Tallinnasta ostamani upean punaiset Chelsea-bootsit odottelivat pari viikkoa laatikossaan ennen kuin otin ne vihdoin viime maanantaina käyttöön. Ne olivat niin täydellisen kiiltävät ja virheettömät, että mulle tuli joku ihmeellinen suojelunhalu, minkä takia käyttönotto venyi. Vaikka ihan tyhmäähän se on, ei kenkiä ole tarkoitettu makaamaan boksissaan, ei ainakaan näitä. These boots are made for walking!

takki-Lindex/housut-S.T.I./t-paita-Ellos/jakkuhuitula-Seppälä/huivi-BOSS Orange/laukku-Marc O'Polo/kengät-AGL/korvikset-MIMU

Nuo täydelliset, kaikki unelmani ylittäneet nilkkurit löytyivät Tallinnan vanhassa kaupungissa sijatsevasta Salamander-kenkäkaupasta, minne päädyimme -50% -kylttien houkuttelemana. Olin jo pidemmän aikaan toivonut löytäväni makeat viininpunaiset chelsea-nilkkurit ja siellä ne töröttivät alenurkan hyllyllä. Ja oi, ne olivat kaikkea sitä mitä olin etsinyt ja oikeasti vielä paljon enemmän. Hintalappua vilkaistessani kuvittelin katsovani alkuperäistä hintaa, josta sitten laskettaisiin se luvattu 50% alennus, mutta totuus valkenikin sitten, kun olin jo täysin kenkien pauloissa. Se 180 € olikin jo se puolitettu hinta! No, ei siinä enää mikään auttanut, kassalle oli silti mentävä. 

No, vaikka pikkuisen kirpaisikin maksuhetkellä, niin heti jo ekalla käyttökerralla kävi kyllä selväksi, että ei mennyt euroakaan hukkaan, nämä kengät ovat joka sentin väärti. Yltäpäältä pohjia myöden laadukasta nahkaa ja kannoista kuuluu asfaltilla kävellessä juuri oikeanlainen itseluottamusta nostattava kopahdus. Ihan ensimmäisellä käyttökerralla jalkineet tuntuivat hieman turhan piukoilta jalkapöydän keskiosista, mutta veivattuani kenkiä sovituskoppirundilla ees taas jalkaan ja pois, pehmenivät ne sopiviksi jo saman päivänä. Ja nyt kolmen käyttöpäivän jälkeen tuntuu kuin kengät olisivat olleet jalassani aina, ja kuin niiden kuuluisin olla jalassani iäisyyteen.

Kenkien merkki AGL (Attilio Giusti Leombruni) oli itselleni entuudestaan tuntematon, mutta heidän sivuiltaan selvisi, että kyseessä on jo kolmannessa polvessa toimiva italialainen perheyritys. Vuonna 1958 pienessä Montegranaron kaupungissa perustettua yritystä luotsaavat nykyään perustajan Piero Giustin kolme pojantytärtä; Sara, Vera ja Marianna. "Softness and the attention for a comfortable fit are the priorities for every AGL creation over the last 50 years and 3 generations", kerrotaan AGL:n sivuilla heidän prioriteeteistaan ja ainakin omissa kengissäni lupaukset on lunastettu täydellisesti. On olemassa hyvän tuntuisia kenkiä ja sitten on olemassa aivan järjettömän mahtavan tuntuisia kenkiä. Nämä ovat sitä jälkimmäistä. 

Kannatti venyttää hintakipurajaansa, ehdottomasti. 

Ja voi miten nätisti hän mätsäsi yhteen rakkauskenkänsä, olkalaukkunsa ja vielä kynnet ja huuletkin! 

Viimeisessä kuvassa näkyy kenkien sijaan Maikun tänään leikkauksen ja värjäyksen jälkeen mulle tekemä letti, joka tehtiinkin takaosasta eteen päin. Eli letin häntä on piilotettu letin etuosan alle piiloon. Pitänee kokeilla riittäiskö mun motoriikka paremmin tähän versioon kuin siihen perinteiseen edestä alkavaan. (Epäilen kyllä vahvasti). 

Ihanaa viikonloppua!


"Toi väri… se on jotenkin keski-ikäinen", antoi mies tuomionsa, kun esittelin hänelle uutta nahkarotsiani. KESKI-IKÄINEN!?! "Tai no riippuu varmasti vähän siitäkin mitä siihen yhdistää.."

