21.01.2015 #ruokailutruotuun

Mun Instagram-tili on viime päivinä pullistelut kuvia hastagilla #ruokailutruotuun ja muutenkin on kuvat pyörineet hyvinvointi-teeman ympärillä, joten ajattelin vähän avata tämän hetken kuulumisia täälläkin. Mulla on nimittäin meneillään kunnon ruokarytmin opettelu entisen ’ei aamiaista ja syön mitä sattuu milloin sattuu’ -meiningin tilalle. Mitään kaloreita, hiilareita tai yhtään mitään muutakaan en laske tai muutenkaan koita sen ihmeemmillä säännöillä ruokailujani rajoittaa, mutta pyrkimys on yksinkertaisesti oppia syömään säännöllisesti. Sillä sehän me kaikki tiedetään, että säännöllisellä ruokarytmillä on paljon hyviä vaikutuksia joista saa sitten kenties aikaiseksi hyvän oravanpyörän. Säännöllinen ruokailu pitää verensokerin tasaisena -> mieliteot vähenevät -> paniikkinälkä ei pääse yllättämään -> ei tule tehtyä pikaisia ja huonoja päätöksiä vaikkapa valmisruokatiskillä -> tulee syötyä parempaa ruokaa -> jne jne.

Mulla on tässä nyt reilut pari kuukautta vielä aikaa viettää tällaista lähes vapaaherrattaren elämään ennen säännöllisempään työrytmiin siirtymistä, niin ajattelin, että tässä vois nyt olla hyvä sauma uusien rutiinien opetteluun.

Reilun viikon on nyt mennyt varsin hyvin. Olen napsauttanut aivot pois päältä ja kävellyt herättyäni suoraan jääkaapille vaikka mieleni ei vielä ruokaa teekään.  Olen miettinyt kauppalistat tarkemmin ja suunnitellut aina etukäteen mitä syön seuraavalla aterialla taikka välipalalla. Olen katsonut kellosta, että on taas aika syödä sen sijaan, että odottaisin kiljuvaa nälkä. Olen ottanut itse enempi vastuuta ruoanlaitosta, jotta kunnon ruoan saanti ei olisi kiinni vain siitä koska Tommi ehtii laittaman ruokaa. Olen lisännyt kasviksia, marjoja ja hedelmiä ja lisännyt vedenjuontia. Ja ennen kaikkea olen ollut koko ajan tuntematta nälkää ja herkkuhimoni on laantunut huomattavasti.

(kuvassa olevat Zero Pointin kompressiosukat saatu)

Sporttihommathan ovatkin olleet mukana elämässäni jo hetken aikaa, vaikkakin joulun alla tuli kyllä aikataulujen repaleisuuden vuoksi muutaman viikon tauko. Nyt on kuitenkin taas palattu salille, tartuttu tankoon ja kärsitty tauon jälkeisten ekojen treenien tuomat hanurikivut. Ohjattujen CT-voima -tuntien rinnalle olen kaipaillut myös itsekseen tehtävää saliohjelmaa, ja tapasinkin tänään Lastaamon valmentajan, Jennin, asian tiimoilta, joten saliohjelmakin on  tuloillaan.

Mietittiin samalla, että millaisia tavotteita haluaisin asettaa treenaamiselle. Mun ainoa tavoite viime vuonnahan oli vain löytää liikunnan ilo ja vaikka en välttämättä ihan kirjaimellista iloa ole sporttaamisesta löytänyt, niin olen oppinut sietämään sitä ja tsemppaamaan itseni liikkeelle, joten nyt on hyvä aika laatia uusia tavotteita.

