Tulipas tehtyä jokin aika sitten harvinaisen onnistunut tilaus H&M:n nettikauppaan, kaikki neljä tilaamaani tuotetta olivat sopivan kokoisia ja muutenkin hyviä osumia. Useimmiten kun minusta tuntuu, että nettikaupoista tilatessa osumaprosentti on sellaista max. 50% luokkaa, kun koot heittelevät ja tuotekuvaukset luovat vääränlaisia mielikuvia tuotteen todellisesta luonteesta. Mutta tällä kertaa siis paketista kuoriutui juurikin odotusten mukaisia juttuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin nyt pitkin syksyä etsiskellyt jotain hieman collegepöksytyyppisiä housuja, jotka kuitenkin olisivat ulkonäöltään kaupunkikelpoiset. Pientä ryhdikkyyttä siis kaipasin housuihin rentoudesta huolimatta ja nämä tikatut ja pinnaltaan hieman kiiltävät pöksyt vastasivat hienosti hakemaani ja sattuivat viime viikolla vielä olemaan hyvässä alessa (hintaa jäi n. 21 €). Nyt jälkeenpäin kyllä mietin, että olin alunperin tainnut miettiä harmaita versioita, mutta tilausta tehdessä perinteet ja turvallisuudentunne nostivat päätään ja klikkasin ostoskoriin jälleen kerran mustaa. Vaaleanharmaa tuntuisi itsestäni tällaisissa housuissa ehkä liian kotihousuilta.

Tai mieleen tulee oikeastaan kaikki ne teinit jotka nykyään hiihtävät joka paikassa pussittavissa harmaissa collegehousuissa. Monet vielä ihan hirvittävän likaisissa sellaisissa, kun ei ilmeisesti raskita edes päiväksi housuja pesuun jättää. Joten tämän mielikuvan myötä hautasin ajatuksen harmaista housuista.

Neuleissa puolestaan harmaa on viime aikoina himottanut minua kovastikin ja tuota himoa laannuttamaan löysin (alehinnalla 30 €) tuon merinovillaisen neuletakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

villatakki ja housut-H&M/kengät-Vans (saatu)/kello-Ziiro (saatu)/laukku-COS, 2nd hand

Tiedostan, että neuletakki ei mallinsa puolesta ole ehkä ihan imartelevin valinta omalle vartalolleni, sillä tuo laskoksille laskeutuva etuosa tuo lisää volyymiä entisestään runsaaseen yläosaan, mutta päätin etten anna asian haitata, kun tykkäsin neuleesta kovasti päälläni. Ja kävisihän tämä homma nyt pirun tylsäksi, jos aina ja ihan koko ajan pukeutumista miettisi siltä kantilta, että millä tuota omaa muotoaan jotenkin häivyttäisi. En jaksa koko ajan häivyttää ja peitellä. Oon melko saatanallisen iso ylävartalostani joten toisina päivinä se sitten näkyy vaatevalinnoista riippuen enemmän ja toisina vähän vähemmän. Koitan taas muistuttaa itseäni, että sisältäpäin lähtevä tunne on etenkin arjessa itselleni usein tärkeämpi kuin peilikuva ja tässä vaatteessa on mukava olla, joten se voittaa peilikuvan tuoman miinuspisteen.

Näiden lisäksi onnistunut vaatetilaukseni sisälsi pehmoisen kashmirmyssyn ja lyhyet treenishortsit joista jälkimmäiset mä menen nyt kiskomaan jalkaani ja suuntaan hetken kuluttua salille. Noiden shortsien kohdallakin on sellainen juttu, että kinttuni näyttävät paljon paremmilta ja sporttisemmilta pitkissä trikoissa, mutta välillä sitä vaan kaipaa vaihtelua!


On Mikki merelle lähtenyt, pikku kaarnapurrellaan! No eikä ees oo, merelle on matkaa parikyt kilsaa eikä mulla oo mitään purkkia millä lähteä laineille. Mutta mä oonkin city-Mikki! Kuljen Björneborgin katuja pitkin uudessa lempihatussani ja saan osakseni katseita ja vienoja pidäteltyjä hymyjä. Aikuinen ämmä ja kulkee hiirenkorvat päässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Että saanko esitellä, mun hattukokoelmani uusi helmi, mikkilippis henkkamaukan lastenosastolta! Joo, se on tarkoitettu ehkä joillekin max. kuusvuotiaille ja on siks ehkä pikkasen nafti, mut rakastan sitä silti. Se saa mut hyvälle tuulelle.

Moni muukin asia on saanut mut hyvälle tuulelle viime päivinä. Tässä niistä muutamia:

  • Tommin eilen taikomat herkulliset gourmet-hampurilaiset, joiden lisukkeina oli omenaa ja marinoitua sipulia.
  • Lauantain hieno kuvauspäivä blogikollega Irenen häissä tuotti aivan mahtiotoksia.
  • Sain mua stressanneen kuvatilausjonon purettua eilen.
  • Flunssa on alkanut vihdoin hellittää, joten pian pääsee taas punttikouluun.
  • Saalistin kuvassa näkyvän harmaan, pehmoisen ja hyväilevän kashmirneuleen Elloksen alesta vaivaisella kolmellakympillä!
  • Löysin pari päivää vaivanneeseen jännityspäänsärkyyn avun pikkimatosta ja -tyynystä.
  • Huomasin töissä kohdanneen pinnaa venyttäneen tilanteen myötä, että pystyin käsittelemään ärsytystä, ahdistusta, itsekritiikkiä sun muita noin sata kertaa paremmin kuin ennen.
  • Murulla on yövuoroviikko, joten aamuisin saa pyöriä sen kainalossa niin pitkään kuin huvittaa.

