Opiskelujani ja työtäni koskien sateli sellainen määrä kysymyksiä, että päätin jakaa niitä osiin ja postata aiheesta siis useamman kerran. Aloitin tänään kirjoittelemalla tuosta ajasta ennen oppisopimushommiani, eli AMK-opinnoistani ja siitä miten ne johtivat nykyisiin opintoihini ja työhön. Kuvituksena valokuvia AMK-opintojeni ajalta koulusta ja työharjoittelujaksolta.

Mitä kouluja/opintosysteemejä olet nyt siis käynyt?

Opiskelin lukion jälkeen viestintää Satakunnan AMK:ssa Porissa (aloitusvuosi 2001) ja valmistuin sieltä medianomiksi joulukuussa 2007, opintojen hieman venähdettyä töiden ym. vuoksi. Ja sen jälkeen olen opiskellut oppisopimuksella valokuvausta. (tästä lisää myöhemmin)

Veera Monitorissa

Mihin suuntauduit medianomikoulutuksessa?

Minun aikanani koulussamme ei ollut mahdollista valita selkeää suuntautumisvaihtoehtoa, vaan opiskelimme sillisalaattina sitä sun tätä kuten tv-tuotantoa, graafista suunnittelua, kuvankäsittelyä jne.

Veeraa Ahdistaa

Mitenvalitsit SAMK:in opiskelupaikaksesi?

Kirjoitettuani ylioppilaaksi vuonna 2000, en halunnut lähteä opiskelemaan vielä seuraavana syksynä, vaan halusin pitää välivuoden työskennellen kotipaikkakunnalla. Tiesin kuitenkin haluavani opiskelmaan viestintää ja koska hakeminen oli pakollista, niin paiskasin paperit menemään sellaisiin oppilaitoksiin, joihin ei vaadittu ennakkotehtäviä.

Pääsin peruutuspaikalla pääsykokeisiin ja niiden mentyä hyvin sain opiskelulupaikan. Ilmoittauduin ensimmäiseksi vuodeksi poissaolevaksi ja ajattelin hakea seuraavana keväänä jonnekin muulle paikkakunnalle. Talven aikana kuitenkin ajattelin asiaa tarkemmin ja päätin mennä Poriin, sillä en ennakolta tuntenut täältä ketään. Ajattelin, että olisi mukava muuttaa kaupunkiin, jossa ei ole valmiiksi tuttuja. Eli osittain sattumankauppana valikoitui tuo opiskelupaikka.

Niina Silhuetti

Mitä hyvää ja huonoa ko. koulutuksessa oli?

Tämä on vähän hankala kysymys.. Koska viestinnän opetus alkoi Porissa vasta vuotta ennen kuin itse aloitin, oli opetusohjelma vielä melko sekava mistä johtuen se muuttui lähes vuosittain ja tehden opintojen suunnittelusta hieman hankalaa. Opiskeluaikojani siis leimasi sellainen sekavuuden ja epävarmuuden tunne. Se oli huonoa.

Hyvää oli puolestaan käytännön läheisyys ja se, että montakaan tenttikirjaa ei tarvinnut vuosien aikana avata. Minä olen nimittäin äärimmäisen huono pänttäämään mitään teoriaopuksia. Kurssit siis olivat pääasiassa oikeata tekemistä. Opetuksen monipuolisuuden vuoksi opin perustaidot monesta asiasta. Se on toisaalta myös huono juttu, kun osaa kaikkea vähän, ei tosiasiassa osaa mitän kunnolla.

Mahtavaa opinnoissa oli myös omalle kohdalle sattunut todella ahkera ja luova luokka, jonka kanssa toteutettiiin paljon mieleenjääneitä projekteja.

Tatu lähetyksessä

Missä suoritit harjoittelut?

Hain kahta harjoittelupaikkaa ja koska sain molemmat, tein muutaman kuukauden enemmän harjoittelua kuin useimmat muut. Olin ensin syksyn Helsingissä eräässä tv-tuotantoyhtiössä, jossa osallistuin mm. Suoraa Huutoa ja Ruben & Joonas –ohjelmien tekoon.

Kevät lukukauden puolestaan olin Kajaanissa eräässä mainostoimistossa työskennellen lähinnä painotuotteiden parissa.

Veera, koivuniemi ja tatu

Miten päädyit oppisopimuskoulutukseen?

Kun AMK-opinnot alkoivat olla loppusuoralla, tuli paniikki, että mistä sitä hankkisi itselleen työpaikan. Omat mahdollisuudet työmarkkinoilla eivät tuntuneet kauhean vahvoilta, kun selkeää erityisosaamista ei ollut.

