24.07.2012

Posted at 01:02h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen elossa! Pukkasipas se tuo kesäloman viimeiset hetket ja sen jälkeen maailman kaamein työviikko melkoisen blogipaussin, mutta nyt mä olen takaisin linjoilla. Palasin tosiaan viime viikolla takaisin töihin ja se olikin sitten melkoista rytinää, kun Porissa oli samaan aikaan meneillään Suomi Areena ja Jazzit.

Kamerareppu melkein juurtui selkääni olkaimien hinkatessa kainaloni ruvelle ja neljä päivää lähes tauotta kädessä pysytellyt kamera kipeytti oikean ranteeni ja kyynerpääni sekä pahoinpiteli hartiani perunapelloksi. Nyt ei tekisi mieli ihan hetkeen tarttua koko vehkeeseen, mutta eipä ole paljon vaihtoehtoja. Että sinne se kesäloman tuoma rentoutunut hyvä olo katosi kuin tuhka tuuleen yhden ainoan hullun työviikon myötä. Onneksi sitä lomaa on vielä yksi viikko jemmassa syksyä varten.

Kaikenmoista tuli tässä parin viikon aikana mistä haluaisin ehtiä tänne kirjoittamaan, mutta tänään olen ollut vielä niin väsymyskoomassa, että ei irtoa hirveän syvällistä. Kaivelinkin tuolta luonnoksista MouMoun minulle heittämän kenkäpostaushaasteen ja vastailin sen kysymyksiin. Jospa tästä pikku hiljaa taas selviäisi henkiin ja pääsisi takaisin tähän bloggaamisenkin rytmiin!

   -teksti sisältää mainoslinkkejä- 1. Viimeisimmät ostoksesi, mistä? Uusimmat hankkimani kengät ovat täällä blogissakin jo monesti esillä olleet räväkät United Nuden Block Pump -nimiset korkkarikaunokaiset jotka tilasin Spartoolta.   2. Lempiparisi? Apua, tää on kyllä ihan sikavaikea kysymys. On ihan mahdotonta nimetä yhtä ainoaa lempiparia, mutta ehkäpä menneen kevään ja kesän aikana eniten itseäni ilahduttaeet kengät ovat olleet Bronxin leopardikengät, jotka tuntuvat piristävän lähes asun kuin asun. Mukavuutensa vuoksi useimmiten arkisin jalkaan eksyvät kengät ovat näin kesällä Gaborin ballerinat ja kylmempään vuoden aikaan Cloun bikerit.     3. Kenkämalli, jota inhoat? En uskalla sanoa oikein mistään, että suoranaisesti inhoaisin, sillä sitä aina yllättää itsensä muuttamalla mieltään. Näin kävi itselläni esimerkiksi kiilakorkojen kanssa. Mutta sellaiset kitten heelillä varustetut slingbackit ei kyllä innosta minua. Vaikkakin toki minulta itseltäkin yhdet sellaiset löytyy ja olen niitä jopa käyttänyt. Kyseessä on mamman 60-luvun kengät jotka ovat harvinaisen kauniit oman kategoriansa edustajat.   4. Kuinka paljon olet valmis maksamaan uusista kengistä? Tähän mennessä kipurajani on ollut n. 200 € tienoilla, mutta voisin kuvitella jossain tilanteessa maksavani todella mahtavista kengistä n. 400-500 €.   5. Kuinka kauan käytät yhtä kenkäparia? Eihän tällaiseen ole mitään yhtä vastausta. Tällä hetkellä kauimmin käytössä ollut kenkäpari on kymmenen vuotta vanhat Onyxin punaiset nahkanilkkurit, jotka ovat loistavasti kestäneet kaikki nämä vuodet niin kulumista kuin minun kenkämaun vaihteluakin. Joskus taas jotkut hetken mielijohteesta ostetut jalkineet ovat voineet menettää hohtonsa jo muutaman käyttökerran jälkeen. Mutta rakkaimmat kengät käytän tietysti aina niiden hamaan loppuun saakka.   6. Voisitko ostaa samanlaiset kengät kuin kaverillasi on? Ei tuota ongelmaa.   7. Millaisilla kengillä käveleminen on mukavinta? Mä jaksan kaikista parhaiten lompsia ajan myötä omaan jalkaan täydellisesti muotoutuneilla nahkaisilla bikereilla, joissa kanta on pari senttiä muuta pohjaa paksumpi. Cloun nilkkurit ovat juurikin tällaiset. 8. Oletko kesäisin ulkona ilman sukkia ja kenkiä? Ihan avojaloin en hirveän paljon uskalla hillua, mutta sukat nakkaan pois heti ballerinakelien alettua joskus toukokuun alussa. Sukat kiskon takaisin jalkaan vasta joskus syyskuussa. 9. Jos saisit ilmaiseksi millaiset kengät tahansa, mitkä ottaisit? Olen jo vuosia haaveillut Vivienne WestwoodinPirate bootseista, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi niihin sijoittaa, joten ne voisin ottaa, jos joku haluaisi kengillä lahjoa. Väristä en tosin ole vielä ihan varma. Mietin vaaleilla remmeillä varustettujen musien ja noiden Spartooltakin löytyvien kauniin ruskeiden välillä. Pitäisköhän sitä oikeesti nyt alkaa oikein tavoitteellisesti säästämään noihin Westwoodeihin, kun ovat jo niin kauan mieltäni kalvaneet..