No, arviot paranivat, kun herra näki takin näissä kuvissa aiemman onnettoman hehkulamppuvalaistuksen sijaan. "No ei se paha olekaan, nyt kun näkee että se on selkeästi punertaa eikä sellainen tunkkainen niin kuin aluksi näytti". Huh! Mä olin jo kauhuissani, mä en olis ihan vielä valmis näyttämään keski-ikäiseltä, kai siihen on edes muutama vuosi vielä matkaa?

Ei varmaan ole koskaan jäänyt epäselväksi, että olen nahkarotsimimmi. Olen pukeutunut aina pääasiassa mustiin yksilöihin, mutta erilaiset punaisen sävyt ovat myös jaksaneet kiehtoa. Koska tiedän käytössä niien mustien takkien vievän kuitenkin käyttöajasta vähintään 80%, on kaikki muun väriset jääneet aina loppujen louksi kauppaan. Tälle viininpunaiselle bikertakille jäi kuitenkin Elloksen alehintojen puolituksessa hintaa enää onnettomat 34,50 €, joten arvelin sen olevan todellakin sopuhinta. (Normi alehinta takille siis tälläkin hetkellä 69 €)

nahkatakki-Ellos/silkkipusero-La Redoute, Ellos/farkut-Junarose (saatu)/nilkkurit-Zara

Uuden nahkarotsin jäykkyyttähän siinä nyt toki alkuun esiintyy, mutta uskon tämän yksilön kehitysmahdollisuuksiin. Kunhan hartiat muotoutuvat käyttäjänsä mukaisiksi, on takki varsin loistava. Tämä sama jäykkä tutumiskausi on käyty kaikkien nahkatakkien kanssa.

Vielä kun saapuis ne nahkarotsikelit. Ehkä pitää vielä hetki odotella.


Veronpalautuspäivän osuminen aina ihan synttärini (6.12.) kynnykselle on tietenkin tarkoittanut aina lahjan hankkimista itse itselleni. Vaikka vaatteita ja asusteita tulee toki hankittua ilman sen kummempia juhlasyitäkin, niin nimenomaan moni itselle synttärilahjaksi hankkima juttu on päätynyt vaatekaappini suursuosikkeihin. Täyttäessäni 30 oli lahjani Guessin upeat leopardikorkkarit, jotka tekevät sääristä huikeat, viime vuonna synttärilahjaksi puolestaan valikoitui Liebeskind Berlinin pikkulaukku Wienin reissulta. 

Minulla ei ollut tänä vuonna mitään erityistä mielessäni, mutta kulutin tänään päivällä ennen palaveria aikaani Helsingin Sokoksella ja sieltä se sitten osui silmääni, täydellinen synttärilahjaostos. 

J-Lindebergin linjakas villatakki on yhtä aikaa rento ja skarppi. Kaikin puolin aivan täydellinen ja toimii keväällä ihan ulkotakkinakin. Tykästyin neuleen malliin ihan välittömästi sen päälle kiskottuani ja halusinkin vaihtaa sen lähes välittömästi aamulla päälle pukemani neulepuseron tilalle.

Ostopäätöstä vauhditti (jos sitä nyt enää kuaheasti saattoi vauhdittaa) sellainen mukava juttu, että Sokoksella oli tänään kaikista normihintaisista tuotteista -24% alennus. Normaalisti 160€ maksavale neuletakille jäi siis hintaa n. 120 €. Juuri sopva hinta synttärilahjaostokselle! Ei superkallis, mutta ei myöskään niin halpa, että tulisi osteltua saman hintaisia vaatteita ihan tuosta vain koska vain. 

hame-H&M/saappaat-Michael Kors/neuletakki-J.Lindeberg/korvikset-Kalevala/rannekoru-Via Minnet

Jos on uusi neule ihana, niin sitä oli mielestäni koko päivän asukin. Pikkuisen bling blingiä pimeän arjen keskelle. Neuletakin ja hameen pituudetkin menivät hirmuisen nätisti yksiin. Ja MK:n mokkasaappaatkin alkavat muutaman käyttökerran jälkeen vähän ”relata” ja menevät juuri kivasti hiukan ruttuun ja myttyyn kuin Saapasjalkakissan pieksut konsanaan.

Ja mamman mulle kaverinsa kirppariläjästä hankkimat Kalevalan korvikset mätsäsivät täydellisesti ikivanhaan henkkamaukan paljettiroiskeläppään, samoin Pori Jazzeilta ostamani Via Minnetin siro nahkainen rannekoru. Onpas kiva olla pitkästä aikaa todella tykästynyt päällensä kiskomiin rätteihin!

Nyt vielä vajaat kolme tuntia bussissa kököttämistä jäljellä. Rakastan näitä Helsinki-työpäiviä, mutta tää reissaaminen on kyllä vähän syvältä. 😛