Koska tämän hetkinen tilanne on se, että makaan räkätaudin kourissa nakupellenä peiton alla, on varmasti parempi, että julkaisen jotain muuta kuin ihan tuoretta kuvamateriaalia. Siispä onkin hyvä sauma esitellä tämä yksi kiva kuvauslainassa ollut mekko. Olin siis tosiaan viime viikolla Helsingissä ja ohjelmassa oli studiokuvaukset blogin banneria ja profiilikuvia varten. Varmuuden vuoksi kuvattiin useampi erilainen tyyli ja kävin niitä varten hakemassa hieman vaatteita kuvauslainaan Junaroselta ja Lindexiltä. Tämä kuvissa näkyvä Lindex Generousin mekko ei loppujen lopuksi päätynyt päälle studiolla, mutta kuvailin sen sitten ihan muuten vaan, koska oli niin kiva.

Yksi syy tämän mekon esille nostamiseen oli se, että moni on kysellyt keväällä ostamani Soyaconceptin mustavalkoisen mekon perään, että onko sitä kenties vielä jostain saatavilla, joten ajattelin, että tämä voisi kiinnostaa siitäkin koltusta tykänneitä. Sen verran ovat samanhenkiset. Mutta siitä huolimatta, että kaapista löytyy jo tuo edellä linkkaamani mustavalkoinen mekko, niin tunnustan silti himottelevani myös tätä kuvien astetta naisellisempaa ja ehkä jopa aikuismaisemman oloista vaatetta. Soyaconceptin mekko tuntuu jotenkin enemmän sellaiselta tennareiden kanssa käytettävltä rentoiluvaattelta, kun taas tässä Lindexin leningissä olo on naisellisempi ja skarpimpi. 

Oisko siis liian samanlainen vai voisiko sitä naisihminen perustella jotenkin itselleen tämänkin hankinnan? Ainakaan hinta ei oo hirveesti esteenä, sillä kukonaskeleet sais ylleen neljällä kympillä. 

mekko-Lindex Generous (kuvauslaina)/kengät-Morgan/korvikset-Aarikka (kuvauslaina)


Hyvin harvoin sähköpostiini kolisevista pressitiedotteista paljastuu mitään sellaista infoa mitä ajattelisin suoraan jakavani täällä blogissa, mutta nyt osui vastaan sellaista infoa mikä kiinnosti itseäni siinä määrin, että halusin vinkata muillekin pluskokoisille. Saksalainen S.Oliver Group on itselleni siinä määrin tuttu, että merkin vaatteita tulee vastaan todella monissa kaupoissa, mutta en nyt ainakaan äkkiseltään muista, että omasta vaatekaapistani löytyisi heidän kamojaan. Nyt kuitenkin tiedote kertoi, että S. Oliver nostaa pluskoon Triangle-mallistonsa omaksi brändikseen.

Tiedotetta lukiessani muistinkin juuri jokunen viikko sitten nähneeni Anttilassa yhden oman kokoiseni mekon jonka niskalapusta muistan lukeneeni nimen Triangle, joka siis oli vielä tuossa vaiheessa itselleni ihan uusi nimi. Noita plus koon -kamppeita on siis ollut S.Oliveria myyvissä paikoissa jo tähänkin saakka, mutta ilmeisesti melko huomaamattomasti siellä kaiken muun seassa eikä mallistoa ole sen kummemmin markkinoitu. Nyt Triangle halutaan kuitenkin tuoda esille selkeästi omana brändinään. Toivottavasti mallistoa olisi hyvin löydettävissä S.Oliveria myyvissä liikkeissä, sillä näkemieni kuvien perusteella ainakin itseäni kyllä kiinnostaa. Esimerkiksi tuo yllä oleva asu kelpaisi kaappiini heti!

 

Triangle-malliston kokoskaala keskittyy välille 40-50, joidenkin tuotteiden yltäessä jopa kokoon 54 saakka. Tuolta S.Oliverin nettisivuilta valikoimaa selatessa näkee, että pääosassa on yksinkertaiset ja helposti yhdisteltävät perusvaatteet. Ei mitään hurjaa trendien aallonharjalla hyppimistä, vaan aika ajatonta fiilistä. Trikoopaitojen ja peruspaitapuseroiden seasta on kuitenkin löydettävissä myös mielenkiintoisempia tuotteita. Ehdottomasti siis aion itse katsastaa Trianglen kamppeita tarkemmin kunhan seuraavan kerran jossain vastaan tulee.

