24.10.2012

Posted at 23:23h in Yleinen by
0 Likes

-sisältää mainontaa-

Pukeuduin viime lauantaina baariin lähtiessä mustaan minimekkoon. Jalkaan kiskoin pitkän aikaa kenkälaatikossa levänneet Bronxin korkonilkkurit joiden kanssa tuli joskus hummailtua paljonkin.

Minimekko, korkkarit, pikkuinen clutch ja jotain roikkuvaa korvissa. Kyseessä oli siis kaikinpuolin juuri sellainen asu, jossa olen heilunut kaupungin yössä kerran jos toisenkin. Tällä kertaa peiliin vilkaisu toi kuitenkin epävarman olon. Yhtäkkiä olinkin jotenkin hirmuisen ahdistunut korkojen ja lyhyen helman paljastavasta yhdistelmästä. Oli pakko laskeutua korkojen päältä vaihtamalla paljettikuorrutteisiin herrainkenkiin.

Tätä on sattunut viime aikoina jo useammankin kerran. Kaappini ovat piukassa ihania korkokenkiä ja tahtoisin kovasti niitä käyttää. Kerta toisensa jälkeen huomaan kuitenkin vaivaantuvani siitä naisellisen keinuvasta askelluksesta jonka korot aikaansaavat.

En tiedä mistä vaivaantuneisuus johtuu ja toivon sen todellakin olevan ohimenevää. Sillä olipa olo korkokengät jalassa millainen hyvänsä, en osaa olla himoitsematta kaikkia naisellisia korkkarikaunottaria.

Esimerkiksi viime viikkoina olen kerta toisensa jälkeen huomannut palaavani tiirailemaan yhteistyökumppanini Spartoon valikoimista monia näyttäviä juhlakelpoisia kips kops -kenkiä. Olen ihastunut erityisesti noihin kuvissa näkyviin Irregular Choicen upeisiin Baby beauty -nilkkureihin. Kuinka upeasti nuo paljetit kimaltaisivatkaan pikkujoulupirskeiden tanssilattialla! Tai kuinka viettelevältä tuo eläinkuosi näyttäisikään pikkumustan kaverina.

Mutta, mä yritän nyt olla järkevä ja vakuutella itselleni, että kekkerikorkkarit ovat ehkä viimeinen asia mitä minä tarvitsen. Syitä siihen on mm. A) Mulla ei taida olla edes kummoisia pikkujoulubiletyksiä tiedossa. B) Mulla on tuolla vaatehuoneessa varmasti ainakin kymmenen paria korkkareita joita en edes muista omistavani. C) Mä kuitenkin vaihtaisin ulko-ovella lähtiessä matalampiin.

Eli nyt koitan oikeasti jättää tällaiset ihanuudet ihan vaan ajatuksen tasolle, ja jatkan vaan kaikkien järkevien ja käytännöllisten talvisaappaiden tiirailua. Lupasivat nääs luntakin ihan justiinsa Ikävä olis paljettikorkkareilla liukastella sohjossa. Kyllä mä ihan varmasti kohta uskon itse näitä vakuuttelujani ja unohdan nämäkin kaunottaret.

Mutta toivottavasti nuo ihanuudet pääsevät varastosta hyvään kotiin ja ihaniin juhliin. Minun majatalossa ei nyt vaan yksinkertaisesti ole heille sijaa. Nyyh.


09.10.2012

Posted at 16:35h in Yleinen by
0 Likes

Asoksen uutiskirjeen myötä klikkailin vilkuilemaan läpi Asos Curve -malliston (koot UK20-26) aletarjonnan ihan siitäkin huolimatta, että itse en kyllä tarvitse nyt yhtään mitään. Koska selainikkuna-shoppailu on kuitenkin kivaa, niin keräsin tänne muutaman oman suosikkini meille kurvimimmeille suunnatuista alekamoista.

 Minun rakkausnahkarotsini alkuperää kysellään usein ja sehän on tosiaan jo muutaman vuoden vanha Sakin biker, eikä ihan samaa takkia taida enää valitettavasti olla saatavilla. Olenkin koittanut bongailla kivoja nahkatakkeja joissa koot riittäisi isommillekin, mutta täytyy sanoa, että ei niitä liian usein vastaan tule, vaan tarjolla on useimmiten pelkkää muovia.

Asos Curve-mallisto kuitenkin tarjoaa tällä hetkellä pariakin nahkarotsia. Kuvan alessa olevaa nahkatakkia on jäljellä enää koossa UK26, mutta uutuuksissakin näyttäisi olevan yksi melko kivan näköinen prätkärotsi. Alennuksessa olevan hinta on n. 118 €, ja tuo linkkaamanikin vain 145 €. Ei paha.

