Kunnioitan tällä postauksella nyt rakkaan ystäväni Iinan harrasta toivetta, että blogissani olisi osio "Tommi kokkaa". Muuten ei yksi pizzan valmistus nyt varsinaisesti ylittäisi "uutiskynnystä", mutta tällä kertaa valmistusmenetelmät olivat vähän totutusta poikkeavat ja maku enemmän kuin kohdallaan, joten pyysin miestä sanelemaan suorituksensa ja kirjasin sen ylös tähän postaukseen. En kuitenkaan usko tämän herkun herättävän ystävässäni samanlaista kateutta kuin eräät lihapiirakat aikoinaan. Niistä kertoessani taisi Iina ensimmäistä kertaa ikinä käyttää chatissa pelkkiä isoja kirjaimia kertoakseen minulle tunnelmansa. Viesti sisälsi mm. sanan "haista" ja yhden sukupuolielimen. Ymmärrän kyllä. Itsetehdyt lihapiirakat olivat enemmän kuin taivaallisia joten sellainen rasvaherkku voi todellakin aiheuttaa kateuden tunteita. 😀

Mutta se parin päivän takainen pizza siis.. Syy miksi mies ylipäätään päätyi torstai-iltana valmistamaan juurikin pizzaa, oli se, että reilu viikko sitten ostamamme basilika on suorastaan villiintynyt Herbiessä. Se vaan kasvaa ja kasvaa ja tuuppaa uutta lehteä aivan raivokasta vauhtia peittäen alleen samassa vehkeessä kanssaan majailevan korianterin ja rosmariinin. Basilikaa jouduttiin jo leikkaamaan, kun sen ylimmät lehdet kasvoivat lamppuun saakka ja alkoivat kärtsätä. Niinpä siis alkoi operaatio "valmistetaan ruokia joihin saa käytettyä paljon basilikaa".

Valmisteluja tätä pizzaa varten oli kuitenkin tietämättämme tehty jo parin viikon ajan. Olimme nimittäin jättäneet keittiömme imuroimatta. Mutta siitä lisää tuonnenpana. Ensin aletaan valmistamaan koko pizzan sielu, eli maukas tomaattikastike.

Pizzakastike

Määrä riittää kahteen alla olevan ohjeen mukaiseen pohjaan

  • 2 salottisipulia kuulota kattilassa oliiviöljyssä
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 2 dl tomaattimurskaa
  • 1 dl vettä
  • 0,5 dl ketsuppia
  • 1,5 rkl punavinietikkaa
  • 2 rkl ruokosokeria tai fariinisokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl oreganoa
  • 1 tl basilikaa
  • mustapippuria maun mukaan
  • chiliä maun mukaan

Keitä kasaan, niin että kastikkeesta tulee paksua. Meillä aikaa meni n. puoli tuntia.

Kun kastike on valmis, nosta se jäähtymään ja alavalmistaa taikinaa kuvan alla olevan ohjeen mukaan. Sekoittaessasi taikinaa, pidä huoli, että kulho on vaikkapa irrallisen leikkuulaudan päällä. Sitten keskittyessäsi taikinan vaivaamisen heilauta leikkuulautaa, niin että se osuu kastikekattilan alla olevaan pannunaluseen ja paiskaa näin ollen kattilan suoraan keittiön matolle. (mikäli leikkuuladan sun muiden asettelu tuntuu vauvalloiselta, voit toki ihan vain suoraan itse kaataa kastikkeen maahan)

Että näin. Sitä oli muhiteltu siellä kattilassa se saakelin 30 minuuttia ja sitten se päätyi matolle.

No, ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja sitten varovasti kaavitaan kastiketta talteen muutama lusikallinen paksuimpien läjien "huipulta". Muutetaan tässä vaiheessa suunnitelma kahdesta pizzasta yhdeksi, jotta saadaan soosi riittämään.

Pizzapohja

Annos n. 24-26 kokoiseen pannuun (paksun pannupizzapohjan saat tekemällä annoksen 1,5 kertaisena)

  • kermaa 1 dl
  • vehnäjauhoja 2 dl
  • leivinjauhetta reilu 0,5 tl
  • suolaa

Sekoita ainekset taikinaksi. Taikina saa olla reilusti jauhoinen.

