Edellisellä viikolla olin kuvaamassa trukkeja ja niiden huoltotoimia ja pyöriskelin konepajan likaisella lattialla turvakengät jalassa, kypärä päässä ja huomioliivit päällä. Sellaiset olosuhteet ja varusteet ovat mun arkea aika usein. Gore tex -kengät, villakalsarit ja ulkoiluhousut puolestaan oleellinen osa työpukeutumistani.

Mutta sitten joskus toisinaan saa pistää päälle vähän nätimpää työasua ja sellainen hetki oli taas perjantaina, kun pääsin toista kertaa kuvaamaan Linnan juhlia Satakunnan Kansalle. Eka kerta oli viime vuonna ja silloin oli melkoinen mekkopaniikki. Vuoden takaisen asuni voit katsoa täältä.

Tänä vuonna oli sillä tavalla rennompi meininki, että kaapissa oli jo tuo viime vuotinen puku, joten jotain päällepantavaa oli varmasti. Sen verran turhamainen kuitenkin olin, että halusin katsella löytyiskö jokin vielä mieleisempi mekko.

Viime vuotinen sininen puku oli varsin hyvä työasu, mutta se ei ole sen näköinen asu, jonka valitsisin mikäli joskus tulee tarve iltapuvulle vapaa-ajalla. Niinpä selailin pukuja sillä silmällä, että jos jokin tosi hyvä oman näköinen löytyy, niin hankin, mutta jos ei, niin menen sillä vanhalla.

Ihailin jo viime vuonna Ralph Laurenin Lauren-malliston paria mekkoa ja nimenomaan tätä gun metal -sävyä. Tuolloin oli omat kokoni kuitenkin myyty kaikkialta loppuun. Niinpä ilahduin kovasti, kun saman tyylinen ja värinen mekko oli mallistossa tänäkin vuonna.

Tämä mekko täytti kaikki kriteerini, se näyttää omalta, se on joustavaa materiaalia, pääntie ei ole liian avonainen, eikä puvussa ole mitään ylimääräisiä koristuksia tai sellaista matskua jotka olisivat voineet tarttua kamerahihnaan. Ja pituuskin oli ihan just eikä melkein noiden viime vuonna hankkimieni Höglin avokkaiden kanssa.

Sama mekko on saatavilla myös hopean värisenä, mutta itse tykkäsin ehdottomasti juurikin tästä sävytä ”gun metal”. Leninkiä myy mm. Boozt, mutta omaa kokoani löytyi vain Ralph Laurenin omasta verkkokaupasta.

Sovitin muuten monta muutakin Ralph Laurenin iltapukua ja niissä olisi ollut montakin kaunista ja juurikin joustavasta matskusta olevaa pukua myös omassa koossani. Joten vinkki  nättiä ja mukavaa iltapukua etsiville plussille (ja toki myös pienempi kokoisille), kannattaa tsekata RL:n valikoimat. Kivijalkakaupoista ainakin Stockmann myy merkkiä.

 

Kampauksen minulle teki jälleen luottokampaajani Maikku Hiusmuotoilukeskus Glazesta. Hän on vastannut tukastani jo 17 vuoden ajan, joten hänen käsiinsä on helppo luottaa päänsä myös juhlatilanteissa.

Mitään muita toiveita mulla ei kampauksen suhteen ollut kuin, että halusin siihen käytettävän tuon Gauharin hiusklipsin, joka mätsäsi mekkoon aivan täydellisesti. Klipsi löytyi Helsingin Forumissa olevasta Xmas Garage pop up -myymälästä.

Meikin tein viime vuoden tapaan itse. Mun olisi aikataulujen puolesta ollut melko mahdoton ehtiä meikkiin Helsingissä ja näin kun duunikeikasta oli kyse, minulle riitti kameran taaksen ihan hyvin tällainen oma melko perusmeikki. 

