27.01.2011 Kauniisti pakattuja koruostoksia
Parin viikon takaisella Helsingin reissulla minulla ei ollut tarkoitus juurikaan edes eksyä kauppoihin eikä hankkia muuta kuin yksi harkittu asia, mutta jotenkin sitä aina tarttuu reisuilla pieniä juttuja mukaan melkein vaan kauppojen ohi kävelemällä.
Ostoslistalla oli ainoastaan Youth Vs. Futuren kullanvärinen sulkakoru ID:n synttärikemuihin kaveriksi kultaisille korkonilkkureilleni ja sitä suuntasimmekin MouMoun kanssa YVSF:n ja Antti Asplundin yhteisestä Island-liikkeestä hakemaan. Jotenkin siinä sitten kuitenkin kävi niin, että yhden korun sijaan poistuin paikalta kolmen ostoksen kanssa.
Kaunis pakkaus on mielestäni tärkeä osa tuotetta ja miellyttävää ostokokemusta. Arkisemmatkin ostokset olisi aina kivempi kantaa kauniissa paperikasseissa tylsien muovikassien sijaan. Sekä YVSF:n että Asplundin korut on pakattu yksinkertaisiin tyylikkäisiin mustiin rasioihin jotka miellyttävät kovasti omaa silmääni.
Saatuani viime talvena mustan ristin Indiedaysin bileiden goodie bagista suhtauduin siihen aluksi hyvin epäröivästi ja säilöin sitä pitkän aikaa lähes käytämättömänä korurasiassa. Muutamien kertojen kokeilun jälkeen kuitenkin tajusin korun sopivan todella moniin asuihini olematta liian näkyvä ja sen jälkeen se onkin ollut käytössä kohtuullisen usein. Aina kun olo on tuntunut alastomalta ilman jotain kaulassa roikkuvaa, mutta mikään muu koru ei ole tuntunut oikealta, on konstailematon musta rasti pelastanut tilanteen.
Nyt luottokoruni on kuitenkin ollut kateissa jo reilun kuukauden verran. Meinasinkin jo ostaa uuden mustan, sillä se olisi ollut varmin tapa löytää kadonnut lammas heti kotiin palattuani. Ajattelin kuitenkin hieman pidemmälle ja tuumin, että jostain rojuläjästä se karkulainen vielä löytyy, enkä tee mitään kahdella tasan samanlaisella, joten päädyin nappaamaan mukaani läpinäkyvän ristin. Se toimii samoin kuin musta veljensäkin eli roikkuu kohtuullisen huomaamattomana mustien vaatteiden katveessa välkähtäen vain valon osuessa siihen oikeassa kulmassa. Juuri sopiva ”turvakoru”, joka vie itseltä liian alastomuuden tunteen.
Siitä huolimatta, että korurasiaan muutti uusikin risti, ei musta karkulainen ole vielä ilmoittautunut minulle, mutta ehkäpä sekin jostain sohvan alta vielä löytyy.
Kahden edellä nähdyn lisäksi vielä yksi kaunis asia hyökkäsi käteeni juuri kun käännyin kassalta lähteäkseni pois päin. Pakko oli vielä kipaista automaatille ja vaadin, että sillä välin Antti askartelisi tällekin ostokselle kauniin pakkauksen. Ja niinhän se poika teki!
En saanut pussista löytyvää rannekorua kuvattua samaan aikaan muiden ostosten kanssa, koska en raskinut tuhota sympaattista pakkausta vielä hotellilla. 🙂 Pakkauksen sisällä luuraavasta aivan itseni näköisestä kaunokaisesta lisää siis myöhemmin, kun se sattuu kameran eteen.
