Mä olen usein ihastellut Marlies Dekkersin liivejä, mutta joutunut harmikseni toteamaan jo pitkän aikaa sitten, että kokoskaala ei itselleni riitä. Siksi innostuinkin välittömästi, kun törmäsin Lumingeriella tähän puolalaisen alusvaatemerkki Gorsenian Evita-malliin, joissa kulkee MD liivien henkiset nauhat rintojen päällä. Halusin melko yksitoikkoiseen rintaliivikokoelmaani hieman sellaista vaihtelua, joka saisi rauhassa vilkkua kaula-aukostakin ja Evitat vaikuttivat siihen tarkoitukseen oikein lupaavilta.

Koska Gorsenia oli itselleni merkkinä aivan tuntematon, mietitytti liivien tilaaminen verkkokaupasta ja olin varma, että metsäöän menee koon kanssa kuitenkin. Pohtiessani kokoasiaa Lumingerien fb-sivulla kehottivat he laittamaan asiakaspalveluun sähköpostia, jossa kertoisin pari esimerkkiä siitä minkä merkkisiä, mallisia ja kokoisia liivejä käytän. Kerroin käyttäväni Prima Donnasta kokoa 85H, Panachen Cleosta 80H ja omistavani yhdet Curvy Katen 80G kokoiset liivit jotka ovat aaviastuksen naftit. Kertomieni tietojen perusteella Lumingerielta suositeltiin minulle Gorsenian liiveistä koko 80J-K, joiden sanottiin vastaavan Cleon ja Curvy Katen 80GG-H. Tästä haluamastani Evita-mallista ei ollut edes tarjolla sitä kuppia K, joten tilasin koon 80J ja kuin ihmeen kaupalla se oli passeli!

Jos siis tekisi mieli tilata rintsikoita Lumingerielta, mutta kokohommat arveluttaa vieraiden merkkien vuoksi, niin rohkeasti vaan meiliä asiakaspalveluun, siellä on tietoa ja taitoa eri merkkien kokovertailuun.

Toimitus Lumingerielta oli äärimmäisen nopea. Tein tilauksen iltapäivällä 27. päivä ja postiluukku kolisi 29. päivä. En oikein tiennyt mitä liiveiltä odottaa, kun kerran itselle uusi merkki kyseessä ja liivien hintakin oli omaan rintsikkahistoriaani verrattaen todella edullinen. Nyt ensivaikutelman perusteella sanoisin saaneeni vastinetta juurikin niille maksamilleni 39 eurolle. Liivit ovat kauniit, sopivat ja mukavat päällä, mutta eivät missään nimessä vedä vertoja esimerkiksi luottomerkkini Prima Donnan yli puolta kalliimmille liiveille. Kupit ovat yksinkertaista kangasta, ympärys todella venyvän tuntuista kuten olkaimetkin. Jos menisivät päivittäisen aktiivikäyttöön, niin en ehkä veikkaisi liiveille ihan hirveän pitkää ikää tuon "purkkamaisuuden" vuoksi.

Esittelin liivejä illalla Tommille ja hänen kommenttinsa oli, että "muuten hyvät, mutta rinnat leviää vähän liikaa sivuille, näyttäisi, että niissä ei ole sivuilla riittävästi tukea". Kuinka hyvin onkaan tuo mies minun eniten käyttämäni liivit näköjään tutkaillut, kun meni diagnoosi niin nappiin. Kaikissa parhaissa liiveissäni on tosiaan sivuilla erilliset kaistaleet tuomassa tukea eikä tissit siksi leviäkään niissä tuonne alas sivulle, vaan työntävät rintoja enemmän keskelle päin. Näissä Gorsenian liiveissä kuppi koostuu vähemmistä palasista kuin vaikkapa supertukevissa suosikeissani, Prima Donnan Marcie-liiveissä ja eron siis kyllä huomaa.

Hakusessa ei tässä kohtaa kuitenkaan ollut jokapäiväiseen käyttöön tarkoitetut työjuhdat, vaan liivit joilla saisi toisinaan pientä vaihtelua pukeutumiseen, joten olen ostokseeni näistä arvioistani huolimatta tyytyväinen. Ne supertukevat ja kestävät arkiliivit ovat erikseen ja maksavat omalla kohdallani sen lähemmäs satasen, mutta on kiva, että harvempaan käyttöön löytyy vaihtelua edullisemminkin. Olen vuosien saatossa saanut kyllä huomata sen, että omassa koossani rintaliivien kohdalla hinta usein kertoo myös laadusta. Toki ilahduttavia yllätyksiä ja poikkeuksiakin on joskus kohdalle sattunut, mutta pääasiassa alle seitsemän-kahdeksan kympin en ole kovimpia kriteerejäni täyttäviä liivejä koskaan löytänyt, muuta kuin alennusmyynneistä.