Ripsivärihommat on aina olleet mulle kameran kanssa ihan epätoivoisia, mutta nyt vihdoin löytyi ripsari, joka pysyi eikä tehnyt musta pandaa. Tämä mullistava tuote oli Cliniquelta testiin saamani lämpimällä vedellä poislähtevä Lash Power mascara.

Aiemmat kokeilemani samalla systeemillä poistettavat rispivärit ovat aina murentuneet siitä silmästä, jota pidän kiinni kuvatessa, mutta tämä Clinique yllätti täysin pysymällä juuri siellä missä piti, eli ripsissä!

Kaikki illan korut olivat Björn Weckströmin Lapponialle suunnittelema Avaruushopea-sarjaa. Kaulakoru (Galaktiset huiput) ja korvakorut (Galaktinen tuuli) ovat äitini 60- ja 70-lukujen taitteessa ostamasta korusetistä, jonka sain kokonaisuudessaan itselleni ylioppilaslahjana ja sormuksen olen ostanut itse itselleni 30v-lahjaksi. 

Minun kokoelmassani on yksi sarjan rannekorukin, mutta se on itselleni sen verran tiukka, että se olisi ollut epämukava kuvatessa. Sain kuitenkin onnekseni hakea Lapponialta rannekorun lainaan. Osaksi avonaisen rannerenkaan sijaan valitsin tuon lukolla kiinnitettävän Kuunsilta-rannekorun, koska ajattelin sen olevan turvallisempi vaihtoehto. Ja olihan se myöskin hivenen sovittelemaani Darinan korua näyttävämpi.

Asu onnistui mielestäni kaikin puolin loistavasti. Kengät oli tosiaan jo viime vuonna hyväksi havaittu ja mekkokin oli niin supermukava, että sen saattoi täysin unohtaa ja työskentely ja kamerakamojen olalla roikottelu sujui ilman että vaate olisi aiheuttanut jotain hankaluuksia. Mekon liukas ja sileä matsku oli myöskin tungoksessa siitä hyvä, että ei tarvinnut pelätä tarttuvansa mistään paljeteista kiinni ohikulkijan vaatteeseen. 

Myös alusvaatteiden valinta meni ihan nappiin joten myöskin alushousut ja sukkahousut pysyivät täydellisesti linjassa koko illan alusta loppuun saakka ilman, että mitään täytyi koskaan korjailla, nostella ja nykiä. En nimittäin mitään muuta vihaa niin paljon kuin sitä, jos päälle joskus osuukin paskat alushousut tai sukkikset. Ne on asia, jotka pitää pystyä unohtamaan täysin ja väärin valittuna voivat tehokkaastikin pilata juhlatunnelman tai työhön keskittymisen.

Ja kun juurikin sukkiksista ja juhlapukeutumiseen sopivista alushousuista usein kysellään, niin tässäpä niidenkin tiedot: sukkahousut olivat jo monissa muotinäytöksissä hyväksi havaitsemani Voguen 20 den Plus Size -sukkahousut. Saatavilla koosta 44-48 kokoon 56-60. Ja kun on pluskoon sukkiksista kyse, niin koot ovat reiluja ja esim itselleni riittää tuo pienin koko.

Vyötäröosa on niin korkea, että se yltää itselläni rintsikoiden alareunaan saakka, joten välttyy siltä tympeältä sukkahousumakkaralta, jonka matalalle jäävät sukkikset kaltaiselleni omenalle aiheuttaa.

Vartaloa nuolevan puvun alla myös alushousujen valinta on sukkahousujen ohella supertärkeää. Valitsin myös ne niin korkeina, ettei niiden ja liivien väliin jäänyt yhtään tyhjää. Mun jo muuatman vuoden palvelleet lemppari ”mekkopöksyt” alkoivat olla vähän huonossa hapessa, niin hankin viime viikolla uudet. Koska aiemmat Triumphit olivat niin loistavat, niin luotin jälleen samaan merkkiin.

