Hengitä, Veera Hengitä. Ei oo mitään hätää, kaikki sujuu kyllä. Yritän täällä rauhoitella itseäni, kun meinaan alkaa ihan turhaan taas stressaamaan edessä olevaa duuniputkea. Mulla piti alun perin olla huomenna vapaapäivä, mutta työkaverin sairastuttua lupasin mennä tuuraamaan. Vaikka tiedän, ettei tämä ohjelmanmuutos sinänsä muuta mun elämää millään lailla, niin silti pukkas jotenkin pienen ahdistuksen pintaan, kun tajus, että nyt on sit meneillään 11 päivän duuniputki. Mutta tän rutistuksen päässä siintääkin sitten pari päivää kivoja juttuja Helsingissä, kun suunnataan Murun kanssa kattomaan Don Huonoja, Egotrippiä ja Maj Karmaa. I’ll keep my eyes on the prize!

Tää työjakso alkoi tänään reissulla Tampereelle, josta itse asiassa olen parhaillaan vasta paluumatkalla. Kävin vetämässä Mansessa Olympus-koulutuksen ja sain jälleen iloita kovasti kuultuani osallistujien oppineen kovasti uutta. Tulijoita olisi ollut tänne Tampereen kurssille siinä määrin, että uusikin päivä on jo maaliskuulle suunnitteilla. Kiinnostuneet pysykää siis kuulolla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/pusero-MEXX/nilkkurit-Andiamo/kaulakoru-Greenika

Odotellessani kurssilaisia paikalle Business Park Dynamossa hyödynsin tyhjän hetken ja nappasin kuvat Kouluttaja Korhosen kamppeista. Tällä kertaa kuvat paljastivat paljon asioita joihin ei peilissä kiinnittänyt huomiota ja nämä vaatteet saivat päässäni ihan uuden tuomion. Ei toimi. Ei toimi tuo puseron pituus noiden farkkujen kanssa eikä toimi nuo kengät noiden farkkujen kanssa. Eli toisin sanoen, nää farkut ei nyt toimi. Mun rakkaat ja maailman mukavimmat mammafarkut! Olivat kesällä kivemman ja istuvamman näköiset. Nyt lököttävät just jotenkin tyhmästi. Ehkäpä ne ovat muuttumassa mutsifarkuiksi myös tyyliltään.. Mut sithän mä oisinkin vahingossa ikään kuin muodin mukana! Ääh. Ärsyttävää.

kouluttaja korhonen

Vaikka kokonaisuus olikin nyt sit omasta mielestä ihan tyhmä, niin kivoja juttuja mulla silti oli päällä. Sujautin tänään ekaa kertaa kaulaani tuon ihanan Tallinnasta ostamani käsintehdyn kaulakorun. Osuin vanhaa kaupunkia kierrellessäni kivaan virolaisia design- ja käsityötuotteita myyvään Krunnipea Butiikiin, joka sijaitsee osoitteessa Muurivahe 28. Mm. koruja, asusteita ja pieniä sisustusesineitä myyvästä liikkeestä löytyi monta nättiä  ja kiinnostavaa jutta, mutta päätin, että pitää valita vain joku yksi kaikista ihanin.

Iskin silmäni Greenika -merkkisiin kauniisiin kaulakoruihin ja vietinkin tovin sovitellessani niitä kaulaani. Tuo vanhan nuolenkärjen näköinen kivimöykky kullatulla ketjulla vei lopulta ylivoimaisen voiton. Koru on juuri sopivan mittainen ja tarpeeksi painava, jottei se pompi typerästi ja valtoimenaan rintojen päällä ja ulkonäöllisesti tässä oli jotenkin kaikista eniten sellaista käsityön rosoa. 38 € oli mielestäni varsin sopuhinta tästä hieman mystisestä korukaunottaresta.

Musta tuntuu, että ostan reissuilta aina mieluiten juurikin jotain käsityönä tehtyjä koruja. Tai vaihtoehtoisesti koruja antiikkiliikkeistä ja -toreilta. Roomasta on muistona paikallisten käsityöläisten kaupasta ostetut korvakorut ja sormus, Budapestista samantyyppisestä liikkeestä rannerengas, Nizzasta ruokousnauha antiikkitorilta ja Oslosta sormus osto- ja myyntiliikkeestä. Ja nyt tämä ihana riipus Tallinnasta. Wienissä ostin kirppikseltä korun sijasta pienen messinkiaasin kirjahyllyäni koristamaan. Mutta joka tapauksessa, mun rakkaimmat matkamuistot löytyy aina poikkeuksetta joko second hand -putiikeista tai paikallisia kädentöitä myyvistä liikkeistä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Tallinnaan matkaaville suosittelen siis astelemaan tuonne osoitteeseen Muurivahe 28. Siinä  Krunnipea Butiikia ihan vastapäätä on toinenkin hieman samanoloinen putiikki, jossa myydään paikallisten suunnittelijoiden koruja, asusteita ja vaatteita. Nimi ei tuolta kaupalta nyt jäänyt mieleen, mutta lähes tasan vastapäätä löytyy.