Jauhota paistinpannu ja lorauta siihen hieman oliiviöljyä. Kaulitse pizzapohja ohueksi ja nosta paistinpannuun. (Paksun pannupizzapohjan saa paineltua pannuun suoraan käsin) Levitä kastike ja juusto ja niiden päälle muut täytteet. (Koska lämpö tulee alhaalta päin, on tärkeää laittaa juusto nimenomaan muiden täytteiden alle.) Paista pizzaa hellalla 6-8 min keskilämmöllä. Siirrä paistinpannu 175 asteiseen uuniin pariksi minuutiksi HUOM! Varmista, että käytät pannua jonka kahva kestää uunin!

Jos omistat valurautapannun, voit valmistaa pizzan kokonaan uunissa. Laita tyhjä pannu 250 asteeseen, kun pannu on kuuma, siirrä siihen valmiiksi kaulittu taikina ja täytä pizza kuten edellä. Paista pizzaa uunissa vajaa viisi minuuttia.

Pienestä haaverista huolimatta pizzasta tuli aivan taivaallisen hyvää. Täytteinä meillä oli hiemna jääkaapin perältä löytynyttä chorizoa, tomaatin siivuja, mozzarellaa ja sitä tuoretta basilikaa. Ja voi luoja, että oli maukasta! Olemme jo jonkin aikaa valmistaneet pizzapohjamme tämän ohjeen mukaan perinteisen vesi-jauho-hiiva-öljy -setin sijaan, ja paistaneet sen nimenomaan noin paistinpannun kanssa. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kastike tehtiin itse ja voi pojat, sen myötähän pizza vasta sai sielun!

Tämä pizza opetti meille, että hartaudella keiteltyä kastiketta kannattaa vaikka vähän kaapia lusikalla matolta, se on sen arvoista. Tomaattikastikkeen tärkeyden lisäksi saimme muistutuksen myös siitä miksi emme koskaan tule hankkimaan vaaleata mattoa keittiöömme.


Mun Instagram-tili on viime päivinä pullistelut kuvia hastagilla #ruokailutruotuun ja muutenkin on kuvat pyörineet hyvinvointi-teeman ympärillä, joten ajattelin vähän avata tämän hetken kuulumisia täälläkin. Mulla on nimittäin meneillään kunnon ruokarytmin opettelu entisen ’ei aamiaista ja syön mitä sattuu milloin sattuu’ -meiningin tilalle. Mitään kaloreita, hiilareita tai yhtään mitään muutakaan en laske tai muutenkaan koita sen ihmeemmillä säännöillä ruokailujani rajoittaa, mutta pyrkimys on yksinkertaisesti oppia syömään säännöllisesti. Sillä sehän me kaikki tiedetään, että säännöllisellä ruokarytmillä on paljon hyviä vaikutuksia joista saa sitten kenties aikaiseksi hyvän oravanpyörän. Säännöllinen ruokailu pitää verensokerin tasaisena -> mieliteot vähenevät -> paniikkinälkä ei pääse yllättämään -> ei tule tehtyä pikaisia ja huonoja päätöksiä vaikkapa valmisruokatiskillä -> tulee syötyä parempaa ruokaa -> jne jne.

Mulla on tässä nyt reilut pari kuukautta vielä aikaa viettää tällaista lähes vapaaherrattaren elämään ennen säännöllisempään työrytmiin siirtymistä, niin ajattelin, että tässä vois nyt olla hyvä sauma uusien rutiinien opetteluun.

attachments-41

Reilun viikon on nyt mennyt varsin hyvin. Olen napsauttanut aivot pois päältä ja kävellyt herättyäni suoraan jääkaapille vaikka mieleni ei vielä ruokaa teekään.  Olen miettinyt kauppalistat tarkemmin ja suunnitellut aina etukäteen mitä syön seuraavalla aterialla taikka välipalalla. Olen katsonut kellosta, että on taas aika syödä sen sijaan, että odottaisin kiljuvaa nälkä. Olen ottanut itse enempi vastuuta ruoanlaitosta, jotta kunnon ruoan saanti ei olisi kiinni vain siitä koska Tommi ehtii laittaman ruokaa. Olen lisännyt kasviksia, marjoja ja hedelmiä ja lisännyt vedenjuontia. Ja ennen kaikkea olen ollut koko ajan tuntematta nälkää ja herkkuhimoni on laantunut huomattavasti.

attachments-42

(kuvassa olevat Zero Pointin kompressiosukat saatu)

Sporttihommathan ovatkin olleet mukana elämässäni jo hetken aikaa, vaikkakin joulun alla tuli kyllä aikataulujen repaleisuuden vuoksi muutaman viikon tauko. Nyt on kuitenkin taas palattu salille, tartuttu tankoon ja kärsitty tauon jälkeisten ekojen treenien tuomat hanurikivut. Ohjattujen CT-voima -tuntien rinnalle olen kaipaillut myös itsekseen tehtävää saliohjelmaa, ja tapasinkin tänään Lastaamon valmentajan, Jennin, asian tiimoilta, joten saliohjelmakin on  tuloillaan.