Olin jo useamman vuoden työskennellyt kesät ja muutenkin opintojen ohessa valokuvausliikkeessa ja päässyt siellä myös kuvaamaan esim. lapsi-, rippi- ja yo-kuvauksia. Myös kuvankäsittely oli kuulunut työhöni kameroiden myynnin ja kuvanvalmistuksen ohella.

Valokuvaus oli ollut rakas harrastukseni jo lukioajoista lähtien, joten se oli ehkä ainoa ala,jolle kuvittelin minulla olevan edes jonkinmoisia saumoja. Olin jo hetken aikaa haaveillut valokuvauksen opiskelemisesta oppisopimuksella ja ryhdyin tuumasta toimeen muutamaa kuukautta ennen valmistumistani ottamalla yhteyttä studioon joka minua kiinnosti.

198-9878_IMG

Valokuvasitko paljon ennen VVI opiskeluja?

Olin kuvannut harrastuksena n. 10 vuotta ja yhden kesän ehdin tehdä studiokuvausta työn puolesta. Vapaa-ajalla kuvailin kähinnä bändien keikkoja ja oman lähipiirin tarpeisiin rippikuvia ja perhejuhlia. Työ vaokuvausliikkeessä oli hyödyllinen siinä suhteessa, että kaiken maailman kamerat, objektiivit ja lisävarusteet olivat tulleet tutuiksi. Myös kuvankäsittelyä olin tehnyt jo useamman vuoden ajan niin töissä kuin koulussakin (AMK:ssa). Ala oli siis monella tavoin jo melko tuttu ennen kuin aloitin oppisopimuskoulutuksen ja samalla työt valokuvaajana.

198-9846_IMG

Miten sait hankittua itsellesi sen oppisopimustyöpaikan?

Otin vaan suoraan yhteyttä yhteen studioon täällä Porissa. Olisin varmasti voinut saada oppisopimuspaikan myös siitä firmasta, jossa työskentelin AMK-opintojeni ajan, mutta välineistön ja tilojen puolesta kaipasin parempia puitteita, joten hain muualle.

Firma johon hain ei ollut etsimässä varsinaisesti uutta työntekijää, mutta käskivät kuitenkin lähettää hakemuksen. Kerroin avoimessa hakemuksessa taidoistani, työhistoriastani ja tavoitteistani ja liitin oheen kuvanäytteitä studiotöistäni. Hakemukseen ei kuulunut vastausta joten soittelin perään reilun kuukauden päästä ja silloin minua pyydettiin haastatteluun. Ja niin minä sitten vain sain paikan. Kuitenkin sillä varauksella, että  firma saisi palkkatukea minua varten.

Palkkatuen saamista varten minun piti olla työtön työnhakija ja sitä varten minun piti ehtiä valmistua ennen kuin uusi vuosikurssi VVI:llä alkaisi. Hakkasin sitten AMK-opinnäyteyöni paniikissa loppuun muutaman viikon aikana, jotta sain paperit ulos joulukuussa.

Sitten olin työtön työnhakija ennen tammikuussa alkanutta koulutusta ja työkkäri myönsi firmalle vuoden ajaksi palkkatukea minun palkkaamistani varten hakuperusteiden täytyttyä. Oppisopimuskoulutuksen voitiin katsoa paranatavan tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksiakin.

Ja kun palkkatuki varmistui, ja oln ottanut yhteyttä VVI:lle, että passaahan tuleva työpaikkani oppisopimuspaikaksi ja onhan heillä ryhmässä tilaa, saatoimme allekirjoittaa oppisopimuspaperit ja minä aloitin työn ja opiskelun.

Veera apina

Tässä siis ensin hieman taustaa. Jatkan lähipäivinä oppisopimuskuvioiden anatomiasta ja opiskelusta VVI:ssa. Tarkentavia kysymyksiä saa tietenkin esittää, vastailen niihin joko kommenttiboksissa tai seuraavissa osissa.


Minulle on tullut viime kuukausina sekä kommenttiboksiin, että suoraan sähköpostiin kyselyitä opiskeluani ja työtäni koskien. Monia lukijoita tuntuu kiinnostavan niin valokuvaajan ammatti kuin siihen kouluttautuminenkin. Olenkin ajatellut, että voisin kirjoittaa jonkinmoisen postauksen missä kertoilisin hieman tuosta oppisopimuskuviosta, ja omista opinnoistani.

