20.09.2019

Posted at 23:30h in Yleinen by
0 Likes

Tänään se alkoi, neulemekko- ja saapaskausi! Ja miten ihanalta se tuntuukaan.

Syksyssä parasta on ehdottomasti pehmoiset ja lämpimät neuleet. Kotona pukeudun kashmirhousuihin ja -puseroon, vedän villasukat jalkaan ja kiskon sohvalla viltin ylle. Ihmisten ilmoille lähtiessä mukava, lämmin ja edustuskelpoinen syntyy helpoimmin kauniista neulemekosta ja saappaista.

Kashmirin lisäksi olen suuri merinovillan ystävä. Tein viime viikolla somemainosten innoittamana tilauksen Pierre Robertille. Etenkin alusvaatteistaan tunnetun merkin syysmalliston merinovillahousut, kitaisuneuleet ja -mekot vaikuttivat todella houkuttelevilta. 

Heti paketin saavuttua ihastus olikin suuri. Materiaalit olivat miellyttäviä ja koot riittäviä. Pettymyksen vuoro oli kuitenkin jo seuraavana päivänä, kun bongasin uutukaisista neulehousuistani takamuksesta reiän ja haaroissa minua kauhistutti jo parin tunnin käytön jälkeen hirmuinen kasa nyppyä. Kyllähän neulevaatteet nyppyyntyy kulutukselle altistuvista kohdista, mutta tämä oli vähän liian nopeaa. :/

Onnekseni reklamaatiooni vastattiin hurjan nopeasti ja se hoidettiin loistavasti. Olen toki harmistunut niistä housuista (koska olisivat olleet hurjan ihanat), mutta yritys antoi itsestään hyvän ja positiivien kuvan asiakaspalvelullaan. Ei se haittaa, jos joskus tapahtuu virhe tai tuote tuottaa pettymyksen, se miten ongelmatilanteet hoidetaan, ratkaisee sen uskallanko luottaa heihin uudelleen. 

Otin nyt tänään käyttöön tämän samassa paketissa tulleen kietaisumekon ja seurailen nyt sitten silmä tarkkana, että miten tämän vaatteen materiaali käyttäytyy. Epäonnen housut olivat 100% merinovillaa kun taas tämä mekko on 55% merinoa ja 45% tenceliä. Eli on ominaisuuksiltaankin erilainen kuin herkkä täysmerino.

Luotetaan siis, että pöksyt olivat harmillinen maanantaikappale ja tämä mekko osoittautuu kestäväksi. Sille nimittäin olisi paljon käyttöä koska se on niin mukava ja kaunis. Tunsin mekossa oloni naiselliseksi ja tyylikkääksi ja siinä on luottovaatteen potentiaalia. 

Tänään oli kaikin puolin sellainen ”rakastuin omaan peilikuvaani” -päivä. Ei ulkonäössä mitään erityistä ollut, mutta oli vaan tosi nätti olo. Ehkä se oli tuo mekon kaunis syksyinen sävy, joka sai tuntemaan olonsa jotenkin uudeksi ja raikkaaksi!

Me muuten puhuttiin eilen muotinäytöksen takahuoneessa naisten kanssa siitä, että minkä ikäisenä kukin on kokenut olevansa kauneimmillaan. Oli ilahduttavaa kuulla miten moni koki sen hetken olevan juuri nyt. Tämä vastaus kuului etenkin porukan 30-40 vuotiaiden naisten suusta. 

Juuri sellainen fiilis on itselläkin. Aina mä olen naamani kanssa ihan hyvissä väleissä ollut, mutta viime vuosina peilikuva on tuntunut erityisen hyvältä. En tippaakaan haikaile, että näyttäisimpä samalta kuin vaikka 25 vuotiaana.

Toki sellaisiakin muutoksia ulkonäössä on vuosien aikana tapahtunut, joihin on ollut hieman totuttelemista ja jotka eivät saa hyppimään riemusta (esim maan vetovoiman vaikutus joihinkin vartalon osiin ja saamarin pigmenttiläiskät!!), mutta niistäkin huolimatta tuntuu, että kokonaisuutena mennään plussan puolella. Sen minkä on tissien asennossa menettänyt, on kenties saanut jonkinlaisessa iän tuomassa karismassa takaisin. 

