Mun Instagramia seuraavat saattoivat viime viikolla bongata melko monta kuvaa itselleni epätyypillisestä näpräilystä, kun postailin vaihekuvia kakkutikkareiden tekemisestä. Voin kertoa, että jos te ette olleet tästä puuhasta yhtään ihmeissänne, niin minä olin. Ei jotenkin ollenkaan mun tapaista keittiönhengetärpuuhastelua sellaisten söpöjen tarjoiltavien vääntäminen. Mutta jostain kohti vaan viirasi päässä siinä kohtaa, kun aloin miettiä omia viemisiäni Re:fashionin ja Gancian yhteistyökampanjaan liittyvillle skumppanyyttäreille.

Vietimme siis hieman etukäteisvappua nautiskellen kuohujuomia ja minun, Jonnan ja Kaisan loihtimia kuohuviineihin sopivia herkkuja. Onneksi lisää Re:fa-porukkaa liittyi myöhemmin joukkoomme, sillä syötävää ja juotavaa oli valtavat määrät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

gancia_tytot

Olen ollut jo vuosikausia kuohuviinien suuri ystävä ja etenkin kuiva kuohari maistuu niin juhlissa kuin kavereiden kanssa iltaa istuessakin. Ja yleisistä juhlapäivistä uusivuosi ja vappu ovat minunkin kalenterissani sellaisia joihin kuuluu ehdottomasti kuohuviini.

Johtuneeko sitten juuri niistä kuohujuomista, että mulla on jotenkin hirveän huonosti mitään vappumuistoja. En oikein saa päähäni, että missä minä olen vappujani viettänyt ja miten. Sekalaisilla porukoilla milloin kotibileissä, milloin ravintolassa. Jotenkin kaikki vaput sekoittuvat päässäni serpentiinin, skumpan ja ylioppilaslakkien kakofoniaksi. Mutta yksi todella tärkeä vappumuisto minulla on, ja se istuu vieressäni tuossa sohvalla. Nyt tulevana vappuaattona 30.4. tulee kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun tapasimme Tommin kanssa. Sen kunniaksi on kyllä ehdottomasti avattava tuo jo jääkaapissa odottava, ja hyväksi havaittu Gancian Prosecco -pullo!

gancia_pulloauki

Se olen muuten aika usein kemuissa minä, joka joutuu kuoharipullon avajaaksi. Jostain syystä moni ystäväni pelkää tuota toimitusta eikä halua sitä siksi itse tehdä. Minä puolestaan ehdin muutaman vuoden tarjoiluduunissani aukomaan pullon jos toisenkin ja olen pitänyt taitoa yllä myös siviilissä. Vielä kun oppisi tekemään sen miekalla!

Kuten jo edellä mainitsin, niin oma valintani on oikeastaan aina kuiva kuohuviini vaikkakin pitkin hampain joskus suostun jotain makeampaakin juomaan, jos pulloa tilatessa kaikki muut seurueen jäsenet sitä äänestävät. Ei siis ollut lainkaan yllätys, että erittäin kuiva ja hapokas Gancia Prosecco Brut oli heti mieleeni. Maistuu loistavasti ihan sellaisenaa, joten sopii hyvin juhliin alkumaljaksi, mutta Alkosta osattiin suositella juomaa myös äyriäsiten ja itämaisen ruoan kaveriksi.

gancia_rullat

Minun nyyttäritarjottavista oli kyllä äyriäiset ja itämaisuus kaukana, sillä valmistin suolapalaksi poro-rieskarullia. Tai no, paljastettakoon nyt heti, että itse kylläkin tein ne tälläkin kertaa, samoin kuin omille kolmekymppisilleni, kylmäsavupaistista, joka oli hevosenlihaa. Huomattavasti edullisempaa kuin poro ja erittäin maukasta. Mutta porosta noita rullia taidetaan useammin ohjeistaa tekemään, koska se on jotenkin fiinimmän kuuloista. 😀 Eli kylmäsavupaisti-rieskarullia siis.