Kuvanmukaiset muotoilevat True Sensation pöksyt löytyivät Porin Ratsulasta. Samaa tuotetta myy monet verkokaupat ja hyvin varustetut tavaratalot ja alusvaateliikkeet. Saatavilla koot 36-46, mutta koot ovat reiluja, joten itselleni mahtui hyvin koko 46.

Vaikka ovatkin tuotenimeltään muotoilevat alushousut, niin mistään epämukavista kiristyspöksyistä ei ole kyse. Tai ainakin itse valitsin koon niin, että eivät ole erityisen piukeat. En kaivannut mitään kummoista litistävää efektiä, ei mun vartalon malli siitä miksikään muutu vaikka kiskoisin päälle mitkä kiristävät ihmepöksyt joissa hengittäminen on hankalaa. Mulle tärkeää on se, että mekkoalkkarit vaan yltävät tuonne lähes kainaloihin eikä pöksyjen vyötärönauha poraudu läskiin.

Mekko – Lauren Ralph Lauren  / Kengät – Högl / Korut – Lapponia / Hiusklipsi – Gauhar  / Laukku – Tahto Design (saatu) / Sukkahousut – Vogue Plus Size / Kampaus – Marjo Salmi, Hiusmuotoilukeskus Glaze

Monen pukeutumisoppaan ja -ohjeen mukaan pitäisi minun vartalolla varmasti valita jotain eri mallista ja ”armollisempaa”, mutta itse tykkäsin tästä vartalonmyötäisestä asustani kovasti. Se ei peittele tai tasapainota mun kropan muotoa millään tavalla, mutta kun minä nyt satun pitämään omasta vartalostani ihan sen mallisena kuin se on, niin on helppo tykätä myös tällaisesta mekosta. Bongasin yhdellä linnan vieraalla saman mekon ja oli kiva huomata miten sama asu toimi loistavasti kahdella hyvin eri kokoisella ja mallisella ihmisellä. 

Olo tässä asussa oli siis sekä kaunis, että mukava ja käytännöllinen, joten nappiin meni!


Hiphei, postilakko on vihdoin ohi, joten jokohan ne olisi tilaajille tippuneet Suuri Käsityö -lehden marras-joulukuun numerot laatikkoon. Joka tapauksessa lehtihyllyistä löytyy edelleen  tuo julkaisu, josta löytyy järjestyksessään toiset minun minimallistoni kaavat.

Niin paljon kuin edellisessä lehdessä nähdyistä mekoistakin tykkään (etenkin arkimekko on ollut paljon käytössä. Se on päällä tänäänkin!), niin tässä tuoreimmassa numerossa nähtävä vaate on vielä enemmän sielultaan minua.

Kun aloin ideoimaan lehteen tulevia vaatteita, niin heti alusta asti oli selvää, että haluaisin käyttää johonkin ihanan pehmoista merinovillaneulosta. Se on täydellinen materiaali talveen sekä lämmittävyytensä, että ihanan tuntunsa vuoksi.

Kun pakkanen talvella kiristyy, kaivan esiin kaikki villamekkoni. Alle on helppo kiskoa tarvittava määrä sukkahousu- ja kalsarikerroksia ja helman alla on useimmiten lämpimämpi kuin housuissa. Niinpä halusin suunnitella lämpöiseltä halaukselta tuntuvan mekon talveen.

Niin ihania kuin mekkojen ja puseroiden kietaisuleikkaukset ovatkin, niin itselleni ne ovat valmisvaatteissa yleensä liian ”antavia”. Pääntiestä näkyy yli puolet tissien valtakuntaa ja alle on aina puettava toppi siistimään maisemia.

Kuten edellisen mekon kohdalla sanoin halunneeni kerrankin jotain selästä avonaista, niin tämän mekon kohdalla ajatus oli saada kietaisuleikkaus riittävän pienellä pääntiellä. On se ihanaa, että kun itse suunnittelee, niin saa semmoista kuin tarvitsee.