Jotta kiinnostuneet saisivat vastauksia mahdollisimman hyvin juuri mieltänsä askarruttaviin kysymyksiin olisi mukava jos esittäisitte niitä tämän postauksen kommenttiboksiin. Vastaan mieluummin eksakteihin kysymyksiin kuin alan kirjoittaa kilometrin mittaista ympäripyöreää sepustusta.

veera-14

Eli, jos sinua siis kiinnostaa kysyä jotakin esim. seuraavista asioista: valokuvaajaksi opiskelu oppisopimuksella, oppisopimuspaikan työpaikan hakeminen, VVI (koulu jossa opiskelen), työni valokuvaajana ym. tähän aihealueeseen liittyvä, niin pistä kysymyksiä tulemaan.

Vastailen sitten niihin jotka tuntuvat omassa tilanteessani luonnollisimmilta ja joista osaan kertoa jotain yleisesti hyödyllistä.

Kysymyksiä voi esittää ainakin tämän viikon sunnuntaihin (23.1.) saakka. Jotta ehtisin tekemään postauksen kenties jo viikonloppuna, niin aikaa kysymyksille on sittenkin vain perjantai-iltaan saakka!


Mahtavat kolme päivää takanapäin! Helsingin reissuun mahtui kavereiden tapaamista, juhlimista, häämessut, hotelliaamiaisia, showroom-vierailu, shoppailua ja kaiken tuon lisäksi vielä työntekoakin. Melkoisen tehokasta siis.

Lähes tulkoon kaikesta luetellusta ohjelmasta on tulossa kuvia ja juttua lähipäivinä, mutta nyt aoitan ensin tuosta viimeisestä. Olen vain niin iloinen, kun sain kerrankin muutamia kuvia itsestäni työn touhussa, että pitää heti jakaa niitä tännekin.

veera-14

Launtaina oli iltapäiväksi oli uusien Indiedays-bloggajien kuvaamista varten vuokrattu sama studio jossa olen aiemminkin profiilikuvia ottanut. Oli kivaa, kun paikka oli jo ehtinyt aiemmilla kuvauskerroilla käydä tutuksi joten työskentely sujui todella vaivattomasti, kun ei tarvinnut ensin ihmetellä ja tutkia uusia ja vieraita vehkeitä.

veera-13

Rento työskentely vaatii rennon asun. Neulemekko ja villasukat toimii aina!

Vaikka suurimman osan kanssa kyseessä oli vain ns. perus lärvikuvien ottaminen, niin homma kävi ihan totisesta työstä sekä minulle, että kuvattaville. Minulla kun on tapana olla melkoisen pikkutarkka käskyttäjä mallinohjauksen suhteen. Moni ihmettelikin sitä miten monelle mutkalle naisen voi vääntää ihan vain saadakseen juuri oikeanlaisen kasvokuvan. Totuus kuitenkin on, että oikeanlainen fiilis ja kuvakulma lähtee ihan koko kropasta silloinkin, kun kuvassa ei näy mallista kuin kasvot.

Siinä sitten käänneltiin nenää, tissejä, hartioita ja varpaita sentti sentiltä ja milli milliltä ja haettiin juuri oikeanlaista katsetta ja hymyn leveyttä   aina siihen saakka, että saatiin kaikista itsensä näköiset raikkaat ja rennot kuvat. Mukavaa oli ainakin minulla, toivottavasti myös kuvattavilla. Nyt vaan pitäisi tuijotella se huikea kuvamäärä läpi ja karsia kaikille sopiva satsi parhaita otoksia valittaviksi. Se onkin melkoinen homma!

veera-12

Minun ylväästä asennosta päätellen taidan juuri demonstroida jotain ryhtihommia. 😀

veera-16

Otoksien tutkailua Idan kanssa.

Vaikka suurin osa väittikin kameran eteen tullessaan olevansa todella hankala kuvattava, niin kaikkien luulot osoittautuvat vääräksi kuten yleensäkin. Yhtään hankalaa kuvattavaa ei studiolle eilen eksynyt, mutta enpä ole sellaisiin muutenkaan kovin usein törmännyt. Ihmiset vaan ihan turhanpäiten epäilevät omaa valokuvauksellisuuttaan.

veera-10

Niin kauniita ja komeita ihmisiä kuin kaikki kuvatut olivatkin, niin yksi ”erikoismaininta” on silti jaettava, nimittäin  ”päivän sädehtivin hymy”  -titteli, joka menee kyllä ehdottomasti Malenalle, joka yllä olevassa kuvassakin varsin tottuneesti ja rennosti poseeraa. 🙂

Suuret kiitokset postauksen kuvista sekä Malenalle, että hänen kuvat ottaneelle miehelleen! Nämä ovat itselle ihan harvinaisia aarteita sillä taitavat olla ensimmäiset kuvat jotka minusta on ikinä otettu kun työskentelen. Vallan mukava muisto siis!