Mä en tiedä mikä mut ajaa kerta toisensa jälkeen selailemaan nettikauppojen ale-kenkiä, vaikka mä olen tiukasti sopinut itseni kanssa, että en nyt todellakaan tarvitse uusia kenkiä. Ja että seuraava tavoite on ne pari postausta aiemmin esittelemäni pinkit Parikat.

Jottei kaikki se aika, jonka olen kuluttanut selainshoppaillen, olisi täysin hukkaan heitettyä, kokosin tänne läjän omia suosikkejani viimeksi selaamani kaupan, Brandosin, alevalikoimasta. En jaksanut erikseen linkkailla noihin kenkiin, mutta kuvissa on kunkin jalkineen merkki ja mallin nimi (jos sellainen oli), joten Brandosin sivuilla olevlla hakutoiminnolla kyllä löytää nuo, jos osuu vastaan jotain kiinnostavaa.

20130113-202932.jpg

Järjestelin eilen eteisen kenkäkaaosta ja laskin, että pelkästään nyt talvella eniten käytössä olevien matalien kenkien joukossa on jo viidet punaiset popot. Ja arvatkaa vaan montako punaista paria lymyilee vielä kenkäkaapissa, vaatehuoneen ylähyllyllä ja ties missä. Punaiset kengät muodossa jos toisessakin ovat yksi vuodesta toiseen pinnalla pysyviä asioita omassa tyylissäni. Bongasin tähän viisi paria punaisuuksia, jotka kaikki voisivat päätyä myös omaan jalkaani.

Punertavat kiilanilkkurit ja bikerit, sekä korkkarit korkonilkkurit minulta itse asiassa jo löytyykin, mutta glitter-Tomsit todellakin ovat jotain sellaista mitä jalassani ei ole vielä nähty. Ne tuovat ihan mieleen Ihmemaa Ozin. Pääsisiköhän noilla tossuilla kotiin mistä vain?

20130113-202937.jpg

Paljetit ovat kuuluneet vaatekaappiini jo pitkään, mutta vasta viime syksynä löysin ensimmäiset paljettikenkäni. Nuo Steve Maddenin pinkkipohjaiset kimaltavat herrainkengät ovat hyvin paljon samanoloiset kuin omat blingbling nauhakenkäni eivätkä todellakaan ole hinnalla pilattu. Noita Irregular Choicen paljettisöpöläisiä puolestaan olen kuolannut ennenkin, mutta yritän edelleen pysyä vahvana.

Olen viime aikoina huomannut katselevani sillä silmällä kaikenlaisia kuviollisia kenkiä. Leopardin täplieä olen ottanut haltuun jo kolmen (vai neljän) kenkäparin verran, mutta siitä huolimatta nuo Bronxitkin kiinnostaisivat. 😀 (nuo on itse asiassa ihan samaa kuosia kuin omat Bronxin herrainkenkäni, jotka näkyvät bannerissakin.) Uusimpana himotuksena olen kuitenkin tullut kuvioihin kukkakuosit. En ihan helpolla pukisi kukkakuosista yläosaa, mutta jalkojen verhoileminen kukkiin on alkanut tuntua mielenkiintoiselta niin housujen kuin kenkien muodossa.

20130113-202942.jpg

Viimeisenä sitten tuttuja ja turvallisia soljin koristeltuja rokkinilkkureita jollaisia eteisestäni löytyy myöskin monin kappalein. Itse asiassa minä omistan tuossakin kollaasissa näkyvät French Connectionin Paddyt ja nyt ne irtoaisi jollekin muulle vielä omaa hankintahintaanikin halvemmalla.

Miten paljon voi ihminen himoita kenkiä? Minusta tuntuu, että näen uniakin kengistä. 😀 Montakohan paria tuli viimekin vuonna hankittua. En ehkä edes uskalla laskea. Pliis, sanokaa, että mulla on kohtalotovereita!

Eilen itse asiassa kaveri kertoi tarinan tutustaan, joka oli ostoksilta kotiin tultuaan innoissaan esitellyt hankkimiaan korkokenkiä miehelleen. Puoliso oli vain ollut hiljaa, kävellyt eteisen kenkäkaapille ja hakenut sieltä parin tasan samoja korkkareita ja todennut, ”sun kannattais varmaan alkaa kasvattamaan toinen pari jalkoja, jotta näillekin löytyisi käyttöä”. 😀 Lohdutti kovasti, sillä ihan tuollaista ei mulle ole vielä sattunut. Muistaakseni. Toivottavasti.


