25.09.2015

Posted at 13:28h in Yleinen by
0 Likes

Taas yksi musta pusero. Eikö niitä ole jo kaappi täynnä? Mutta ei ollu vielä yhtään off shoulder -mallista! Muistan joskus vuosituhannen alussa käyttäneeni paljonkin tällaisia olkapäät paljastavia yläosia (yksi meshkankainen yläosastaan rypytetty paita oli ihan lemppari! :D), mutta sitten niitä ei taas hetkeen markkinoilla näkynyt.

Mutta nyt on olkapäiden paljastelu jälleen ajankohtaista ja hyvä niin, sillä itse tykkään tästä pääntien mallista edelleen kovasti. Pieni pala paljasta pintaa keventää yleisilmettä kovasti ja itse ainakin laajennan kaula-aukkoa mieluummin noin leveys suuntaan kuin tissivakoa kohti. 

farkut-Levi's/pusero-H&M/kengät-Crocs (saatu)/laukku-Diesel/korvikset-Nouseva Myrsky (saatu)

H&M:ltä hankittu paksua ribbineulosta oleva paita on ehtinyt tällä viikolla päälle jo moneen otteeseen ja osoittanut kaveeraavansa hienosti niin farkkujen kuin hameenkin kanssa. Ihan juuri tuota samaa puseroa en enää Henkkamaukan nettikaupasta löytänyt, mutta plussamallistosta löytyy yksilö jonka uskaltaisin väittää olevan ainakin melkein sama. Omani oli normimalliston puolelta ja maksoi kympin vähemmän kuin tuo HM+ -versio. Toki monia muitakin off shoulder -yläosia heidän valikoimistaan löytyy samoin kuin lähes jokaisesta ketjuliikkestä tällä hetkellä.

hame-Junarose (saatu)/pusero-H&M/kengät-Minna Parikka/korvikset-Even&Odd/laukku-Diesel

Kuten kuvista näkyy, itselläni paita ei luonnolisimmillaan kuitenkaan asetu ihan nimensä mukaisesti, vaan nousee olkapäiden "kulmien" yli. Toki pääntien saa vedettyä niinkin, että on kokonaan olkapäät paljaana, mutta omat hartiani kun ovat hieman tuollaista mallia "luiska", tuntuu puseron vaivattomin asento olevan hieman peittävämpi. Ei haittaa mua, nätiltä näyttää kuitenkin ja pääntie on joka tapauksessa  avaran näköinen.

Veikkaan tästä paidasta syksyn pese & pidä -yksilöä, joka tuskin ehtii paljoa vaatekaapin hyllyllä makoilemaan. 

 


05.09.2015

Posted at 10:17h in Yleinen by
0 Likes

Kesäisin ihmisten väripaletti muuttuu usein kirkkaampaan ja kepeämpään suuntaan. Omaan pukeutumiseeni hiipii esimerkiksi erilaiset oranssin ja persikan sävyt. Lehtien alkaessa kellastumaan nuo kaikki aurinkoisemmat sävyt sitten vuorostaan hautautuvat kaapin perälle ja ”kesäväriseen” puseroon pukeutuminen tuntuisi keskellä talvea lähinnä naurettavalta. Mistäkähän sekin johtuu? En ihan pelkällä muodin kiertokululla selittäis asiaa, vaan kyllä siinä on jotain sisäistä fiilistä kans mukana. Ihan kuin haluais olla jotenkin paremmin synkassa luonnon värien ja valon kanssa.

Nyt näyttäisi ainakin jo itselläni olevan siirtymäaika parhaimmillaan, sillä tällä viikolla katseeni on jo kovasti kääntynyt viininpunaisiin asioihin. Viinipäiväntasausta en kuitenkaan ihan vielä suostu viettämään, punkkuun voi siirtyä sitten joskus lokakuussa, mutta muuten punaviinin sävyt ovat jo tervetulleita.

Huulille olen jo parin viikon ajan levittänyt Lumenen syyskokoelmaan kuuluvaa sävyä nimeltä Kuulaus (nro 70) ja kesän pinkit ja etenkin oranssit ovat saaneet väistyä meikkipussissa tieltä. (huulipuna saatu)

Eilen hankin jotain viininpunaista keikkumaan myös olalleni, kun pitkästä aikaa suoritin ihan puhtaan heräteostostapahtuman vain parin minuutin harkinta-ajalla. Marc O’Polon kauniin värinen laukku näytti heti ihan omalta ja kun näin hintalapun päälle liimatun -50% tarran en jäänyt empimään, vaan astelin vakaasti kassalle, varmistin, että alennus tosiaan pitää paikkaansa ja myöntävän vastauksen kuultuani työnsin korttini surutta lukijaan. Mä olen melko varma, että näin ihan samaa laukkua toisessa hyllyssä ilman niitä alennustarroja ja siksi jotenkin ihmettelin hintaa, mutta en alkanut hintaa enempää sitä kyseenalaistamaan.