Onko Triangle jo jollekin tuttu?


Voihan nyt sanonko mikä.. Tykästyin keskiviikkona Ratsulassa käydessäni Masain siksak-kuvioiseen mekkoon sen voimakkaan graafisuuden ja miellyttävän viskoosimateriaalin vuoksi. Mekon löysä over size -malli mietitytti kuitenkin jo heti aluksi ja sovittelinkin normaalin Masai-kokoni XL:n lisäksi myös koot L ja jopa M, sillä toisinaan over size vaatteet saakin toimimaan eri näköisenä kuin on alunperin tarkoitettu ottamalla selkeästi normaalia pienemmän koon. Julkaisin heti sovarista yhden kuvan instassa kysellen mielipiteitä ja nappasin koltun mukaani kotisovitukseen voidakseni testailla sitä eri kenkien ja asusteiden kanssa sekä ottaakseni kuvia.

Ja onneksi otin kuvia… Niin kauan kun katselen mekkoa päälläni edestä päin olen siihen aivan vallan rakastunut. Profiili on vartalonmyötäisiin mekkoihin tottuneena itselleni hieman uusi, mutta toisaalta olisi kiva omistaa yksi tällainen vähän löysempikin mekko, jonka alla vatsa saa rauhassa pullistella vaikkapa syömisen jälkeen. 😀

Näytän mekossa jotenkin hirveän erilaiselta kuin ennen, mutta vaihtelu virkistää ja tykkään asun tuomasta hieman aikuisemmasta olemuksesta. Vahva kuosi tuo kaikinpuolin jotenkin voimakkaan fiiliksen joka yhdistyy kivasti mekon mallin tuomaan rentouteen. Paljon plussia siis ja olen välillä ihan täysin varma, että mekko kuuluu minulle.

Mutta sitten toinen totuus iskee suoraan sivuprofiilista. Rintava isokokoinen muija ja over size mallinen löysä kolttu = takuuvarma telttaefekti! Ai luoja mikä makkaroitaan piilotteleva matami sieltä paljastuukaan heti, kun kääntää kylkensä. Mekkojen sisässä on ihan sama nainen, mutta verratkaapa vaikka allaolevaa kuvaa tilanteeseen jossa päälläni on jokaista kumpua nuoleva mekko. Melkoisesti tuo löysä mekko visuaalisesti lisämassaa. Tämä on mitä oivallisin esimerkki siitä, että löysät vaatteet lihottaa.

Mä haluaisin saada tän mekon toimimaan tavalla tai toisella, mutta en tiedä onko se mahdollista. Tämän tyylinen telttailu on nimittäin pahin viholliseni pukeutumisessa. Ja kuitenkin siitä huolimatta ihan hirveän moni asia siksak-leningissä vetoaa minuun. En muista koska olisin viimeksi näin vahvasti yhtä aikaa rakastanut ja vihannut jotakin vaatetta. 😀

mekko-Masai Clothig/kengät-Bianco, 2nd hand/laukku-H&M/korvikset-Lindex/rannekoru-Via Minnet

Taustallahan tässä kriisissä on ne perinteiset kunkin vartalomallin mukaiset pukeutumisohjeet. Niiden mukaan ison tulisi aina pukeutumisella pyrkiä siihen, että näyttäisi hoikemmalta ja lyhyen siihen, että näyttäisi pidemmältä. Ohjeiden ja suositusten perustana on sopusuhtainen, hoikka ja pitkä ihminen, jolla on juuri sopivassa suhteessa niin tissiä, peppua kuin vyötäröäkin. Mutta voisko joskus pukeutua muutenkin kuin tämän päihimme iskostetun ”korosta parhaita puoliasi” mantran mukaan? Mä osaan korostaa hyviä puoliani ja pukeutua suurimman osan ajasta vartaloani ”imarrellen”, niin voisiko välillä ollakin vaihtelua pistää päälle mekko joka saa näyttämään ison tytön vieläkin isommalta? Onko se väärin? Pystyisinkö mä kohtaamaan itseni peilistä tän teltan kanssa muualtakin kuin edestä päin? Tällaisia tämä mekko sai mut pohtimaan, mutta en ole tullut hullua hurskaammaksi.

Edelleen rakastan ja vihaan mekkoa yhtä aikaa. Mutta satasen mekkoa pitäisi varmaan kuitenkin vain rakastaa. Taitaa siis mennä huomenna palautukseen. Mutta nyt minulla on pakkomielle siksak-kuovioisesta mekosta.