Posted at 17:23h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
En ole koskaan harrastanut päiväkirjamaisia päivä kuvina -postauksia, mutta jostain syystä innostuin yhtäkkiä eilen yrittämään. Että tervetuloa nyt sitten kurkkimaan mun ihan über-mielenkiintoiseen arkeeni! Huonosti käynnistyviä unisia aamuja ja aivan liikaa tietokoneella istumista, niistä on mun peruspäivät tehty.
keskiviikkoaamun ensimmäinen meno oli merkitty kalenterrin klo 8.30, joten kampesin sängystä ylös useamman torkutuksen jälkeen noin kymmentä yli kahdeksan. Aikaa ei ole liiaksi eikä sen puoleen kyllä energiaakaan, joten kiskon päälle ensimmäisenä sohvalta käteen osuvat vaatteet (sammarit ja neule), pesen hampaat ja piilotan unimörkön pystyyn sotkeman tukan pipon alle.
Ehostautumiseksi riittää tässä vaiheessa päivää se, että putsaan unihiemat naamalta ja paiskaan naamaan kerroksen sävyttävää päivävoidetta. (kuvassa näkyvät Weledan ja Lumenen törpöt saatu blogin kautta)
Kurkkaan nopeasti jääkaappiin, mutta näkymä ei juuri ilonkiljahduksia aiheuta. Tarjolla on maitoa, jugurttia ja kuohuviiniä. Ei satu tekemään mieli mitään noista, joten aamiainen on lasi vettä ja tyroksiinit. Eli ihan perus meininki. (Mun olis niin opeteltava syömään aamupalaa! Siihen vois toki auttaa, jso jääkaapin sisältö olis asteta houkuttelevampi..)
Rotsi niskaan, iPad ja puhelin kainaloon ja kiireen vilkkaa hissiin. Kellon mukaan mun pitäisi olla töissä jo minuutin päästä!
Mutta haha! Eipä tullut kiirekään, sillä päivän eka duunipaikka on ihan kirjaimellisesti nurkan takana, joten olen ihan aikataulussa.
Keskiviikko on Sovituskoppi-päivä! Tehdään siis Emma-Kaisan kanssa tekemässä illan lähetykseen tuleva haastattelu ja spiikit nauhalle heti aamusta. (iloisten luuripäiden kuva ei ole eiliseltä, vaan joltain sellaiselta päivältä, kun kiire ei ollut niin mahdoton ja oli aikaa kuvaillakin) Juontajakollegani ääni on flunssan vuoksi alamaissa ja melkoisen miehekäs joten minä hoidan haastattelun suurimmaksi osaksi.
Kiire on melkoinen sillä Emmiksellä on menoa, mutta onneksi touhuun on alkanut jo yli puolen vuoden aikana tulla varmuutta, joten hommat hoituu ilman paniikkia. Kun E suuntaa omille asioilleen, minä jään vielä editoimaan haastattelun pariin pätkään ja editoimaan pahimmat köhimiset ja räkäkurlaukset pois, ettei tauti tarttuisi radion välityksellä kuulijoihinkin.
Mukana vielä lauantaina nappaamani kuva jokin aika sitten toimitukseen saapuneista promomatskuista. Ei ehkä jää epäselväksi mitä ”Pantava päälle” -sloganilla varustetut Eazy-pakkaukset sisältävät. 😉 Nämä varmaan tekevät kauppansa esimerkiksi ensi viikolla järjestettävässä Yrjönkadun Approssa, jonka yhteistyökumppanina Eazy toimii.
Kun haastikset on kunnossa ja Emmis saapuu asioiltaan, suuntaamme vielä kiljuvien vatsojemme vaatimuksesta etsimään lounasta. Aamupäivä on kuitenkin vielä niin aikaisessa vaiheessa, että yhdestätoista alkaen tarjoiltaviin lounaisiin on vielä tovi aikaa, joten tyydymme pikaisiin ja ikuistamattomiin sämpylöihin kahvilassa.
Minulla ei ole vielä kiire minnekään, joten ehdimme hetken aikaa suunnitella millaisia kuvia ottaisin Encestä ensi viikolla näyttökoettani varten ja pinkaista sen jälkeen vielä pikaisille pipo-ostoksille. Minä tyydyn ainoastaan sovittelemaan H&M:n söpöä korvapipoa (jonka korvat on liian takaraivolla, ei hyvä), mutta Emmikselle onneksi löytyy pari pulsupipoa Cubuksesta.
Päivän ensimmäinen ja tällä kertaa ainoa kuvauskeikka on sovittu ihan kotini lähelle, joten nappasin kuvauskamat studiolta mukaan jo edellisenä iltana säästyäkseni edestakaisin kulkemisen vaivalta. Tämän logistisen helpotuksen vuoksi minulle jääkin yllättäen reilu tunti aikaa ennen töihin suuntaamista.