Vaikka en suurista ulkonäkökriiseistä kärsinyt nuorempanakaan, niin kyllä mä muistan parikymppisenä hetken aikaa tunteneeni jonkinlaista alemmuudentunnetta monien ystävieni rinnalla. Sen ikäisenä kun moni mittaroi itseään paljon enemmän muiden ihmisten mielipiteiden ja reaktioiden mukaan, niin itse koin esimerkiksi poikien silmissä olevani lähinnä ilmaa, kun taas porukkamme muilta mimmeiltä ei kosiskelijoita puuttunut. 

Onneksi ne fiilikset meni aika nopeasti ohi ja tajusin, että itsetuntoa voi ja kannattaa rakentaa ihan jonkun muun varaan kuin sen, että saanko pojanklopeilta huomiota viikonlopun baarireissulla. Toki siitä tulee kiva fiilis, jos joku minun mielestä kiva tyyppi osoittaa pitävänsä mua viehättävänä, mutta kyllä se oma mielipide peilikuvasta pitää muodostaa ihan itse. Tykkäänkö minä minusta? Viihdynkö minä omissa nahoissani? 

Mekko – Pierre Robert

Toppi – Junarose (saatu)

Saappaat – Högl (saatu)

 Laukku – DAY

Korvikset – Liv by Linda (saatu)

 

Kyllä se useimmiten sitten olemuksessa näkyy positiivisesti, kun voi vastata em. kysymyksiin kyllä. Sain itse aivan ihanaa palautetta eilisen muotinäytöksen jälkeen, kun muutamakin ihminen sanoi, että ”olipa ihana katsoa, kun sinä selvästi nautit siellä lavalla ja olit niin iloinen”.

Kommentti ilahdutti minua kovin. Että ei puhuttu niinkään ulkonäöstä vaan siitä positiivisesta fiiliksestä mitä ilmeisesti onnistuin yleisöön välittämään. Puhuminen kauneudesta onkin loppupeleissä oikeastaan aika turhaa, sillä se on pelkkää pintaa ja sellaisenaan katoavaista. Tärkeämpää on mun mielestä olemus, se kun koostuu paljon enemmästä kuin vain symmetrisistä kasvon piirteistä, hohtavista hampaista ja missiorganisaation hyväksymästä vartalosta. 

Vaikka vaatteet ovatkin konkreettisesti pelkkää pintaa, niin kyllä tällainen erityisen hyvän tuntuinen asu siis vaikuttaa myös siihen isompaan kuvaan, eli olemukseen. Tässä mekossa ja korkosaappaissa olo oli mukava ja ryhti oikeni ja se sai iskemään silmää peilikuvalle. 

 


16.09.2019

Posted at 23:03h in Yleinen by
0 Likes

”Minä olin vielä joitakin vuosia sitten sellainen kokomustiin pukeutuja, mutta sittemmin minusta on tullut melko…. värikäs”, kerroin yleisölle eräässä tilaisuudessa viime viikolla ja kesken virkkeen muistin päälläni olevan juurikin sitä kokomustaa. Lausuntoni ei siis ehkä vaikuttanut kovinkaan uskottavalta. 😀

Vaikka edelleen turvaudun toisinaan (etenkin reissatessa pakkaamisen helppouden vuoksi) mustaan, on päästä varpaisiin mustat asut nykyään vähemmistössä pukeutumisessani. Ikuistin kuitenkin viikon sisään kaksi tässä postauksessa nähtävää asua, kun innostuin käyttämään samaa housujen ja puseron muodostamaa pohjaa kahdessa eri tilanteessa ja kahdella eri tavalla.

¨

Vuosi sitten ostamani Samoonin hapsupaita sopii loistavasti kokomustaan pukeutumiseen, sillä hapsut tuovat asuun kivaa struktuuria ja liikettä!

Perjantai-iltana Asan keikalle suunnatessa yhdistin hapsupuseron pehmeisiin mokkaa imitoiviin legginsseihin, korkkareihin ja pitkään jakkuun. Kuvista puuttuu mukana ollut leopardikuvioinen olkalaukku. 

Muutamaa päivää myöhemmin hyvödynsin samaa pusero + legginssit -pohjaa suunnatessani luentokeikalle. Vaihdoin kengät mataliin espadrilloihin, takin lyhyempään bleiseriin ja juhlavat korvikset värikkäämpiin. Tuloksena rennompi ja hieman androgyynimpi kokonaisuus. 