Ja monta monta muuta asiaa. On melkein syyllinen olo siitä, että tuntuu näin hyvältä, helpolta ja huolettomalta. Mut pistän mikkilippiksen kutreille, hymyilen peilikuvalle ja koitan nauttia painottomuuden tilasta niin kauan kuin sitä kestää.


”Ooh, Lindströmin pihviä pippuri-brandy -kastikkeella, kuulostaa herkulliselta.” Seuraava ajatus lounaan tilaamisen jälkeen olikin sitten, että ”voi ei!! Mulla on uusi valkoinen paita päällä ja tilasin just Lindströmin-pihviä, this is pink accident just waiting to happen!”

Koko ruokailun ajan mun päässä velloi kauhu siitä, että onnistun pudottamaan ruokaa päälleni ja sotkemaan tuon puhtaan valkoisen puseron päivän ruokalistaan. Kaikki herkullisen aterian tuoma nautinto peittyi sen ahdistuksen alle ja huokaisin niin helpotuksesta, kun laskin aterimeni lautaselle lopetettuani syömästä.

Minua ja valkoisia vaatteita ei ole luotu yhteen, ne aiheuttavat aina tuon saman kauhun ja minä vain odotan koska ketsuppipullo räjähtää päälleni tai sohellan punaviinilasin nurin ja päälleni. Minkään muun värisen vaatteen kanssa tätä pelkoa ei esiinny, ei vaikka kyseessä olisi jokin vaalea sävy joka ihan yhtä hyvin voisi ottaa itseensä punajuuren pinkistä tai pippurikastikkeen ruskeasta, vain valkoiseen pukeutuessa kurkkuani kuristaa koko ajan sottaamisen kauhu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/pusero-Masai/bleiseri-HM+/kengät-Cubanas/laukku-Marimekko/huivi-Boss Orange/lasit-Gucci (saatu)

Selvisin kuin ihmeen kaupalla torstaina hengissä niin lounaasta kuin myöhemmin pr-toimiston tarjoiluista (jotka myöskin sisälsivät punajuurta!!!), mutta olo oli koko päivän epämiellyttävä. Tunnetta lisäsi vielä se, että päivä olikin niin kuuma, etten mitenkään voinut koko ajan pitää päälläni tuota bleiseriä, kuten olin aamulla ajatellut, vaan jouiduin riisumaan sen välttyäkseni läkähtymiseltä ja sehän paljasti esiin valkoista väriä huomattavasti suunnittelemaani suuremman pinta-alan. Tunsin oloni huutomerkiksi, jotenkin liian näkyväksi, ja kirkkaaksi.

 No miksi minulla sitten on uusi valkoinen paita, kun se niin kovin ahdistaa? Koska noin mustaan ja väreihin yhdistettynä ja sopivassa määrin annosteltuna se näyttää kivalta ja raikkaalta ja asialliselta. Olen pitkään toivonut, että kaapistani löytyisi yksi asiallinen valkoinen pusero. Ei mitään kauluspaitoja, ne eivät ole minua varten, mutta tuollainen yksinkertainen ja simppeli paita. Ja nyt minä sen löysin. Sama Masain viskoosipusero on ollut minulla mustana jo keväästä saakka, joten tiesin mallin ja materiaalin hyväksi ja ostopäätös oli siksi helppo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äiti on opettanut, että kun löytää jotain hyvää, niin kannattaa ostaa monessa värissä. Hän on opettanut myös, että hyvästä kannattaa maksaa. No, kahdeksankymppiä oikeasti hyvästä ja laadukkaasta puserosta jolle tietää olevan paljon käyttöä ei ole mielestäni liikaa, mutta eilen tajusin, että se oli ehkä kuitenkin liikaa valkoisesta puserosta joka päällä koen koko ajan kauhua. Mietin pelkäisinkö sottaamista vähemmän, jos vaate olisi halvempi? En tiedä, ei se toki esim. siinä lounashetkessä olisi auttanut vaikka päällä olisi ollutkin kolmenkympin paita kahdeksankympin vastaavan sijaan, ne punajuuret rinnuksilla olisi näyttäneet yhtä pahalta. Mutta mikäli tahra olisi jotain pois lähtemätöntä sorttia, olisi harmitus ehkä pienempi, jos käyttökelvottomaksi sottaantuisi ensimmäisellä käyttökerralla monta kymppiä vähemmän maksanut vaate.

Äidin opetuksia on kyllä myös se, että isompiakin vahinkoja maailmassa sattuu, kuin se, että joku tavara menee rikki tai häviää. Eli ei tavaroiden takia kannata surra, niitä saa kaupasta uusia. Että pitäisköhän munkin vaan relata tän valkoisen paidan kammoni kanssa ja tilata rohkeasti pastaa ja punaviiniä, jos siltä tuntuu, vaikka päällä olisikin hintavaa valkoista. Elämässä on isompiakin asioita mitä pelätä kuin soosit rinnuksilla.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitä paitsi, minusta tuntuu kuin vaatekaappini olisi saanut ihan uuden ulottuvuuden tuon yhden valoisen puseron ansiosta. Voin halutessani näyttää asialliselta (jotenkin valkoinen paita on mulle yhtä kuin asiallisuus ) ja raikkaalta ja jotenkin ihan uudelta. Vaikka olo olikin paikoin eilen outo, niin mä tykkään hirveästi siitä millaiselta mä näytän esimerkiksi näissä kuvissa. Ihan kuin olisin jotenkin skarpimpi versio itsestäni. Astetta aikuisempi ja mukana ministi menestystä. 😀

Ehkäpä siedätyshoito aina vähän kerrallaan auttaisi ja vielä joku päivä osaisin nauttia valkoisen puseron raikastamasta ilmeestä ilman täriseviä käsiä ja punaviinin pelkoa.