08.06.2018

Posted at 21:49h in Yleinen by
0 Likes

Koska polkuja pitkin tassutellessa ja Metsämieli-harjoituksia tehdessä piti keskittyä hetkeen ja ympäristön havainnointiin, pysyivät tekniset apparaatit repussa joten kuvia ei Tyky-päivästämme juuri ole. Näiden muutaman puhelimesta löytyneen otoksen myötä kuitenkin hieman omia tunnelmia rauhalliselta ja rentouttavalta Pinkjärven reissultamme.

Fiilikseni ei ollut tänään oikein sosiaalinen ja lähtökohtaisesti ylipäätään kammoksun kaikkea ohjattua ryhmäytymistoimintaa. Vaikka porukka olisi suureksi osaksi tuttuakin, niin silti ajatus erilaisista pari- ja ryhmätehtävistä, joissa odotetaan jotain omien tuntojen purkamista tai keskustelua ennalta sovitulla tavalla ja määrätystä aiheesta, saavat mut ahdistumaan. (Esimerkiksi  eräällä verkostoitumisreissulla heti aamun alkajaisiksi järjestetty speed dating -henkinen tutustumiskierros sai minut välittömästi pakenemaan tilanteesta. Painajainen. :D)

Sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, kun metsäretkellämme ohjaaja antoi enemmänkin erilaisia itsekseen pohdiskeltavia tehtäviä. Sai talsia metsäpolkua ihan omissa ajatuksissaan herätellen aistejaan yksi kerrallaan. Keskityttiin vuoronperään vain katselemaan, kuuntelemaan, haistelemaan tai tunnustelemaan luontoa. Välillä pysähdyttiin porukalla juttelemaan heränneistä fiiliksistä, mutta hiljaakin sai olla. Sitä arvostan. Että ei väkisin kiskota jotain tunteita ja ajatuksia ulos, jos ei ole valmis niitä jakamaan. 

Järven rannalla aaltojen äänien rauhoittavaa rytmiä kuunnellen mietimme oman hyvinvointimme eri osa-alueita. Mitkä asiat ovat jo hyvin ja millaisia pieniä hyviä asioita voisimme arkeemme lisätä lisätäksemme hyvinvointiamme. Puuhun nojaten puolestaan kuulostelimme kehojamme, että miltä tuntuu ja missä. Rauhallisia ja rentouttavia hetkiä, joissa sai onnekseni olla omissa oloissaan, vaikka ympärillä oli ryhmä. 

Mahtui joukkoon yksi kiva paritehtäväkin. Saimme tietyt speksit mitä metsästä etsiä ja kuinka monta (kolme eri vihreää, kaksi kiveä, yksi asia, joka ei kuulu luontoon jne) ja sitten piti koota molempia kuvaava ”taideteos”. Näistä lähti aika hauskoja ajatuskulkuja ja huikentelevaista luonneanalyysiä. Minun ja parini ideointia ja työskentelyämme kuvaava kuvaelma vasemmalla. Se hieman häviää näyttävyyden osalta tuolle vieressä olevalle kehystetylle ostoskassiteokselle! 😀

Laavulla nautittiin herkullinen keittolounas, kahvit ja raparperipiirakkaa. Ulkona luonnossa kaikki maistuu aina jotenkin vähän normaalia herkullisemmalta. Tänään etenkin ruisleipä Oivariinilla maistui tuulen suhinaa ja lintujen laulua kuunnellessa aivan taivaalliselta.

Iltapäivällä takaisin parkkipaikkaa kohti patikoidessa saimme käteemme listan erilaisista tunteista ja tehtäväksi miettiä koska, missä ja kenen seurassa olimme noita tunteita viimeksi kokeneet. Oli oikeasti aika herättelevää ja surullista todeta, etten pystynyt palauttamaan mieleeni, koska olen viimeksi ollut oikeasti todella iloinen tai toiveikas. Onneksi löysin lähimenneisyydestäkin ainakin kiitollisuuden ja onnistumisen tunteita. Mutta missä on ilo ja toiveikkuus? Mistä ne taas löytyisivät?