Vaikkei siis Alkon suosittelemista makumaailmoista ollutkaan kyse, niin kyllä vaan toimi Prosecco Brut myös tämän mm. rosmariininia ja punasipulia sisältäneen herkun kanssa. Näiden rieskarullien ohje, kuten muidenkin nyyttäritarjoulujemma ohjeet muuten löytyvät tuolta Re:fashionin Gancia-kampanjasivulta. Jos suolaiset tarjottavat kiinnostavat, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös Kaisan loihtimiin vuohenjuustopehmiksiin jotka tarjoiltiin juureslastujen ja crostinien päällä. Aivan täydellisiä pikku suupaloja kuohuviinin kanssa naposteltavaksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka kuivien kuohuviinien kannattaja olenkin, niin jouduin kuitenkin nyyttäreillämme yllättymään makean Gancia Astin edessä. Ihan sellaisenaan se oli kyllä omaan suuhuni turhan makea, mutta jouduin siinä kakkutikkareita ja Jonnan omenapiirakkaa suuhuni tunkiessa ja niitä tuolla makealla kuohuviinillä alas huuhdellessa, että kyllä ne suositukset vaan on oikeassa ja juoma sopii jälkiruokien kanssa tarjoiltavaksi. Sitä voisi kuvitella, että makeaa makean päälle saisi sokerin ratisemaan hampaissa ja tukan nousemaan pystyyn mutta yhdessä jälkiruokien kanssa nautittuna tuo Asti maistui jotenkin maltillisemmin makealta kuin ihan sellaisenaan juotuna.

Makean kuohuviinin ystäville Gancia Asti siis sopii loistavasti ihan vaikkapa alkumaljaksi ja seurustelujuomaksi, mutta rohkaisen myös teitä kaltaisiani kuivien kuohareiden juojia testaamaan tätä makeampaa vaihtoehtoa joskus jonkun jälkkärin kaverina. Voitte yllättyä positiivisesti kuten minä.

gancia_kakkutikkarit

Makeista asiosita puheenollen. Ne hemmetin paljon näpertelyä vaatineet kakkutikkarit. Tein yhden kokeilusatsin aiemmin kotona (en siis ollut tehnyt tällaisia koskaan ennen) ja niistä tuli omaan makuuni aivan ylimakeita kamaluuksia. Hieman reseptiä tuunaamalla yllätin kuitenkin niin itseni kuin kaveritkin, sillä cake popsit onnistuivat loistavasti ja katosivat kaikki parempiin suihin. Kivan näköinen ja helppo (joo, on helppo vaikka vähän näpräämistä vaatiikin) tarjottava vaikka vapuksi. Ja nämä toimivat ainakin omasta mielestäni loistavasti niin kuivan kuin makeammankin juoman kanssa. Näidenkin söpöläisten reseptin löydät Gancia-kampanjasivultamme.  

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinne kampanjasivulle kannattaa muuten klikata itsensä senkin takia, että siellä pääsee äänestämään kuka meistä (minä, Kaisa, Jonna) tuunasi kuoharilasin parhaiten. Ja äänestämällä tuotoksiamme voit voittaa 10 hengen kuohuviinibrunssin!

Hieman mua nauratti kyllä, että tämän kamppiksen tiimoilta mä sekä askartelinpaskartelin, että tuhersin keittiössä jotain niin söpöä ja tyttömäistä kuin kakkutikkareita! Minä varsinainen diy- ja keittiöhengetär. 😀 Mutta aika kiva tuosta mun lasista kyllä loppujen lopuksi tuskasteluistani huolimatta tuli, vaikka itse sen sanonkin. Siinä missä oma lasini oli hieman tummanpuhuva ja dramaattinen, oli Jonnan ja Kaisan laseissa hieman hempeämmät tunnelmat.

Tsekkaa kaikki reseptit ja lasituunaukset, ja osallistu kilpailuun äänestämällä suosikkiasi TÄÄLLÄ!    (huom! Kilpailu on vain 18-vuotta täyttäneille)


Huhhuh, olo on sen verran tunkkainen ja väsynyt, että väittäisin mun ja murun eilisen treffi-illan venähtäneen aika pitkäksi ja kosteahkoksi. Mutta oli kyllä hirmuisen kiva ilta, joten kestän tämän darran kuin nainen sohvan pohjalla lusien. Voimaa antaa ajatus tuloillaan olevista letuista.

