-sisältää mainontaa-

Pukeuduin viime lauantaina baariin lähtiessä mustaan minimekkoon. Jalkaan kiskoin pitkän aikaa kenkälaatikossa levänneet Bronxin korkonilkkurit joiden kanssa tuli joskus hummailtua paljonkin.

Minimekko, korkkarit, pikkuinen clutch ja jotain roikkuvaa korvissa. Kyseessä oli siis kaikinpuolin juuri sellainen asu, jossa olen heilunut kaupungin yössä kerran jos toisenkin. Tällä kertaa peiliin vilkaisu toi kuitenkin epävarman olon. Yhtäkkiä olinkin jotenkin hirmuisen ahdistunut korkojen ja lyhyen helman paljastavasta yhdistelmästä. Oli pakko laskeutua korkojen päältä vaihtamalla paljettikuorrutteisiin herrainkenkiin.

Tätä on sattunut viime aikoina jo useammankin kerran. Kaappini ovat piukassa ihania korkokenkiä ja tahtoisin kovasti niitä käyttää. Kerta toisensa jälkeen huomaan kuitenkin vaivaantuvani siitä naisellisen keinuvasta askelluksesta jonka korot aikaansaavat.

En tiedä mistä vaivaantuneisuus johtuu ja toivon sen todellakin olevan ohimenevää. Sillä olipa olo korkokengät jalassa millainen hyvänsä, en osaa olla himoitsematta kaikkia naisellisia korkkarikaunottaria.

Esimerkiksi viime viikkoina olen kerta toisensa jälkeen huomannut palaavani tiirailemaan yhteistyökumppanini Spartoon valikoimista monia näyttäviä juhlakelpoisia kips kops -kenkiä. Olen ihastunut erityisesti noihin kuvissa näkyviin Irregular Choicen upeisiin Baby beauty -nilkkureihin. Kuinka upeasti nuo paljetit kimaltaisivatkaan pikkujoulupirskeiden tanssilattialla! Tai kuinka viettelevältä tuo eläinkuosi näyttäisikään pikkumustan kaverina.

Mutta, mä yritän nyt olla järkevä ja vakuutella itselleni, että kekkerikorkkarit ovat ehkä viimeinen asia mitä minä tarvitsen. Syitä siihen on mm. A) Mulla ei taida olla edes kummoisia pikkujoulubiletyksiä tiedossa. B) Mulla on tuolla vaatehuoneessa varmasti ainakin kymmenen paria korkkareita joita en edes muista omistavani. C) Mä kuitenkin vaihtaisin ulko-ovella lähtiessä matalampiin.

Eli nyt koitan oikeasti jättää tällaiset ihanuudet ihan vaan ajatuksen tasolle, ja jatkan vaan kaikkien järkevien ja käytännöllisten talvisaappaiden tiirailua. Lupasivat nääs luntakin ihan justiinsa Ikävä olis paljettikorkkareilla liukastella sohjossa. Kyllä mä ihan varmasti kohta uskon itse näitä vakuuttelujani ja unohdan nämäkin kaunottaret.

Mutta toivottavasti nuo ihanuudet pääsevät varastosta hyvään kotiin ja ihaniin juhliin. Minun majatalossa ei nyt vaan yksinkertaisesti ole heille sijaa. Nyyh.


-sisältää mainontaa-

 Ai vitsit miten mä ilahduinkaan eilen saapuneen postipaketin sisällöstä! Cailap ilhadutti minua lähettämällä muutamia Cailap by Kirsi Nisonen -malliston tuotteita ja kuinkas ollakaan, niin ihan mun näköisiä mustia juttuja sieltä tupsahti. Ensimmäiset jutu pääsivät päähän heti tänään.

Onkohan joku katsellut mun kuvia ja todennut, että ”tolla tytöllä on niin kauhee reuhka toi tukka, että lähtetäänpä sille hieman naamiointivälineitä”? Sillä niin sopivaan saumaan nämä tukkahärpättimet tulivat.

