-yhteistyössä Olympus-

Uhkailin teitä edellisessä postauksessa keikkakuvatulvalla ja tuon lupaukseni nyt sitten lunastan. Menneen viikonlopun paras ja eniten hyvää mieltä tuonut asia nimittäin oli ihan ehdottomasti tiiviisti uuden Olympus E-P5:n (kamera saatu) kanssa Porisperessä viettämäni aika.

Minulla on työn alla postaus, jossa ajattelin esitellä tuota uutta PEN-sarjan lippulaivamallia tarkemmin ja vertailla sitä sarjan kahteen muuhun kameramalliin (E-PL5 ja E-PM2), mutta nyt ensin viikonlopun kuvausfiiliksiä.

Minulla on ehtinyt olla tuo uusi runko nyt jo muutaman viikon ja olen siitä ollut hyvin täpinöissäni, mutta keikkojen kuvaaminen kohotti onnentunteeni ja innostukseni vielä ihan uusiin sfääreihin. Mm. tarkennuksen nopeus hakkaa aiemmat mallit ihan 6-0.

Mä olen ihan oikeasti silitellyt uutta beibiäni ja huokaillut onnesta tässä nyt muutaman päivän ja tuijotellut kuvia zoomaillen niitä ihaillakseni yksityiskohtien tarkkuutta. Ihan siis todellinen kuherruskuukausi meneillään. Harvoin tulen materiasta niin onnelliseksi kuin tuosta kamerasta.

Alan olla melko valmis muuttamaan työssäkäyttämäni SLR-kamat (eli perinteinen peilijärkkäri)  rahaksi ja siirtymään sataprosenttisesti peilittömään kuvaukseen. Mun olkapääkin tykkäis hyvää, kun kamojen paino putoaisi huomattavasti.

Äh, en nyt tylsistytä teitä tällä kertaa enempää rakastuneilla horinoillani, vaan pistän läjän keikkakuvia eetteriin. Keikoilla kuvaaminen on ollut aina mun sydäntä lähellä ja nautin siitä puuhasta jotenkin ihan hirveästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaiset keskellä kirkasta päivää tapahtuvat ulkoilmakeikat tosin eivät tarjoile samalla tavalla mienkiintoisia valoja kuin sisätiloissa tai illan pimeydessä tapahtuvat keikat, mutta kyllä tällaisiakin on toisinaan mukava kuvata, vaikka haasteita ne eivät juuri tarjoakaan.

Eilen, sunnuntaina Porisperessä vietettiin perhepäivää iltapäivän esiintyjien Tuulin ja Cheekin kerätessä paikalle paljon kiljuvia mukeloita vanhempiensa kanssa. Itseäni kiinnostikin oikeastaan vain viimeisenä vetänyt Haloo Helsinki, jonka laulaja-basisti Elli on mielestäni aivan hurmaavan oloinen typy.

20130805-125209.jpg

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ole Haloo Helsinkiä koskaan kuunnellut juurikaan niitä hittibiisejä enempää, joskin ne ovat aina olleet Ellin persoonallisen äänen vuoksi vallan hyviä ralleja. Nyt orkesterin livenä nähtyäni ja kuultuani tykästyin poppooseen kovasti lisää ja päätin, että pitänee tutustua heidän tuotantoonsa tarkemminkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulle tulee Ellin blondista pehkosta, suurista silmistä ja ilmehdinnästä mieleen Michael Monroe. Sellainen nätti tyttöversio rokkikukosta. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

20130805-130053.jpg

Liekö mimmillä ollut oikeassa kädessä joku pahempikin kipu, sillä hän soitti bassoa vain muutamassa biisissä ja keskittyi suurimman osan keikasta vain laulamiseen basson tullessa nauhalta. Harmi, sillä olisin mielelläni saanut enemmänkin soittokuvia Ellistä, sillä basistinaiset on mun mielestä jotenkin tosi kuumia. Fanitin teininä kovasti mm. Melissa Auf der Mauria.

