19.04.2019

Posted at 23:02h in Yleinen by
0 Likes

Mä en itke enää joka päivä. En välttämättä edes joka viikko. Juuri muutama päivä sitten mietin, että pitkälle on tultu talven synkimmistä erosurun ja toivottomuuden hetkistä. En minä voi mitenkään väittää, että tuntisin itseäni vielä onnelliseksi tai että olisin vielä oppinut pitämään tästä eron jälkeisestä elämästäni. Mutta olen tavallaan alistunut sen edessä, että tällaista elämä nyt on. Aurinko nousee ja laskee joka päivä kaikesta huolimatta.

Valo ei oikein yllä vielä mun sisälle saakka, mutta tiedän jo, että sitä on olemassa. Nyt vaaditaan vain kärsivällisyyttä. On vielä ainakin jonkin aikaa siedettävä tätä vähän outoa oloa suunnatonta ajelehtimista. Kyllä ne toisenlaisetkin päivät sieltä joskus taas koittavat. 

Ei niistä surkeista epätoivon hetkistä ole silti vielä täysin päästy. Eilen iski melkoinen itkukohtaus, kun ajatus yksinäisistä pääsiäispyhistä alkoi kuristaa kurkkua. Kaverit ja tutut suunnittelivat ostoslistojaan perheen juhlapäivällisiä varten ja mä mietin vain, että onneksi edes lauantaina pääsee töihin, ettei pääsiäinen tunnu ihan niin pitkältä. 

Eihän se nyt ole mitenkään outoa olla yksin. Itseksenihän mä töllötän ison osan päivistä. Mutta jotenkin nää kaiken maailman ekat kerrat yksin, ilman sitä tyyppiä, jonka kanssa ehti 15 vuotta arkensa ja juhlansa jakaa, silti riipaisevat hieman sydänalasta. Sitä ehtii kuitenkin tuollaisessa ajassa muodostamaan aika paljon rutiineja ja perinteitä joten ilman niitä on vähän hukassa.

Mitä nyt, kun en enää menekään pääsiäisenä hänen vanhemmilleen syömään? Kenen kanssa minä nyt suuntaan vappuna brunssille? Juhannuksen ruokia oli ihana suunnitella yhdessä ja tikkataulukakusta oli jo hyvää vauhtia tulossa meidän yhteinen perinne.

Kuvassa pääsiäiskukat minulta minulle

Tässä on siis monta tilannetta vielä edessä ensimmäistä kertaa itsekseen ja omillaan. Pitää luoda uusia rutiineja, löytää uusia sosiaalisia ympyröitä.  

No, tänään sitten itse asiassa vietettiin hetki aikaa yhdessä exän kanssa. Molempien pitkäperjantai oli yksinäinen, joten suuntasimme yhdessä lounaalle ja ostoksille. Yhteisen kummilapsen synttärilahjan lisäksi shoppailtiin mm. kenkiä hänelle. Oli siinä jotain outoa. Vierellä oli ihminen, joka on monella tavalla niin kovin tuttu, mutta samalla nyt jo vieras.

Ei tästä pääsiäisestä nyt sitten niin yksinäinen tullutkaan kuin eilen itkuissani kuvittelin. Eilen illalla ihmeteltiin sinkkuelämän ihmeellisyyksiä viinilasin äärellä toisen vasta eronneen kanssa. Tänään opeteltiin kaverielämää entisen kumppanin kanssa ja huomisillaksi on alustavasti suunnitteilla leffatreffit ystävän kanssa. Että kyllä tämä tästä. 

Ystävistä puheenollen, yksi heistä lausui ääneen sen yhden todella positiivisen asian, mikä erosta on seurannut. ”Me ollaan Veera vietetty ihan hirmu paljon enemmän aikaa yhdessä kuin ennen.” Näin on käynyt monen ihmisen kanssa. Olen sekä lähentynyt monien ns. hyvän päivän tuttujen kanssa, mutta olen myös löytänyt uudelleen yhteyden usean vanhan ystävän kanssa. 

Moni pelkää, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä, jos kertoo avoimesti että menee huonosti ja on surullinen. Mun kokemus on ollut ihan päinvastainen. Se, että olen ollut tunteideni ja vointini kanssa todella avoin, on tuonut ihmisiä lähemmäs. Tää on ehkä yhdellä tavalla eka pääsiäinen yksin. Mutta tää on myös eka pääsiäinen yhdessä monen kanssa. 

Olitpa yksin tai yhdessä, niin ihanaa pääsiäistä sulle!


16.04.2019

Posted at 23:20h in Yleinen by
0 Likes

Kaapista löytyy sen verran monta jumpsuitia, että ennustan vahvasti haalarikesää! Avasin haalarikauden tänään kiskomalla päälle tämän Klingeliltä saamani kukkapuvun. 