Pitkähihaisen ja yksivärisen mekon ilmettä keventää epäsymmetrinen helma ja etuosan laskokset tuovat siihen muotoa. Suosin yleensä 3/4 mittaisia hihoja, mutta tämän ollessa tarkoitettu etenkin talven kylmimpien päivien mekoksi, on täyspitkä hiha käytännöllisempi takin alla lämmittämässä. Hiha on kuitenkin sen verran kapoinen, että pysyvät hyvin myös lyhyemmäksi rutattuina.

Kengät – Minna Parikka / Korvikset- La Kiva (saatu)

Mekon 100% merinovillaneulos on Eurokankaasta ja sitä löytyy Eurokankaasta parhaillaan esim upeassa fuksian sävyssä. Valikoimissa myös petroolin sininen, tummanvihreä, kirkas keltainen ja monta muuta.  Arvatkaa vaan tekisikö mieli saada tämä pehmoinen mukavuusmekko monessa eri värissä!

Olen sen verran jo ompelusuunnitelmissani edennyt, että hain ompelukoneeni viime viikonloppuna Tommin varastosta omaan kotiini. Että jokohan sitä pian uskaltaisi itsekin ompeluhommiin.

Tämäkin mekko on jo ehtinyt osoittaa ihanuutensa käytössä. Vaikka itse sanonkin, niin en oikeasti keksi mukavampaa vaatetta talveen. Tätä voin todellakin täydestä sydämestäni suositella kaikille, jotka kaipaavat mukavaa mekkoa talveen!

Mekon kaavat ja ohjeet löydät siis uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Kaavat saatavilla koissa 34-54.

 

Studiokuva: Anna Huovinen/Sanoma

 


-Kaupallinen yhteistyö, Olympus

Tänä vuonna viettää 10-vuotissynttäreitään eräs tuote, joka muutti sittemmin myös minun arkeani. Vuonna 2009 nimittäin julkaistiin Olympuksen ensimmäinen PEN-kamera, E-P1. Viime viikolla pyöreitä täyttävä PEN-sarja sai myöskin uuden tulokkaan, kun markkinoille saapui E-PL10. 

Valitsin kolmesta värivaihtoehdosta omakseni tämän tyylikkään mustan. Muut värit ovat valkoinen ja kaunis hiekanruskea. Kamerassa kiinni sen mukana tuleva 14-42 mm zoom-objektiivi.

Minun ja PENin tiet kohtasivat ensimmäisen kerran, kun vuonna 2011 pääsin tutustumaan tuolloin markkinoille tulleeseen PEN E-P3 malliin. Voi kuulostaa ylisanoilta, kun totean, että tuo kamera muutti elämääni, mutta kun se todellakin teki niin. Ja minäpä kerron miksi.

Minä ja PEN E-P3 Wienissä kesällä 2011. Se oli rakkautta ensikuvauksella.

Olin tuolloin jo ammattikuvaaja ja kanniskelin siis painavaa peilijärjestelmäkameraa kaikki työaikani, ei järkkärin mukana kuskaaminen tuntunut enää vapaa-ajalla mielekkäältä. Markkinoilla olleet kaikenmaailman pienet kompaktikamerat eivät kuitenkaan kiinnostaneet tippaakaan, koska niiden pitkälti automatisoidut ominaisuudet eivät vastanneet omia kuvaustarpeitani.

Niinpä mulla ei useinkaan ollut kameraa lainkaan mukana vapaa-ajalla tai lomareissuilla. Olisin halunnut kuvata, mutta painavien kamojen raahaaminen ei vaan maistunut työn ulkopuolella. Ja tämä on se kohta missä Olympus ja PEN astui kuvaan, ratkaisi em. ongelmani ja sai siten minut jälleen innostumaan kuvauksesta. Valokuvaamisesta tuli oikeasti taas kivaa eikä pelkkää työtä.

Rooma. Käytän matkakuvissani usein Pin hole -taidesuodinta. Uudessa E-PL10:ssä osan taidesuotimien voimakkuutta voi säätää.