Pari kuvaa Mikko Von Hertzenistä tosiaan jo postasinkin, mutta tässä olisi muutamam lisäruutu lauantai VHB-keikalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ollut nähnyt myöskään Von Hertzen Brothersia aiemmin livenä ja tämänkin bändin kohdalla kävi niin kuin monen muun kohdalla, että vasta livekeikka sytytti mut todella. Levyltä en ollut koskaan suuremmin VHB:sta innostunut vaikka Tommi sitä on jo vuosia fanittanutkin.

Nyt kuitenkin etenkin uusimman levyn materiaali alkoi upota minunkin hyväksyvään tajuntaani. Lisääntytyvään kuunteluun menee siis tämäkin. (ja toki myös katseluun… Toi Mikko tuntuu nauttivan arvostusta melko monen naisen mielessä. ;D )

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki tässä nähdyt kuvat ovat suoraan kameran Pin Hole -filtterin kanssa (joku VHB kuva voi olla ilman filtteriä..) kuvattuja enkä ole niitä siis muuten käsitellyt kuin rajannut joitakin ruutuja hieman uusiksi. Runkona tosiaan toimi Olympus PEN E-P5  ja objektiivina kiinteäpolttovälinen 75 mm 1.8  (koska kameran kennon kroppikerroin on 2, on polttoväli kinovastavuudeltaan aikalailla 150 mm)Aivan huippulasi keikkakuvaukseen ja vaikkapa muotokuvaukseen. Bokeh on ainakin omaan makuuni todella kaunis.

Tuossa lymyilee kuvia vielä Cheekin, Jukka Pojan ja Appendixin keikoilta sekä sideshow-ryhmä Shock Circuksen huikeista esiintymisistä, joten tätä kameraihkuttelua kera Porispere-kuvien luvassa edelleen lisää. Koittakaa kestää. ;D

PS. Jos on ollut Olympuksen PENin hankkiminen mielessä, niin nyt on hyvä aika, sillä meneillään PEN Bonus Zoom -kampanja, jossa E-PM2 KITin tai PEN Lite E-PL5 KITin ostaja saa kaupanpäälle M.ZUIKO DIGITAL 40-150mm F4.0-5.6 R -telezoomobjektiivin (arvo 349 €). Tsekkaa kampanjassamukana olevat liikkeet ja ohjeet TÄÄLTÄ!


Mä olen aina ollut sitä mieltä, että jokaisen kannattaisi aika ajoin käydä uimahallissa. Siellä suihkutiloissa kymmenien muiden naisten keskellä saa aina hyvän muistutuksen siitä, että ei se oma vartalo selluliitteineen, leikkausarpineen ja roikkotisseineen oo yhtään sen kaameempi ja erikoisempi kuin muillakaan. Siellä niitä viuhahtelee vartaloita ihan laidasta laitaan. Hoikkaa, pullukkaa, kiinteetä, löysää ja ihan kaikkea siltä väliltä. Toimii loistavana ”synninpäästönä” samalla tavalla, kuin tuo naked truth -hommakin. Oppii sitä armollisuutta itseään kohtaan.

Lauantaina en kuitenkaan vieraillut uimahallissa, mutta samanlaista voimauttavaa fiilistä sain silti kokea. Oltiin nimittäin murun kanssa katsomassa burleskia tuossa ihan lähellä Kulttuurikulmassa. Ja ai että se oli upeeta, mahtavaa ja huikeeta!

