27.06.2020 Uimapukujen kokomerkinnät hämmentää – kuvissa kaksi uutta uikkaria

Omistin jo ennestään pari kivaa uimapukua, mutta molemmat olivat edestä hyvin avonaisia eli toisin sanoen tissivakoa aika anteliaasti esitteleviä. Näyttävät näteiltä ja sopivat siis oikein hyvin rannalla oleiluun ja rauhalliseen kylpylälillutteluun. Suurin pudottaja -leirille lähtiessä tuli kuitenkin tarve sporttisemmalle kokouikkarille, joka päällä olisi hyvä myös ihan tosissaan uida ja vaikkapa vesijuosta. Pluskoon uima-asut kuitenkin teettää usein hieman päänvaivaa.

Sovittelin Porin Deva Lingeriessä ja Ratsulassa yhteensä varmaan 15 uikkaria ja useassa oli aina joku juttu pielessä. Monen kanssa törmäsin siihen ongelmaan, että olkaimissa ei riittänyt säätövaraa laittaa tarpeeksi kireälle, vaan uimapuku oli ajateltu itseäni selkeästi pidemmälle/pidempi selkäiselle tyypille. Toinen ongelma oli tokikin oma kuppikoko. Monta ihanaa uikkaria piti hylätä siksi, että olivat tisseistä liian pieniä tai eivät muuten antaneet rinnoille riittävästi tukea.

Etsin siis suht tukevaa perusuimapukua, jossa olisi riittävän korkea pääntie, jotta etumus pysyisi jotakuinkin kurissa vesiliikunnassakin. Jos uikkarin löytämiselle ei olisi ollut aikarajaa, joka lähestyi nopeasti, olisin ehkä vielä hetken aikaa jatkanut etsintää, mutta tässä tarpeessa päädyin ostamaan Ratsulasta tämän Anitan pinkeillä yksityiskohdilla koristellun puvun jonka yläosan kuosista tykkään kovasti.

Tämä ei ollut ulkonäön puolesta suosikkini, mutta kun tässä kohtaa oltiin hakemassa ensisijaisesti sitä tukevaa fiilistä, niin valinta kallistui tähän parin muun kärkikahinoissa olleen puvun ohi.

Tässä alla olevassa kuvassa tulee esiin uimapukukokojen mystisyys. Mikä hiton C-kuppi??? Olen kuvitellut noiden kuppikokojen jotakuinkin menevän käsikädessä rintaliivikokojen kanssa. Mutta näköjään tällaisissa uikkareissa, missä ei ole mitään erillisiä kaarituettuja kuppeja, ei kirjaimet sitten korreloikaan yhtään minkään tunnetun kokoluokituksen kanssa. Tai ainakin jotain hämärää asiassa on mitä mä en ymmärrä.

Sovittelin siis eri merkeiltä uimapukuja kuppikokoskaalalla C-G. Osaan tissit mahtui, osaan ei ja sitä ei tosiaankaan voinut veikata kuppikoon perusteella. Tässä mun ostamassa vehkeessä töröttää nyt kokolapussa kuppina C. Ei mene näin H-K kuppikokoja rintäliiveissä käyttävän ihmisen jakeluun tämä asia.

Juu, yläosa voisi olla itselle ihan piirun verran isompi, hieman meinaa näin kuvista havaita kainalotissiä. Kenties se D kuppi olisi ollut jee, jos sellaista olisi ollut tarjolla, mutta tämä uikkari oikeasti tuntui kaikista sovittamistani selkeästi parhaalta tuen puolesta.

Tämä Anitan uimapuku on rintojen kohdalta kevyesti topattu (ei häiritsevästi), siinä on säädettävät olkaimet, etupuolella rintojen alla kuminauha ja vuorikangas koko etuosassa. Anitan uimapukuja tuntuu valitettavasti löytyvän hieman heikosti verkosta. Joidenkin pienten alusasuliikkeiden verkkokaupoissa on muutama malli siellä täällä, mutta merkkiä kannattaa vilkuilla kivijalkakaupoista. Tämän hämmentävän kokokokemuksen perusteella kyllä suosittelenkin luottamaan asiassa ammattilaisen apuun. Anitan valikoimissa on myös proteesitaskullisia uima-asuja.