 


Ai hitto sitä tuntee ihminen itsensä vähän urpoksi ottaessaan kuvia itsestään kauppakeskuksen käytävillä. Vaikka kuinka koittaa mennä rauhalliseen nurkkaan, niin joka ikinen liukuportaiden kolahdus saa väijymään, että tuleeko sieltä joku ja jokaista kaukana käytävän toisessa päässä liikkuvaa täytyy koittaa tulkita, että ovatko tulossa juuri sinne minun kuvausnurkkaani kohti. Kun onhan se nyt jotenkin urpoa siinä keskellä käytävää itsekseen hymyillä kintut ristissä, kun kaikki ei välttämättä edes huomaa, että siinä vähän matkan päässä penkillä on se kamera. En tiedä kumpi on nolompaa, se, että ne ihmiset tajuais mun ottavan kuvia vai se, että ne ei tajua! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 Pakkasta oli torstaina lähemmäs kymmenen astetta, kun piti lähteä taapertamaan kohti Kauppakeskus Puuvillaa Smartpostista pakettia hakemaan. Samalla reissulla kävin myös shoppailemassa kummipojalle synttärilahjaksi Legoja. Arkinen asun osat siis valikoituivat päälle sillä ajatuksella, että pitää tarjeta pakkasessa ja tuulessa joen toiselle puolen, muulla ei niin väliä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/kashmirneule-Ellos/takki-Lindex/kengät-Crocs (saatu)/pipo-KN Collection (saatu)/kashmirkaulahuivi-Shopbop Basics/laukku-NYPD

Yhteen kuvaan (alla) piti sitten napata myös tuolla reissullani postista noutamani laukku. Minähän ale-laukku -postauksessa sanoin katselleeni jo usein tuota Carla Ferrerin punaista tikkiveskaa (juu, hävytön Chanel-imitaatio, I know), mutta Campadrelta puuttui silloin tuo väri. No, veska sattui sitten vastaan Oolalaasta vieläkin monta kymppiä entistä edullisemmin. Sorruin.

Mitä tuohon Chanelin Boy (vanhan ja uudemman mallin näkee täältä) kopiointiin tulee, niin täytyy sanoa, että mä olen niin tietämätön noiden merkkiveskojen suhteen, että en tajunnut ton laukun olevan lukon mallia ja reunan ”raitoja” myöten todella matkittu ennen kuin sain sen käsiini ja sattui sitten musta Chanel Boy erään bloggaajan asukuvissa silmiin. Minun silmissä se oli vain tikkilaukku jotka kaikki ovat ulkomuodossaan velkaa Coco Chanelille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pistipä sitten taas kerran miettimään tätä kuviota miten maailma on täynnä toinen toistensa kopioita. Onko ok ostaa noin selkeä kopiolaukku, kun se ei kuitenkaan yritä huijata asiakasta ja väitä olevansa Chanel? Onko ”synti” pienempi, jos laukun ostaja ei tiedä ja tunnista joka hemmetin merkkilaukun muotokieltä eikä siksi tajua ostavansa lähes yksi yhteen imitaatiota? Imitaatio ja kopio ovat eriasioita kuin piraattituotteet. Niitä vastustan jyrkästi. Tuotemerkin luvaton käyttö on rikollista piste. Eikä sellaisiin tuotteisiin tule sotkeutua.

Jos se Chanel, Prada tai Gucci siinä laukun kyljessä tekee tuotteesta jonkun silmissä ihanamman kuin saman näköinen ilman nimeä, niin silloin on tuote hankittava aitona. Mikäli tyyli ja muotokieli viehättää, mutta luksusmerkin hinta ei, eikä kuluttaja koe saavansa merkistä itselleen varsinaista lisäarvoa (itse kuulun tähän jengiin), niin sitten voi etsiä markkinoilta jotain vastaavaa, sillä niitähän löytyy.

Niin että, tykkään kovasti tuosta laukusta, mutta pisti kyllä jälleen pohtimaan tätä missä menee hyvällä maulla tehdyn merkkituotteesta inspiraatiota saaneen tuotteen ja härskin kopion raja. Ja missä määrin tästä aiheesta täytyy itse ottaa stressiä?

