Hiphei, postilakko on vihdoin ohi, joten jokohan ne olisi tilaajille tippuneet Suuri Käsityö -lehden marras-joulukuun numerot laatikkoon. Joka tapauksessa lehtihyllyistä löytyy edelleen  tuo julkaisu, josta löytyy järjestyksessään toiset minun minimallistoni kaavat.

Niin paljon kuin edellisessä lehdessä nähdyistä mekoistakin tykkään (etenkin arkimekko on ollut paljon käytössä. Se on päällä tänäänkin!), niin tässä tuoreimmassa numerossa nähtävä vaate on vielä enemmän sielultaan minua.

Kun aloin ideoimaan lehteen tulevia vaatteita, niin heti alusta asti oli selvää, että haluaisin käyttää johonkin ihanan pehmoista merinovillaneulosta. Se on täydellinen materiaali talveen sekä lämmittävyytensä, että ihanan tuntunsa vuoksi.

Kun pakkanen talvella kiristyy, kaivan esiin kaikki villamekkoni. Alle on helppo kiskoa tarvittava määrä sukkahousu- ja kalsarikerroksia ja helman alla on useimmiten lämpimämpi kuin housuissa. Niinpä halusin suunnitella lämpöiseltä halaukselta tuntuvan mekon talveen.

Niin ihania kuin mekkojen ja puseroiden kietaisuleikkaukset ovatkin, niin itselleni ne ovat valmisvaatteissa yleensä liian ”antavia”. Pääntiestä näkyy yli puolet tissien valtakuntaa ja alle on aina puettava toppi siistimään maisemia.

Kuten edellisen mekon kohdalla sanoin halunneeni kerrankin jotain selästä avonaista, niin tämän mekon kohdalla ajatus oli saada kietaisuleikkaus riittävän pienellä pääntiellä. On se ihanaa, että kun itse suunnittelee, niin saa semmoista kuin tarvitsee.

Pitkähihaisen ja yksivärisen mekon ilmettä keventää epäsymmetrinen helma ja etuosan laskokset tuovat siihen muotoa. Suosin yleensä 3/4 mittaisia hihoja, mutta tämän ollessa tarkoitettu etenkin talven kylmimpien päivien mekoksi, on täyspitkä hiha käytännöllisempi takin alla lämmittämässä. Hiha on kuitenkin sen verran kapoinen, että pysyvät hyvin myös lyhyemmäksi rutattuina.

Kengät – Minna Parikka / Korvikset- La Kiva (saatu)

Mekon 100% merinovillaneulos on Eurokankaasta ja sitä löytyy Eurokankaasta parhaillaan esim upeassa fuksian sävyssä. Valikoimissa myös petroolin sininen, tummanvihreä, kirkas keltainen ja monta muuta.  Arvatkaa vaan tekisikö mieli saada tämä pehmoinen mukavuusmekko monessa eri värissä!

Olen sen verran jo ompelusuunnitelmissani edennyt, että hain ompelukoneeni viime viikonloppuna Tommin varastosta omaan kotiini. Että jokohan sitä pian uskaltaisi itsekin ompeluhommiin.

Tämäkin mekko on jo ehtinyt osoittaa ihanuutensa käytössä. Vaikka itse sanonkin, niin en oikeasti keksi mukavampaa vaatetta talveen. Tätä voin todellakin täydestä sydämestäni suositella kaikille, jotka kaipaavat mukavaa mekkoa talveen!

Mekon kaavat ja ohjeet löydät siis uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Kaavat saatavilla koissa 34-54.

 

Studiokuva: Anna Huovinen/Sanoma

 


-Kaupallinen yhteistyö, Olympus

Tänä vuonna viettää 10-vuotissynttäreitään eräs tuote, joka muutti sittemmin myös minun arkeani. Vuonna 2009 nimittäin julkaistiin Olympuksen ensimmäinen PEN-kamera, E-P1. Viime viikolla pyöreitä täyttävä PEN-sarja sai myöskin uuden tulokkaan, kun markkinoille saapui E-PL10. 

Valitsin kolmesta värivaihtoehdosta omakseni tämän tyylikkään mustan. Muut värit ovat valkoinen ja kaunis hiekanruskea. Kamerassa kiinni sen mukana tuleva 14-42 mm zoom-objektiivi.

Minun ja PENin tiet kohtasivat ensimmäisen kerran, kun vuonna 2011 pääsin tutustumaan tuolloin markkinoille tulleeseen PEN E-P3 malliin. Voi kuulostaa ylisanoilta, kun totean, että tuo kamera muutti elämääni, mutta kun se todellakin teki niin. Ja minäpä kerron miksi.

Minä ja PEN E-P3 Wienissä kesällä 2011. Se oli rakkautta ensikuvauksella.