20121126-003240.jpg

Esiintymässä oli sellaiset neljä upeaa naista kuin Olivia Rouge, Cherria Adorable, Gigi Praline ja Pepper Sparkles. Naiset tarjosivat naiskauneutta, kimallusta, glamouria, huumoria, höyhenpuuhkia, tissitasseleita ja hyvää fiilistä. Ja pakko sanoa, että hitsi miten nerokkaasti ne esiintymisasut on suunniteltu siten, että ne saa riisuttua näppärästi pieninä palasina! 😀

20121126-003211.jpg

Puhuin tuossa heti alusta sellaisesta voimauttavasta fiiliksestä ja sitä nämä esitykset tosiaan tarjosivat itselleni ja vessajonossa kuulemani mukaan myös monelle muulle naiselle. Oli upeaa nähdä lavalla eri näköisiä. kokoisia ja ikäisiä naisia. Kaikki yhtäaikaa epätäydellisiä ja siksi niin täydellisiä. Viihdyttämisen ilo paistoi jokaisen kasvoilta ja tasselit pyörivät huimasti kuppikoosta riippumatta.

Kuulin vessajonossa useammankin naisen sanovan kuinka armahtavaa oli nähdä lavalla ns. tavallisia naisia. Niin kuin joku totesikin, että ”tuli ihan sellainen olo, että voisikohan sitä ehkä itsekin näyttää noin upealta tuollaisissa hepenissä, jos vaan uskaltautuisi.”

20121126-003216.jpg

Burleski on kiinnostanut ja kiehtonut itseäni jo piedemmän aikaa ja minua niin himottaisi päästä osallistumaan jollekin kurssille. Syöksyinkin heti keikan jälkeen esiintyjien juttusille ja sainkin vinkin, että Burleski instituutti on se paikka josta kursseja ja työpajoja kannattaa kysellä. Nyt aloinkin miettiä, että mahtaisiko täältä Porin seudulta löytyä sen verran aiheesta kiinnostuneita, että voitaisiin järjestää tännekin päin jokin työpaja? Tuolta burleski instituutin kautta kun tosiaan onnistuu tilata opettaja pitämään workshop haluamalleen ryhmälle. Jos burleskista kiinnostuneita täältä päin löytyy, niin ilmoitelkaa itsestänne!

20121126-003317.jpg

Olivia Rougen Minni Hiiri -hahmo oli kyllä hillittömän ihana. Ensin se raukka itksekeli merelle lähteneen miehensä perään, mutta sitten meno äityi astetta villimmäksi. 😀 Ja entäs tuo huikea kimaltava korvapäähine! Ihan käsittämättömän upea! Fiona Timantin käsialaa kuulema. Tahtoo!

20121126-003206.jpg

Minun iltani ei suinkaan päättynyt heti esityksen jälkeen, vaan päädyin jatkamaa sitä näiden upeien leidien kanssa. Naurettiin ja juotiin skumppaa (kiitoksia Gigi!) aina pilkkuun saakka. Heidän kanssaan keskusteleminen ei ainakaan vähentänyt kiinnostustani tätä huikeaa näyttämötaiteen lajia kohtaan. Oli siis mahtava ilta kaikin puolin, terveiset vaan kaikille ihanille naisille! Mä luulenkin, että mulla menee nyt hankintaan liput Helsinki Burelsque Festivaaleille ensi maaliskuuksi. Merkkasinkin jo kyseisen viikonlopun (1.-2.3.2013) itselleni vapaaksi. Can’t wait!


Ei pettäneet Paula ja Mira tälläkään kertaa. Ne ämmät vaan toimii joka ikinen kerta. Vaikka uusin levy onkin harvinaislaatuisesti sellainen PMMP-levy, että siinä on biisejä jotka skippaan suosiolla yli, kun en jaksa kuunnella, niin livenä meno oli jälleen sellaista, että sekuntiakaan ei tehnyt mieli deletoida.

Vielä joskus vuosia sitten valokuvaus oli harrastukseni. Etsimen läpi tuijottelun muututta työksi ainoa valokuvauksen muoto, joka on säilyttänyt paikkansa rakkaissa harrastuksissani, on keikkakuvaus. Rakastan homman haastavutta ja kymmenien ja kymmenien susiruutujen ruutujen joukosta toisinaan löytyviä helmiä. 99% lavoilta taltioiduista kuvista on suoraan sanottuna puhdasta p***aa, mutta sitä suuremmalla syyllä ne harvinaiset onnistumisen tunteet ovat todella huikeita.