Edellisen kerran tällainen tilanne sattui, kun sain valita itselleni muutaman tuotteen Glitteristä ja päädyin ottamaan iPhonelleni söpöt pupukuoret. Myyjä sanoi, että ”nuo on ihan kuin ne Moschinon pupukuoret”, mutta enpä arvannut hänen tarkoittavan sitä aivan lähes kirjaimellisesti. Googlailinpa sitten niitä Moschinon pupuja, ja sain havaita oman pupuni olevan aivan yksi yhteen Moschinon kuorien kanssa, ainoastaan logo tietenkin puuttui. Ihan on sen näköiset, että varmaan tehty kaikki puput samalla tehtaalla.

Mutta noinhan se menee esimerkiksi kenkien kanssa todella paljon. Samasta halpatyövoiman alueella olevasta kenkätehtaasta tuutataan kenkämallia A, B ja C ja niitä sitten ostaa merkit 1, 2, 3. Jokaiselle merkille, vaan lyödään omat leimat sisäpohjiin. Niin että kuka ne kengät mahtoikaan alunperin suunnitella? Minkä merkkiset kengät on kyseessä? Hinta kuluttajalle riippuu sitten hieman siitä kenen leimoilla varustetut kengät ostat. Itsellä on hyvin konkreettinen kokemus tästä asiasta, sillä olen ostanut vuosia sitten suurella alennuksella upeat nahkakorkkarit joissa kenkien sisäpohjissa oli eri merkkien leimat. Olivat siis kenkätehtaalla sattuneet parittamaan kengät laatikkoon hieman väärin.

No mutta, nyt tämä lähti jo vähän rönsyilemään. Mutta tästä aiheesta olisi kyllä paljon enemmänkin pohdittavaa. Merkkilaukkujen päälle ymmärtävät ihmiset todennäköisesti ohikulkiessaan tuhahtelevat mielessään kökölle wannabe-Chanelilleni, mutta toisaalta, suurin osa ohikulkijoista tuskin älyää tuhahdella. Se on yksinkertaisesti vain käsilaukku ja sellaisena mä sen nyt itsekin aion ottaa.

Ihminen jonka mielipiteen haluan todellakin kuulla tähän asiaan, on laukkufriikki bloggaajaystäni Mikko! Miten merkkilaukkujen ystävä suhtautuu tähän kopiointiin, imitointiin ja inspiroitumiseen? Oonko mä nyt siis nolo wannabe-Chanel-muija, jonka kassi tulis polttaa? 😀

 


Ei ois pitänyt kirjoittaa eilen mitään siitä kuinka hyvin olen mielestäni onnistunut välttämään aleansat, sillä senhän tietää miten sitten kävi. Sovittasko nyt ihan kuulkaa sillä tavalla, että Veera pysyy nyt suosiolla pitkän aikaa poissa kaikista nettikaupoista, ettei joudu enää kiusausten kanssa nokikkain. Tässä olis nyt melkoisesti muutakin rahan menoa, joten sais jäädä shoppailuhommat unholaan.

Mutta, siihen eiliseen hairahdukseen siis. Tai no, en mä oikeestaan voi kyllä puhtaasti hairahduksesta puhua, sillä tällä kertaa on ihan oikeasti kyse jostain mitä olen hinkunut jo vuosia, mutta en ole aiemmin raskinut hankkia.

hiiriballerinat

 

Marc by Marc Jacobsin hiiriballerinat ovat tosiaan ihastuttaneet jo pitkään, mutta normihinta on mallista riippuen kahdensadan molemmin puolin, eikä just niitä kivoimpia malleja ole aiemmin sattunut silmään alennusmyynneissä ainakaan omassa koossa, joten olen vain haaveillut. Nyt kuitenkin juuri sopivasti vain muutama päivä sen jälkeen, kun olin siivoillessa haikein mielin hyvästellyt monta vuotta vanhat ja todella kuluneet punaiset ballerinani roskasäkkiin, törmäsin YOOXin aleosastolla näihin hiirulaisiin. Nopea FB-chat konsultointi Iinan kanssa (yli satasen ostoksissa sitä kaipaa aina jotenkin kaverin tukea 😀 ) ja kurkkaus pankkitilille ja kliks.

Nyt vaan toivotaan, että ovat sopivat. Shopbopin asiakasarvioita (kiitos Hertta vinkistä!) lueskellessa joku nimittäin sanoi, että tämä malli olisi hieman isoa kokoa. Mutta itseni kaltaiselle lättäjalalle kyllä just hieman reilu 37 luulis olevan aika hyvä. Mutta, jos siis sattuu passelit, niin kylläpä minulla onkin sitten ihanat hiirulaiset odottamassa kesää!

Mikäli siellä on myös joukossa joku hiiriballerinoista haaveillut, niin kannattaa tsekata tuo YOOX. Paljon eri hiirulaismalleja, värejä ja kokoja tarjolla. Hinnat alennustuotteissa alkaen 86,00 €.

Kollaasit1