Loin jokin aika sitten uuden aihetunnisteen nimeltä "Tommi kokkaa", sillä ajatuksena oli toisinaan postailla tuon miekkosen loihtimia herkkuja, hän kun meillä yleensä keittiössä häärää, minun toimiessa vain assistenttina. Nyt on kuitenkin vuorossa yksi soppa, jossa ei ollut ketään muuta kokkia kuin ihan vaan minä. Tämän ohjetta kysyttiin Instagramissa enkä viitsinyt sinne alkaa sitä jaarittelemaan, joten siitä syystä tämä Satakunnan Kansasta bongatusta ohjeesta hieman varioimani Meksikolainen kanakeitto päätyy nyt tänne blogiin. 

Matkalla pehmeät tortillasuikaleet vaihtuivat maissilastuihin ja broilerin rinta grillatuiksi koiviksi. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen lisäsin itse keittoon myös maissia. Eli tässä siis ohje oman keitokseni mukaisesti.

Noin 5 annosta varten tarvitset: 2 sipulia, 1 tl chiliä (voi toki käyttää tuorettakin), jauhettua korianteria, 500 g tomaattimurskaa, 1 kanaliemifondin, 1 prk maissia, kypsää broileria esim. 3 grillattua koipea, 2 avokadoa, 200 g fetaa, maissilastuja ja tuoretta korianteria.

Valmistusohje:

Kuullota sipulit öljyssä, lisää jauhettu chili ja korianteri ja jatka vielä hetki kuullotttamista. Lisää kattilaan tomaattimurska, fondikuutio ja n. 1,5 l vettä ja kuumenna kiehuvaksi ja keitä n. 10 minuuttia ja pilko sillä välin kypsä kana. Lisää kattilaan kanapalat sekä maissit ja jatka vielä keittämistä n. 5 minuuttia.

Kokoa annokset kauhomalla keittoa lautaselle ja nakkaamalla päälle avokado- ja fetakuutioita sekä nachoja (murskasin kokonaisista pikkuisen pienemmiksi). Kata pöytään vielä itse annosteltavaksi korianterisilppua ja limelohkoja joista kukin saa itse puristaa mehua keittonsa mausteeksi. Jos tuli kovin hottista soppaa, voi tarjolle laittaa myös kermaviiliä.

PS. Jotta kaikki reseptit löytyisivät samasta paikasta, merkkaan tämänkin tuotoksen Tommi kokkaa -tagin alle. Mut tänään on kyllä sitten taas ukon vuoro. Taisi olla suunnitelmissa jotain kikherne-hommia..


Kirjoittelin reilu viikko sitten Reposaaressa sijaitsevasta The Merry Monk -gastro pubista ja nyt olisi melkein heti perään vielä toisenkin Räpsöö -vinkin vuoro. Vietimme viime torstaina Tommin kanssa pitkästä aikaa yhteistä vapaapäivää ja meillä oli kerrankin autokin käytössä, joten pörräiltiin vähän ympäri Poria. Yhdeksi vierailukohteeksi otettiin murun edellisviikolla facebookin avulla bongaama Pop Up -kahvila nimeltä Tyrniä ja Tyrskyjä, joka palvelee kakun ja kahvin himoisia Reposaaren ytimessä heinäkuun ajan.

Reposaaren päiväkodilta vuokratuissa tiloissa tunnelmallista pikku kahvilaa pyörittää reposaarelainen Sari Kalliomäki, joka pitää Tyrniä ja tyrskyjä nimellä myös ruokablogia maku.fi -sivustolla. Kahvilassa on siis tietenkin tarjolla Sarin omissa käsissä syntyviä herkkuja jotka vaihtelevat päivittäin. Kahvilan fb-sivuilla luvataan joka päivä olevan tarjolla vähintään kahta eri kakkua. Minun ja Tommin tilaamat herkut jäi kuvaamatta, niin nopeasti ne katosivat suihimme ja siitä voittekin päätellä että sekä mansikkakakku että raparperi-valkosuklaapiirakka olivat varsin herkullisia. Tarjolla olisi meidän vierailumme aikaan ollut vielä ainakin muhkean näköistä suklaakakkua ja pohdinkin hartaasti sen ja lopulta voiton vieneen mansikkakakun välillä. Hinnatkin tässä kesäkahvilassa olivat hyvin ilahduttavia. Kakkupala, piirakkapala, latte ja cola tekivät kaikki muistaakseni 12 €.

 

Tykkään itse todella paljon vanhoista tavaroista ja huonekaluista joten paikan sisustus ja tunnelma olivat kovasti mieleeni. Kyllä silläkin vaan on kovasti merkitystä millaisesta lasista tai kupista sen limsansa tai kahvinsa nauttii. Täällä juomat tarjoiltiin kristallilaseissa jotka kannettiin pöytään kauniilla metallitarjottimella. Sisätiloissa seiniä koristi vanhojen sanomalehtien sivut ja hyllyillä ihastusta herättivät vanhat purkit, purnukat ja pakkaukset. Jokunen sievä käsilaukkukin oli päässyt esille ja pöydistä löytyi vielä tuoreita luonnonkukkia. Paikasta selvästi näki, että kauniit tavarat ja pienet yksityiskohdat ovat kahviloitsijan mieleen.