Trikoohaalari on vaan ihan sairaan kätevä vaate töissä, kun joutuu kuvatessa paljon kyykkimään, kumartelemaan, kiipeilemään ja toteuttamaan jos jonkinmoisia kevätjuhlaliikkeitä. Ei tarvitse miettiä nouseeko pusero tai valuuko housut. 

Tuo bomber ei ollut ihan paras takkivalinta haalarin kaveriksi, mutta se nyt oli ainoa kepeämpi takki mikä naulakosta tänä aamuna löytyi. Väri ihan jees, mutta vähän lyhyempi takki olisi toiminut paremmin. Pitää huomenna kaivella loputkin kevätrotsit säilytyslaatikoista. 

Olin muuten aamulla juuri ehtinyt onneksi kiskoa haalarin päälle, kun ovella yhtäkkiä rapisi avain ja putkimies vaan lompsi sisään soittamatta ensin ovikelloa. Kyllä se ovelta huusi moi, mutta jonkinlainen ennakkovaroitussignaali olisi ollut kiva. Vaikka tässä miesvieraita toki voisin kämppääni kaivatakin, niin ei nyt ihan noin yllättäen! 😀 Ja tänäänkin ainoa syy, että olin jo ehtinyt laittaa vaatteet päälle, oli se että tiesin odottaa lähettiä tuomaan pakettia.

Häkellyin herran tuttavallisesta sisääntulosta sen verran, että en edes saanut sanottua, että ei tolleen vaan tulla toisten kotiin vaikka töitänne teettekin. Ehkä ne olettaa, että kaikki on kotoa pois päiväsaikaan. Jos huomenna tilanne toistuu, niin pitänee kerätä rohkeutensa ja huomauttaa asiasta. Mutta pitää kyllä nyt varmuuden vuoksi pistää vaatetta heti päälle kun aamulla sängystä nousee. En halua tulla yllätetyksi alastomana jääkaapin ovelta.

Mulla olis tässä pari päivää suht vapaata, mutta luulen että remonttimöykän vuoksi kotona ei tee mieli hengata päiväsaikaan. On myöskin vähän vielä epäselvää, että ehtivätkö mun asuntoon sisäpuolella hommiin vielä tällä viikolla. Lupasi ne päivää aikaisemmin lapulla asiasta kyllä varoittaa. Toivottavasti tosiaan niin tekevät, eivätkä tule yhtä varoittamatta kuin tämän päiväinen ukkeli tarkastuskäynnille.

Meneillä on siis jonkin sortin putkiremppa. Vetävät uusia putkia ihan todella rumasti pintavetoina, joten ei tää asunto tässä operaatiossa ainakaan kaunistu. Mutta toivottavasti muutostöiden myötä mun keittiön hanastakin alkaisi saada kunnolla myös kylmää vettä. 

Mun ei sen kummemmin pitäisi joutua evakkoon, remppa kestää kussakin asunnossa vain pari päivää. Mutta jotain menoa pitää niiksi ajoiksi kuitenkin keksiä kun ne remppatyypit möykkää omien seinien sisäpuolella. Plus suihkuun ei varmaan pariin päivään pääse, mutta jospa mä saisin lainata vaikka exän suihkua tuossa muutaman sadan metrin päässä. Tai sit pitää mennä vaikka uimahalliin.

Ei rempasta muuten mulle suurta stressiä ole, mutta sitä kiviseinän poraamisestä lähtevää mökää kyllä hieman säikähtää, kun siihen herää. 😀

Haalari – Klingel koko 46/48 (saatu) / Takki – KappAhl XLNT (saatu) / Kengät – Nike / Tuubihuivi – Design Pylsy / Aurinkolasit – Ray Ban (2nd hand) / korvikset – Lindex

Pakko muuten hihkua noista aurinkolaiseista. Olivat ihan loistava löytö Zadaasta. Ihan uudenveroiset, söoö vaaleanpunainen väri ja ihan murto-osalla alkuperäisestä hinnasta. Ja mikä tietenkin parasta, mallikin sattui vielä passaamaan omaan naamaan. Eli loistava 2nd hand -löytö! Jos kevätaurinko häikii pahasti, niin Zadaassa näyttäisi olevan juuri nyt melko hyvät aurinkolasivalikoimat.

Juu, ei ole vyötäröä, ei tiimalasivartaloa. Ei myöskään tiukkaa ja näyttävää tarakkaa. Niiden sijaan on suuri ja pehmeä keskivartalo, turhan paljon tissiä ja keskinkertainen, iso ahteri. Moni ajattelee ettei tällä jälkimmäisenä kuvatulla kropalla oikein voi/uskalla haalareita käyttää. Mutta kuulkaa, rohkeesti vain sovittamaan! Mä ainakin olen nähnyt upeita jumpsuit-tyylejä ihan kaiken kokoisilla ja muotoisilla naisilla. 

Haalarit, juu vai ei?

