27.12.2014 Kuinka selvitä jääpallomatsista

”Pidä huoli, että sulla on riittävästi vaatetta jotta tarkenet koko pelin?” ”Siellä on aina kylmää ja pimeää, eli kaikinpuolin unelmakeikka.” ”Laita kunnon talvikengät, että jaksat seisoskella kylmällä alustalla.” ”Käy puoliajalla lämmittelemässä toimitsijoiden tiloissa.”

Työkavereiden neuvot ja kommentit antoivat odottaa hyytävää ja haastavaa kuvauskeikkaa ja perjantain sääennusteita katsellessa ne eivät tuntuneet lainkaan liioittelulta. Puolitoista tuntia jääpallokentän laidalla kamera kourassa yli kymmenen asteen pakkasessa oli asia, joka pisti vähän miettimään varustusta.

Tapaninpäivän sääennusteet eivät sitten onnekseni pitäneetkään aivan paikaansa eikä iltapäivällä matsiin suunnatessa pakkasasteita ollut kuin muutama. mutta ei siellä kentän laidalla kyllä olisi silti ihan onnettomissa kamppeissa pärjännyt. Ensimmäinen puoliaika meni lähes kivuttomasti, mutta illan pimetessä ja viiletessä jälkimmäisellä puoliskolla piti kyllä muistaa jumppailla pitääkseen lihakset lämpiminä.

Koska kyseessä oli elämäni ensimmäinen jääpallo-ottelu niin katsojana kuin kuvaajanakin, en voi juurikaan kehuskella huikeilla kuvilla, mutta varustukseeni olin varsin tyytyväinen.

Wolfordin merinovillasukkikset ovat kuuluneet talvipukeutumiseni kulmakiviin jo useamman vuoden. Ne ovat ohuet, pehmeät, lämpimät ja vielä kestävätkin, eli kaikkea mitä voi sukkahousuilta toivoa. Kaivelin eilen kaapin perukoilta käyttöön uudet ihan iskemättömät villapöksyt, jotka olivat odotelleet siellä viime talven alennusmyynneistä saakka. Nämä villasukkikset siis sujautin housujen alle (mulla oli eilen jalassa nämä) ja tarkenin alaosan puolesta vallan hyvin.

45 € hinta sukkahousuista voi tuntua jostakin todella kalliilta, mutta itselläni nuo ovat kestäneet käytössä aina vähintään pari talvea, niin eipä se enää niin hintavaa olekaan. Itse onnistuin kuitenkin viime talvena löytämään nuo Asoksen alesta puoleen hintaan ja ostin tosiaan silloin jo varastoon tätä talvea odottamaan.

Koska tiedossa oli seisoskelua kylmällä alustalla, oli kiinnitettävä huomio myös jalkineisiin ja niiden eristävyyteen. Jalkaan kiskomani Crocsin Luxe Duck -saappaat (saatu) osoittautuivat sukkahousujen lailla loistovalinnaksi kentän laidalle. Karvavuori ja Croslite-pohja pitivät varpaat lämpöisinä ja ulkopohjan nystyrät antoivat pitoa. Voin nimittäin sanoa, että jäällä hiiviskely kymppitonnin kamerakamat sylissä on aika jännittävää, joten siinä kyllä arvostaa sitä, ettei töppöset luista. 😀

Jääpallokuvat Narukerä-Akilles: Veera Korhonen/SK 27.12.2014

Ei sit muuten ole tuo jääpallo ihan helpoimmasta päästä urheilulaji noin kuvaamisen puolesta! Kenttä on pirun iso, mut peliväline ihan turkasen pieni, joten maalin syntymisen ainakin näin ensikertalainen tiedosti lähinnä vasta sitten, kun selostaja asiasta ilmoitti. Olosuhteet on pimeät ja kentälle valoa luovat valonheittimet väriltään kaikkea muuta kuin kaunista. Ja etäisyyksien vuoksi on kuvattava niin hillittömällä teleputkella, että sen kanssa on käytettävä monopodia (yksijalka), jonka kanssa kuvaaminen on ainakin omasta mielestäni vähän kömpelöä. Ja sitten vielä se, että pakkasessa kyllä näpit jäätyy ja mä en osaa kuvata hanskat kädessä, koska sitten katoaa tuntuma kameraan!

Paitsi että, osaanpas, kun on oikeanlaiset työrukkaset ja mullahan onneksi on.

Äidin neulojaystävä TeijaS. ystävällisesti neuloi minulle pari vuotta sitten todella toimivat kuvaushanskat joissa yhdistyy räpikkäät (joidenkin toisten murteella siis kynsikkäät) ja lapaset. Hupun saa siirrettyä syrjään myös peukalolta, mikä mahdollistaa kameran takapaneelin nappuloiden sujuvan käytön. Itse haluan myös etusormen olevan paljaana, sillä tuntuu, että hanskan kanssa sormi lipsuu laukaisijalta, joten pidän kuvatessa lapasosaa vain kolmen sormen päällä, jos ei tarkene olla kokonaan ilman ”huppua”. Myös vasemmassa kädessä riittää, jos on etusormi ja peukku vapaana, jotta saa hyvän otteen objektiivin zoomausrenkaasta.

Ilman näitä nerokkuuksia ei olisi kyllä tuosta eilisestä keikastakaan kyllä selvitty, sillä jos vaihtoehtona olisi ollut jotkut normilapaset/sormikkaat tai kokonaan paljain käsin, olisin joutunut valitsemaan jälkimmäisen ja täten palelluttamaan nakkini aivan totaalisesti. Se metallinen monopodi tai kameran runkokaan kun eivät tunnu ihan hirmuisen herkulta pakkasessa paljaisiin räpylöihin.

Ei niin mahtavista lähtökohdistaan (pimeetä, kylmää, vieras laji jne jne) huolimatta oli loppujen lopuksi ihan kiva keikka. Oli mielenkiintoista tutustua uuteen lajiin ja kiva ulkoilla. Mutta sen voin sanoa, että jos varustus olisi ollut huonosti valittu, niin tuosta puolitoistatuntisesta olisi tullut kaikkea muuta kuin kivaa.

Kortille tarttunut kuvamateriaali oli jääpallo-ensikertalaisella 99% puhdasta soopaa, mutta kyllä sieltä ne julkaisukelpoiset ruudutkin löytyi, joten tehtävä täytetty. Ei musta kyllä ikinä mitään huippua urheilukuvaajaa tule, mutta seuraavalla kerralla jääpallokentän laidalle joutuessani olen kuitenkin jo astetta viisaampi pelin luonteen suhteen ja onnistun ehkä jo hieman paremmin.