yhteistyössä Spartoo

Mä olen niin iloinen, että saan taas pitkästä aikaa asukuvia tänne blogiin. Olen pari viikkoa ollut niin erakkona, että A) vaatteet on ollut tasoa pyjama tai B) ei ole ollut ketään joka kuvat ottaisi,mutta täällä Helsingissä korjaantuu molemmat asiat.

Tänään suunnattiin ensi kuussa starttaavan Re:fashion -portaalin tiimoilta tapaamaan mahdollisia yhteistyökumppaneita ja todettiin molemmat Iinan kanssa, että tilanne vaatii palaverikorkkarit.

20130827-231703.jpg

Minähän juuri jokin aika sitten valittelin, että kaikki kivat korot lojuu kaapissa tyhjänpanttina, kun niille ei ole käyttöä esim. mun töissä, joten olipa kiva viettää välillä korkokenkäpäivää. Tosin omat kengät eivät kyllä edelleenkään päässet käyttöön minun lainatessa majataloemäntäni, Iinuskan pinkkejä Diesel -korkoja.

Kengät eivät sitten olleetkaan päivän ainoa Diesel-merkkinen asia, sillä kaikki tarpeelliset tavarat kulkivat mukana pari viikkoa sitten Spartoolta tilaamassani Dieselin nahkalaukussa.

20130827-231712.jpg

Blogiyhteistyökumppanini Spartoon päätuote on kengät, mutta laajasta verkkokaupasta löytyy myös suuri valikoima laukkuja. Olin etsinyt tuollaista ns. kangaskassin mallista mustaa nahkalaukkua jo tovin, mutta kaikissa oli aina jotain vikaa. Liian kallis, liian lyhyet hihnat, ruma nahka tms, mutta tuossa Dieselin tilavassa ja tukevassa veskassa osui kaikki kohdalleen.

Tajusin muuten tämän laukun löydettyäni, että minun aiemminkin hankkimani Dieselin laukut ovat kohonneet ehdottomiksi suosikeiksini, joten tää taitaa olla se oikea veskamerkki mulle. Huh, tulee huomattavasti halvemmaksi kuin rakastua johonkin luksumerkkien laukkuihin.

20130827-231727.jpg Farkut-Lindex Generous/toppi-Coast/kengät-Diesel (lainassa Iinalta) laukku-Diesel (saatu)/rannekoru-Stella McCartney for H&M (lainassa Iinalta)

Saattaa muuten olla, että muut arkilaukkuni eivät pääse juuri ulkoilemaan ainakaan hetkeen nyt kun tämä täydellisen eleetön kassi tuntuu olevan se oikea kaikkina niinä päivinä, kun mukana on kuljetettava puoli omaisuutta. Kesän ajan eniten käyttämäni laukku oli ehdottomasti musta paljettisomisteinen kangaskassi, joten tiedän viihtyväni tällaisen ostoskassimallin kanssa erinomaisesti.

20130827-231733.jpg Onni on ystävä jolla on samankokoinen jalka ja joka on kaltaisesi kenkäfriikki. Toissailtaiselle lenkillekin saatoin vain valita itseäni eniten miellyttävät sporttitossut Iinuskan eteiskaapista sen sijaan, että olisin joutunut raahaamaan sellaiset Porista saakka. Hurjan kätevää. Mutta siitä huolimatta, että pärjäisin näillä Helsinki-visiiteillä vaikka kokonaan ilman omia kenkiä, saatoin ehkä tänään ostaa pari paria kirpparilta.. Uups! Mutta niistä lisää ehkä huomenna. 🙂


 Yhteistyössä EMP

Nyt ne vihdoin on minun! Jo viime keväästä asti himoitsemani ja etsimäni leopardi-Vansit! Ehdin tsekkailemaan vaikka mitkä ulkomaiset nettikaupat ja eBayt sun muut, mutta omaa kokoa ei tullut mistään vastaan. Mutta vihdoin heinäkuussa toiveeni kävivät toteen ja etsimäni kissimirrit löytyivät niinkin läheltä kuin yhteistyökumppanini EMP:n valikoimista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten voikin tennarit olla noin kauniit! Kenkien väri on luonnossa paljon nettikaupan kuvaa elävämpi ja nätimpi. Eli laatikosta paljastui vielä odotettuakin ihanammat Authentic-malliset kisut.

Mikäli nämä rennot tassuttimet kiinnostaa, niin EMP:ltä näyttäis löytyvän hyvin vielä kaikkia kokoja välillä 37-41. Itselläni juurikin 37 kokoa kaikki Vansit ja tuntuu kokolappu aina pitävän hyvin paikkaansa.

seepravans_kollaasi

Mustat pillit, mukava neule,  nahkarotsi ja leopardit jalkaan. Siinä on takuuvarma syyspäivän asu, joka toimii omasta mielestäni aina. Mä olen siitä helppo pukeutuja, että minun mielestä makeet kengät riittävät tekemään asusta mielenkiintoisen. Ja nyt vihdoin mulla alkaa olla hyvä kokoelma cooleja tennareitakin!

