18.02.2021 Ompele pirteä villabomber tai pidempi collegetakki – Helmikuun Suuri Käsityö -lehdessä mun viimeiset kaavat
Yksi lähivuosien mahtavimpia työprojekteja on ehdottomasti ollut yhteistyöni Suuri Käsityö -lehden kanssa. Saadessani heiltä yhteydenoton keväällä 2019, en olisi voinut kuvitellakaan, että minun suunnittelemiani vaatteita ehdittäisiin nähdä melkein joka numerossa yli vuoden ajan. Mutta niin siinä kävi, että ekan setin jälkeen pääsin tekemään toista, sitten kolmatta.
Meistä tuli SK:n toimittajan Teija Kolehmaisen kanssa varsin toimiva tiimi ja löydettiin hyvä työnkulku prosessiin ja meillä oli aina yhdessä työskennellessä tosi hauskaa. Minä ideoin, toisinaan raapustelin onnettomia luonnoksia vajavaisilla piirustustaidoillani ja toisinaan vain sanallisesti ja kasaamieni inspiraatiokuvien avulla selitin mitä minulla oli mielessä. Sitten pohdittiin mitkä ideat pääsevät jatkoon, Teija piirsi paremmat luonnokset ja minä pähkäilin hihan ja helman pituuksia, taskun malleja, ym. Niiden yksityiskohtien suhteen, joita en itse osannut edes ajatella, Teija tarjoili eteeni vaihtoehdot: ”haluatko rintamuotolaskokset ennemmin näin vain näin?”
Opin hurjasti uusia asioita ja termejä näiden prosessien myötä. Kaitaletasku, napinläpitasku, paikkatasku, halkiotasku, saumatasku.. kyllä minä erilaisia taskuja tiesin ennenkin, mutta ei minulla ollut kaikelle nimeä. Samoin hihojen istutusten ja monen muun asian kanssa. Sanavarasto laajeni ja samoin ymmärrys monesta ompeluteknisestä ratkaisusta, vaikka edelleenkään en itse osaa ommella. Ehkä olisi vihdoin aika opetella. Tai siis palauttaa mieleen vanhat opit, olenhan minäkin joskus jokusen vaatteet elämässäni aikaan saanut.
Kangaskaupassa minä en välttämättä aina tiennyt kaipaamani materiaalin nimeä, mutta työparini nappasi aina kiinni fiilistelyihini kuten ”haluaisin mekkoon sellaista kepeää ja ohutta, mutta samalla raskasta kangasta”, nappasi hetkessä kiinni kuvailuihini miltä matskun tulisi sormiin tuntua ja kurvasi oikeiden pakkojen ääreen.
Sitten vielä sovitukset, joissa mietittiin tehdäänkö jokin korjaus vain minun mallivaatteeseen, vai onko kyseessä asia, joka täytyy muokata kaavoihin. Ennen kuvauksia suunnittelin vielä vaatteiden ympärille muun asukokonaisuuden ja listasin tarpeet kuvausjärjestelijälle tai metsästin osan kamoista itse. Meikkaajana kaikissa mun Suuri Käsityö -kuvauksissa toimi aina luottotyyppi Heidi Reponen. Kuvauspäivät ja mallina olemisen hauskuus aina kruunasi nämä mahtavat projektit. Reilun vuoden aikana kuvattiin yhteensä kymmeniä asuja ja vaikka olen paljon kameran edessä ollutkin, opetti nämä kuvaukset taas paljon lisää mallina olosta.
Nyt helmikuussa ilmestynyt lehti 2/2021 on ainakin toistaiseksi viimeinen, josta löytyy minun vaatteita. Tällä kertaa kyseessä on bombertakin kaavat, joista lyhyempi versio näkyy näissä kuvissa. Suora helma, raglanhiha, yksityiskohtina vinot taskut ja kullanvärinen paksu vetoketju. Tätä keittovillasta tehtyä vuoretonta takkia tuli käytettyä jo lämpimämmillä keleillä paljon ulkotakkina. Nämä kuvat on otettu joulukuun puolivälissä, jolloin tarkeni hienosti yhdistelmällä villapaita ja tuo bomber. Nyt kylmemmillä keleillä se menee neuletakista sisällä odotellessaan taas kevättä ja ulkotakiksi pääsyä.
Viime kesänä nähdyn maksimekon ja toissasyksyisen lyhyen mekon ohella tämä takki kuuluu ehdottomasti suurimpiin suosikkeihini näistä omista SK-vaatteistani. Ai niin, rakastan mä myös sitä merinovillamekkoa! Ja tammikuun lehdessä olleita kietaisupaitaa ja -mekkoa. Ja viime kesän housut ja shortsitkin on vallan ihanat.. No, onko se kumma, jos kovasti monista tykkään, kun oon saanut itse sanoa mitä tehdään. 😀
Farkut – Calvin Klein / Neule – Alpa (saatu) / Kengät -Palmroth (saatu) /Korvikset – Mine Güngör
Näillä samoilla kaavoilla syntyy myös pidempi collegebomber, johon valitsin keväisen vaahtokarkin vaaleanpunaisen värin, raidalliset resorit ja suuret paikkataskut, joissa kulkee mukana arjen tärkeimmät tavarat. Muistan miten lapsena ihailin isosiskoni vaaleanpunaista teddyturkkia, jonka ystävänsä hänelle ompeli. Ällöspön värinen karvatakki suurine nappeineen oli mielestäni ihaninta mitä saatoin kuvitella, ehkä rakkauteni vaaleanpunaisia takkeja kohtaan juontaa juurensa sinne saakka.
Myös tämä takki toimii loistavasti sisävaatteena nyt talvisaikaan, mutta kevään tullen tulen pitämään tätä varmasti todella paljon päällystakkina. Se on ihana ihana ihana! Ja niin rento ja mukava. Nämä molemmat on.
Just tämä farkkujen, valkoisten tennarien ja t-paidan yhdistelmä tämän collegen kanssa on niin keväinen ja raikas! Mutta näen itseni yhdistämässä takin myös jonkun lyhyen hameen kanssa.
Nämä takkikaavat lötyvät kaikkien muiden lehden kaavojen tapaan koissa 34-54. Molempien takkien kankaat Eurokangas.
Tämä helmikuun lehti on itselleni iso juttu senkin vuoksi, että omien kamppeideni lisäksi pääsin malliksi myös monelle muulle vaatteelle ja jopa kansikuvaan! Kyllä se on vaan aina yhtä huikeeta nähdä itsensä cover girlinä kauppojen lehtihyllyissä. Eli tuon näköisen lehden kun etsii käsiinsä nyt helmikuun aikana, niin löytää useampia kaavoja (kannen mekko, collegepusero, Design Pylsyn kietaisumekko) ja myös muhkean neuletakin ohjeen, jotka on kuvattu minun, eli n. 46 kokoisen mimmin päällä.
Ai että, on haikeeta, että tää projekti on nyt ohi mutta olen niin iloinen ja onnellinen, että pääsin näin pitkään tätä tekemään ja mitä kaikkea ehdinkään matkan varrella oppia. Haave vaatteiden suunnittelusta vielä tavalla tai toisella tässä elämässä elää yhä, katsotaan mitä kautta se joskus tavalla tai toisella vielä toteutuu. Ja samoin toivon, ettei mun mallivuodetkaan vielä olis kokonaan ohi!
Tää oli parasta, kiitos siis Suuri Käsityö ja etenkin minulle paljon matkan varrella opettanut työparini Teija!
Kuvat: Milla Grönman, Ninna Lindström