16.05.2015

Posted at 15:36h in Yleinen by
0 Likes

Temptation Island -Aki. Just sen ihmisen sitten toi mieleen ystävälleni tämä uusi tukkani. Itselläni oli kyllä ollut mielessä esimerkiksi Colin Farrell. 😀 Mutta toipa kuontalo mieleen mitä tahansa, niin oon siitä itse ihan fiiliksissä. En muista koska olis viimeksi tukka tuntunut näin huolettomalta ja häiritsemättömältä asialta.

Niin kovasti kuin haluaisinkin osata tehdä itselleni letin, niin ainakaan toistaiseksi se ei vielä tältä rähmäkäpälältä onnistu. Eilen illalla töllöä katsoessa koitin kovasti treenata, mutta hermot siinä vaan meni. Niinpä ainakin toistaiseksi pitää tyytyä hiukset kiinni halutessa ihan perus ponnariin ja mininutturasyheröihin.

Tukan lisäksi eilen oli yllä muutakin uutta, joten olin reipas ja otin ruokiksella asukuvat. Siinä missä vielä pari kuukautta sitten epäilin mielenterveyttäni vaaleanpunaisten asioiden alettua jälleen kiinnostaa noin 25 vuoden tauon jälkeen, niin nyt mä olen jo ihan sinut tämän vaatekaappiini hivuttautuvan lällyn värin kanssa. Huhtikuussa esittelemäni neuletakki ei nimittäin jäänyt tämän kevään ainoaksi hattarahankinnaksi, vaan ihastuin ikihyviksi Booztilta löytämääni Creamin trikootakkiin, jonka onnistuin poimimaan sen ollessa jossain alessa. Kohtuullisen huono tuotekuva vaan tuolla verkkokaupan sivuilla, sillä siinä ei näy lainkaan nuo sifonkiliehukkeet, jotka on just tärkee juttu.

housut-S.T.I./t-paita-KUDE Design (saatu)/trikootakki-Cream/kengät-Vagabond/nahkatakki-Junarose (saatu)

Toinen eilisen asun tuore juttu on nuo uudet työpökät, jotka nappasin mukaani Ratsulan Toripäivien aletangosta ja kiikutin sitten sisäpihaltani löytyvälle ompelijalle lyhennettäväksi ja kavennettavaksi. Mulla on nyt viimeisen vuoden sisään ratkennut töissä kolmet tai neljät housut, kun syväkyykyt ovat käyneet vähän turhan rajuiksi farkuille ja muille joustamattomille pöksyille. Ihan verkkareissa tai perusleggareissakaan ei kuitenkaan viitsi töissä käydä, joten astetta paksummat, mutta trikoiden lailla joustavat duunihousut olivat tarpeen ja Moda-ketjussa myytävän S.T.I.:n korkeavyötäröiset vaikuttivat just oikealta vastaukselta ongelmaani. Housut löytyivät just sellasesta ns. aikuispöksyhyllystä, johon en ennen ollut älynnyt edes vilkaista, mutta onneksi nyt katsoin. Pientä fiksausta housut kuitenkin vattivat, kun lahkeet olivat  tosiaanmakuuni liian pitkät ja löysät, mutta sen asian tosiaan korjasi ompelija kympillä. Kesällä nilkat kuuluu näkyä!

 


10.04.2015

Posted at 21:47h in Yleinen by
0 Likes

Muistatteko, kun tunnustin jokin aika sitten haaveilevani vaaleanpunaisesta neuletakista? Siitä tuli mulle pakkomielle selasin viikkotolkulla maanisesti verkkokauppoja iskin kaupoissa näppini kaikkeen tangosta vilahtavaan hattaraan. Monta yksilöä tuli kopeloitua ja kokeiltua. Jos joku oli kivan näköinen, niin materiaali oli tietenkin jotain 100% paskaa. Tai sitten, jos malli ja materiaali olis miellyttänyt, niin väri ei osunut hattarahermooni. Liian pinkkiä tai liian ei minkään väristä. Muutama kaikipuolin oiva tapaus, mutta hinta hirvitti.

Mutta niin vaan loppujen lopuksi toissa viikolla taapersin Sokokselta kotiin pakkomielteeni talttuttava neule kassissani. Haaveissani oli hieman pidempi ja jotenkin muhkeampi yksilö, mutta päädyin sitten hieman tinkimään toiveistani, kun niin moni muu asia (väri, hinta, materiaali osui kuitenkin yksiin toiveideni kanssa. Kun sitä vaaleanpunaista nyt oli vaan vaatekaappiin saatava!

S.Oliverin neuletakki on materiaaliltaan sekoitus viskoosia, polyamidia, villaa ja minimaalisesti kashmiria ja onnistui siis pääsemään seulani läpi. Hintaa hankinnalle jäi alelapun ansiosta vain n. neljäkymppiä.

t-paita-Benetton/neuletakki-S.Oliver/housut-H&M Mama/kengät-Dr. Martens

Vähän se on mallia täti ja juuri siksi olisin tosiaan halunnut jotain pidempää ja vähän ns. "rönttöisempää". Mutta halu päästä kokeilemaan tätä himotusta aiheuttanutta väriä kasvoi niin kovaksi, että tällä nyt mennään ja testaillaan. Tätifiilistä koitin sitten viime viikolla töihin pukeutuessa karistaa yhdistämällä neuleen keinonhakahousuihin ja Martenseihin.