Vielä vuoden alussa mä olin ihminen joka ei ollut ikinä omistanut yksiäkään Vanseja, mutta nyt on tilanne vallan toinen…

vans_kollaasi

Ihania aztec kuvioisia tossuja himottelin jo vuosi sitten kesällä nähtyäni ne ratikassa jollain mimmillä jalassa. Omaan kaappiini ne löysivät kuitenkin vasta WTD-Natan kirppispöydästä viime talvena.

Kolme muuta ihanaa paria sainkin sitten merkkiä maahantuovan Cape Universalin mallikappalemyynneistä. Ja tulevaisuuteni Vans-tyttönä oli sillä sinetöity.  Ihan valehtelematta mukavimpia tennareita joita olen tähän mennessä käyttänyt. Ja tyylikkäimpiä!

Nyt sitten mietiskelen, että onko 31 vuotiaan muijan vielä ihan ok himoita Hello Kitty -kenkiä.. Pinkit Kitty Vansit vois olla ehkä vähän liikaa, mutta nämä kirkkaanpunaiset ihan oikeasti ovat harkintalistalla. 😀

Löytyykö ruudun siltä puolen Vans-hurahtaneita?


Olen siinä mielessä maltillinen shoppailija, että hankin vaatteeni suurimmaksi osaksi alehinnoilla. Monet liikkeet tarjoavat tasaisin väliajoin jotain alelappuja ja koodeja ja mallistojen nopean kiertokulun vuoksi vaatteet päätyvät alerekkeihin melko kiivaalla tahdilla. Niinpä siis kyttäilen kaupoissa useimmiten niitä poistohyllyjä tai maltan mieleni himotuksien edessä siihen saakka, kunnes postiluukusta kolahtaa miinusmerkkinen kuponki.

Toki tuolla menetelmällä moni kiva vaate ehtii jo loppua kaupasta ennen kuin minä ehdin apajille, mutta enpä nyt muista yhtään sellaista vaatetta jonka hankkimattajättäminen olisi oikeasti jäänyt pitkäksi aikaa mieltä kaihertamaan. Uusia himotuksia kun tulee jatkuvalla syötöllä.

Toisinaan taas voi sitten iloisesti yllättyä löytäessää jotain kovasti sovituskopissa peilailemaansa viitä vihoviimeisten alejäännösten tasaraharekistä. Näin kävi eilen Lindexillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Camokuosifarkkuja sovittelin jo keväällä, kun olimme Mimmin kanssa tutustumassa uusiutuneeseen Generous-mallistoon. Nuo mainoskuvissa XL-malli Tara Lynnin päällä nähdyt farkut jäivät tuolloin kuitenkin vielä kauppaan. Maastokuosi jäi hieman kaihertelemaan ja vilkuilinkin housuja kaupassa vielä useaan otteeseen, mutta kesän helteissä ne eivät enää tuntuneet ajankohtaisilta. Fiilis oli kuitenkin eilen jo ihan eri, sillä syksy kolkuttelee jo oven takana. Sattui hyvä tuuri ja Porin keskustan Lindexin viimeiset jäljellä olevat camofarkut olivat omaa kokoani, joten nyt vihdoin puoli vuotta ensikohtaamisen jälkeen ne lähtivät mukaani.

Toiset pöksyt eivät ole ihan niin vanha tuttavuus, vaan noita pyjama-alaosan näköisiä Holly & White -malliston housuja sovittelin ensimmäistä kertaa vasta pari viikkoa sitten niiden ollessa -70% alessa. Jätin housut kuitenkin tuolloin 15 € hinnalla kauppaan ja kiikutin ennen tilipäivää viimeisiä pennosia mieluummin ruokakauppaan. Päätös oli oikea, sillä nyt ne irtosivat jo lähes ilmaiseksi.

Molemmat housut löytyivät siis vihoviimeisten alekamojen ”viekää pois puoli-ilmaiseksi” -huutaneesta rekistä, jossa kaikkien tuoteiden hinta oli 4 €. Nuo alkuperäiseltä yhteishinnaltaan 95 euron tuotteet lähtivät siis mukaani nyt huokealla kahdeksan euron yhteishinnalla. Tuli varsin hyvä mieli ja tunsin tehneeni huikeita löytöjä. Saan alennusostoksista aina hirvittävää onnistumisen tunnetta!

Ja nyt kysymys ystävälleni Annille, ostitko nuo samat pyjamahousut? Mulla on sun FB-statuksen vuoksi vahva epäilys, että tuli taas hankittua tiimipöksyt! 😀