Viimeiset kahdeksan vuotta onkin siis PENit olleet olennainen osa käsilaukkuni sisältöä niin matkoilla, keikoilla, juhlissa kuin blogihommissakin. Erityisesti olen nauttinut katukuvauksesta matkoilla. On mielenkiintoista tarkkailla ihmisiä ja taltioida pieniä arkisia hetkiä itselle vieraassa ympäristössä.

Rooma, 2014.

Berliini, 2016.

On ihanaa, että matkoillekin on voinut huoletta pakata kameran lisäksi useamman objektiivin eri tarpeisiin sen sijaan, että joutuisi arpomaan, että minkä yhden sitä viitsisi mahdollisesti kantaa.

PENin kanssa käyttämäni objektiivit sujahtavat helposti jopa housujen taskuun, joten ne ovat reissatessakin aina helposti käden ulottuvilla ja vaihdettavissa tilanteen mukaan. Se tekee kuvaamisesta nautinnollista ja inspiroivaa, kun mukana kulkee aina pätevä, mutta kevyt, kalusto.

Viime viikolla tästä mulle kovin rakkaasta kamerasarjasta ilmestyi uusi PEN E-PL10 -malli ja sain sen käsiini heti tuoreeltaan Kööpenhaminassa.

Vuosien myötä on vain ominaisuudet parantuneet ja monipuolistuneet. Ja olenpa päässyt itsekin mukaan kehitystyöhön Olympuksen suunnittelutiimiä tavatessani! Oli aika siistiä päästä kommentoimaan suunnitelmia ja kertomaan omia toiveitaan kameran suhteen.

Itselleni PENissä supertärkeitä ominaisuuksia on mm. 180 astetta kääntyvä näyttö aka. selfienäyttö ja tietenkin sen monipuoliset wifi-toiminnot ja bluetooth-yhteys. Langattoman yhteyden ansiosta onnistuu kuvata itse omat asukuvani ja etenkin matkoilla on kätevää, kun kuvat saa siirrettyä sekunneissa kamerasta puhelimeen.

Minusta ja PENeistä löytyy paljon yhteiskuvia! Uusi E-PL10 on laskujeni mukaan mun viiden PEN-kamera. 

Niin innoissani, kun olenkin aina uuteen kameraan tutustuessani, niin samalla mä hölmö olen myös hieman haikeana. Nytkin mietin Köpiksessä, että ”voi mun E-PL9 parkaa, tuleekohan sille paha mieli, kun palaan reissulta uuden tulokkaan kanssa.” Niin kiintynyt mä aina noihin kameroihini olen!

Paljon onnea siis 10 vuotias Olympus PEN! Parin vuoden päästä juhlitaan sitten meidän yhteisen taipaleen kymppisynttäreitä. Mehän voitaisiinkin rakas PEN lähteä silloin jonnekin ihanalle katukuvausmatkalle yhdessä.. Kuljeskeltaisiin pitkin katuja, tarkkailtaisiin ohikulkevia ihmisiä ja ihasteltaisiin valojen ja varjojen leikkiä. Ihan niin kuin me on aina tykätty yhdessä tehdä.

Kööpenhamina, 2019.

Tuo 25 mm on se objektiivi (kuvassa yllä), jonka valitsen mukaani aina silloin, jos lähden jonnekin vain yksi linssi mukanani. Se on valovoimainen ja sopii polttoväliltään monenlaiseen kuvaamiseen aina maisemista potretteihin.

Löydät muuten paljon selkokielistä lisäinfoa mm. objektiiveista (polttoväli, valovoima jne) ja paljon kuvausvinkkejä mun aiemmista Olympus-postauksista.

EDIT: poistettu linkit päättyneeseen tarjoukseen

EDIT: Uusimman, kesäkuussa 2021 ilmestyneen, PEN E-P7:n esittelyn voit lukea TÄÄLTÄ.