Ei nyt tosiaan ihan sellaista ominta itseäni, mutta onhan se nyt kovin ihanan väri tuolleen pieninä annoksina. Mutta myöntää täytyy, että en pysty lupaamaan tästä vaatteesta tulevan joku suursuosikki. Kyllä tämä on nyt selkeästi sitä kokeiluosastoa ja saatan hyvinkin hetken päästä todeta, että ei vaan taivu mun garderobiin. Aika näyttää, miten käy.

Vielä ainakin viime viikolla tuli muutamana päivänä käytettyä villakangastakkia, mutta jospa sen aika alkais pian olla ohi!

Mitäs te ootte mieltä tuosta mun pakkomielteen taltuttamiseksi tekemästä kompromissiostoksesta?


21.03.2015

Posted at 14:53h in Yleinen by
0 Likes

Uskaltaisin väittää, että 250 € arvoisten, puhtaan valkoisten tennareiden lainaaminen ystävälle on kyllä mitä suurin luottamuksen ja rakkauden osoitus. Sain kokea kyseisen luottamuslauseen keskiviikkona ollessani Helsingissä Iinan luona. Halusin laittaa päälle edellisenä päivänä Kajaanista tehtaanmyymälästä ostamani R-Collectionin pinkin anorakin, mutta nirsouteni esti pukemasta pinkkiä takkia reissussa mukana olleiden kirkkaanpunaisten Martensien kanssa. Ei vaan mitenkään sopinut omaan väriyhdistelmämakuuni. Ystävä ymmärsi välittömästi tilanteen vakavuuden ja alkoi kaivelemaan omaa kenkäkaappiaan ja tuli hetken kuluttua Minna Parikan laatikon kanssa ja sanoi puputennareiden sopivan asuuni loistavasti.

Haukoin hetken henkeäni, että ihanko oikeasti, uskallatko lainata niitä ja voi ei ja apua ja entä jos sotken ja ai hitsi kun ne on ihanat ja aahh.. niin mukavat jalassa… Mutta hienosti selvittiin pupujussikoiden kanssa ja palautin ne illalla haikein mielin laatikkoonsa vahingoittumattomina. En voi väittää, etteivätkö kengät olisi tartuttaneet itseeni vakavanlaatuisen pupukenkäkuumeen. Huhhuh. Mut kattokaa nyt miten ihanalta ne näytti mun mekon ja anorakin kanssa!

Tuon R-Collectionin (tai rokserin, niinku meillä päin tavattiin ainakin ysärilla sanoa) anorakin ostin tosiaan tiistaina Kajaanista, kun halusin päästä nostalgiavierailulle tehtaanmyymälään. "Rokserin" vaatteet kuuluivat todella tiukasti ikäluokkani edustajien elämään joskus parikymmentä vuotta sitten. Itse en kylläkään omistanut todellista massojen vaatetta, kengurutaskuista R-Collectionin anorakkia, mutta paljon paljon muita merkin vaatteita kyllä kaapista löytyi. Harmaat college-housut ostettiin aina uudet edellisten käytyä pieniksi ja ilman rokserin hupparia ei yksikään Tenetin koululainen voinut tuolloin elää.

Nyt sitten paikkasin tuon anorakin puutteen elämässäni, mutta en kuitenkaa sillä pään yli vedettävällä mallilla, vaan omaan makuuni paremmin passaavalla, edestä aukeavalla mallilla. Hankin takin ensisijaisesti työt mielessäni, sillä suuret taskut ja väljä malli tekevät siitä oikein loistavan päällysvaatteen kuvauskeikoille. Anorakki myös menee melko pieneen tilaan, joten se mahtuu tarvittaessa kamerareppuun ja kankaan Aquatx-käsittelyn ansiosta se hieman hylkii likaa ja vettä.

   

Ajattelin ensin, että kirkkaanpunainen olisi ollut enempi minun värini, mutta koska valitsin takkini -50% aletangosta, oli paras vaihtoehto tuo pinkki. Ja nyt muutaman päivän takkia katseltuani ja käytettyäni olen kyllä väriin todella tyytyväinen. Ja vaikka ensisijaisesti anorakkia duuniin ajattelinkin, niin taitaapa kyllä saada aika paljon käyttöaikaa muutenkin.

Koot noissa takeissa ovat melko reiluja ja itselle olisi voinut tästä koko L riittää, mutta sen puutteessa otin XL:n, jonka hihat ovat kyllä itselleni ihan hurjan pitkät ja vaativat käärimistä. Mutta sehän ei ole mikään ongelma. Hintaa alessa olleelle anorakille jäi vain 39,50 €, joten melko hyvä kevättakkilöytö, sanoisin.

Nythän on tuntunut niitä kengurutaskuanorakkeja näkyvän taas enenevässä määrin ja näyttäisikin, että ysäriklassikko on tekemässä vahvaa paluuta. Löytyykö teidän kaapin perukoilta 'rokserin' anorakkeja ja pääsevätkö jopa käyttöön saakka?