Tämä raukka oli hyytynyt keskelle polkua kenties kuivuuden vuoksi. Poden sammakkokammoa, joten jopa kuolleesta konnasta kuvan ottaminen vaati pientä itseni ylittämistä. Tiedän, ettei ole mitään syytä pikkuisia sammakoita pelätä, mutta jostain syystä ne saavat niskavillani pystyyn, mutta eivät sentään käärmeiden veroisesti. 

trikoot – Sporting Way, BomBom.fi (saatu) / takki – HM+ / kengät – Merrell (saatu) / rusettipanta – Pipoiksi.fi

Metsän siimeksessä tarkeni liikuskella pelkät trikoot jalassa, mutta järven rannalla tuuli siihen malliin, että reppuun pakatut tuulihousut tulivat tarpeeseen eikä aamulla naulakosta hieman epäillen valitsemani pitkä softshell-takkikaan ollut yhtään liikaa. Päinvastoin, en olisi pistänyt pahakseni vaikka olisi ollut vielä yksi neulepaita tuohon trikootakin ja päällystakin väliin. Niin on lämpöinen taas tämä Suomen kesä.

Vaikka tuollainen ryhmäpuuhailupäivä vähän tämän hetkisessä mielentilassa ahdistikin, niin lopputulos oli kuitenkin plusmerkkinen. Tuntien oleilu metsässä rauhoitti ja virkisti kuten oli tarkoituskin. Tehdyt harjoitukset kylvivät monia tärkeitä ajatusten siemeniä päähän ja aiheet jatkavat siellä mylläämistään. 


24.05.2018

Posted at 21:46h in Yleinen by
0 Likes

Olen niin monen näyttelyn kohdalla miettinyt, että ”tuo pitää kyllä mennä katsomaan” ihan vaan huomatakseni kuukausien livahtaneen ohi ilman, että olisin saanut aikeeni toteutettua. Nyt Kansallismuseon Barbie-näyttelyn kohdalla päätinkin, että hoidan homman nyt heti alta pois, enkä jätä suunnitelmaa minnekään kesälomalle roikkumaan. Tänään käytiin sitten Einon kanssa ihastelemassa kaikki yli 400 esillä olevaa Barbie-nukkea. Ja olipas kyllä oikea hyvän mielen näyttely!

Alkuaikojen Barbien kohdalla ihastelin etenkin upeita asuja. Barbiella oli tyyli todellakin hallussa jo aivan alusta saakka ja etenkin 60-luvun asut olivat mielestäni todella hurmaavia. 

Nostalgiamielessä odotin kuitenkin eniten niitä oman Barbie-iän nukkeja. Ja kyllähän sieltä 80- ja 90-lukujen taitteesta löytyi tutun näköisiä tyyppejä. Jollakin mun ystävistä oli tämä nilkkoihin asti ulottuvilla hiuksilla varustettu Totally Hair Blonde Barbie. Ja hitsi se tukka oli melkoinen pörrö nuken pyörittyä lelulaatikoissa. 😀

Myös nämä alla olevat asut ovat ihan tuttuja! Benetton-Barbiet muistan ainakin Barbie-lehden sivuilta, joka minulle tuli joskus 80-luvun lopulla. Ja tuo Perfum Pretty Barbiekin oli jonkun ystäväni kokoelmissa ja muistan ihailleeni tuota asua ihan hulluna! Olisin halunnut samanlaisen itsellenikin. 

Mietin jo museoon astuessani, että olisipa näyttelyssä oma suosikkini…. Ja olihan se! Voi sitä lapsellista riemua mitä koin nähdessäni tämän turkisviittaan puetun neidon vitriinissä.