Meidän treffi-ilta sisälsi mm. illallisen nepalilaisessa ravintolassa, Pauli Hanhiniemen keikan, mäkihyppykisan seuraamista ja usean kuppilan baarikierroksen. Huh. 😀

Herra Hanhiniemi veti Kulttuurikulman täyteen samana iltana kahden keikan verran ja sai jonosta päätellen halailla melkoisen kasan naisia varmasti molemman vedon jälkeen. Kyllä  Pauli sulosävelillään minutkin toki hurmasi, mutta itse tyydyin halailemaan kuitenkin vaan omaa miekkostani.

picasa3

Osa illasta vietettiin tietenkin meidän kantakuppilassamme Beer Huntersissa. Tommi on intohimoinen olutharrastaja ja itse taas olen kiinnostunut siidereistäm joten Huntersista löytyy aina jotain uutuuksia maisteltavaksi meille molemmille.

Eilisen uusiin tuttavuuksiin kuului mm. tuossa alla näkyvät Wyld Wood luomu päärynäsiideri ja Thatchersin ihan Roger Rabbit -mehujäältä maistunut marjoin maustettu siideri. Olen enemmän ihan kunnon omenajuomien ystävä, joten näistä ei ainakaan uusia lemppareita löytynyt vaikkakin Wyld Wood yllätti olemalla ihan juotava päärynäsiideri.

picasa1

Siitä huolimatta, että taloudessa asuu varsinainen oluttietäjä, en itse ole vielä koskaan päässyt kiinni oluiden juomiseen. Kiinnostuneena kyllä aina haistelen ja toisinaan myös hieman maistan Tommin juomia ja yritän imeä itseeni miehen yltäkylläisesti jakamaa tietoutta. Joidenkin maustettujen vehnäoluiden ja Lambicoluiden kohdalla olen todennut, että ”tää ei ollutkaan kauhean pahaa!”, mutta muuten ei ole minun makuhermot oluiden hienouteen vielä heränneet.

picasa2

Mäkikisan tulosten selvittyä siirryttiin Huntersista screenin ääreltä nurkan taakse Gallen-Kallelan kadulle hurmaavaan ja viihtyisään kahvila ja viinibaari Elbaan. Mikäli liikut Porissa päin, niin suosittelen tätä paikkaa lämpimästi. Pian vuoden täyttävässä Elbassa on laajan viinivalikoiman lisäksi tarjolla erilaisia makeita herkkuja, tapaksia ja foccacioita. Isomman nälän voi sammuttaa herkullisella salaatilla. Parasta paikassa on kuitenkin sen lämmin ja viihtyisä tunnelma jonka luo ystävällinen henkilökunta ja etenkin omistajapariskunta Anette ja Antti. Asiakkaita kohdellaan kuin hyviä ystäviä ja hymyjä ei todellakaan säästellä. Suosittelen siis lämmöllä!

Huntersin siidereiden jälkeen keskityin Elbassa punaviiniin ja sieltä löytyikin yksi ihan suunnaton herkku. Sassocupo-niminen chianti oli ihan oikeasti viedä kielen mennessään. Ja kuten aina jonkin todella sykähdyttävän viinin löytyessä, oli vastaus tietenkin ei, kun tiedustelin mahtaako kyseistä tuotetta löytyä Alkosta. Eli ei auta kuin käydä Elbassa herkuttelemassa jos tätä uutta suosikkia haluan lisää.

Punkku onkin sitten mahtava aasinsilta tähän postauksen päättävään eiliseen asukuvaan, jossa oli mukana hieman punaviinin sävyjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-H&M Mama/pusero ja takki-Lindex/huivi-H&M/korvikset-Nouseva Myrsky (saatu)/laukku-Pieces/kengät-Vagabond

Huomenna luvassa kiva päivä. Mennään Iinan kanssa Korkeasaareen!! Pääsen näkemään söpöjä eläimiä! 🙂


Tässä olisi ensimmäinen kuvasetti Roomasta. Jotta julkaisuissa olisi jonkinlainen punainen lanka, kokosin tähän postaukseen ruokaan liittyviä kuvia.