Sotkutukkaa pääsivät tänään naamioimaan Jóna tyllihuivi, johon kiinnitin lisäkoristeeksi ketjukoristeisen tähden muotoisen Brynja-rintakorun.  Sopivat mielestäni aivan loistavasti yhteen ja tuo tähti on juuri omiaan peittämään ylikasvaneen frisyyrini heikoimman kohdan. Ja sitä paitsi nuo ketjut tuntuvat tuossa poskella heiluessaan jotenkin tosi kivoilta. Tulee hirveen nätti olo, kun on jotain heiluvaa ja kilisevää päällä. 😀

Vaikka tuo yhdistelmäpäähinekin olisi jo yksin ihan riittävä arkipäivän koriste, niin ilman korvakoruja en kuitenkaan osaa olla. Jatkoinkin sitten Brynjan ketjuteemaa myös korvakoruissa, jotteivat liikaa hyppäisi kokonaisuudesta silmille. Ja aivan hirvittävästi tykkään nyt tästä setistä!

Ennustukseni ei varmasti mene pieleen, jos veikkaan, että tästä tyllihuivi-tähtikoru-yhdistelmästä tulee uusi päähärpäkesuosikkini! Se on yhtä aikaa kivan tyttömäinen, mutta myös hieman mystinen.

kuvista kiitos työkaverilleni Lindalle!

Mikäli nämä tai muut Kirsi Nisonen by Cailapin tuotteet kiinnostavat, niin niihin voi tutustua Cailapin sivuilla, missä toimii nykyään myös verkkokauppa!

Miltäs tämä tukkahärpäkeyhdistelmä teidän silmään näytää?


Törmäsin perjantaina ja lauantaina parissakin blogissa (ainakin Uinon blogissa) kuvaan Lumenen Touch of Radiance -valopuuterin kannesta, jossa tutun Lumene -tekstilogon sijaan komeilikin vain hienostuneen näköinen kauno L-kirjain.

Loistavana yhteensattumana avasin sitten eilen ensimmäistä kertaa jokin aika sitten kirpputorilta eurolla ostamani vuoden -72 Jaana-lehden ja mihinkäs mainokseen minä tuossa 40 vuoden takaisessa naistenlehdessä törmäsinkään!

Sieltähän se selvisi, että mistään uudesta logosta ei puuterin kannessa suinkaan ole kyse, vaan kyseessä on uudelleen käyttöön otettu kosmetiikkasarjan alkuaikojen tunnus.

20120930-205742.jpg

Jotenkin ihanaa huomata, että nuo ihonhoitotuotteiden purkit ja purnukat neljän vuosikymmenen takaa ovat niin kauniita ja ajattoman näköisiä, että voisivat olla tuollaisenaan kosmetiikkaosaston hyllyssä jopa nyt vuonna 2012.

Siinä missä Lumene on suunnannut myöhemmin vahvasti myös Suomen rajojen ulkopuolelle, vedottiin 70-luvun mainonnassa vielä erityisesti siihen kuinka Lumenen tuotteet on suunniteltu nimenomaan kotimaamme koviin olosuhteisiin. Mainoksen teksti kertoo mm. seuraavaa:

”Oletteko ajatelleet, että tähän aikaan vuodesta (lehti ilmestynyt helmikuussa) ihonne joutuu kokemaan jopa 50 C lämpöeroja siirtyessänne sisältä ulos pakkaseen. Sen on lisäksi siedettävää jatkuvaa kuivuutta koko keskuslämmityskauden ja kuivien pakkasten ajan….”

”Lumene on kauneudenhoitosarja, joka on tehty hoitamaan ihoa oikein meidän ilmastossamme…..ajatelkaa mitä eroa on Pariisin, Lontoon ja Helsingin ilmastoilla. Juuri tämän eron vuoksi Lumenesta tuli menestys.”

Ja oikeassahan he olivat jo tuolloin. Lumene on ollut todellinen menestys kotimaamme kosmetiikkamarkkinoilla ja varmaan aika harvassa ovat sellaiset suomalaiset naiset, joiden meikkipussista ei olisi koskaan löytynyt yhtään Lumenen tuotetta.

Tuon vanhan mainoksen innostamana päätin esitellä ne Lumene-tuotteet, jotka itselläni ovat tehokäytössä.

HUOM! Silmämeikinpoistoainetta ja poskipunaa lukuunottamatta tässä esiteltävät tuotteet on saatu blogin kautta.