Toinen silmiin osunut yläosa oli tuo väljälinjainen bleiseri jollainen olisi hyvä löytyä jokaisen tytön vaatekaapista. Musta eleetön perusbleiseri pelastaa monesta ”mitä ihmettä mä laitan näiden farkkujen/tämän mekon kanssa ettei oo liian alaston olo” -nimisestä pulasta.

Alaosissa minun silmäni nauliintuivat erityisesti järjettömiin järjettömän upeisiin hopeapaljetein kuorrutettuihin legginsseihin. En mä tiedä miten ja missä mä tollaisia ikinä käyttäisin, mutta on ne vaan silti ihanat. 😀

Punaiset farkut puolestaan kuuluvat minun silmissäni kategoriaan ”nämä jokaisen tulisi omistaa”. Värejä on mielestäni paljon helpompaa pukea alaosaan kuin lähelle lärviä. Jos siis kuulut niihin ”mä en osaa käyttää muuta kuin mustaa, mutta värit vähän kiinnostais” -tyyppeihin jollainen itsekin hyvin pitkään olin, niin suosittelen kokeilemaan värihommia ekana housuilla.

Punainen reiden vilauttelu –hame nyt ei mielestäni paljon selittelyjä kaipaa. Se on vaan on mielestäni ihan super seksikäs!

Ja se pikkumustahan meillä kaikilla tulisi myös olla kaapissa. Mutta nyt kun oikeastaan alan miettiä asiaa tarkemmin, niin en ole ollenkaan varma onko mulla tällä hetkellä kaapissa yhtään sopivaa kyseisen kategorian tuotetta. Taitaa joka kolttu kiristää siihen malliin, että ei niissä paljoa juhlita.

Jostain syystä mä vaan vuodesta toiseen rakastan tuollaisia pitsikotelomekkoja. Mulla on ollut kaksikin eri pitsikolttua juhlamekkoina, toinen ruskea ja toinen hopean värinen ja alan olla ihan sitä mieltä, että kaapissani voisi olla paikka yhdelle mustallekin. Punaiset korot seuraksi ja riittävän räyheä käsilaukku, niin ei mee liian mummoiluksi. 😀

Oikean puoleinen mekkonen on ehkä jo hieman lyhkäinen omaan makuuni, mutta tuokietaisuleikakus rypytyksineen on kyllä ihan erityisen nerokas ja imarteleva kaltaisilleni pylleröille. Suosittelen. Samaa mekkoa löytyy myös sinisenä.

Onko teistä kellään kokemusta Asos Curven -vaatteista? Itsellä ollut tähän mennessä vaan parit leggarit enkä siis tiedä, että minkähänlaisia nuo on mitoitukseltaan.


30.09.2012

Posted at 23:56h in Yleinen by
0 Likes

 -mainosyhteistyö-

Intoilin edellisessä postauksessa desert bootseista ja kerroinkin tilanneeni yhdet Spartoon lahjakortilla itselleni. Kipaisin nyt sitten hakemassa paketin lähimmästä Valintatalosta ja saavuin loota kainalossa innosta hihkuen kotiin.

 Kickersin kiiltonahkaiset nilkkurit näyttivät livenä aivan niin ihanilta ja ylväiltä kuin olin arvellutkin. Kengistä tulee jotenkin sellainen juhlava fiilis. Mielleyhtymä johtuu kenties siitä, että lapsuudessa monet juhlakengät olivat juurikin kauniisti kiiltävät lakerikengät.

Päällisin puolin kaikki oli siis enemmän kuin kunnossa, mutta kuinkas sitten kävikään..

Harvinaislaatuisesti koko 37 oli itselleni pieni! Ensiksikin rintavan jalkapöytäni vuoksi minun oli todella hankala saada edes vedettyä kenkiä jalkaani vaikka kuinka löysäsin nauhoja. Ja kun vihdoin sain upeudet kinttuihini jouduin harmikseni huomaamaan, että tilanne oli pottuvarpailleni kovin tuskallinen.

Tilaa tuntui olevan liian vähän oikeastaan joka suunnassa. Niin leveydessä, pituudessa kuin korkeudessakin.Väärästä koosta huolimatta testailin kengillä tassuttelua kuitenkin sen verran, että ehdin ymmärtämään kuinka mukavat niiden pehmeät kumipohjat ovatkaan.

Minua nyt hieman epäilyttää, että mahtaako isompi koko auttaa asiaa juurikaan, vai onko seuraavassa koossakin yhtä vähän tilaa korkeussuunnassa, mutta haluan silti koittaa onneani. Olen nimittäin kengät livenä nähtyäni entistä vakuuttuneempi siitä, että nämä olisivat ihan justiinsa oikeannäköiset syysnilkkurit minulle.

Nyt on siis palautusilmoitus tehty Spartoon nettisivuilla ja koko 38 tilattu tilalle. Huomenna sitten kiikuttelen paketin takaisin kotimatkalle ja toivon parasta. Voi kävisipä uusien tulokkaiden kanssa parempi tuuri!