16.05.2020 Pirteä asu, korkkarit ja skumppaa – sehän kuulostaa ihan juhlilta!

-Postauksen vaatteet saatu, S.T.I. Collection-

Juhlan aiheet ovat olleet viime aikoina vähissä. Ja jos vaikka aiheita olisikin, niin kemut on itse kullakin pitkälti peruttu tai siirretty jonnekin tulevaisuuteen. Juhlamekot ja korkokengät roikkuvat kaapissa odottaen sitä hetkeä, kun kokoontuminen on taas sallittua ja päästään yhdessä ystävien kanssa kilistelemään skumppalaseja.

Tänään kuitenkin puin pirtsakan mekon päälle, kiskoin korkkarit jalkaan, korkkasin kuohuvan ja ostin itselleni nätin leivoksen. Sillä ohjelmassa oli ystävän vauvan nimiäiset. Vaikka tuohon hetkeen osallistuminen tapahtuikin etänä ja sen olisi voinut hoitaa sohvalta villasukissa, niin halusin sekä kohottaa omaa tunnelmaani että kunnioittaa pienen ihmisen juhlaa pienellä panostuksella.

Työpaikalla siivottiin eilen jääkaappia, joten sain sieltä mukaani pullon alkoholitonta kuohuviiniä. Sopi loistavasti tähän hetkeen, kun halusi yksin korkata lasillisen.

En ole ottanut hirveästi kuvia täältä kotoa, mutta tässä näkyy olohuoneeni nurkkaa ja minulle tärkeitä asioita sisältävä kirjakaappini. Lasiovinen kaappi oli mahtava Tori.fi-löytö neljä vuotta sitten, kun olin haaveillut sellaisesta jo pidemmän aikaa. Tämä kaappi löytyi vanhasta maalaistalosta, missä se oli saanut olla paikoillaan aina siitä saakka, kun myyjän isosetä oli sen aikoinaan itse tehnyt osana puusepänopintojaan 30- tai 40-luvulla.

Kevät ei ole sään puolesta vielä oikein tehnyt vaikutusta, mutta halusin valita päälleni jotain pirteää ja keväistä. S.T.I:n tämän vuoden kesämalliston Carolina-pellavamekon fuksia on mun voimaväri. Tätä sävyä päälle pukiessa tulee aina todella pirteä ja valovoimainen fiilis.

Taskullista mekkoa tulee varmasti kesällä käytettyä ihan vaan rennosti arkimekkona. Sen kaveriksi passaa niin tennarit, ballerinat kuin sandaalitkin ja päälle voi nakata vaikka farkkurotsin. (Mekosta on olemassa myös mm. hempeän vaaleanpunainen versio ja sekin olisi aivan ihana!)

S.T.I:n viime vuoden malliston sifonkisen paitamekon printin värit kuitenkin vaikuttivat niin herkulliselta parilta pinkille, että halusin kokeilla niitä yhdessä.

Lähikaupasta löytyi asun väreihin sopiva leivoskin. Fazerin tämän kevään uutuus, vadelmamousseleivos, oli varsin ilahduttava ja herkullinen tuttavuus. Kepeä, ei äklömakea ja onhan tuo toki myös kovin nätti!

S.T.I.-Collectionin kesän pellavavaatemallistoon kuuluu tämän Carolina-mekon lisäksi myös housut ja lyhyt vetoketjullinen jakku. Väreinä pinkin ja vaaleanpunaisen lisäksi myös khakinvihreää, mustaa ja vaaleaa pellavaa.

S.T.I.:n vaatteet suunnitellaan Suomessa ja niitä myyvät kauppiasvetoiset MODA-myymälät, joten merkin vaatteita ostamalla tukee paikallista yrittäjää. Itselleni S.T.I. onkin alunperin tullut vuosia sitten tutuksi suosikkivaatekaupastani eli Porin Ratsulasta. (Ratsulakin muuten aukaisi jälleen ovensa oltuaan suljettuna lähes pari kuukautta!)

Mekko – STI Collection, (saatu) saatavilla MODA-myymälöistä

Paitamekko – STI Collection (saatu)

Kengät – Shoe The Bear

Korvikset – Uhana Design

Ihanaa oli nostaa malja uudelle suloiselle tulokkaalle. Toivottavasti sen vauvan pääsisi tapaamaan vielä joskus ennen 1-vuotissynttäreitä!

11.05.2020 Reisitaskuhousut vuonna 1998 ja 2020

-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Ostin ne vuonna -97 Helsingin reissulla Stockan One Waystä, mun lukion alkuaikojen rakkaimmat housut. Tummanvihreät paksut reisitaskuhousut olivat liian suuret, mutta vyöllä kuromalla ne sai pysymään ylhäällä. Juuri siinä kohti, että lonkkaluut hieman vilkkuivat, kun yläosaksi puki pikkuisen liian lyhyen t-paidan tai topin. Ihan niin kuin idolillani Skinillä Skunk Anansien Weak -videolla.