Mietittiin samalla, että millaisia tavotteita haluaisin asettaa treenaamiselle. Mun ainoa tavoite viime vuonnahan oli vain löytää liikunnan ilo ja vaikka en välttämättä ihan kirjaimellista iloa ole sporttaamisesta löytänyt, niin olen oppinut sietämään sitä ja tsemppaamaan itseni liikkeelle, joten nyt on hyvä aika laatia uusia tavotteita.

Niin moni kuin aina sitä laihduttamista ehdotteleekin, niin edelleenkään mun varsinaiset tavoitteet eivät liity vaa’an lukemiin, vaan halusin asettaa itselleni toiminnallisia tavoitteita. Tavoitelistan kokoaminen on vielä vaiheessa, mutta sellaisten yleisten itsestäänselvien tavotteiden kuten ’aerobisen kunnon parantaminen’ lisäksi listalle tulee mm. kilotavotteita muutamiin liikkeisiin kuten maastavetoon, takakyykkyyn ym. Lisäksi mielessä on joitakin CT-tunneilla tehtäviä liikkeitä jotka eivät vielä itseltä suju, mutta jotka haluaisin nyt kevään aikana saada haltuun. Esimerkkinä tuollaisista vaikkapa seinälle nousu, jossa on vielä matkaa sinne seinän viereen. Punnerrushommiakin olisi hieno vihdoin saada hieman haltuun.

attachments-4

Kilojen kyttäämisen sijaan ajattelin tosiaan kiinnostua enemmän kunnon kohotuksesta  kropan koostumuksesta ja siihen antaa tietysti hyvän ’lähtölaukauksen’ kuntotesti ja kehonkoostumusmittaus joissa piipahdinkin tänään. Tulokset olivat oikeastaan hieman omia epäilyksiäni paremmat, sillä siitä huolimatta että painoni oli tasan sama kuin viimeksi kolme vuotta sitten mittauksessa käydessäni, niin rasvaprosentti oli pienempi ja lihasmassa jonkin verran lisääntynyt. Painonnostopuuhat ovat siis saaneet sisällä jotakin jo aikaiseksi. Muutenkin lihasmassan osuus kropassani oli ihan ilahduttavalla tasolla, eli laardin lisäksi sisältäni löytyy muutakin.

Vasemman yläkulman kuvassa olen matkalla testaukseen ja pyöräergometritesti kauhistutti kuten ilmekin kertoo. Mutta jännitin sitäkin turhaan, vaikka kunto ei toki huippu olekaan, niin ei se ollut missään nimessä myöskään surkea. Aerobista treeniä on ehdottomasti lisättävä, niin mieleläni kun vaan nostelisinkin painoja, mutta on vaan mentävä epämukavuusalueelle puuskuttamaan jos haluan tulosten paranevan seuraavaan mittaukseen mennessä, joka olisi tarkoitus suorittaa toukokuussa.

Kuten sanoin, on herkkuhimot pysyneet hienosti loitolla tasaisen syömisen ansiosta, mutta tuo tänään treenien jälkeen kaupassa eteen tullut -60% suklaa-ale -kyltti kyllä hieman ehti mennä ajatuksiin asti. Otin kuitenkin vain tyynesti kuvan Instaan ja kävelin ohi. Minä saan kyllä syödä suklaata, mutta ehkäpä tulen toimeen ilman kokonaista laatikollista. 😀

Reippaan tiistaipäivän loppulukemat aktiivisuusmittarissa antoivat aihetta iloon. Yli 18 000 askelta on kyllä varsin hyvä suoritus ainakin itselleni. Tällaisia päiviä nyt vaan sitten lisää metsästämään.

