28.05.2012

Posted at 17:03h in Yleinen by
0 Likes

Tää on taas niin tätä… Miksi ihmeessä ottaa luuria käteen ja soittaa vihdoin kampaajalle, kun voi sen sijaan yön pimeinä tunteina selata eBayta uusien turbaanien ja muiden päärättien toivossa? Tämä mun ongelmanratkaisukyky näin hektisen arjen keskellä tuntuu tosiaan olevan taas ihan terässä. 😀

No mutta, vaikka sinne kampaajalle vielä tämän vuoden puolella pääsisinkin, niin kyllähän niitä huonon tukkapäivän (85% päivistä) pelastajia kuitenkin pitää kaapissa olla joten ei ne eBay-haut nyt ihan hukkaankaan mennyt. Törmäsin nimittäin aivan ihaniin retrohenkisiä turbaaneja muita päähineitä valmistavan Brightonilaisen Anna Chocolan putiikkiin ja ihastuin tuotteisiin ihan välittömästi.

Kovasti kutkuttelisi tuollainen pallokuvioinen turbaani niin punaisena kuin mustanakin. Vielä en kuitenkaan antanut itselleni lupaa tilauksen tekoon, sillä ensin pitää katsoa tuo Tukhoman reissu alta pois ja tutkia lompakko sen jälkeen. Käsintehtyjen turbaanien hinnat vaihtelevat n. 22-26 £ välillä ja postikulut päälle pari puntaa. Ehkä siis pitäisi osata päättää vain jompi kumpi väri, sillä en taida raskia kahta hankkia. Olisko se kuitenkin pirtsakka punainen?

Turbaanien lisäksi ihastelin myös viehättäviä pillerihattuja ja fascinatoreita. (mitä hittoja ne on suomeksi?) Kylläpäs kelpaisi tuollaiset sulat ja huntu päässä tepastella vaikkapa kesähäihin vieraaksi!


26.05.2012

Posted at 00:37h in Yleinen by
0 Likes

Se ei ei ainakaan yhtään valehtele mun vartaloa todellisuutta kauniimmaksi, mutta olen siitä huolimatta rakastunut siihen. Mun uuteen lötköhaalariin nimittäin.

Ellokselta tilaamani halterneckhaalari hurmasi minut mukavuudellaaja helppoudellaan niin täysin, että en jaksa yhtään välittää siitä miten julkeasti se korostaa keskivartaloni tämän hetkistä karmeutta. Haalari on jo nyt reilussa viikossa osoittautunut kesän mahtavimmaksi työvaatteksi.

Vaikka kuinka ryömisi, kiipeilisi, konttaisi ja kyykkisi kuvatessa, niin tässä vaatteessa ei ole pelkoa, että persvako vilkkuisi tai, että navan näkyminen saisi naapurin pojat asiakkaat nauramaan. Hilluinkin haalarissa jo viime viikonloppuna kaksi iltaa tapahtumakuvauksissa ja se on eksynyt päälleni tälläkin viikolla jo kahtena työpäivänä.

Etuosastaan haalari on sen verran antava, että ihan pelkkät rintaliivit eivät alle riitä, joten olen käyttänyt ”siveellistäjänä” tuubitoppeja. Astetta peittävämmän asusta sai, kun yhtenä päivänä puin alle pitkähihaisen mustan meshpaidan. Selkä ja hartiat peittyivät muuttamatta kokonaisuutta kuitenkaan liian raskaaksi. Tykkään.

Tänään oli muuten kesä eka sandaali- ja mehujääpäivä!!

Kiitos hei kaikile torstain väsymys-/stressipostaukseen kommentoineista ja minulle meiliä lähetäneille. Ei tietenkään ole hienoa kuulla kuinka monelle aihe on ikävän läheinen, mutta kun se sitä valitettavasti on, niin on lohdullista kuulla muidenkin kokemuksia ja etenkin selviämistarinoita. Postauksen kirjoittamisen ja etenkin teidän rohkaisevien sanojenne ansiosta perjantai tuntui huomattvasti kepeämmältä ja valoisammalta kuin monet päivät tätä ennen. 🙂

PS: Porilaiset, huomasitteko jo TÄMÄN!!!


22.05.2012

Posted at 22:28h in Yleinen by
0 Likes

-mainosyhteistyö-

Kuinka monen vuoden taakse sitä ihminen voikaan muistaa kirpputorille heittämiään kenkiä? Olen tänä keväänä huomannut useaan kertaan kaipailleeni haikein mielin eräitä yläasteella omistamiani Vagabondeja. (Ja siis mun yläasteajoista on kuitenkin jo yli viistoista vuotta. )

Ne oli sellaiset ihanat kirjavaraidalliset matalat kävelykengät remmillä. Voi miten minä niistä nyt taas tykkäisin jos ne vielä omistaisin! Mutta mulla on tosiaan sellainen ikävä käsitys, että olen ne jossain teiniaikojen rahapulassani tunkenut kirpparille.

(Ihan pieni ja hento ääni päässäni kyllä piipittää, että saattaiskohan mitenkään olla mahdollista, että sittenkin lymyilisi vielä jossain ullakolla.. Mammaa!!! voitko kurkata vinttikomeron lattiat?) Bongasin samanlaiset kengät jopa  jokin aika sitten huuto.netistä, mutta olivat hiivatti kaksi numeroa liian suuret. 😛

Eihän ne uudet raidat vanhoja teininostalgiaa tihkuvia versioita korvaa, mutta kovasti minua nyt jostain syystä kirjavat jalkineet kiinnostavat. Spartoolta löytyi parit erityisen herkulliset.

Ballerinat on ehdottomasti mun kesän ykköskenkiä, joten siksi nuo Nine Westit pistivät silmääni. Mutta kun sitten taas Rocket Dogin korkkarisandaaleissa on mun mielestä kivempi raidoitus! Kunpa nuo kengät voisi sujauttaa pussiin ja ravistaa ja ulos tulisi ballerinamalliset kengät tuolla pirtsakammalla värityksellä.

Kirjavat herkkukengät olisivat niin omiaan piristämään oikeastaan ihan kaikkia mun supertylsiä kesäasuja. Farkkushortsit ja raitaballerinat, toimii! Minkä tahansa värinen kesämekko ja raitakorkkarit, toimii! Mun uusi hieno musta haalari (jo neljättä päivää putkeen päällä.. pitää muistaa pian kuvata tännekin) ja kummat tahansa noista raitakengistä, toimii! Tai siis ei ikävä kyllä toimi, vaan toimiSI, jos raitakaunokaiset omistaisin.

Täytynee ehkä pitää silmät auki ensi viikon Tukholman reissulla, jos siellä kävisi niin uskomaton munkki, että löytyisi ne täydelliset raitakengät.

Alussa mainitsemistani nuoruusvuosien raitakengistä tuli muuten mieleeni, että olen saanut huomata nyyhkineeni jopa kaksien eri Vagabondin kenkien perään näin reilut kymmenen vuotta myöhemmin. Sitä ei todellakaan silloin alle kakskymppisenä tullut mieleenkään, että mikään niistä jutuista jotka menivät muodista voisi enää koskaan kiinnostaa itseä. Mutta näin sen iän tulon sitten huomaa.. kyllä vaan olisi raitakenkien lisäksi myös ne mustat tolppakorkoiset ja paksupohjaiset nilkkurit olleet taas enemmän kuin ajankohtaiset jo viime syksynä.

Eli tästä lähtien en heitä enää ikinä pois ainakaan yksiäkään Vagabondin kenkiä! 😀