee ainakin itsellä näiden hinkkien kanssa vähän sellainen olo kuin olis telttaretkellä.

Mut oli nafti tai ei, niin hitto että on herkullisen värinen pusero. Kyllä se vaan on niin, että kaltaiseni kalpeanaamaan kannattaa pukeutua muuhunkin kuin pelkkään mustaan. Kasvotkin saa ihan erilaisen hehkun, kun niiden lähistöllä on väriä.

Vaikka tiedänkin, että feissaripojan tänään heittämä kehu "tykkään sun tyylistä" oli vaan myyntikikka, jotta olisi saanut mut heltymään Kirkon Ulkomaanavun lahjoittajaksi, niin lämmitti se silti mieltä. Oli nimittäin tänään itselläkin sellainen olo, että tykkäsin kovasti habituksestani. Sais olla tällainen fiilis useamminkin.

pusero-Phase Eight, House Of Fraser/housut-S.T.I./rotsi-Junarose (saatu)/kengät-Minna Parikka/korvikset-Tallinnan  Kumun museokaupasta/laukku-Liebeskind Berlin/huivi-La Redoute/aurinkolasit-Police

Tämän vapaapäivän ohjelmaan kuuluu lähinnä koulu ja työ -pakerrusta (mahtava vapaapäivä tosiaan..), mutta sen verran kävin kaupungilla pyörähtämässä, että kävi tuhlaamassa Synsamin stailauskisasta voittamani lahjakortin. Olin alunperin miettinyt ottavani RayBanin Clubmasterit, mutta kun iskin nämä juuri liikkeeseen saapuneet Policen pokat päähäni, saivat reiskat jäädä unholaan. Vallan täydelliset!


Temptation Island -Aki. Just sen ihmisen sitten toi mieleen ystävälleni tämä uusi tukkani. Itselläni oli kyllä ollut mielessä esimerkiksi Colin Farrell. 😀 Mutta toipa kuontalo mieleen mitä tahansa, niin oon siitä itse ihan fiiliksissä. En muista koska olis viimeksi tukka tuntunut näin huolettomalta ja häiritsemättömältä asialta.

Niin kovasti kuin haluaisinkin osata tehdä itselleni letin, niin ainakaan toistaiseksi se ei vielä tältä rähmäkäpälältä onnistu. Eilen illalla töllöä katsoessa koitin kovasti treenata, mutta hermot siinä vaan meni. Niinpä ainakin toistaiseksi pitää tyytyä hiukset kiinni halutessa ihan perus ponnariin ja mininutturasyheröihin.

Tukan lisäksi eilen oli yllä muutakin uutta, joten olin reipas ja otin ruokiksella asukuvat. Siinä missä vielä pari kuukautta sitten epäilin mielenterveyttäni vaaleanpunaisten asioiden alettua jälleen kiinnostaa noin 25 vuoden tauon jälkeen, niin nyt mä olen jo ihan sinut tämän vaatekaappiini hivuttautuvan lällyn värin kanssa. Huhtikuussa esittelemäni neuletakki ei nimittäin jäänyt tämän kevään ainoaksi hattarahankinnaksi, vaan ihastuin ikihyviksi Booztilta löytämääni Creamin trikootakkiin, jonka onnistuin poimimaan sen ollessa jossain alessaKohtuullisen huono tuotekuva vaan tuolla verkkokaupan sivuilla, sillä siinä ei näy lainkaan nuo sifonkiliehukkeet, jotka on just tärkee juttu.

housut-S.T.I./t-paita-KUDE Design (saatu)/trikootakki-Cream/kengät-Vagabond/nahkatakki-Junarose (saatu)

Toinen eilisen asun tuore juttu on nuo uudet työpökät, jotka nappasin mukaani Ratsulan Toripäivien aletangosta ja kiikutin sitten sisäpihaltani löytyvälle ompelijalle lyhennettäväksi ja kavennettavaksi. Mulla on nyt viimeisen vuoden sisään ratkennut töissä kolmet tai neljät housut, kun syväkyykyt ovat käyneet vähän turhan rajuiksi farkuille ja muille joustamattomille pöksyille. Ihan verkkareissa tai perusleggareissakaan ei kuitenkaan viitsi töissä käydä, joten astetta paksummat, mutta trikoiden lailla joustavat duunihousut olivat tarpeen ja Moda-ketjussa myytävän S.T.I.:n korkeavyötäröiset vaikuttivat just oikealta vastaukselta ongelmaani. Housut löytyivät just sellasesta ns. aikuispöksyhyllystä, johon en ennen ollut älynnyt edes vilkaista, mutta onneksi nyt katsoin. Pientä fiksausta housut kuitenkin vattivat, kun lahkeet olivat  tosiaanmakuuni liian pitkät ja löysät, mutta sen asian tosiaan korjasi ompelija kympillä. Kesällä nilkat kuuluu näkyä!

 


Muistatteko, kun tunnustin jokin aika sitten haaveilevani vaaleanpunaisesta neuletakista? Siitä tuli mulle pakkomielle selasin viikkotolkulla maanisesti verkkokauppoja iskin kaupoissa näppini kaikkeen tangosta vilahtavaan hattaraan. Monta yksilöä tuli kopeloitua ja kokeiltua. Jos joku oli kivan näköinen, niin materiaali oli tietenkin jotain 100% paskaa. Tai sitten, jos malli ja materiaali olis miellyttänyt, niin väri ei osunut hattarahermooni. Liian pinkkiä tai liian ei minkään väristä. Muutama kaikipuolin oiva tapaus, mutta hinta hirvitti.

Mutta niin vaan loppujen lopuksi toissa viikolla taapersin Sokokselta kotiin pakkomielteeni talttuttava neule kassissani. Haaveissani oli hieman pidempi ja jotenkin muhkeampi yksilö, mutta päädyin sitten hieman tinkimään toiveistani, kun niin moni muu asia (väri, hinta, materiaali osui kuitenkin yksiin toiveideni kanssa. Kun sitä vaaleanpunaista nyt oli vaan vaatekaappiin saatava!

S.Oliverin neuletakki on materiaaliltaan sekoitus viskoosia, polyamidia, villaa ja minimaalisesti kashmiria ja onnistui siis pääsemään seulani läpi. Hintaa hankinnalle jäi alelapun ansiosta vain n. neljäkymppiä.

t-paita-Benetton/neuletakki-S.Oliver/housut-H&M Mama/kengät-Dr. Martens

Vähän se on mallia täti ja juuri siksi olisin tosiaan halunnut jotain pidempää ja vähän ns. "rönttöisempää". Mutta halu päästä kokeilemaan tätä himotusta aiheuttanutta väriä kasvoi niin kovaksi, että tällä nyt mennään ja testaillaan. Tätifiilistä koitin sitten viime viikolla töihin pukeutuessa karistaa yhdistämällä neuleen keinonhakahousuihin ja Martenseihin.

Ei nyt tosiaan ihan sellaista ominta itseäni, mutta onhan se nyt kovin ihanan väri tuolleen pieninä annoksina. Mutta myöntää täytyy, että en pysty lupaamaan tästä vaatteesta tulevan joku suursuosikki. Kyllä tämä on nyt selkeästi sitä kokeiluosastoa ja saatan hyvinkin hetken päästä todeta, että ei vaan taivu mun garderobiin. Aika näyttää, miten käy.

Vielä ainakin viime viikolla tuli muutamana päivänä käytettyä villakangastakkia, mutta jospa sen aika alkais pian olla ohi!

Mitäs te ootte mieltä tuosta mun pakkomielteen taltuttamiseksi tekemästä kompromissiostoksesta?