Mutta täytyy siis sanoa, että en tajua noista kokohommista kyllä yhtään mitään, enkä varmasti ole ainoa. Mutta sen opin nyt entistä paremmin, että älä tuijota kokolappua, vaan kuuntele asiantuntevaa myyjää ja sovita suosiolla vaan kaikki mitä se koppiin kiikuttaa. Itse en olisi osannut tuotakaan kokolappunsa vuoksi rekistä poimia.

Porissa huikeaa palvelua uimapukuostoksilla sai sekä Deva Lingeriestä että Ratsulasta. Molemmista siis löytyy uikkareita myös meille plussamimmeille!

Ensin meinasi olla pulaa sopivasta uimapuvusta, sitten niitä yhtäkkiä löytyikin kaksin kappalein. Ulotin metsästykseni kivijalkakauppojen lisäksi myös verkkoon ja tilasin Zalandolta muutaman kokouikkarin sovitukseen. Paketti saapui seuraavan päivänä, kun olin ostanut Anitan uikkarin, joten akuuttia hätää ei enää ollut, mutta päädyin silti pitämään myös tämän Speedon yksinkertaisen pinkin uimapuvun.

Tässä viehätti ennen kaikkea pirteä väri ja yksinkertainen malli. Tukevuudeltaan ja napakkuudeltaan tämä ei ole Anitan uimapuvun veroinen, mutta nyt altaassa jo muutaman kerran molemmilla polskuteltuani totean tämänkin varsin kelpoisaksi. Rinnat pysyy kyydissä, uikkari tuntuu mukavalta ja lisäksi se on vielä upean värinen.

Tämänkin kohdalla kokoasiat hieman yllättivät. Olin jotenkin ollut siinä ajatuksessa, ettei Speedon tuotteiden koot varmaankaan riittäisi itselleni ja Zalandon tuotetietojen maininta ”Tuotteen koko on keskimääräistä pienempi, joten suosittelemme tilaamaan yhtä kokonumeroa suuremman kuin tavallisesti” vahvisti luuloani.

Mutta väärässä olin ja niin oli muuten Zalandokin. Koot olivat mielestäni ennemminkin reiluja ja päädyinkin lopulta kokoon 46, kun kuitenkin pääsääntöisesti käytän vaatekokoja 48-50.

Kuten kuvasta varmasti selväksi käy, ei tässä uimapuvussa ole minkäänlaisia toppauksia tai moninkertaisia kankaita. Se on muuten yksinkertaista kangasta, mutta rintojen kohdalla on vuorikangas. Speedon uimapukuja löytyy omien havaintojeni mukaan ainakin kokoon 50 saakka.

Mulla on tuossa jo valmiina useampi kollaasi uimapukuvinkeistä ympäri internettiä, mutta jottei tästä tulisi kilometrien mittainen postaus, laitan ne omana postauksenaan huomenna.

Mitä leirielämään tulee, niin täällä kaikki hyvin. Uimapuvuille on ollut paljon käyttöä kuten kaikille treenivaatteille muutenkin. Olen ihanasti irti arjesta ja stressistä ja päivärytmi on alkanut muotoutua jo melko mukavaksi treenien ja ruokailuiden ympärille.

Kovin tarkkaan en voi toki fiiliksistäni vielä kertoilla, vaan jutut pitää säästellä syksylle, kun ohjelma tulee ulos telkkarista. Mutta otan täällä ahkerasti kuvia ja kirjoittelen vähän muistiinpanoja, jotta voin sitten myöhemmin kirjoitella miltä täällä olo oikein tuntui. Tv-ohjelmaan kun toki leikataan vain pieni murunen kaikesta siitä millaista meno ja tunteet täällä on.

Nyt unille, jotta jaksaa taas aamulla treenata! Huomennakin on ohjelmassa uimapuvun ulkoilutusta.