 

 


14.04.2019

Posted at 21:23h in Yleinen by
0 Likes

 

Terkkuja Tampereelta! Alunperin olin suuntaamassa takaisin kotiin jo eilen lauantaina, mutta olin Ratina Fashion Dayn päätteeksi sen verran nuutunut, että junamatkustaminen ei innostanut, joten jäin vielä siskon kämpille nukkumaan.

Tämän päivän kotiinpaluusuunnitelmakin meni kuitenkin uusiksi, kun päädyin viettämään tämän illan yhdessä kummipoikani kanssa. Ollaan pelailtu hiiripupumarakatin kanssa Monopolya (sain pahasti turpaan) ja herkuteltu hänen virpomispalkkioillaan.

Käytin myös lapsityövoimaa hyväkseni ja sain pentusen nappaamaan minusta asukuvat. Ilmaiseksi ei työsuoritus tietenkään irronnut, vaan kuvaaja kartutti hommalla Playstation-kassaansa. 

Kukkahousut vilahtelivat mun instastoorissa jo eilen ja herättivät monen kiinnostuksen. Tässäpä nyt siis kuvissa koko eilinen asu. 

Olin siis Ratinan Fashion Dayssä tekemässä pari stailausnäytöstä ja valitsin esiintymiseen luonnollisesti itsellenikin vaatteet kauppakeskuksen valikoimista. Päädyin tähän Lindexin kaksiosaiseen kukkapukuun ja sen sävyihin sopivaan t-paitaan. Sen sijaan, että olisin vain lainannut asua lavalle, päädyin lunastamaan sen itselleni. Ostopäätöstä siivitti minulle asusta tarjottu -50% alennus. Minut saa aleansaan aika helposti! 😀

Housut ja kimono ovat kepeää viskoosia, joten asu sopii ihanasti kevääseen ja kesään. Tykästyin materiaalin lisäksi asun kauniiseen kuosiin ja upeisiin väreihin.

Ihmetystä kuitenkin aiheutti taas Lindexin kokolaput. Ei ainoastaan näiden vaatteiden kohdalla, vaan monen muunkin mallieni päälle sovitetun asun kohdalla. Ei mitään johdonmukaisuutta. 

Itselläni housut ovat kokoa M (saatavilla kokoon XXL saakka) ja yläosa suurinta kokoa, eli XXL. Todella hämmentävää. Siis tuo housujen mitoitus. 

Pinkistä t-paidasta itselle lähti mukaan koko XL. Minusta olisi ihan ymmärrettävää, että oma koko saman liikkeen vaatteissa vaihtelisi vaikka välillä XL-XXL, mutta olen viimeisen vuoden sisään hankkinut Lindexiltä useammankin vaatteen (nimenomaan alaosan) M-kokoisena, kun jo koon L vyötärökuminauhat on olleet jotenkin ihmeellisen isoja ja löysiä. Näissä housuissa olisin muuten voinut ottaa koon L, mutta lahkeet olivat sen verran pitkät, että piti turvautua pienempiin, kun kuitenkin kuminauhan ansiosta mahtuivat myös vyötäröltä.

Eihän niillä kokolapuilla ole sinänsä yhtään mitään väliä, se vaate mikä tuntuu päällä hyvältä, on oikean kokoinen lukipa lapussa mitä tahansa. Mutta olisi siellä myymälässä pikkuisen helpompi se sovituskoppisavotta, jos yhden merkin koot noudattelisivat jotakuinkin yhtenäistä linjaa. Minä nappaan Lindexissä aina lähtökohtaisesti sovitukseen koon XL, mutta todella usein sieltä kopista saa kuitenkin käydä hakemassa uusia kokoja useammankin kerran, kun ei arvaukset taaskaan osuneet oikeaan.

Mutta, tämä siis meinaa että ainakin noista housuista riittää kokoja nimenomaan meille plussille!

Kukkakuosin väreihin sopii hienosti nämä Aarikan Hopeasiipi-korvakorut. (saatu) Samaa kevään uutuusmallia saatavilla myös mustana ja korallinvärisenä.

Mietin noin kuukausi sitten jotain asua sovitellessani, että olispa mulla hempeän vaaleanpunaiset korkokengät. Vain päri päivää myöhemmin bongasin nämä Faithin nahkaiset korkkarit Zadaasta vitosella. Näillä oli sen verran juhlittu, että kärjissä on pientä kulumaa, mutta ei haittaa tuolla hinnalla. Kengät ovat osoittautuneet ihan supermukaviksi ja ne onkin olleet jalassa jo muutamallakin korkoja vaatineella työkeikalla. Eli huippulöytö huippuhalvalla!

Housut, kimono ja t-paita – Lindex (saatu alennuksella) / Laukku – Rebecca Minkoff  / Kengät – Faith (2nd hand) / Korvikset – Aarikka (saatu)