Minusta on aina tosi kiva vertailla miten pienillä muutoksilla saa pukeutumisessa aikaan isoja eroja. Vaikka alla on ihan samat kamppeet, muuttaa kokonaisuus ilmettään kenkien ja takin vaihdolla valtavasti. Ja vaikka vartalokin on vaatteiden alla ihan sama, kiinnittyy huomio ihan eri kohtiin asun mittasuhteiden muuttuessa.

Tykkään pitkän jakun ja korkkareiden luomasta linjakkuudesta ja pituuden illuusiosta, mutta samaan aikaan pidän toisen asun rennosta ja huolettomasta fiiliksestä ja siitä, että jalat jäävät kokonaan esiin. Lyhyemmän yläosan kanssa vartaloni todellinen malli (Y) korostuu. Ylävartaloni on jalkoja lyhyempi ja se näkyy. Pitkä takki puolestaan optisesti pidentää ylävartaloa. 

En lähde arvottamaan kumpaakaan toista paremmaksi, vaan ajattelen, että mittasuhteilla on hauska leikkiä. Vihaan pukeutumisoppaissa alati toistuvaa termiä ”tasapainottaa”. On tympeä ajatus, että olipa vartalon malli mitä hyvänsä, tulisi sitä neuvojen mukaan aina yrittää tasapainottaa kohti täydellistä symmetriaa. Miksi?? Miksi lyhyttä ylävartaloa olisi aina pidennettävä, pitkiä käsiä lyhennettävä ja ylä- ja alavartalon epäsuhtaa tasapainotettava? 

Mun mielestä ei todellakaan tarvitse, mutta vaatevalinnoilla ja mittasuhteilla pelaamisella voi halutessaan luoda kulloiseenkin fiilikseen ja tilanteeseen sopivan optisen illuusion ja olemuksen.

Hapsupusero – Samoon / Legginssit – Lindex / Pitkä jakku – KappAhl XLNT (saatu) / Korkosandaalit – Pavement (saatu) / Sulkakorvikset – Viaminnet (saatu)

Lyhyt pellavableiseri – Marks & Spencer / Espadrillot – Macarena / Värikkäät korvikset – La Kiva (saatu)

 

Pitäisi ehkä vielä huvin vuoksi kokeilla miltä asut, tai pikemminkin mittasuhteet, näyttäisivät, jos kengät vaihtaisi päittäin. Tai no, kyllähän sen jo pystyy ihan kuvittelemaankin, mutta voisi joskus kyllä toteuttaa jotkut vertailukuvat. Nämä vartalon ja vaatteiden mittasuhteet kun ovat mun mielestä ihan älyttömän kiinnostava ja tärkeä asia.

Kumpi kokonaisuus on sun suosikki?

 

 


07.09.2019

Posted at 23:10h in Yleinen by
0 Likes

Asukuvien pusero – Junarose, neuletakki – Kaino, kengät – Zign ja korvikset- Aarikka, saatu.

”Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta..” alkoi ystäväni hyräilemään paitani nähdessään. Joten kiitos rakas Anni, nyt on sitten soinut Ressu Redford päässä koko päivän!

Mulla on ollut vähän vielä käynnistymisvaikeuksia tähän syksyn tullen koittaneeseen epämääräiseen arkirytmiin. On tuntunut todella tahmealta tarttua töihin ja aikatauluttaa tekemisiään. Kun siis kesällä ehti taas tottua perus päivätöihin, niin siirtymä vapaampaan itseohjattuun työskentelyyn vie taas hetken. Mut se on ollut ihan sama käynnistymisvaikeus joka vuosi kesäpestin päätyttytä ja rytmin muututtua. 

Tällä viikolla vietetty yrittäjän päivä sai minutkin miettimään omaa yrittäjyyttäni, jota on nyt virallisesti takana pari vuotta. (Sitä ennen työllistin itseni kevytyrittäjänä jo neljän vuoden ajan). Vaikka en ollut todellakaan suunnitellut yrittäjäksi ryhtymistä, oli tähän tilanteeseen päätyminen loppujen lopuksi parasta mitä minulle on työelämässä tähän mennessä tapahtunut. 