Seiniä peittävät vanhat sanomalehdet (kuva alla) tarjosivat hyvää viihdettä. Ei ole tuonkaan lehden ilmestymisen aikaan kyllä töistä pulaa, siihen malliin oli lehti piukassa ilmoituksia joissa haettiin vaikka sun minkä alan osaajia. Luotettavalle kotiapulaiselle tarjolla oma viihtyisä huone ja oikein radiokin! Kesät vietetään tuomariperheen kanssa huvilalla.

Kesähuvilasta puheen ollen, juttelin tuolla kahvilassa Sarinkin kanssa omasta Reposaari-haavestani. Minusta olisi niin ihanaa päästä joskus vaikka edes muutamaksi päiväksi tuonne saareen johonkin ihanaan vanhaan taloon kesää viettämään. Mahtavintahan olisi toki, jos voisi hankkia itselleen ihan omaksi jonkun idyllisen kesäasunnon tuolta "Porin Hamptonsista" kuten itse Räpsöötä nimitin. Leppoisa pieni paikka, joka herää kesällä eloon houkutellen kaupunkilaiset ja turistit nauttimaan merestä. Pakko tehdä lotto tällä viikolla. Jos sattuisi useampi nolla kohdalle, voisin kentie toteuttaa kesähuvila-unelmani.

 

   Nyt tulevana lauantaina on muutes erinomainen päivä suunnata Reposaareen, sillä silloin vietetään Avaa oves, Räpsöö -tapahtumaa. Luvassa mm. pihakirppiksiä, erilaisia näyttelyitä ja muuta ohjelmaa. Hyvä tilaisuus siis päästä kurkkimaan pihoja lähemmin. Täältä löydät kartan, josta näkee päivän kaikki kohteet.


Kuten kaikista muistakin talvisin loskaan hukkuvista harmaista suomalaiskaupungeista aina sanotaan, niin myös Pori on sellainen "kiva kesäkaupunki". Talvella kenelläkään vieraalla tuskin on asiaa tänne junaradan päätepysäkille, mutta suven tullen rannikkokaupunkiimme saattaa eksyä jokunen turistikin mielessään ehkäpä Pori Jazz tai Yyterin sannat. Mikäli tänne Satakunnan sydämeen eksyt, niin suosittelen etsiytymään muuallekin kuin Jazz-kadun kuppiloihin ja yleisötapahtumien keskeisille areenoille.

Yksi omia suosikkipaikkojani Porissa on ehdottomasti sympaattinen Reposaari eli porilaisittain Räpsöö. Vaikka saaresta onkin kysymys, niin Reposaareen pääsee ihan tietä pitkin, joten sinne voi huristella joko omalla autolla tai napata bussin keskustasta. Matkaa Porin torilta Räpsööseen tulee noin 30 km. Hienointa tuota aikoinaan jopa Suomen vilkkaimman vientisataman titteliä hallinneeseen mestaan olisi tietysti lähestyä meriteitse ja ankkuroitua  Marina Merilokin vierasvenesatamaan. Noin neliökilometrin kokoisella saarella on paljon hurmaavia ja idyllisia puutaloja, mutta toisaalta myös ylellisiä 2008 vuoden loma-asuntomessuille rakennettuja loma-asuntoja. Asutuksen lisäksi voi ihastella upeita merimaisemia ja tutustua alueen monipuoliseen luontoon.

Ja välillähän on tietenkin istuttava alas ja kumottava tuoppi kylmää juomaa kitusiin ihan vaan rentoutuen. Siihen on Reposaaressa yksi kiva uusi mesta, jonka itsekin pääsin vihdoin juhannuspäivänä testaamaan. The Merry Monk  on brittihenkinen gastropubi, josta löytyy juomavalikoima, jolle antoi siunauksensa jopa olutharrastaja mieheni. Nappailin juhannuspäivän visiitillämme muutamat kuvat paikan tunnelmallisesta sisustuksesta.

Ainakin tuolloin juhannuspäivänä Merry Monkissa kävi kova kuhina ja jengiä virtasi sisään tasaisena virtana. Paikasta saa nestemäisten tuotteiden lisäksi myös ruokaa, joten päivällä siellä näkyi myös paljon lapsiperheitä burgereita ja fish & chipsejä vetelemässä. Tommi valitsikin juuri fish & chips -annoksen, joka tehdään listan mukaan aina kulloisenkin päivän kalasta. Juhannuspäivänä se oli kuhaa. Itse valitsin makoisan bataatti-halloumi -burgerin. Lihaisampikin hampurilainen on ehdottomasti käytävä vielä testaamassa, sillä pihvit valmistetaan Kuuminaisten tilalla vapaana laiduntavan Hereford-karjan lihasta. Lähiruokaa siis.

Tykkäsin Merry Monkista kovasti ja kaikkien siellä vieraiden kavereidenkin suusta olen kuullut vain positiivisia arvioita. Fiilis "Merimunkissa" on lempeä ja leppoisa. Tuonne täytyy ehdottomasti palata vielä tänä kesänä kavereiden kanssa iltaa viettämään. Vaikka paikan sisustus onkin vallan rento ja ihastuttava, niin hyvällä säällä viileät juomat on mahtavaa nautiskella rantamakasiinin terassilla merimaisemaa ihastellen.