Olin tuolloin jo ammattikuvaaja ja kanniskelin siis painavaa peilijärjestelmäkameraa kaikki työaikani, ei järkkärin mukana kuskaaminen tuntunut enää vapaa-ajalla mielekkäältä. Markkinoilla olleet kaikenmaailman pienet kompaktikamerat eivät kuitenkaan kiinnostaneet tippaakaan, koska niiden pitkälti automatisoidut ominaisuudet eivät vastanneet omia kuvaustarpeitani.

Niinpä mulla ei useinkaan ollut kameraa lainkaan mukana vapaa-ajalla tai lomareissuilla. Olisin halunnut kuvata, mutta painavien kamojen raahaaminen ei vaan maistunut työn ulkopuolella. Ja tämä on se kohta missä Olympus ja PEN astui kuvaan, ratkaisi em. ongelmani ja sai siten minut jälleen innostumaan kuvauksesta. Valokuvaamisesta tuli oikeasti taas kivaa eikä pelkkää työtä.

Rooma. Käytän matkakuvissani usein Pin hole -taidesuodinta. Uudessa E-PL10:ssä osan taidesuotimien voimakkuutta voi säätää.

Viimeiset kahdeksan vuotta onkin siis PENit olleet olennainen osa käsilaukkuni sisältöä niin matkoilla, keikoilla, juhlissa kuin blogihommissakin. Erityisesti olen nauttinut katukuvauksesta matkoilla. On mielenkiintoista tarkkailla ihmisiä ja taltioida pieniä arkisia hetkiä itselle vieraassa ympäristössä.

Rooma, 2014.

Berliini, 2016.

On ihanaa, että matkoillekin on voinut huoletta pakata kameran lisäksi useamman objektiivin eri tarpeisiin sen sijaan, että joutuisi arpomaan, että minkä yhden sitä viitsisi mahdollisesti kantaa.

PENin kanssa käyttämäni objektiivit sujahtavat helposti jopa housujen taskuun, joten ne ovat reissatessakin aina helposti käden ulottuvilla ja vaihdettavissa tilanteen mukaan. Se tekee kuvaamisesta nautinnollista ja inspiroivaa, kun mukana kulkee aina pätevä, mutta kevyt, kalusto.

Viime viikolla tästä mulle kovin rakkaasta kamerasarjasta ilmestyi uusi PEN E-PL10 -malli ja sain sen käsiini heti tuoreeltaan Kööpenhaminassa.

Vuosien myötä on vain ominaisuudet parantuneet ja monipuolistuneet. Ja olenpa päässyt itsekin mukaan kehitystyöhön Olympuksen suunnittelutiimiä tavatessani! Oli aika siistiä päästä kommentoimaan suunnitelmia ja kertomaan omia toiveitaan kameran suhteen.

Itselleni PENissä supertärkeitä ominaisuuksia on mm. 180 astetta kääntyvä näyttö aka. selfienäyttö ja tietenkin sen monipuoliset wifi-toiminnot ja bluetooth-yhteys. Langattoman yhteyden ansiosta onnistuu kuvata itse omat asukuvani ja etenkin matkoilla on kätevää, kun kuvat saa siirrettyä sekunneissa kamerasta puhelimeen.

Minusta ja PENeistä löytyy paljon yhteiskuvia! Uusi E-PL10 on laskujeni mukaan mun viiden PEN-kamera. 

Niin innoissani, kun olenkin aina uuteen kameraan tutustuessani, niin samalla mä hölmö olen myös hieman haikeana. Nytkin mietin Köpiksessä, että ”voi mun E-PL9 parkaa, tuleekohan sille paha mieli, kun palaan reissulta uuden tulokkaan kanssa.” Niin kiintynyt mä aina noihin kameroihini olen!

Paljon onnea siis 10 vuotias Olympus PEN! Parin vuoden päästä juhlitaan sitten meidän yhteisen taipaleen kymppisynttäreitä. Mehän voitaisiinkin rakas PEN lähteä silloin jonnekin ihanalle katukuvausmatkalle yhdessä.. Kuljeskeltaisiin pitkin katuja, tarkkailtaisiin ohikulkevia ihmisiä ja ihasteltaisiin valojen ja varjojen leikkiä. Ihan niin kuin me on aina tykätty yhdessä tehdä.

Kööpenhamina, 2019.

Tuo 25 mm on se objektiivi (kuvassa yllä), jonka valitsen mukaani aina silloin, jos lähden jonnekin vain yksi linssi mukanani. Se on valovoimainen ja sopii polttoväliltään monenlaiseen kuvaamiseen aina maisemista potretteihin.

Löydät muuten paljon selkokielistä lisäinfoa mm. objektiiveista (polttoväli, valovoima jne) ja paljon kuvausvinkkejä mun aiemmista Olympus-postauksista.

Lisää uudella kameralla kuvattuja esimerkkikuvia ja uuden kameran fiilistelyä tulossa vielä.

EDIT: poistettu linkit päättyneeseen tarjoukseen


Viime viikon Kööpenhaminan reissulle lähtiessä pakkaamisen piti olla ihan iisi homma. ”Pari mekkoa ja yhdet housut, jalkaan mokkasaappaat ja laukkuun tennarit”. Kun sitten pakkaamisen hetki koitti, näyttivät sääennusteet kohteeseen lähes koko ajaksi sadetta ja tajusin, että ajatus mokkasaappaista ei ehkä olisikaan kovin viisas.