04.07.2012

Posted at 14:05h in Yleinen by
0 Likes

-sisältöyhteistyö-

Herran jestas, mä oon ihan unohtanut kertoa, että mullapa on uudet silmälasit! Kävin hakemassa pokat jo tuossa reilu viikko sitten, mutta en ole vielä ehtinyt ottaa kunnon kuvia itsestäni ne päässä, joten laitetaas ensin hieman kuvia ja tunnelmia näöntarkastus- ja lasien valinta -reissulta.

Postailin tuossa keväällä pariinkin otteeseen kuvia kokeilemistani silmälaseista (Tsek 1 ja tsek 2), ja olin kovasti sitä mieltä, että hankin seuraavaksi punaiset pokat. Ihan täydellisiä yksilöitä ei kuitenkaan tullut sopuhinnalla vielä vastaan, joten jätin asian  muhimaan ja päätin palata rillien hankintaan viimeistään syksyllä. Pakkoa ja kiirettähän minulla ei ollut, kun yhdet edelleen passelit lasit kuitenkin jo löytyi.

Kävi kuitenkin niin mahtavasti, että Specsavers tarjosi minulle mahdollisuutta valita yhdet lasit veloituksetta heidän mallistostaa. Ja kun asia oli itselleni ajankohtainen, niin tartuin tarjoukseen todella mielelläni. Niinpä siis marssin kesäkuun alkupuolella lähes naapurissani sijaitsevaan Porin Yrjönkadun Specsaversiin näön tarkastukseen ja laseja sovittelemaan. Tuo kyseinen liike oli itselleni entuudestaan hyvinkin tuttu, sillä se tosiaan sijaitsee todella lähellä kotiani, joten sen valikoimia oli tullut käytyä kurkittua ohikulkiessa kerran jos toisenkin.

Minultahan oli tarkastettu näkö edellisen kerran viime vuoden loppupuolella edellisiä laseja hankkiessani, mutta taas sain tihrustaa kirjaimia mahtavat näöntarkastuspolat päässäni. Mun mielestä näöntarkastus on jostain syystä ihan huisin mukava ohjelmanumero! On niin siistiä kun kokeillaan kaikkia eri linssejä ja voimakkuuksia, ja välillä on ihan sumuista ja sitten näkeekin lähes pelottavan hyvin. Ja sitten se lapsellinen riemun ja onnistumisen tunne, kun onnistuu lukemaan jonkun kärpäsenkakan kokoisen kirjainrivin oikein. 😀

Harmi ettei näitä pokia ole ostettavissa.. näytän niin kovin hurmaavalta!

Minulla ei siis ole mitenkään hirvittävästi vahvuuksia laseissani (+0,5 ja +0,75), mutta hajataiton korjaukselle on tarvetta. Näen ihan mainiosti ilman lasejakin, mutta etenkin tarkkoja hommia tihrustaessa (esim. kuvankäsittely) silmät väsyvät ilman laseja todella herkästi ja näön tarkkuudessa on silloin hieman toivomisen varaa. Lasien kanssa kontrasti ja ns. reunapiirto paranevat kuitenkin aika merkittävästi, joten kummasti muuttuvat kuvat tarkemmiksi linssien kanssa tarkasteltuna.

Olen nyt käyttänyt laseja reilut puoli vuotta hieman vaihtelevalla menestyksellä. Suositushan olisi, että käyttäisin niitä koko ajan, mutta minä lahopää saatan toisina päivinä unohtaa lasit ihan täysin ja huomaan asian vasta joskus iltapäivällä. Asian muistaisi varmasti hieman paremmin, jos ei näkisi paljain silmin kovin hyvin. 😀 Myös kuvauksien jälkeen lasit tuppaavat unohtumaan johonkin pöydän kulmalle, kun en heti muista laittaa niitä takaisin päähäni. Mutta kun kuvata en kyllä osaa lasien kanssa.

Ajatus toisten lasien hankinnasta juonsi siis juurensa siihen, että tuumasin josko lasit eksyisivät päähän ahkerammin, kun niitä olisi useammat mistä valita. Eli olisivat samalla enemmän asusteen kaltainen asia, kun voisi aamulla puntaroida mitkä lasit passaa asuun parhaiten.

Jos aiemmista pokapostauksista muistatte, niin minähän olin hakemassan itselleni punaisia kehyksiä… Mutta laseja sovitellessa tapahtuikin jotain hyvin yllättävää. Päädyin sitten ihanien ja kannustavien myyjien avustuksella poimimaan hyllystä itselleni myös hyvinkin uskaliaita vaihtoehtoja. Vaikka kuinka olisi itsellä jokin selkeä mielikuva siitä mitä on etsimässä, niin kyllä niitä ammattilaisen ehdotuksia kannattaa kuitenkin kokeilla. Saattaa yllättyä iloisesti.