Sellaisia kuulumisia siis tänne! Saatta olla, että tästä aihepiiristä tulee juttua lisääkin, sillä harkitsen pitkän aikaa hiljaa olleen Rapakunnossa-blogini lopettamista ja sinne tarkoitetun sisällön tuuppamista tänne. Niin Paljon kuin haluaisinkin pitää sitä blogia erikseen, niin jostain syystä se tökkii. En jotenkin vaan osaa mennä sinne. Vaikka kyse on vain nettisivusta johon pääsee klikkauksella, niin se tuntuu silti olevan todella kaukana ja ihan vieras paikka, jonka kanssa en ole päässyt sinuiksi vaikka olen yrittänyt. Asiaan ehkä auttaisi jos hankkisin sinne maksullisen ulkoasun jota pääsisin muokkaamaan enempi, mutta siltikin se kirjoitusnäkymä  tuntuu erilaiselta ja vieraalta ja plääh, tähän tuttuun verrattuna. Hankala selittää asiaa, mutta se tuntuu ympäristönä vieraalta, kun ei kaikki asiat toimi samalla tavalla kuin tämän blogin ”kulisseissa”.


Pikkujoulusesonki on ainakin kavereiden FB-päivityksistä päätellen jo ihan kuumimmillaan, mutta itselläni ei ole kuin yhdet kemut, treenisalimme pikkujoulut, tiedossa. Perjantaina kuitenkin vietettiin nimenomaan todella pikkukemut kotona, kun alunperin muutaman hengen seurue kutistui sairastapauksien vuoksi minuun ja bestikseeni Anniin. Mutta ei se juhlijoiden määrä, vaan se sairaan kova laatu ja se, että päästiin todelisten lempipuuhiemme pariin eli syömään, juomaan ja laulamaan Singstaria. Parasta viikonloppuillan viihdettä!

postaukseen5

Ei me oikeasti ihan kahdestaan oltu, vaan myös Tommi oli paikalla osan iltaa ja mikrofonin varteen koitettiin yllyttää myös Viima-hauvaa.

Illan toinen tarkoitus laulamisen rinnalla oli testailla Re:fashionin ja UFO Shotin yhteistyökampanjan tiimoilta saamiani juomia käytännössä. En todellakaan ole mikään innokas shottien kiskoja ja niitä tuleekin nappailtua vain hyvin harvakseltaa silloin kun joku muu syystä tai toisesta tarjoaa shottikierroksen koko seurueelle. Mutta sellaisenaan raakana me ei Ufoa nimestään huolimatta nautittukaan, vaan agendana oli kokeilla miten tuo pinkkimustan klassikkokarkin makuinen kirpsakka juoma taipuisi erilaisiin drinkkeihin. Ja täytyy sanoa, että ennakkoluuloistani huolimatta, taipuihan se!

postaukseen7

Tekemäni pinaattipiirakan ja viinilasillisten jälkeen olikin sitten vuorossa ensimmäinen Ufo erä, kun pyöräytin meille jälkkäriksi blenderillä kirpeän salmiakin makuiset, mutta pehmeät pirtelöt. Olin ihan vain sivukorvalla kuullut, että Bellablogien ja Refan pikkujouluissa (joihin en itse päässyt) oli nautiskeltu Ufo-pirtelöitä, mutta en kuitenkaan tiennyt sisältöä sen tarkemmin, joten sovelsin omasta päästä.

Tähän Ufo-pirtelöön tarvitset vaniljajäätelöä, UFO shot Originalia ja Spriteä. Mitään tarkempia määriä en osaa sanoa, huitelin aineksia blenderiin perstuntumalla. Spriten kanssa pirtelöstä tuli kivan hapokasta, mutta jos kaipaa pehmeämpää pirtelön tuntua, niin tätä voinee testata myös korvaamalla limsan maidolla. Koristeeksi pirtelön päälle voi ripotella Ufo-karkista tehtyä murua. Ei kuulkaa lainkaan huono, vaan just kiva jälkkärijuoma!

postaukseen3

Me ollaan jo vuosia vietetty Annin kanssa Singstar-iltoja joikuen kehkomme kipeiksi. Suursuosikkejamme on kautta aikojen olleet hillittömät powerballadit, joita on hoilattu nyrkki pystyssä ja tunteella naapurien varmasti kiitellessä harrastustamme. Oma ikisuosikkini on ehdottomasti Whitney Houstonin Greatest Love of all. (Meidän entisen asunnon naapuriyksiön asukkaat vaihtui aina ihan hirveän tiuhaan ja mietin monesti että olikohan tällä Singstar-harrastuksella jotain tekemistä asian kanssa. 😀 )