(Huom! Tämä postaus sisältää veloituksetta saadun materian hehkuttelua, eli mainontaa)

Ison järkkärin kanssa täytyy keikoille lähtiessä aina punnita, että jaksaisiko sitä kameraa nyt mukanaan kantaa ja miten ison laukun se vaatii. Sitten kun joskus harvoin päättää keskittyä pelkästään musiikkiin, ja jättää kameran kotiin, taikookin valomies juuri sellaiset valot jotka tekisivät kuvaamisesta mahtavaa ja artisti intoutuu heittämään kärrynpyöriä lavalla. Silloin päänsisäinen sulkija sanoo raks raks raks, ja sielun silmät näkevät kaikki ne upeat ruudut jotka menetin, kun jätin taltiointivälineen kotiin.

Pienikokoisten peilittömien järjestelmäkameroiden myötä onkin avautunut mahdollisuus sulloa pikkuruiseen käsilaukkuun monipuolinen varustus ilman, että hartiat huutavat armoa laukun painosta. Paras kamera on ehdottomasti se, jota jaksaa kuljettaa mukana.

Minulla on ollut nyt reilun vuoden ajan käytössä Olympukselta saamani PEN E-P3, jolla otettuja keikkakuvia on nähtävissä esim. Porispere-postauksessa. Nyt viikon ajan olen puolestaan saanut tutustua Olympuksen uusimpaan malliin PEN E-PL5:een, joka saapuu kauppojen hyllyille ihan lähiviikkoina.    

Eilisen keikan valot olivat sellaista värien sekamelskaa, että värikuvat olivat makuuni liian puuroa. Niinpä otin käyttöön suuresti rakastamani ”rakeinen filmi” -nimisen taidesuotimen ja paukuttelin keikkakuvat suosiolla rosoisina mustavalko-otoksina. On hillittömästi tukkomustaa, puhkipalaneita naamoja ja hemmetisti raetta ja kohinaa, mutta juuri niiden ansiosta mimmien hikinen  ja pomppiva punk-energia pääsee loistavasti esille.

Objektiiveista käytössä olivat oma 45 mm 1.8 ja sekä kokeeiluun saamani huikea 75 mm 1.8. Lisäksi mukana oli vielä  pancakeksikin kutsuttu 17 mm 2.8, mutta sille ei melko laajan polttovälinsä vuoksi ollut juurikaan käyttöä. Kamerarunko ja kolme objektiivia mahtuivat kaikki sulassa sovussa lompakon, puhelimen, avainten ja huulipunan kanssa pikkuruiseen olkalaukkuun, josta ei olisi ikinä voinut päällepäin arvata sen syöneen järjestelmäkameran. Ehdottomasti hyvän kameran merkki!

Omasta mustan mekon + punaiset ballerinat sisältäneestä asustani ei ole sen kummemmin kuvaa, mutta lärvi ja tämän kertainen tukkahärpäkeyhdistelmä sentään ikuistuivat hissin peilin kautta kotiin palatessa. Pohjana jälleen Cailapilta saamani Jona-tyllihuivi, johon iskin tällä kertaa runsautta tuomaan laatikoideni pohjalta löytyneen tyllikukkasen. Se ei oma pääkään näytä yhtään niin hervottomalta kuin normaalisti, kun tukkahärpättimelläkin on kunnolla kokoa.

Tuosta uudesta PENistä (E-PL5) tulossa myöhemmin vielä lisää juttua viikonlopun aikana. Samalla pistän jakoon lippuja 2.-4.11.2012 Helsingin messukeskuksessa järjestettävään DigiExpoon, missä tuokin uutuuskamera on ensimmäistä kertaa kuluttajien hypisteltävissä Olympuksen osastolla. Mikäli tapahtuma kiinnostaa, niin pysy kuulolla!