20120930-205800.jpg

Aamuisen kasvojenpuhdistuksen jälkeen kasvoilleni pääsee useimmiten jompikumpi vasemman puoleisen kuvan tuotteista. Jos kiire on niin kova, etten ehdi juurikaan vilkaisemaan peiliin, kosteutan naamani Arctic Aqua -sarjan sävyttävällä kosteusemulsiolla, jonka uskaltaa hyvän levittyvyytensä ja melko huomaamattoman värinsä vuoksi huitaista naamaan sokkonakin. Kuten tuotteen nimikin kertoo, niin kosteuttamisen lisäksi tämä keveä emulsio tuo kuitenkin hieman sävyä kalvakkaan aamunaamaan.

Jos aikaa on minuutti tai pari enemmän, valitsen usein erillisen kosteusvoiteen ja levitän pohjameikiksi loppukesän aikana loistavaksi osoittautunutta Vitamin C+ -sarjan heleyttävää BB-voidetta. Hyvinä ihopäivinä tämä on riittänyt oikein mainiosti ainoaksi pohjapakkeliksi peittäen ja tasoittavan juuri sopivan verran.

Kesänaamalla tuo sävy medium on ollut minullekin ihan hyvä, mutta nyt kun Roomasta saatu viimeinenkin päivetys alkaa hiipumaan, joudun kyllä ostamaan sävyn nro 01.

Sekä sävyttävä kosteusemulsio, että BB-voide saavat minulta plussaa siitä, että niistä löytyy aurinkosuoja. sävyttävässä SK 15 ja BB:ssa 20. Näiden avulla minunkin nassuni varmaan pelastui kesällä palamiselta, sillä erillisen aurinkovoiteen käytössä olen kyllä uskomattoman unohtelevainen.

Muita meikkipussini vakioasukkaita ovat Touch of Radiance Crystal -korostushohde, poskipuna (sävy 1, Kuulaus), Blueberry Long-Wear Crystal -luomivärit (sävyissä 27 Kaislankukat ja 32 Veden välähdys) sekä väritön  kulmakarvageeli, joka on  ikisuosikkini jo monen vuoden ajalta.

Suomalaisuuden Lumenen tuotteissa huomaa ilahduttavasti siinä, että itseni kaltainen kalpeanaamakin löytää niistä itselleen sopivia sävyjä esim. aurinkopuutereista ja poskipunista. Kovin tummia ja näyttäviä sävyjä kun ei omille haamuposkilleen viitsi sutia.

Illan koittaessa olen jo vuosien ajan luottanut sotamaalauksen poistossa Lumenen vedenkestävälle meikille tarkoitettuun silmämeikinpuhdistusaineeseen. Muitakin olen matkan varrella joskus kokeillut, mutta aina olen palannut tuttuun ja luotettavaan. Tällä litkulla on kaikki aina irronnut ilman ylimääräistä hinkkausta ja aiheuttamatta minkäänlaista ärsytystä yleensä kovin herkille silmilleni. Suosittelen.

Jo keväällä testiin saamani Natural Bronze itseruskettava kasvovoide lojui kuukausitolkulla kaapissa ilman, että uskalsin siihen koskea. Olen melko pelokas mitä itseruskettaviin tulee, sillä kokemukseni ovat muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta olleet aika kehnoja. Useimmat tuotteet kun vaan tuntuvat jo yhdellä käyttökerralla tuovan liian huomattavan sävynmuutoksen vaalealle iholleni.

Muutama viikko sitten päätin kuitenkin rohkaista mieleni, sillä ajatus siitä, että kesän aikana astetta terveemmäksi muuttunut kasvojen väri kestäisi edes hieman pidempään, alkoi kovasti houkutella. Ilokseni sain todeta tämän Lumenen tuotteen kelpaavan jopa tällaiselle itseruskettavia yleensä kammoavalle.

Levitys on kevyen emulsiomaisen koostumuksen todella vaivatonta ja tuoksu on todella mieto sekä miellyttävä. Lopputuloskin ilahduttaa, sillä kyseessä on hyvin kevyt ja luonnollinen päivitys ilman ainuttakaan ikävää raitaa. Tykkään ja aion ehdottomasti jatkaa tuotteen käyttöä pari kolme kertaa viikossa läpi talven.

Sellaisia Lumene-suosikkeja minun meikkipussissa! Mitäs teiltä löytyy?