Mutta kaikkien kaapista löytyvien liivien ei tosiaan tarvitse kaikkia laatukriteerejä täyttää, vaan joskus riittää kun vaan on nätit. Vähän niin kuin kengissäkin, työssä ja muutenkin arjen tiimellyksessä mukavuus ja kestävyys ovat ykkössijalla, mutta kyllä sitä aina silloin tällöin voi kemuissa kärvistellä huikeissa koroissa jotka saavat päkiät huutamaan armoa. Nämä Evitat ovat ensivaikutelmalta vähän kuin muutaman kympin keinonahkaiset bilekorkkarit, hiton nätit, mutta en odota niiltä vuosia kestävää kumppanuutta.

PS. Se on muuten tällaisissa alusvaatekuvissa pikantti yksityiskohta tollanen festariranneke. 😀


"Sä oot laihtunut. Pyllys näyttää pienemmältä", totesin eilen aamulla murulle hänen keitellessä aamukahvia kalsarisillaan. Puntarilla käytyään mies totesi itse saman. Herran rungosta oli lähtenyt kevään aikana lähes kymmenen kiloa. Mutta se on se aineen katoamattomuuden laki, minä nimittäin astelin tänä aamuna vaa'alle ja totesin painavani enemmän kuin koskaan ennen. Tässä kohtaa olis perinaisellisesti pitänyt varmaan purskahtaa itkuun ja etsiä päälle kaikista löysin ja peittävin kaapu mitä kaapista löytyy, mutta sen sijaan kiskoin into piukeana päälle eilen saapunen uuden vartaloa nuolevan kotelomekon, kurkkasin peiliin ja vislasin mielessäni kuvalleni. Little red dress oli todellakin jotain mitä vaatekaappini on kaivannut. Tää kolttu niin vaatii päästä hieman kemuttamaan. Mutta ensi hätään, kun ei ollut mitään juhlia näköpiirissä, suuntasin uudessa mekossani ihan vaan kaupungille lounaalle.

mekko-Dorothy Perkins, Zalando/takki-Even&Odd, Zalando/kengät-kirpparilöytö/laukku-Zara/silmälasit-Gucci (saatu)/korvikset-itse tehty/rannekoru-Miss Sixty

Puntari tarjoamasta lukemasta huolimatta tuon mekon kanssa kävi niin, että ensiksi tilaamani koko (UK20) osottautui liian suureksi ja pussitti rumasti etenkin lantiolta, joten sain vaihtaa sen kokoa pienempään. Tämä koko 18 eli 46 istuikin tälle pyllerölle sitten loistavasti. Mekko on joustavan neulosmatskunsa (akryyliä.. se kyllä vähän ärsyttää..) vuoksi todella mukava päällä vaikka halaileekin kurveja ja makkaroita intensiivisesti.

Korkojen kanssa kolttu, tai ainakin sääret, pääsisivät ehdottomasti paremmin oikeuksiinsa, mutta näin keskellä arkipäivää olisivat tuntuneet vähän liioittelulta, joten valitsin jalkaan siivouspäivän kirppikseltä Helsingistä vitosella löytämäni niittikoristeiset  remmikengät.

En ole oikein pitkään aikaan käyttänyt mitään punaista, vaikka se aikoinaan kuului pukeutumiseeni lähes päivittäin. Tänään vedinkin sitten oikein överit ja valitsin kirkkaita punaisen sävyjä vielä huulille, korviin ja silmälaseihinkin. Yllättäen homma toimi mielestäni vallan hienosti! Tuli jotenkin todella voimakas olo kaikesta tästä punaisen määrästä.

Kaikin puolin siis muuten nappiin mennyt asu omasta mielestäni, mutta havaitsin, että kaikki se puntarilla näkynyt plussa on tainnut mennä etupäässä ryntäisiini, sillä olkaimettomat rintsikkani ovat kyllä käyneet ahtaiksi sitten viime käyttökerran, ja se kyllä sitten vähän tuossa etumuksessa ja yläosassa valitettavasti näkyy. Eli viikonlopun agenda on etsiä nettikauppojen uumenista  uudet samanmoiset liivit aakkosta tai paria isompana.