Minä muistelin saaneeni tämän Magic Moves Barbien 6v synttärilahjaksi, mutta lappu sanoo nuken vuodeksi 1989… (Googletin, nukke on tullut markkinoille vuonna -85, eli olen hyvinkin voinut siis saada tämän vuonna -87 kuten muistelen) Tämän nuken selässä oli nappula, jota painamalla nuken kädet sai liikkumaan tukkaa kohti.

Pakkauksessa tuli mukana mm. hiustenkuivaaja ja hiusharja, joten Barbie ikään kuin föönasi tai harjasi itse hiuksiaan. Mukana oli myös pahvinen meikkipaletti ja Barbien malliportfolio kuvineen. (Pakkauksen sisällön näkee täältä)

Tämä oli kaikista Barbeistani hienoin, ja se joka minulle on selvästi jäänyt mieleen. Sain samalla myös hienot ruokasalin kalusteet (pöytä, tuolit ja astiavitriini) ja astiat, joten tämä käsiään huitova neitonen istui aika paljon illallisilla naapurin tytöltä löytyneen Kenin kanssa. Miten pieniä ne ruokailuvälineet olivatkaan! 

Barbie-nukkejen kohdalla on keskusteltu paljon niiden epärealistisesta vartalosta ja siitä, että se aiheuttaa lapsille ulkonäköpaineita, mutta en ainakaan itse muista koskaan ajatelleeni Barbien ulkonäöllä olevan juurikaan tekemistä ihmisten kanssa. Lähinnä Barbiet olivat ihania aikuisia, joilla saattoi leikkiä ihan eri tavalla kuin millään vauvanukeilla. Mutta silti ne olivat vain nukkeja, eivät mitään roolimalleja.

Barbeilla leikittiin tyttö-/poikaystävä -kuvioita, kolmiodraamoja, repiviä kissatappeluita ja monenlaisia seikkailuja. Ja jossain kohtaa itse leikkimistä tärkeämmäksi tuli vaatteiden suunnittelu ja ompelu. Barbie ja pikkusiskonsa Skipper saivat käsissäni jos jonkinmoisis muotiluomuksia.

Poikaystäväleikeistä puheen ollen… Yhdessä näyttelyhuoneessa oli myös Barbeja leikkejä varten ja osuin siellä tällaisen intiimin hetken keskelle. Taustalla melko pyörtyneen näkösestä neitosesta päätellen tässä saattoi myös olla jonkinlainen kolmiodraama meneillään. 😀

Eri vuosikymmenien ns. perusbarbien lisäksi näyttelyssä on todella paljon eri teemojen nukkeja pop-tähdistä kuninkaallisiin. Tässä pari ikonista leffahahmoa.

Minusta otetut kuvat: Eino Nurmisto

Tämä oli kyllä tosi kiva näyttely! Hyvä yhdistelmä omia nostalgiahepuleita ja itselle uusia juttuja. Suosittelen näyttelyä kaikille, joiden elämään Barbiet ovat joskus kuuluneet.

Millainen oli sinun lempi-Barbiesi?


17.05.2018

Posted at 20:27h in Yleinen by
0 Likes

Enää kaksi viikkoa tätä ihanan vapaata ja rytmitöntä elämää ja sitten uppoudun taas hetkeksi kokopäivätyöhön. Kuten monena kesänä aiemminkin, menen jälleen tekemään kesälomatuurauksia Satakunnan Kansaan, joten tiedossa on ihan normaalia yhdeksästä viiteen (tai iltavuoroviikoilla kahdesta kymmeneen) arkea. Se tuntuu aina hieman shokilta, kun 9 kk vuodesta elää suunnitellen itse kaikki aikataulunsa.