Ainakin tuolla Yrjönkadun Specsaversillä oli muuten ihan huippukivat myyjät jotka jaksoivat kuunnella ja katsella mun empimistä ja sovittelua ihailtavan kärsivällisesti. Koin siis saavani ihanasti tukea, kannustusta ja rohkaisua tämän suuren ja pelottavan valinnan edessä. 😀

Mutta aikani siellä itseäni peileistä tuijoteltuani minä sitten vihdoin sain päätöksen tehtyä. Jotkut noista ylläolevista ne siis ovat! Mitä luulette pysyttelinkö suht turvallisilla vesillä vai hyppäsinkö ulos turvallisuusalueeltani?

Jätän teidät vielä hetkeksi jännitykseen ja koitan saada loppuviikon aikana jonkun nappailemaan kuvia minusta ja uusista tulokkaista!


30.06.2012

Posted at 22:24h in Yleinen by
0 Likes

-mainosyhteistyö-

Miten meillä äiti ja tytär viettää keskenään laatuaikaa? No selailemalla netistä rätei ja lumpui ja kenkiä kans!

Mamma totesi, että punaisten kenkien himoni on mulla geeneissä, sillä äidillä on itsellään ihan sama himo. Muistankin elävästi jo lapsuudessa ihastelleeni esimerkiksi äidin upeita tulenpunaisia käärmeennahkakorkkareita. Ne olivat yhä aikaa upeat ja jotenkin vaaralliset, juuri sellaiselta tuntuvat kengät minäkin halusin itselleni isona.

Tänään me ei mamman kanssa kuitenkaan haaveiltu huikeista piikkareista, vaan molempien ostoslistalla olisi monikäyttöisiä nättejä kesäkenkiä ja kummankin mielestä nuo tarpeet täyttäviä kenkiä on balleriinat.

Äiti on jo moneen kertaan viime päivinä ihastellut minun vuosikausia vanhoja punaisia baltsujani, jotka ovat jo melko nuhjaantuneet, mutta vielä toistaiseksi käyttökelpoiset. Mitä nyt pohjat ovat kuluneet kuudessa (vai jopa seitsemässä) vuodessa niin sileiksi ja liukkaiksi, että ne varmasti pian lennättävät minut nokalleni. Tuoreemmat punaiset balleriina-ystävät olisivat siis tervetulleet viimeistään ensi kesäksi.

Ensimmäiseksi tarkastettiin blogini yhteistyökumppanin Spartoon valikoimat ja sieltä kahden naisen raatimme nosti palkintopallille yllä näkyvät rusettipäät. Itselleni iskivät parhaiten nuo molemmat laiturit, eli perinteisen hillityt versiot. Vasemman puoleiset Betty London ja oikean puoleiset Buffalo.

Nuo sekä sisältä, että ulkoa nahkaiset Buffalot voisivat hyvinkin olla vuosikausia palvelleiden luottoballeriinojeni seuraajat. Niissä kun natsaa niin materiaali, värisävy kuin hintakin joka on alessa vain reilut neljäkymppiä.

Mamma puolestaan iski silmänsä keskellä koreileviin C. Petulan alennuksessakin vielä toista sataa maksaviin rusettihörhelöihin ja julisti, että ”nuo voisivat hyvinkin tyydyttää minun punaisten kenkien himoni taas hetkeksi!”. (Hetksksipä tosiaan.. syksyllä aletaan sitten himoita taas punaisia syyskenkiä. 😀 )

Äidin silmiin pistäneitä kenkiä katsoessa sai kyllä taas kerran todeta sen jo moneen kertaan huomioimamme asian; mamman maku on kallis! Se bongaa aina kaupasta kuin kaupasta kaikista kalleinta ja ihastuu siihen. Nytkin kenkiä selatessamme äidin huomio kiinnittyi aina sellaisiin balleriinoihin joiden hinta alessakin oli useamman satasen. ”Miksi minun silmään ei osu yksiäkään kahden tai kolmen kympin kenkiä?”, se kyseli. Minä tein diagnoosin, että äidillä on joku sellainen ”vika” silmissä, että esim noin nettikauppaa selatessa kaikkien edullisempien tuotteiden kohdalla mamma näkee vain pelkkää tyhjää.

Että liekö se sitten vika vai taito? Kun niinhän sitä sanotaan, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Äippä onkin nimittäin aina osannut ostaa hyvää ja kestävää (niin käyttöä kuin aikaakin) ja kuulenkin usein esim. juuri joidenkin hänen kenkiensä kohdalla lausahduksen ”ne on kuule melkein yhtä vanhat kuin sinä!” Että kyllä se on vissiin kalliin ostaminen kannattanut. 😀

Myöhemmin tällä lomalla sitten vuorossa mun ja mamman kashmirneulelempparit!