Tein ostopäätöksen niin harvinaisen nopeasti, että en oikeastaan edes tarkemmin miettinyt laukun kokoa. Siksi olikin varsin iloinen ylläri, kun tänään sitä pakatessani huomasin, että laukkuun saa juuri ja juuri mahtumaan jopa 15′ läppärin! Ei ihan optimaalisin sille, mutta pari senttiä lyhyempi ohut A4-kansio meni jo vaivatta.

En useinkaan tee näin pikaisia heräteostoksia, etenkään tällaisessa yli satasen hintaluokassa (laukku maksoi 134,50 €), mutta nyt tuli vaan joku ihmeellinen varmuus, että tää on mun. Laukusta lisää kuvaa asun kanssa huomenna.

Käytiin tänään murun kanssa testaamassa kaupungin uusin nepalilainen ravintola ja sopivasti miehen kengätkin sopivat yhteen laukkuni ja huulipunani kanssa. No itsepä olen tainnut nuo herran Vansitkin tähän talouteen hankkia. 😀


13.06.2015

Posted at 21:56h in Yleinen by
0 Likes

Siitä saakka, kun pukeuduin Synsamin kuvauksissa vaalean violettiin neuleeseen ja omaksi yllätyksekseni pidin peilikuvastani tuon minulle ihan uuden värin kanssa, olen himoinnut jotakin sen sävyistä omaan kaappiini. Nyt kun vihdoin pari viikkoa sitten sain juuri sen neuleen kanssa kuvissa olleet kukalliset silmälasit itselleni, on laventelin sävyn hinku vain kasvanut. Sovittaessa on kaikki vaatteet kuitenkin tuntuneet jotenkin väärän sävyisiltä eivätkä ne ole kohdanneet mielikuvieni kanssa.

Torstaina Espoon työkeikalta kotiin päin ajellessa päätin painaa jarrupoljinta Humppilan kohdalla ja kipaisin ihan vaan huvin vuoksi tarkastamaan tien varresta löytyvät Iittalan ja Marimekon tehtaanmyymälät. Ja voi pojat, olipa hyvä että pysähdyin, sillä se kaipaamani pala laventelia löytyi Marimekon myymälästä.

Olin pistänyt merkille tuon Pikkuserkku 2 -nimisen laukun jo ajat sitten, mutta Porissa ei tuota violettia väriä tullut liikkeessä vastaan, joten en ollut päässyt laukkua kainalooni mallailemaan. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä löytäessäni sen vasta tuolta tehtaanmyymälästä säästin 40% hinnasta. Hetken aikaa silti piti tepastella ympäri liikettä laukku olalta roikkuen ja sitä hiplaillen ennen kuin uskalsin sen kanssa kassalle, sillä mietitytti, että onko tuollainen itselleni ihan uusi hempeä sävy lainkaan järkevä ostos ja osaisinko sitä sitten kuitenkaan tämän hetkisestä hurmiosta huolimatta käyttää. Päätin ottaa riskin. Ja hyvä, että otin, kyllä se vaan kauheen kivalta näyttää mustan kaverina ja noiden vihreiden korvisten kanssa muodostavat vallan ihanan värikombon.

Nahkaisen laukun vuori on ryhdikkäästi mustavalkoraidallinen ihan samoin kuin omistamissani Tasku-pussukoissakin, joita ottaisin mielelläni kokoelmiini lähes kaikissa tehdyissä väreissä. Olen tähän mennessä tyytynyt kuitenkin vain punaiseen ja mustaan. Tuota violettia väriäkin mietin ensin, että ostaisinko vain pienen clutchistakin käyvän Tasku -pussukan, mutta hyvä alennus ajoi tämän isomman laukun puolia. Onnekseni tämän Pikkuserkunkin hihnan pystyy piilottamaan lähes kokonaan laukun sisälle, joten laukku muuntautuu myös clutchin tapaan kädessä kuljetettavaksi. Pähkäsin myös, että kameran nielevä laukku on pikkuruista pussukkaa käytännöllisempi.

Näin ne vaan mun värikammot karisee yksi kerrallaan. Vaaleanpunainen ja laventeli on jo hallussa, koskahan haksahdan vaikka mintunvihreään?