Posted at 17:35h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Kutsuttiin sunnuntain ja siivotun kodin kunniaksi päivällisvieraita, Appiukko puolisoineen tykästyi tarjoiluihin siinä määrin, että luvattiin laitaa reseptit eteenpäin ja sehän on sitten sama tehdä täällä blogissa, kun tuli kerran jokunen kuvakin napattua.
Päivän menu kirjoitettiin keittiönpöydän yläpuolelle juuri muuttaneelle liitutaululle ja ruoan valmistaminen aloitettiin jo aamupäivällä nakkaamalla lihat ja kasvikset punaviinin kanssa uuniin ja tekemällä pannacotta.
Alkupaloina tarjoilimme söpöt kannettomat miniburgerit.
Tommi nappasi tämän herkullisen burgerin ohjeen alunperin Jamie Oliverin ohjelmasta ja tehtiinkin näitä samoja kerran ihan normikokoisina pääruoaksi. Nyt muru kuitenkin hieman sovelsi ja taikoi minikokoiset burgerit alkupaloiksi tekemällä ”sämpylän” patonkisiivusta. Kansi jätettiin suosiolla pois, koska tornista olisi tullut jo turhan korkea ja annos näytti nätimmältä näin. Alunperin suunnitelmissa oli käyttää lampaan jauhelihaa, mutta ei ehditty lauantaina ajoissa kauppahalliin, joten mentiin naudan paistijauhelihalla. Molemmat siis passaa!
Omenainen miniburger
1 pieni punasipuli
sokeria
50 gr/ruokailija jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
punaviinietikkaa
1 pieni omena
jotain voimakasta sinihomejuustoa (Tommi sanoo, että EI Auraa)
patonkia
ketsuppia
Viipaloi punasipulit kippoon ja lorauta päälle hieman punaviinietikkaa ja ripsauta sokeria. Anna marinoitua n. puolituntia.
Muotoile mahdollisimman vähällä vaivaamisella jauhelihasta pienet pihvit ja rouhi päälle suolaa ja mustapippuria. Paista pihvit kuumalla pannulla haluamaasi kypsyyteen. Lisää sinihomejuustosiivut pihvien päälle ja laita pannun päälle hetkeksi folio, jotta juusto sulaa.
Viipaloi omena ja lämmitä patonkiviipaleet (meillä oli esipaistettua patonkia ja nostettiin se uunista juuri sopivasti ennen burgerien kokoamista). Sipaise patonginpalalle hieman ketsuppia ja lisää omenaviipale. Jatka tornin rakennusta pihvillä, jonka päälle juusto on ihanasti sulanut ja viimeistele marinoidulla punasipulilla. Tarjoile välittömästi.
Pääruoaksi taloutemme ykköskokki kehitteli tunteja viinissä muhinutta naudan niskaa. (Ja kuten naudalle aina lautaselle päätyessään käy, se vaihtoi sukupuolta ja seinällä ollessaa menussamme ruoka esiteltiin härän niskana. 😀 ) Lisukkeena tarjoiltiin sametin pehmeää palsternakka-perunasosetta. Ohjeet näihin molempiin löytyivät Suolaa ja Hunajaa -blogista, joten ne voi halutessaan lukea TÄÄLTÄ.
Vasemman puoleisessa kuvassa lihat ja kasvikset ovat vain ruoanvalmistuksen välivaiheen aikaisessa levossa, eivät tarjoiluastiassa.
Jälkkäriksi oli alunperin suunnitteilla tyrnipannacotta, mutta kun kaupasta eilen haettu tyrnimehu osoittautui pilaantuneeksi, piti suunnitelmaa muuttaa lennosta. Niinpä yhdistelin vähän useampaa ohjetta ja lopputuloksena oli herkullinen omenapannacotta. Peruspannacottaohjeesta poiketen liiallista makeutta leikkaamaan osa kermasta korvattiin turkkilaisella jugurtilla.
Omenapannacotta (4-5 annosta)
2 liivatelehteä
2 dl kermaa
1 dl tuorepuristettua omenamehua
1 rkl sitruunamehua
1 dl sokeria
2 dl turkkilaista jugurttia
2 pientä omenaa
2 rkl voita
2 rkl sokeria
halutessa kanelia
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta kerma, omenamehu ja sokeri kattilassa. Purista liivatelehdistä vesi ja vispaa ne kermaseokseen. Lisää joukkoon jugurtti ja sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada seos annosmaljoihin ja siirrä kylmään jähmettymään. (Itselläni ei 3,5 tuntia riittänyt jähmettämään massaa, joten fiksua ehkä tehdä tämä vaihe valmiiksi jo edellisenä päivänä)
Kun kermaseos on jähmettynyt, leikkaa omena pieniksi lohkoiksi ja paista ne pehmeäksi voin ja sokerin kanssa paistinpannulla. Mausta halutessasi kanelilla. Lisää lämpimät omenalohkot pannacotan päälle ja tarjoile.
Meillä tämä määrä riitti 5 Iittalan Kartio-laseissa tarjottuun annokseen. Syöjiä oli neljä, joten yksi annos tuolla vielä kummittelee kaapissa, mutta tuskin kauaa!
Kyllä vaan hyvä ruoka ja innokas kotikokki on molemmat asioita jotka tekevät onnelliseksi. Tokihan itsekin olin tänäänkin mukana ruoan valmistuksessa, mutta kyllä se tuo Tommi meillä tosiaan on se pääkokki ja minä sitten vaan leikkaussalihoitajan tavoin avustan operaatiossa tohtorin ohjeiden ja käskyjen mukaan. Mukavaa yhdessäoloa siis tuo keittiöpuuhastelu ja samalla opin itsekin uusia asioita kokkailusta.
Sellainen sunnuntaipäivällinen siis meillä!
