Unelmien kenkien lisäksi Tallinnasta tuli shoppailtua hieman muutakin. Keskityimme äidin kanssa ostoksissamme erityisesti vanhan kaupungin pieniin virolaisia tuotteita myyviin käsityö- ja designputiikkeihin joista moni osoittautui kaltaiseni korvakorukeräilijän aarreaitaksi. Kolme paria sieltä sitten löytyi. 

Ekan kuvan pinkit korvikset: Katariina Ehted, ostopaikka Namarie

Epäsymmetriset kullanväriset hartsikorvikset: NYX by Marge, ostopaikka Krunnipea Butik

Keltaiset graafiset korvikset: Kirju, ostopaikka Oma Asi Design Store

Tukkatikku: TG Tislerid, ostopaikka Krunnipea Butik

Korujen lisäksi mukaan tarttui myös pihlajapuinen tukkatikku , vai miksi tuota nyt kutsuitsi. Sillä saa sellaisen Kivisten ja Sorasten Sirumaisen kampauksen. 😀 On vielä vähän opettelua sen käyttö, äiti sai sen laitettua minulle paljon paremmin kuin minä itse. Mutta tämähän nyt ei minua tukkatumpeloa yllättänyt.

Alla vielä muutamia kuvia Krunnipea Butikin ja Oma Asi Design Storen ihanista valikoimista. Krunnipea Butikin valikoima keskittyy enimmäkseen koruihin ja asusteisiin, mutta myös kodintavaraa ja kosmetiikka löytyy. Oma Asi Design Shopista puolestaan löytyy etenkin kodin sisustustuotteita ja koruja, mutta lisäksi myös esimerkiksi lasten vaatteita. Ehdottomasti vierailemisen arvoisia putiikkeja molemmat ja sijaitsevat ihan Vanhan kaupungin keskeisillä paikoilla.

 

Krunnipea Butik, Muurivahe 28

 

Oma Asi Design Store, Viru 21


Tallinnasta ostamani upean punaiset Chelsea-bootsit odottelivat pari viikkoa laatikossaan ennen kuin otin ne vihdoin viime maanantaina käyttöön. Ne olivat niin täydellisen kiiltävät ja virheettömät, että mulle tuli joku ihmeellinen suojelunhalu, minkä takia käyttönotto venyi. Vaikka ihan tyhmäähän se on, ei kenkiä ole tarkoitettu makaamaan boksissaan, ei ainakaan näitä. These boots are made for walking!

takki-Lindex/housut-S.T.I./t-paita-Ellos/jakkuhuitula-Seppälä/huivi-BOSS Orange/laukku-Marc O'Polo/kengät-AGL/korvikset-MIMU

Nuo täydelliset, kaikki unelmani ylittäneet nilkkurit löytyivät Tallinnan vanhassa kaupungissa sijatsevasta Salamander-kenkäkaupasta, minne päädyimme -50% -kylttien houkuttelemana. Olin jo pidemmän aikaan toivonut löytäväni makeat viininpunaiset chelsea-nilkkurit ja siellä ne töröttivät alenurkan hyllyllä. Ja oi, ne olivat kaikkea sitä mitä olin etsinyt ja oikeasti vielä paljon enemmän. Hintalappua vilkaistessani kuvittelin katsovani alkuperäistä hintaa, josta sitten laskettaisiin se luvattu 50% alennus, mutta totuus valkenikin sitten, kun olin jo täysin kenkien pauloissa. Se 180 € olikin jo se puolitettu hinta! No, ei siinä enää mikään auttanut, kassalle oli silti mentävä. 

No, vaikka pikkuisen kirpaisikin maksuhetkellä, niin heti jo ekalla käyttökerralla kävi kyllä selväksi, että ei mennyt euroakaan hukkaan, nämä kengät ovat joka sentin väärti. Yltäpäältä pohjia myöden laadukasta nahkaa ja kannoista kuuluu asfaltilla kävellessä juuri oikeanlainen itseluottamusta nostattava kopahdus. Ihan ensimmäisellä käyttökerralla jalkineet tuntuivat hieman turhan piukoilta jalkapöydän keskiosista, mutta veivattuani kenkiä sovituskoppirundilla ees taas jalkaan ja pois, pehmenivät ne sopiviksi jo saman päivänä. Ja nyt kolmen käyttöpäivän jälkeen tuntuu kuin kengät olisivat olleet jalassani aina, ja kuin niiden kuuluisin olla jalassani iäisyyteen.