Hipsin siis kotiin ja ehdin vielä nähdä vasta iltavuoroon suuntaavaa miestäkin. Tunnissa ehdin sutia naamaa hieman edutuskelpoisemmaksi, vastailla muutamiin blogimeileihin ja selailla Pinterestiä inspiraatiokuvien toivossa.
Ensi viikolla on luvassa ammatutkintoni studiokuvauksen näyttökoe ja portfolion kasaaminen ja näyttökuvien suunnitteleminen rassaavat hieman hermoja. Nyt saatan kuitenkin huokaista helpotuksesta sen suhteen, että kuvausidea varmistui Emmiksen kanssa jutellessa. Huh!
Edell mainittujen toimien lisäksi minulle jää aikaa vielä sutia naamani hieman edustavammaksi ja etsiä piilossa luimisteleva vyö ilkeästi valuvien sammareideni avuksi. Valuvat pöksyt ja kuvauskeikka ei nimittäin ole lainkaan hyvä yhdistelmä!
Hieman ennen yhtä nakkaan painavan kamerarepun selkääni, nappaan kaksipyöräisen alleni ja huristelen lehtikuvauskeikalle Porin etelärantaan. Muutaman korttelin matkalla ohitan mm. Porin kauniin Raatihuoneen ja sen edustavalla olevan raatihuoneenpuiston. Täälläkin on tullut paritkin hääkuvat kuvattua!
Kuvauskeikalta ei luonnollisestikaan ole kuvamateriaalia muuta kuin asiakkaalle toimitettavaksi. Minulla ei valitettavasti ollut henkilökohtaista valokuvaajaa ikuistamassa minun toimiani. Se on kyllä harmi, jäitte paitsi kaikista todella ergonomisista kuvausasennoistani.
Lähes tunnin kamerajumpan jälkeen olen niin janoinen, että hakiessani pyörää taidemuseon edestä parkista, päätän piipahtaa juomapaussille museon kahvila Muusaan. Kylmän limun ja päivän lehden jälkeen takaisin pyörän selkään ja kohti työpaikkaa.
Ja siihenpä se sitten päivän vaihtelevuus päättyikin. Klo 14 eteenpäin luvassa on vain tätä:
Hautaudun studiomme kauimmaisessa peränurkassa sijaitsevaan omaan työpisteeseeni ja avaan ensimmäisenä juuri äsken tekemäni keikan kuvat. Ensin huonot kuvat pois, sitten karsitaan vielä vähän lisää. Valittuihin kuviin perussäädöt kohdilleen ja sitten kuvat asiakkaalle, jotta hän pääsee valitsemaan mitkä kuvat päätyvät lehteen asti.
Kalenterini työlista on täynnä hommia jotka kaikki tuntuvat lähes yhtä kiireisiltä. Reilun viikon loma ehti jo tehdä sen, että tunnen olevani aikataulusta jäljessä ja rästihommia piisaa. Teen koevedoksia, vastaan asiakkaiden meileihin, sovin kuvausaikoja, soitan tulevalle hääasiakkaalle, laskutan, kirjoitan lisää kohtia työlistaani ja kaikkea tätä suloisen sekavasti lähes yhtä aikaa.
Minulla on aina pari sähköpostia kesken ja photoshopissa kuvia kesken ja sitten tuleekin jo mieleen kolme muutaki asiaa. En siis todellakaan ole se kaikista järjestelmällisin ihminen töitä tehdessäni. 😀
Neljän jälkeen tapaan yhden asiakkaan ja suunnittelemme muutaman taulun heidän perhekuvauksensa kuvista. Tässä vaiheessa monen työpäivä päättyisi, mutta minusta tuntuu, että omani vasta alkaa. Työkaverit huikkaavat heipat ja minä jään studiolle yksin. Sähköpostiliikenne ja muut juoksevat asiat on hoidettu, joten käyn kuvatilausten kimppuun. Muutama tunti kuolatippojen, tummien silmänalusten, allien ja rumien kainaloiden korjailua, jotta saan kiireisimmät kuvatilaukset käsiteltyä.
Mutta arvatkaas mitä sitten sen jälkeen? No se päivän kamalin operaatio eli portfoliokuvien valitsemista. Yääh! Niin kusinen homma, ette tosikaan. Jotain alustavia karsintoja olen jo tehnyt, mutta nyt taas kaikki kuvat alkaa näyttää ihan samanlaisilta ja kauheelta tuubalta enkä haluaisi esitellä niistä arvioijille yhtäkään. Haluan kuitenkin saada asian etenemään nyt, joten valitsen muutamat varmat tapaukset, käsittelen ne kuntoon ja laitan tilauksen menemään kuvanvalmistamoon.
Olen tilannut murun hakemaan minut töistä omalla työmatkallaan, joten vihdoin klo 22.30 suljen työkoneen ja raahustan haukotellen autoon.
Tähän loppuivat kuvat, mutta niin kyllä loppui myös minulta veto. Kotiinpäästyä se oli hieman blogien lueskelua, iltapalaa ja taju pois.
Että tällaista eilen. Ette ehkä ihmettele miksi en bloggaa päivittäin. ;D