Happy birthday to me, happy birthday to me!

Mikään ei paremmin oikeuta uusien kenkien ostoon kuin syntymäpäivä. (minä tosin en ole kyllä ikinä tarvinnut erityistä syytä uusien kenkien ostoa varten..)

Rakkaat Bronxin leopardi-herrainkengät (bannerissakin näkyvät) ja Guessin huikeat leopardi-korkkarit ovat muistona siitä, kun iän ensimmäinen numero pyörähti kakkosesta kolmoseksi. Ekaa 30+ synttäriä puolestaan juhlistetaan hieman jämerämmillä jalkineilla.

Nettiostoksien hehkuttaminen tuntuu aina hieman riskaabelilta niin kauan kuin paketti ei ole vielä saapunut eikä ole päässyt ostostaan sovittelemaan. Mutta nyt on pakko hihkua hieman jo tässä vaiheessa, kun tilausvahvistus on vasta juuri ja juuri ennättänyt kolista sähköpostiluukkuun.

31 ikävuoden kunniaksi päätin hemmotella itseäni upeilla Jeffrey Campbellin Brit Wrap Strap prätkäbuutseilla. Olen jo pidemmän aikaa pitänyt silmiäni auki juuri oikeannäköisten ruskeiden bikereiden varalta ja sopivasti nämä yllättiväy minut iloisesti Shopbopin alennus-kategoriasta. Olin ihastellut näitä jo mustina Stellan kintuissa, mutta tästä kauniista ruskean sävystä en ollut aiemmin tietoinen.

Shopbop tarjosi sattumalta kivan ”synttärilahjan” 30% alennuksen muodossa, joten kengät irtosivat yli 50 € normihintaa huokeammin. Tulleineen ja veroineen Jeffreyt haukkasivat veronpalautuksistani hieman reilut 150 €. Ei paha. I’m happy.

Kenkien lisäksi shoppailin tässä illan pikkutunteina itselleni myös yhdet tissiliivit Asokselta. 31-vuotias Veera siis kiskoo jalkaan reteät buutsit, nostaa painovoiman kurittamat hinkit näteillä liiveillä aavistuksen lähemmäs leukaa ja kohtaa seuraavankin ikävuoden samalla ”en mä kyllä oikeesti tunne itseäni vanhaksi” -asenteella kuin aiemmatkin.


-sisältää mainontaa-

Saatuani pari viikkoa sitten Ten Pointsin tiilenpunaiset kiilakorkonilkkurit olen saanut pakkomielteen vastaavanoloisista mustista kengistä. Olen jotenkin ihan varma, että mukavalla kiilapohjalla varustetut mustat syysjalkineet olisivat juuri loistava lisä arkikenkieni armeijaan.

Minulla olisi blogiyhteistyön tiimoilta käytössä lahjakortti Spartoolle, joten olen koittanut kartoittaa sieltä varteenotettavia ehdokkaita. Parit kivat yksilöt piti unohtaa oman koon puuttumisen vuoksi, mutta tällä hetkellä harkintalistalle ovat päässeet kuvassa näkyvät tyypit.

20121028-215325.jpg

Tällaisessa ajatuksessa, että haluaa juuri jonkun tietynlaiset kengät on se ongelma, että täydellisiä ei tunnu koskaan tulevan vastaan, vaan kaikissa on aina joku pieni itseä epäilyttävä juttu. Kun sitten taas jos ei hae mitään tiettyä, tulee sellaisia täydellisiä ihanuuksia vastaan ihan vaan yllärinä.

Mä en osaa oikein päättää mitkä noista kuvan kengistä olis mun suosikit. Vasemman alakulman Emma Go:t olis sellaiset aika varmat perusvehkeet, mutta Dieseleissä olis astetta enemmän asennetta lyhyemmän vartensa ja mielenkiintoisemman pintansa vuoksi.

Bocagen molemmat mallit on tosi kauniit, mutta mietin, että onko ne ehkä liian sliipatun ja naisellisen oloiset mulle. En ole vielä oikein innostunut kiilakorkolenkkaritrendistä, mutta nuo Pataugasin kumikärkiset tennarihenkiset nilkkurit jotenkin kiehtovat minua. Ne on sporttiset, mutta karmivat tarralenkkari-fibat puuttuvat.

En ossoo päättäää!!! Oisko teillä mitään mielipidettä? Passaisko jotkut noista minulle?