Itseltäni löytyy vain ikivanha pleikka kakkonen, mutta sain hetkeksi lainaan PS4-konsolin joten pääsimme kokeilemaan myös juuri ilmestyneen Suomibileet-levyn biisejä. (Suomibileet löytyy PS3 ja PS4 -versioina) Itseäni ilahdutti ennen kaikkea se, että levyltä löytyy Kaija Koota jopa kahden biisin verran!! Olenkin jo monta vuotta sanonut, että tuon aikuisen naisen tunteiden tulkin pitäisi päästä Singstar-levylle saakka. Nyt toiveeni on vihdoin kuultu.

postaukseen8

Kaija Koon lisäksi Suomibileet sisältää mm. sellaisia ajankohtaisia artisteja kuin Janna, Cheek, Jenni Vartiainen, Juha Tapio, JVG, Erin, Suvi Teräsniska ja vaikka mitä muuta. Melko sekava kattaus, mutta sen vuoksi levyltä löytyykin varmasti jotain laulettavaa jokaiselle, joten toimii hyvin kemuissa. Omiksi suosikkibiiseikseni Suomibileistä nousi jo em. Kaija Koon Vapaa, Krista Siegfridsin Can you see me ja Sannin Me ei olla enää me. Kivoja laulettavia kaikki!

Suurta hilpeyttä herätti myös pelikonsolin mukana tulevan kameran kuvaama videomateriaali eläytyvistä laulajista. Onneksi ei viritelty vehjettä nettiyhteyteen, ettei tullut kiusausta jakaa videoita someen, sekin kun olisi mahdollista.

postaukseen6

Laulamisen aiheuttamaa kurkun kuivumista hoidettiin vielä parilla muullakin drinksulla pirtelön lisäksi. Ufo Shotin sivuilla oli ohje lyhyeen UFO-roska drinksuun, joka olisi koostunut ihan vaan limelohkoista + sokerista (murskataan limet lasin pohjalle) jäämurskasta ja UFO-shotista. Mutta koska illan emäntä ei ollut älynnyt laittaa jäitä tulemaan ja pelkkä liru Ufoa limejen kanssa lasin pohjalla oli vähän tylsä ajatus, joten kaadettiin jatkoksi Spritea.

Meillä oli tämän vaaleanpunaisen Ufo Originalin lisäksi maisteltavana myös pelottavan sinistä Ufo Shot Blasteroidia, mutta jotenkin vaan tämä originaali Ufo-karkin makuinen ja söpön värinen juoma houkutteli enemmän. Siniset drinkit eivät vaan tunnu yhtä houkuttelevalta kuin vaaleanpunaiset! 😀

Itselleni muuten tuli yllärinä se, että UFO shot on ihan puhtaasti kotimainen tuote ja valmistetaan niinkin eksoottisessa paikassa kuin Tyrnävällä Shaman Spirits -nimisen yrityksen toimesta. Toisaalta, kun miettii tarkemmin, niin eihän ketkään muut kuin hullut suomalaiset tee salmiakkikarkkeja ja -juomia. Tämäkin tuote sai alkunsa ihan muutaman nuoren miehen darra-aamuna saamasta ideasta, kun keksivät, että lapsuuden lempikarkkien makuinen shotti olisi takuulla jymymenestys. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illan kolmannet drinksut väänsikin sitten Tommi ja täytyy sanoa, etä tämä taisi olla oma suosikkini. Minttuinen pitkä hempeän vaaleanpunainen drinksu syntyy UFO Shot Originalista, mintunlehdistäja Russchianista. Vahvempi versio syntyy heittämällä sekaan 2 cl kirkasta. Tommi teki ekan tällaisen sekoituksen edellisen drinkin limelohkojen päälle ja toimi hyvin sitenkin.

Olin siis aiemmin maistellut Ufo Shottia ihan sellaisenaan ja täytyy sanoa, että ei nyt ihan mikään lempijuoma, kuten ei juuri oikein muutkaan shotit. Mutta olikin positiivinen ylläri miten hyvin tuo kirpeä maku toimi noissa pidemmissä juomissa. Koko pulloa ei perjantaina tuhottu, mutta voin kertoa, että ei se happanemaan jää!

Onko Ufo-karkit tai Ufo-shotti tuttuja? Itse ainakin muistan jo penskana aina valinneeni irtsaripussiin mukaan myös noita kovia karkkeja, joita imeskellessä tuntui, että lähtee kitalaesta nahkat. Mikäs sen parempaa.

PS. Tuohon Singstariin liittyen on tulossa kiva kilpailu blogin FB-sivulle!