Mun lemppariyläosat noiden housujen kanssa oli juurikin tuo valkoinen hihaton toppi, One Waystä sekin, tai sitten isosiskon Italiasta tuoma Benettonin napapaita, jossa oli rinnuksissa tämä kuva erivärisine silmineen. Kenkinä oli joko valkoiset Spice Girls -lenkkarit tai kamalat skeittisämpylät.

On mulla jotkut cargo pantsit ollut tässä reilun 20 vuoden aikana niiden jälkeenkin, mutta ajoittuvat jonnekin 2000-luvun alkuvuosille. Sitten ne alkoivat tuntua ummehtuineilta ja painuivat omalla kohdalla unholaan. Mutta ei tältä kiertokululta vaan voi välttyä, eikä mitään jo kertaalleen koettua trendiä kannata mielessään vannoa täysin haudatuksi.

Viime vuonna mä jo koitin etsiskellä vihreitä pöksyjä, mutta ihan ei teiniaikojen tyyli enää houkutellut. Lökäpöksyjen sijaan kiinnosti slimmimpi ja siistimpi meininki.

Useammat tässä viimeisen vuoden aikana sovitettuani kriteerit täyttävät housut tuli lopulta vastaan merkiltä Kaffe ja heidän Curve -mallistostaan. Mulla on ollut Kaffen t-paitoja ja joskus joku mekkokin, mutta tämän pluskoon malliston mä bongasin vasta tänä talvena.

Housuissa on just hyvä malli ja joustava matsku tekee niistä tosi mukavat. Itse en oikein viihdy sellaisissa täyspuuvillaisissa housuissa, elleivät sitten ole malliltaan tosi löysät ja anna siten takamukselle ja reisille tilaa vaikkapa kyykkiessä. Omaan olemiseen siis sopii näiden housujen stretch-materiaali (64% Puuvillaa, 34% Polyesteriä, 2% Elastaania)

Joustavuutensa vuoksi housuista saa ottaa normikokoaan pienemmät. Mulla on koko 46 ja näihinkin taidan kyllä vyön laittaa nyt kun ovat hieman löystyneet käytössä.

Mutta edelleen mun mielestä valkoinen on paras pari khakinvihreälle alaosalle! Tämä kuvien asu onkin ollut päälläni nyt viime aikoina todella usein. Reisitaskuhousujen ja paitapuseron raikas yhdistelmä on yhtä aikaa rento ja skarppi.

Mä muuten rakastan samaa yhdistelmää myös miesten päällä. Tiedättehän leffoissa aina sellainen seikkalijatyyppi, jolla on ryppyinen valkoinen pellavapaita ja khakihousut. Esimerkkinä vaikkapa Rikard, jonka Carrie, Samantha, Charlotte ja Miranda tapaavat aavikolla Sex and the City 2 -elokuvassa. Kuuma. Ja siis juurikin sen asun vuoksi. 😀

Toinen väri, jota olen nyt tykännyt yhdistää noihin housuihin, on hempeä vaaleanpunainen. Teininä se ei olisi tullut kuulonkaan, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin yhdistelmä sopii väripalettiini loistavasti.

Olen valinnut toisinaan vaaleanpunaiset tennarit tai roosan t-paidan ja välillä olen nakannut tuon paitapuseron päälle mun mustan nahkatakin sijasta vaaleanpunaisen rotsin.

Hieman A-linjainen puhvihihainen paitapusero löytyi KappAhlin XLNT-mallistosta ja ilahduttaa mua mallillaan, jossa yhtä aikaa sekä hartiat asettuu kohdalleen että rinnoille on tilaa. Näitä kriteereitä täyttäviä ja muutenkin mukavia paitapuseroita ei tule omalla kohdalla kovin usein vastaan.

Reisitaskuhousut – *Kaffe Curve, Ellos

Kauluspaita – KappAhl XLNT

Nahkatakki – Samoon

Tennarit – Vans

Tykkään tästä asusta tosi paljon! Kesäisemmän version siitä saa vaihtamalla paitapuseron t-paitaan ja tennarit vaikka espadrilloihin.

Reisitaskuhousut jee vai eiii?