Mä ymmärrän kyllä, että plussamallistojen mallit eivät varmasti koskaan tule olemaan itseni kokoisia ja näköisiä ja joudun näin ollen käyttämään kohtuullisesti mielikuvista katsellessani nettikauppojen kuvia ja yrittäessäni miettiä voisiko jokin vaate toimia kaltaisellani tissevällä omenalla. Niinhän se menee niin kutsuttujen normikokojenkin kanssa, että vaatteita esittelee hurjan hoikat mallit, joihin sitten perus-Pirjot kokoa 38 koittaa samaistua. Mut Mangon Violeta -malliston kuvia katsellessa mulle tuli kyllä ihan uskon puute ja totaalinen torjuntareaktio. Siis, että tässä nyt esitellään heidän ns. "curve sizes" -mallistoa kuten he itse tätä pluskokoskaalaansa nimittävät.

Jos kerran kohderyhmänä on me plussakokoiset pylleröt, niin ois kiva, jos edes helvetisti mielikuvitusta käyttämällä voisin saada sellaisen fiiliksen, että n Mangon Violeta -mallisto voisi tarjota jotakin itsellenikin sopivaa, mutta voin sanoa, että en nyt kyllä ihan sitä tunnetta tavoita.

Violetan koko-oppaan mukaan heidän kokonsa S vastaa about koko UK14, joka kääntyy eurooppalaiseen numerokokoon 42. En pysty arvioimaan noiden heidän malliensa vaatekokoa, mutta ihan noin yleisellä tasolla kuvista ei välity millään tasolla sellainen mielikuva, että niissä esiteltäisiin "curve sizes" -malliston vaatteita. Joidenkin kuvien kohdalla tulee fiilis, että vaatteet ovat yksinkertaisesti mallille liian suuria ja näyttävät siksi huonosti istuvilta. Kaltaiseni pyllerö ei löydä tästä nyt minkäänlaista samaistumispintaa. Kokotaulukon mukaan, mulle voisi Violetan koko XL olla jotakuinkin sopiva ja heidän alessa olisi vaikka mitä itseä kiinnostavia vaatteita, mutta epäilykseni on näiden mallivalintojen vuoksi melko suuri.

Selasin sitten muutamien muiden merkkien plusmallistoja ja kyttäsin minkämoisia malleja kuvista oikein löytyy ja täytyy sanoa, että kyllä löytyi melkoisesti Mangoa uskottavampia plusmallivalintoja. Kokosin muutamat esimerkkikollaasit, joten voitte tekin tehdä vertailua.

Asos Curve

HM+

Igigi

Junarose

Torrid

Omakohtaisesti löysin eniten samaistumispintaa jenkkimerkkien Torridin ja Igigin malleista johtuen ehkä siitä, että tissiosastoa löytyi muiden merkkien malleja enemmän. Ylipäätään mulla itsellä on fiilis, että nettikauppoja selatessa vastaan tulee enempi päärynämallisia plusvartaloita, joten ilahduttaa jostain löytää malleja joiden vartalon malli vastaa enemmän opmaani. Tuo Torridin kollaasin uikkarikuvan malli on vartaloltaan kaikista tänään vastaan tulleista eniten omani kaltainen ja siksi itselleni myyvä. Voin tuota kuvaa katsoessani kuvitella, että näyttäisin kyseisessä uikkarissa edes puoliksi yhtä upealta kuin tuo ylväs malli.

Ja jottei nyt kukaan ymmärtäisi asiaa mitenkään väärin, niin korostetaan nyt vielä, että mä en tippaakaan arvostele tässä yhdenkään mallin vartaloa tai sano, että mikään vaatekoko tai vartalonmalli olisi toista parempi tai huonompi. Itse näkisin mielelläni kaiken kokoisia ja muotoisia malleja. Ihmettelen kuitenkin mitä esimerkiksi Mango haluaa sanoa mallivalinnoillaan.  Ehkäpä Mango ei edelleenkään halua myydä vaatteitaan isokokoisille vaikka nimellisesti heille mallistoa tekevätkin. Mallivalinnallaan he kuitenkin nyt maalaavat kuvaa oikeasti aika hoikista naisista plussakokoisina enkä ymmärrä, että miksi.

Mutta mieltä mieltä te olette? Koetteko te myyvempänä kuvat, joissa vaatteet on esitelty itseänne huomattavasti pienikokoisemman mallin päällä vai toivoisitteko mieluummin selkeämpää samaistumispintaa? Haluatko siis ostaa "haavekuvaa" (kaikkien naisten oletetaan aina haluavan olla laihempia kuin ovat) vai realismia?