Siinä sitten loikin tunti ennen bussin lähtöä ympäri kämppää vaatekaapilta, pyykkitelineelle ja matkalaukulta kenkätelineelle ja yritin koota palapeliä pikkuiseen lentolaukkuun.

No ei siinä kiireessä hyvin käynyt. Paniikki iski kellon tikittäessä ja mitkään kengät eivät tarjonneet samanlaista yksinkertaista ratkaisua mitä olin mielessäni jo saappaiden ja mekkojen ympärille suunnitellut. Niinpä päädyin paiskomaan kasseihin ihan liikaa kamaa. Sitä sun tätä ja vielä varmuuden vuoksi sitä ja tätä toisen kerran.

Onneksi oli kuitenkin välipysähdys yön ajan Helsingissä Iinan luona, joten tein siellä sitten lopullisen pakkaamisen. Miten voi ihminen saada tuollaisen sekopäisen shown aikaiseksi muutaman päivän reissun vaatteista? 😀

Ihan hyvät asut sinne sitten loppupeleissä päätyi mukaan. Yhtä toppia lukuunottamatta kaikki pakatut vaatteet ehtivät päällekin, eli suht optimaalinen toteutus alun panikoinnin jälkeen. Päätin kuitenkin uskaltautua matkaan rakkailla mokkasaappailla sade-ennusteista huolimatta, kun laukkuun mahtui vaihtokengiksi nilkkurit. 

Tämä syksyllä Ratsulasta hankkimani MICHAEL Michael Korsin leopardimekko on mitä parhain matkalaukkuun pakattava. Se kun on materiaaliltaan paksua ja raskaasti laskeutuvaa viskoositrikoota, joka ei rypisty oikeastaan lainkaan. Sen saattaa siis huoletta kiskaista päälle suoraan laukusta ilman minkäänlaisia oikomisoperaatioita. Sellaisia vaatteita pakkaan mieluiten matkoille mukaan. 

Tykkään tästä mekosta ihan hurjasti. Se on todella mukava päällä ja pidän erityisesti sen midimitasta, jonka vuoksi mietinkin sen jo ostovaiheessa nimenomaan noiden saappaiden kaveriksi. Minulla on ennestään yksi MK:n musta niittikoristeinen mekko, joka on ollut luottovaate ja nimenomaan usein matkoille helppoutensa vuoksi pakattava, joten luotan tämänkin kestävyyteen. 

MK:ltahan löytyy myös pluskoon valikoimaa, mutta perusmalliston kootkin yltävät osassa tuotteista kokoon XL/48. Tämäkin mekko siis juurikin kokoa XL. MK:n vaatteita, myös plusmallistoa, myy verkossa mm. Zalando. Ja täällä Porissa merkkiä löytyy tosiaan Ratsulasta.

Mekko – MICHAEL Michael Kors / Saappaat – Högl (saatu) / Laukku – Globe Hope (saatu) / Liivit – Elomi

Globe Hopen Kaste-laukku osoitti olevansa loistava reissukäsilaukku. Se nielee sisäänsä riittävästi tavaraa, myös kameran, mutta on silti melko siro laukku. Hihnan irroittamalla se muuttui illalliskelpoiseksi clutchiksi haalarin ja korkkareiden kaveriksi. 

Mutta tiedättekö mitä pakkasin mukaan ihan yli tarpeiden? Tai siis pakkaan joka kerta. Korvakoruja. Niitä on aina oltava mukana vähintään viidet, mielellään ennemmin kymmenet, olipa reissu sitten miten lyhyt tahansa. Mutta onneksi eivät vie paljon tilaa. 

Pitäisi ehkä miettiä jo valmiiksi joitakin muutaman vaatteen kapseleita, ja kirjata ne ylös, jotta voisi niistä sitten valita sopivan kokonaisuuden mukaansa reissuille.

Mullakin kun näitä 2-3 päivän työreissuja pukkaa vähän väliä, niin säästäisi paljon ärsytystä ja aikaansa, kun ei joka kerta olisi se sama pakkauspaniikki. Sellaisia settejä, missä kaikki käy yhteen keskenään ja mukaan tarvitsee reissun luonteesta riippuen 1-2 kengät ja kaikki mahtuu joko reppuun tai pieneen lentolaukkuun. 

Siis onnistun kyllä usein pakkaamaan ihan kompakteja vaateyhdistelmiä, mutta tuntuu, että ne joutuu joka kerta keksimään uudelleen. Siksi tuo valmiiden ”matkakapselien” suunnittelu ja ylöskirjaaminen olisi fiksua.

Seuraavaksi pakkaan laukun taas torstaina, mutta silloin tiedossa vain yhden yön työpyrähdys Helsinkiin. Siitä luulisi selviävän vaatteiden osalta varsin helpolla.