Kenkien merkki AGL (Attilio Giusti Leombruni) oli itselleni entuudestaan tuntematon, mutta heidän sivuiltaan selvisi, että kyseessä on jo kolmannessa polvessa toimiva italialainen perheyritys. Vuonna 1958 pienessä Montegranaron kaupungissa perustettua yritystä luotsaavat nykyään perustajan Piero Giustin kolme pojantytärtä; Sara, Vera ja Marianna. "Softness and the attention for a comfortable fit are the priorities for every AGL creation over the last 50 years and 3 generations", kerrotaan AGL:n sivuilla heidän prioriteeteistaan ja ainakin omissa kengissäni lupaukset on lunastettu täydellisesti. On olemassa hyvän tuntuisia kenkiä ja sitten on olemassa aivan järjettömän mahtavan tuntuisia kenkiä. Nämä ovat sitä jälkimmäistä. 

Kannatti venyttää hintakipurajaansa, ehdottomasti. 

Ja voi miten nätisti hän mätsäsi yhteen rakkauskenkänsä, olkalaukkunsa ja vielä kynnet ja huuletkin! 

Viimeisessä kuvassa näkyy kenkien sijaan Maikun tänään leikkauksen ja värjäyksen jälkeen mulle tekemä letti, joka tehtiinkin takaosasta eteen päin. Eli letin häntä on piilotettu letin etuosan alle piiloon. Pitänee kokeilla riittäiskö mun motoriikka paremmin tähän versioon kuin siihen perinteiseen edestä alkavaan. (Epäilen kyllä vahvasti). 

Ihanaa viikonloppua!


"Toi väri… se on jotenkin keski-ikäinen", antoi mies tuomionsa, kun esittelin hänelle uutta nahkarotsiani. KESKI-IKÄINEN!?! "Tai no riippuu varmasti vähän siitäkin mitä siihen yhdistää.."

No, arviot paranivat, kun herra näki takin näissä kuvissa aiemman onnettoman hehkulamppuvalaistuksen sijaan. "No ei se paha olekaan, nyt kun näkee että se on selkeästi punertaa eikä sellainen tunkkainen niin kuin aluksi näytti". Huh! Mä olin jo kauhuissani, mä en olis ihan vielä valmis näyttämään keski-ikäiseltä, kai siihen on edes muutama vuosi vielä matkaa?

Ei varmaan ole koskaan jäänyt epäselväksi, että olen nahkarotsimimmi. Olen pukeutunut aina pääasiassa mustiin yksilöihin, mutta erilaiset punaisen sävyt ovat myös jaksaneet kiehtoa. Koska tiedän käytössä niien mustien takkien vievän kuitenkin käyttöajasta vähintään 80%, on kaikki muun väriset jääneet aina loppujen louksi kauppaan. Tälle viininpunaiselle bikertakille jäi kuitenkin Elloksen alehintojen puolituksessa hintaa enää onnettomat 34,50 €, joten arvelin sen olevan todellakin sopuhinta. (Normi alehinta takille siis tälläkin hetkellä 69 €)

nahkatakki-Ellos/silkkipusero-La Redoute, Ellos/farkut-Junarose (saatu)/nilkkurit-Zara

Uuden nahkarotsin jäykkyyttähän siinä nyt toki alkuun esiintyy, mutta uskon tämän yksilön kehitysmahdollisuuksiin. Kunhan hartiat muotoutuvat käyttäjänsä mukaisiksi, on takki varsin loistava. Tämä sama jäykkä tutumiskausi on käyty kaikkien nahkatakkien kanssa.

Vielä kun saapuis ne nahkarotsikelit. Ehkä pitää vielä hetki odotella.