Niin moni kuin aina sitä laihduttamista ehdotteleekin, niin edelleenkään mun varsinaiset tavoitteet eivät liity vaa’an lukemiin, vaan halusin asettaa itselleni toiminnallisia tavoitteita. Tavoitelistan kokoaminen on vielä vaiheessa, mutta sellaisten yleisten itsestäänselvien tavotteiden kuten ’aerobisen kunnon parantaminen’ lisäksi listalle tulee mm. kilotavotteita muutamiin liikkeisiin kuten maastavetoon, takakyykkyyn ym. Lisäksi mielessä on joitakin CT-tunneilla tehtäviä liikkeitä jotka eivät vielä itseltä suju, mutta jotka haluaisin nyt kevään aikana saada haltuun. Esimerkkinä tuollaisista vaikkapa seinälle nousu, jossa on vielä matkaa sinne seinän viereen. Punnerrushommiakin olisi hieno vihdoin saada hieman haltuun.

Kilojen kyttäämisen sijaan ajattelin tosiaan kiinnostua enemmän kunnon kohotuksesta  kropan koostumuksesta ja siihen antaa tietysti hyvän ’lähtölaukauksen’ kuntotesti ja kehonkoostumusmittaus joissa piipahdinkin tänään. Tulokset olivat oikeastaan hieman omia epäilyksiäni paremmat, sillä siitä huolimatta että painoni oli tasan sama kuin viimeksi kolme vuotta sitten mittauksessa käydessäni, niin rasvaprosentti oli pienempi ja lihasmassa jonkin verran lisääntynyt. Painonnostopuuhat ovat siis saaneet sisällä jotakin jo aikaiseksi. Muutenkin lihasmassan osuus kropassani oli ihan ilahduttavalla tasolla, eli laardin lisäksi sisältäni löytyy muutakin.

Vasemman yläkulman kuvassa olen matkalla testaukseen ja pyöräergometritesti kauhistutti kuten ilmekin kertoo. Mutta jännitin sitäkin turhaan, vaikka kunto ei toki huippu olekaan, niin ei se ollut missään nimessä myöskään surkea. Aerobista treeniä on ehdottomasti lisättävä, niin mieleläni kun vaan nostelisinkin painoja, mutta on vaan mentävä epämukavuusalueelle puuskuttamaan jos haluan tulosten paranevan seuraavaan mittaukseen mennessä, joka olisi tarkoitus suorittaa toukokuussa.

Kuten sanoin, on herkkuhimot pysyneet hienosti loitolla tasaisen syömisen ansiosta, mutta tuo tänään treenien jälkeen kaupassa eteen tullut -60% suklaa-ale -kyltti kyllä hieman ehti mennä ajatuksiin asti. Otin kuitenkin vain tyynesti kuvan Instaan ja kävelin ohi. Minä saan kyllä syödä suklaata, mutta ehkäpä tulen toimeen ilman kokonaista laatikollista. 😀

Reippaan tiistaipäivän loppulukemat aktiivisuusmittarissa antoivat aihetta iloon. Yli 18 000 askelta on kyllä varsin hyvä suoritus ainakin itselleni. Tällaisia päiviä nyt vaan sitten lisää metsästämään.

Sellaisia kuulumisia siis tänne! Saatta olla, että tästä aihepiiristä tulee juttua lisääkin, sillä harkitsen pitkän aikaa hiljaa olleen Rapakunnossa-blogini lopettamista ja sinne tarkoitetun sisällön tuuppamista tänne. Niin Paljon kuin haluaisinkin pitää sitä blogia erikseen, niin jostain syystä se tökkii. En jotenkin vaan osaa mennä sinne. Vaikka kyse on vain nettisivusta johon pääsee klikkauksella, niin se tuntuu silti olevan todella kaukana ja ihan vieras paikka, jonka kanssa en ole päässyt sinuiksi vaikka olen yrittänyt. Asiaan ehkä auttaisi jos hankkisin sinne maksullisen ulkoasun jota pääsisin muokkaamaan enempi, mutta siltikin se kirjoitusnäkymä  tuntuu erilaiselta ja vieraalta ja plääh, tähän tuttuun verrattuna. Hankala selittää asiaa, mutta se tuntuu ympäristönä vieraalta, kun ei kaikki asiat toimi samalla tavalla kuin tämän blogin ”kulisseissa”.