Kirjoitinkin fb-seinälleni pari päivää sitten seuraavasti:

Mua ei itketä yrittäjyydessä YELit eikä verot. En koe, että minua pienyrittäjää riistetään ja poljetaan, enkä myöskään allekirjoita ajatusta, että yrittäjä ei voi koskaan lomailla ja muutenkin on aina vaan raskasta ja hankalaa. 
Mulle yrittäjyys on tarkoittanut sitä, että mulla on itselläni valta hinnoitella mun aikani ja muokata mun työaikoja oman jaksamiseni mukaan.

Parasta näissä vuosissa on kuitenkin ollut se, että en ole tehnyt mitään tiukkaa liiketoimintasuunnitelmaa ja rajannut itseäni jonkun tietyn asian tekijäksi, vaan olen sanonut rohkeasti kyllä tai ainakin ehkä mitä erilaisempiin ehdotuksiin.

Minulle yrittäjyys on sitä, että voin myydä kaikkea osaamistani ja eikä yksikään päivä ole siksi samanlainen kuin edellinen. Se on myös sitä, että monena päivänä työt eivät varsinaisesti edes tunnu työltä, vaan saan vaan tehdä mielenkiintoisia juttuja joista minulle maksetaan.

Ainakin toistaiseksi olen siis varsin iloinen ja tyytyväinen yrittäjä. En mä rikastumaan ole päässyt, mutta ei mun ole toistaiseksi tarvinnut olla taloudellisesta tilanteesta huolissaankaan. Suurempia suunnitelmia tai tavoitteita mulla ei vieläkään ole, mutta tää sekalainen suhaaminen sopii mulle.

Että sitä sekalaista suhaamista tässä olis taas edessä. Jännityksellä odotan mitä kaikkea kivaa sitä taas pääsekään tulevina kuukausina tekemään! 


Mun tukka harvoin näkyy kuvissa takaa päin, mutta siitä välillä kysellään, joten tässäpä kerrankin takaraivoa ikuistettuna. Pitkää tukkaa on siis vain pään päällä, kaikki muut on kynitty. Vaikka olen viihtynyt tässä hiusmallissa jo useamman vuoden, en edelleenkään kaipaa mitään muutosta. Mun kamalin painajaiseni olisi, että mulla olisi pidempää tukkaa koko päässä. Apua miten hikistä ja ahdistavaa. 😀

Työmietteistä viime päivien työasuun. Planeettakuvioinen sifonkipaitapusero on Junaroselta saamani mallikappale. En ole vielä bongannut tuota kuosia myynnistä, tulee muistaakseni kauppoihin hieman myöhemmin syksyllä. Saman mallista läpikuultavaa puseroa on kyllä ollut jo eri kuoseilla aiemmissakin mallistoissa.

Vaaleanpunaisten planeettojen vuoksi pusero sai kaverikseen Kainon puuvillaisen Rauha-neuletakin ja hattaraista sävymaailmaa jatkavat nahkatennarit. Tässä asussa onkin tullut sitten tassuteltua jo useampi päivä. 

Tuosta neuleesta puheenollen, Kainolta tuli tällä viikolla myyntiin heidän uusi syysmallisto! Jos vaatekaappisi huutaa juurikin vaikka neuletakkia, niin puuvillan lisäksi saatavilla on myös merinovillaisina versioina. Itse mietiskelen, josko tilaisin söpöt Katukissa-legginssit, mutta värin valinta tuottaa päänvaivaa.

Legginssit – Lindex / Pusero – Junarose (saatu) / Neuletakki – Kaino (saatu) / toppi – Marks & Spencer / rintaliivit – Elomi / kengät – Zign, Zalando (saatu) / korvikset – Aarikka (saatu)

Tällä viikolla tän sekayrittäjän työt ovat pitäneet sisällään lähinnä kuvaamista ja kuvankäsittelyä, mutta tulevalla viikolla olisi vuorossa mm. konsultointihommia, sisältösunnittelua, puhujakeikkaa ja blogiyhteistyökuvioiden parissa työskentelyä. Tie vie taas muutamaksi päiväksi Helsinkiin ja menen jälleen pariksi yöksi siihen kivaan airbnb-kämppään, joka näkyi edellisessä postauksessa!

Ps. Pakko nyt kuunnella kerran se Ressun biisi… ”Teetkö vielä kaikkesi mun tähden? Saanhan olla hullu niin kuin ennen? Etsitkö mut uudelleen jos lähden? Saanks mä sulta lainaa jos mä tarvitsen?”