14.07.2011

Posted at 01:37h in Yleinen by
0 Likes

Siitä huolimatta, että jo teini-iästä asti mammani on joka käänteessä yrittänyt saada minua innostumaan huulipunan käytöstä (”pistäisit nyt edes vähän huulipunaa, niin et näytä niin haamulta”), niin punat ovat  enimmäkseen saaneet härskiintyä meikkipöytäni laatikoissa. Kesäkuisella Helsingin reissulla kuitenkin vietin hetken jos toisenkin huulipunankäytön suurlähettilään eli Pupulandian Jennin seurassa ja koin pientä valaistumista. Sain erään meikkaajan toimesta huuliini kirkasta korallinsävyä ja niin Jenni kuin moni muukin intoili sen sopivan minulle loistavasti ja joidenkin lausuntojen mukaan kyseinen kosmetiikkatuote jopa sai kasvoni hehkumaan. Melkoinen suoritus pikkuiselta väripuikolta!

Sen verran kuitenkin aloin innostumaan kehuista, että päädyin Helsingin shoppailukierroksellani ostamaan reilun tunnin sisällä neljä huulipunaa. (olen aiemminkin maininnut, että mulla on vaan asennot On tai Off). Jenni kehui ostoksista kuultuaan olevansa minusta suorastaan ylpeä. 😀

Suurimmaksi suosikiksi ostoksista on reilun kuukauden aikana noussut ehdottomasti L’oreal Paris Color Riche Intense -puna ja sävy nimeltä Magnetic Coral.  Laiskat meikkipäivät ovat saaneet ihan uutta potkua tästä ja muista  isojen tyttöjen värikynistä!

Kesän asusteiden Top-listalla on värikkäiden huulien lisäksi pysytelleet erilaiset kullan ja pronssin sävyiset korvakorut ja rannerenkaat. Ja minä kun olen yleensä niin hopean ystävä, mutta jotenkin tämä kesä heittää kaiken päälaelleen. Isomman rannerenkaan historiasta minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa.. OIisiko se voinut löytyä joskus mamman laatikoista? Se on joka tapauksessa pyörinyt korurasiassani jo vuoden jos toisenkin. Ilahduinkin melkoisesti kun reilun viikon takaisella Rauman reissulla eksyin pieneen antiikkiliikkeeseen ja löysin sen korutiskistä tuon kapeamman renkaan, joka näytti kovin kovin tutulta. Vitonen tiskiin ja vanha rannerenkaani sai uuden pikkusiskon.

Kuvia punasta ja korusisaruksista In action luvassa seuraavassa postauksessa… nyt painuu pää tyynyyn.

Kesän lemppariasusteisiin on ehdottomasti kuulunut kuvissa näkyvä huulipuna ja rannerenkaat.


24.05.2011

Posted at 01:16h in Yleinen by
0 Likes

hasbeens3

hasbeens2

hasbeens1

H&M:n showroomilta lahjaksi lähetetyt Swedish Hasbeens -puukkarit ja pääsiäislomareissulla kirpparilta kahdella eurolla löytynyt pikkuinen nahkalaukku ovat selkeästi kuin luodut toisilleen.

Nyt vain odotellaan sitä lämmintä kesäpäivää jolloin voi pukea päälle vain kesämekon ja sandaalit ja tiedossa ei ole mitään jäätelönsyöntiä kummempia aktiviteetteja. Laukkuun nimittäin mahtuu näppärästi vain puhelin jolla soittaa lisää kavereita puistoon notkumaan, pankkikortti jossa riittää virtaa jäätelöpalloon toisensa perään ja kotiavaimet joita tarvitaan vasta kun lämpötila laskee auringon mukana siinä määrin, ettei enää tarkene ilman sitä pitkähihaista puseroa jonka joutui jättämään kotiin liian pienen laukun vuoksi.

Enää reilut kolme viikkoa kesälomaan!


04.04.2011

Posted at 20:03h in Yleinen by
0 Likes

Luonnoksiin oli jäänyt muutama viime- tai toissaviikolla studiossa yhdestä kirpparilöydöstä nappaamani kuva, joten uudempien asukuvien puutteessa pistetäänpäs julkaisten.

marimekko_takki4

SPR:n Kontin -50% tanko tarjosi miellyttävän tuntoisen ohuesta villakankaasta tehdyn Marimekon takki-jakku-asian hintaan 3,50 €. Kakrivinapitus ei kyllä ole oikein koskaan ollut mieleeni koska kaksiriviset takit toimivat kovin huonosti auki pidettyinä.  Vaatteen plussat (loistava koko, laadukas materiaali, huippu kunto, halpahinta) mitätöivät kuitenkin tuon yhden pikku miinuksen ja vein löydön iloisena kassalle.

marimekko_takki3

Unohdin kuvata takin kiinni olevana, mutta eiköhän tuostakin jotain selkoa sen yksinkertaisesta ja suorasta mallista saa. Ihan hyvä kevätpäivien päällysvaate niihin hetkiin kunnahkarotsi ei jostain syystä passaa asuun. (ja milloinkahan mulla olis sellanen tilanne?)

marimekko_takki5

Tämä asun harvinaisena väripilkkuna toimi muotiviikoilta Noir & Blancin näytöksestä saatu kangaskassi. Olen talven aikana koukuttanut itseni ihan täysin kangaskasseihin ja arkisin kaikki tavarat kulkeekin sellaisessa ns. parempien veskojen levätessä kotona. Tähän tarpeeseen tulikin itse asiassa aika paljon apua Tukholmasta, kun merkki jos toinenkin lahjoi näytösyleisöä kangaskasseihin pakatuilla lahjuksilla.

Tuollaiseen kaiken nielevään isoon kassiin on jotenkin niin helppoa paiskata kaikki tarpeellinen. Mutta ei sieltä pohjalta kyllä mitään ikinä löydä. Useamman kerran on tullut pyllistettyä koko veskan sisältö milloin ulko-oven eteen milloin torille tai bussin penkille, kun avaimet tai soiva puhelin ovat olleet hukassa.

Ihan tervetullut hurahtaminen tämä, on nimittäin jäänyt laukkuhimotukset viime aikoina todella vähälle, kun olen tajunnut, että jäisivät arjessa kuitenkin aika vähälle käytölle. Hieman kyllä pelottaa tää mun syvemmälle ja syvemmälle mukavuuteen ja käytännöllisyyteen liukuva pukeutumiseni. Kohta mä varmaan kuljen päivät pitkät reppuselässä jossain kokovartalo collegessa. 😀

Olin muuten tänään haastateltavana Satakunnan Kansan viikonloppuliitteeseen. Ihan yllättäen toimittaja ja kuvaaja kertoivat haluavansa kuvata mua myös studiossa ja kävinkin sitten viidessä minuutissa repimässä jotain vaatteita kaapista matkaani. Nyt sitten hieman ahdistaa se millaisia kuvia lehteen päätyy. On aina jotenkin niin turvaton fiilis heittäytyä toisen kuvattavaksi ilman, että pääsee itse karsimaan kuvia. Apuaaa. Mutta totuuttahan se vaan on ei sen kummempaa. Joten ei auta kuin odottamaan. 😀