Tämä toukokuu on onneksi tarjonnut monenmoista menemistä, tapahtumaa ja vaihtelevia työkeikkoja, joista olen koittanut paraani mukaan ottaa iloa irti ennen pian koittavaa arkirytmin muutosta. Yksi kuluvan kuun kivoista päivistä vietettiin viime viikolla PING  Festivaaleilla. 

mekko – Pieces / laukku – Rebecca Minkoff / kengät – Ten Points / sukat – Falke / korvikset – Lindex

Tapahtuman pukeutumiskoodi oli tänä vuonna sparkle with colour, joten kiskaisin päälle monenkirjavan liljamekkoni. Kimallusta kokonaisuuteen löytyi sitten paikan päältä. Siitä postauksessa tuonnempana.

Helsingissä Hotelli Clarionissa pidetty vaikuttajamarkinoinnin tapahtuma oli järjestyksessään jo neljäs ja olen ollut mukana joka vuosi. PING on oiva paikka verkostoitua muiden sisällöntuottajien kanssa, tavata yritysten edustajia ja inspiroitua ohjelmasta. 

Vaikka ohjelmassa oli jälleen paljon erilaisia vaikuttajamarkkinointiin puheenvuoroja ja paneelikeskusteluja, niin itselleni tämän vuoden tärkein anti oli kyllä kivojen kollegoiden kanssa hengailu. Muutamasta mielenkiintoisesta yritysedustajien kohtaamisesta olin toki myös iloinen. 

Jokunen puheenvuoro/keskustelu tuli toki kuunneltua, mutta eniten ajatuksia vaikkapa omaan bloggaamiseen ja sen tulevaisuuteen liittyen heräsi muiden bloggaajien kanssa keskustellessa. Tekee vaan monella tapaa hyvää päästä välillä horisemaan alan meiningeistä isommalla porukalla. Nyt päässä muhiikin monta mietettä siitä millaisia peliliikkeitä tulevaisuus voisi mahdollisesti pitää sisällään. Mutta yksi on kuitenkin varmaa, kyllä tämä homma ainakin toistaiseksi vielä elämässä pysyy!

Sitä pukukoodin peräänkuuluttamaa kimallusta asukokonaisuuteen tarjoili tapahtumassa mukana ollut Elina K:n Glitterbaari. Iina haki itselleen ns. silmäpussienpeittokimallukset ja minulle puolestaan glitterillä kuorrutettiin sivusiiliä.

Tää oli ihana! En olis millään raskinut illalla pestä hiuksiani. Glitterit ja hileet siis sotkettiin ihan vaan hiusgeeliin jota sitten levitettiin tukkaan siveltimellä ja lopuksi taideteos vielä kiinnitettiin runsaalla lakalla. 

Iinan ja Niinan kanssa muodostimme mahtavan punahuulijengin. Näiden tyyppien kanssa on tätä blogipolkua taivallettu yhtä matkaa jo todella monta vuotta. On ehditty koluta yhdessä vaikka mitkä reissut ja kekkerit. 

Kaksoissiskokin sielä mestoilta löytyi. Tähän tiimiasuun mulla oli kyllä aika vahvasti näppini pelissä, sillä Emmin ihasteltua tätä mekkoa postauksestani, tarjouduin itse sen hälle täältä Porin Sokokselta hakemaan. Mekkomätsäyksemme nostatti hymyn monen kanssapingeilijän huulille. Ja onhan nää nyt aika näyttävät koltut ja mimmit! 😀

Monin tavoin kiva ja aurinkoinen oli tuo PING-päivä. Jatkokemut jätin kuitenkin suosiolla väliin ja niiden sijaan kävin saunomassa ja uimassa ja vetäydyin ihanaan hotellihuoneeseeni seuraamaan Euroviisuja. Se jos mikä oli hyvä ja rentouttava ratkaisu. Clarionin kattouima-allas on ihana. Jos joskus majoitut tuossa hotellissa, niin älä unohda uikkareita!

Ensi viikolla olisi vielä yksi parin päivän Helsinki-reissu edessä. Sitten se kesä ja uusi arki jo alkaakin. Kai siihen taas sopeutuu.