Torilla käynti on Italiassa aina todellinen elämys. Värejä, tuoksuja, paikallisia ihmisiä ja paljon paljon katseltavaa. Oman hotellimme lähes nurkan takaa löytyi Campo dè Fiorin tori jossa oli etenkin ruokatarvikkeet loistavasti edustettuina.

blogiin_ruoka

blogiin_ruoka1

Oli hienoa miten kauniisti vihannesmyyjätkin olivat tuotteensa esille asetelleet. Ja miten hillittömän paljon ihania hedelmiä ja kasviksia siellä olikaan tarjolla tähän aikaan vuodesta! Suomalaisen K-kaupan hevi-osastolla asioiva ei voi kuin kadehtia.

blogiin_ruoka4

Roomassa ei nälän yllättäessä tarvitse pitkään hortoilla, vaan ravintoloita ja kahviloita on ihan joka kulmalla ja yleensä useampikin. Keskeisimpien turistinähtävyyksien lähimaastoa en kuitenkaan ruokailuun suosittele, vaan parempia ja myös paikallisten suosiossa olevia ravintoloita löytää astumalla hieman sivummalle ja uskaltautumalla pienille kujille. Edellisellä reissulla sorruttiin supernälässä kerran yhteen pizzeriaan Vatikaanin lähistöllä ja se oli kammottava virhe!

Ravintoloita ei kannata arvioida tuomitsevasti pelkän ulkonäön perusteella, monesti juuri ne pienet ja hieman rähjäiset trattoriat, joiden ruokalistan sivuilla on viiniroiskeita, tarjoavatkin juuri ne matkan parhaat ateriat. Itse muistelen lämmöllä esimerkiksi Trasteverestä löytyvää pikkuista ravintola Da Enzoa, jossa illastimme aiemmalla reissullamme. Pöytää oli tuohon  rumasti sisutettuun ravintolaan odotettava ulkona lähes tunnin ajan, mutta ruoka olikin sitten erinomaista!

blogiin_ruoka3

Tällä reissulla ravintoloista jäi mieleen ainakin aivan LArgo di Torre Argentinan lähimaastossa pienellä kujalla sijaitseva Ristorante S’Anna, jonka löysimme hotellin vastaanottovirkailijan suosittelemana. Vetelin siellä kitusiini todella maittavan risoton ja yllä olevassa kollaasissa näkyvän omenastruudelin. Hintataso todella kohtuullinen.

blogiin_ruoka2

Yllättäen toisen todella mieleenpainuvan aterian tarjosikin sitten ketjupaikka. Tapasimme äidin paikallisen neulojaystävän keskusasemalla ja suuntasimme yhdessä syömään. Lounaalla oli ihan pastafiilis, joten hän johdatti meidät Via Giobertille ravintolaan nimeltä Pastarito. Söin siellä sitten ehkäpä elämäni tähän mennessä parhaan pastan! Valitsin soosiksi Amtricianan ja pastaksi Bucatinin. Täydellistä. Annos oli ihan hervottoman iso, mutta se oli niin iso, että oli pakko kiskoa se kaikki halkeamisen uhallakin. Illallispaikaksi turhan pikaruokalamainen, mutta  loistopaikka lounaalle shoppailun lomassa.

blogiin_ruoka5

Omankin kokemukseni mukaan Trasteveren alueelta löytyy paljon kivoja ja tunnelmallisia ravintoloita ja samaa sanovat myös paikalliset. Useampikin jolta kysyttiin, että mihin kannattaisi suunnatat syömään, kehotti suuntaamaan joen yli Trastevereen. Onneksi olimme tälläkin kertaa vain parin ratikkapysäkin päässä edellisen reissun hotelliltamme ja sen jo hieman tutusta ympäristöstä, joten siellä käytiin muutamat lounaat tälläkin reissulla nauttimassa.

Ah, mä rakastan noita kuvia tuolta torilta ja noita kinkkukuvan kanssa samassa kollaasissa lounastavien tyyppien kuvia. Taksikuskin eväsleipä ja pörröpää katukiveyksellä syömässä. Mä saan ihan hurjia kiksejä matkoilla tällaisesta katukuvaamisesta. Minulla on koko reissusta ehkä kaksi kuvaa itsestäni, mamma esiintyy muutamassa kuvassa ja muuten olen tykittänyt satoja ruutuja paikallisia ihmisiä. Ne palauttavat paikan tunnelmat muistiin niin elävästi.