01.05.2020 Ei oo kyllä värianalyysin mukaista – Näiden syiden vuoksi jätin koulun kesken

-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Törmäsin toissapäivänä niin uskomattoman söpöön pieneen koiraan puistossa, että olen palannut hänestä ottamiini kuviin sen jälkeen usein, ihan vaan koska mua hymyilyttää joka kerta. Oli kivaa, että koiran omistaja tuli ihan tarkoituksella tien yli tuodakseen haukun lähemmäksi, kun huomasi minun ja kaverini ihailevat kuikuilut. 😀

Tein eka kertaa elämässäni ihan itse simaa ja siitä tuli ihan sairaan hyvää. Viimeinen pullo, joka juuri avattiin, saattaa kyllä sisältää jo hieman prosenttejakin. Myös itsetehdyt munkit onnistuivat paremmin kuin hyvin.

Tällä hetkellä hieman vähissä olevien positiivisten asioiden listaan lisättäköön se, että keväinen sää on saanut hieman tsemppaamaan pukeutumisen kanssa. Ainakin muutaman kerran viikossa tulee kiskottua päälle muutakin kuin verkkarit.

Mulla ei tulis talvella mieleenkään pistää päälle mitään khakinvihreää, mutta kevään koittaessa huomaan aina tykästyväni näihin murrettuihin vihreän sävyihin. Juuri nyt pukeutumisessa innostaa kovasti myös vihreät reisitaskuhousut.

Ei mitenkään mun omin väri, ennemminkin peilikuva tuntuu vaikkapa tuossa kuvien puserossa aika vieraalta, mutta se sopii vallitsevaan mielentilaan. Nyt on monena päivänä helpompi pukeutua hieman vieraalta tuntuvaan pehmoiseen vihreään kuin vaikkapa huomiota herättävään ja energiseen pinkkiin.

Aloitin toissasyksynä pukeutumisneuvojan opinnot, jotka jätin sitten seuraavana keväänä kesken, koska niin monet asiat sotivat mun omaa ajatusmaailmaani vastaan.

Mun karvat nousi pystyyn tuolloin jo ekana lähipäivänä, kun lehdistä leikeltyjä asuja läpikäydessä opettajan kommentti eräänkin kuvan kohdalla kuului, että ”tuota hametta ei tulisi käyttää noilla säärillä”. Koitin tuolloin jo haastaa, että olisiko mahdollista, että asioista voisi puhua jotenkin muuten kuin dissaamisen kautta, mutta vastaus oli vain, että ”eihän näin toki asiakkaalle koskaan sanota”. No mutta miksi ei ylipäätään opeteltaisi lähestymään asioita positiivisemman kautta?

Tapa puhua vartaloista ja perinteinen tapa lähestyä pukeutumista virheiden peittelyn kautta tympivät mua niin kovin, etten halunnut tehdä näyttöjä. Ajattelin, etten halua mittailla ihmisiä ja käyttää niitä opetettuja termejä edes niiden arviointien verran. Mulle pukeutuminen on on iloisempi asia kuin mittanauhalla määritelty jakun pituus ja vartalon ”erityispiirteiden” (eli oppien mukaan asiat joita tulisi ”tasapainottaa”) mainitsemista.

Opintoihin kuului myös värianalyysien teko ja niidenkin kohdalla huomasin ärsyyntyväni tavoitellusta ehdottomuudesta. Että kyllä on jokaisen kohdalla pystyttävä selkeästi päättämään onko lämmin kevät, viileä kesä vai mikä ja just sitä värimaailmaa olisi sitten suosittava ja asiakkaalle suositeltava. Paskat siitä mistä se ihminen tykkää.

Huomaan omalla kohdallani, että talvella mä olen sävyiltäni selvästi viileä ja niitä pukeutumisessani suosin. Kesällä kun iho saa hieman (omalla kohdalla todellakin vain hieman) sävyä ja valo on lämpimämpi, näen lämpimämmät ja murretummat sävytkin mieluisiksi ja itselleni sopiviksi. Ja olen todellakin sitä mieltä, että oma silmä, mieltymykset ja kunkin hetkiset fiilikset on hemmetisti jotain värianalyysin tulosta tärkeämpiä.

Mua kiinnostaa edelleen tää vaatteiden kanssa puljaaminen ja esim. muutamat stailausnäytökset joita olen tehnyt, on olleet hurjan kivoja duuneja, joten mielelläni tekisin jotain sellaista vielä joskus tulevaisuudessakin. Mutta se koulussa opetettu perinteinen lähtökohta miten lyhyttä pitää pidentää, pitkää lyhentää ja kaikkea perkele aina tasapainottaa, ei vaan tunnu mielekkäältä.

*Nahkalegginssit – Zay, Ellos

Huom! Elloksen kokomerkinnät valikossa väärin. Zayn omat koot on oikeasti  S = 42/44, M = 46/48 (oma kokoni)  jne..

*Hihaton lyoselli-toppi – Ellos koko46/48

Pusero – KappAhl XLNT koko XL

Bomber – KappAhl XLNT (saatu)

Tennarit – Vans

*Laukku – Globe Hope (Saatu)