02.10.2019

Posted at 00:48h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Ellos. Postaus sisältää mainoslinkkejä-

Jos jotain olen vuosien myötä pukeutumisen saralla oppinut, niin sen, että koskaan ei pidä sanoa ”en koskaan pistä kyllä päälleni..”. Se on kumma juttu miten mieli ja maku muuttuu, kun aika kuluu ja jotain vaatetta, väriä tai kuosia katselee tarpeeksi pitkään. Ja itsekin muuttuu pikku hiljaa siten, että jokin juttu, mikä ei passannut itselle yhtään viisi vuotta sitten, voikin yllättäen näyttää nyt sovittaessa ihan omalta.

Olen katsellut joskus inhoten kaikkea sinistä, karttanut raitoja ja vannonut, että teiniaikojen ysärimuotiin en enää ikinä koske. Olen pelännyt valkoista, luullut, että haalarit eivät passaa minulle ja kuvitellut, ettei leopardikuosi sovi muuhun kuin asusteisiin. Ja tässä sitä nyt ollaan, kaikki edellämainitut mielipiteet pyörtäneenä.

Kaapista löytyy tällä hetkellä niin leomekko, kissakimono kuin myös tiistaina päälle päässyt Elloksen puuvillainen leopardipusero. Myös kuvissa näkyvät korkeavyötäröiset Thea-farkut ovat Elloksen omaa mallistoa. Hienosti sopi tuo toimistollamme oleva viidakkotapetti leopardin täpliin! 😀

Pusero ja farkut – Ellos / Kengät – Betty London, Spartoo / Korvikset – Indiska

Eläinkuosit ovat just nyt niin hirmuinen hitti, että niitä löytyy joka kaupasta. On käärmettä, seepraa, tiikeriä ja leopardia mitä erilaisempina värimuunnoksina. Itselle kun juuri tuo täplikäs kissakuosi on suosikki, niin kokosin tähän paidan oheen myös muutamia muita leovaatevinkkejä Elloksen valikoimista.

Kendra-mekko röyhelöyksityiskohdilla, koot 34-48

 Plusmalliston Anice-paitamekko, koot 42-60

 Pitkähihainen Cleo-viskoosimekko, koot 34-48

Tykkään tuossa puserossa siitä, että helmasta löytyy kiristysnauha, jonka avulla paidan saa kivasti pussittamaan. Hihat ovat täyspitkät, mutta hihansuiden kuminauhojen ansiosta ne voi kiskaista itselle ominaisempaan 3/4 mittaan. Paitaa on saatavilla koosta 34/36 kokoon 50/52. Itselläni on koko 46/48. 

Trikoinen Dana-mekko, koot 34-52

 Läpikuultava Pia-mekko, koot 34-52 (tarjouksessa -50%!)

Plusmalliston Leonora-meshmekko, koot 42-56

Ohut Mia-collegepusero, koot 34-48

 Suoramallinen Indra-pusero, koot 34-52 (myös paljon muita kuoseja!)

Viskoosinen Ethel-pusero, koot 34-52

Puuvillainen Lia-pusero

Thea-farkut

Vielä muutama vuosi sitten leopardikuosisten vaatteiden kohdalla, että ”Ihan Riitta Väisänen”. Nyt mä mietin saman printin kohdalla, että ”Ihan mun näköinen vaate!” Mikäs on sun suhtautuminen täpliin?

Luin muuten jostain (hyvin luotettava lähde varmastikin..) , että iso osa miehistä inhoaa leopardikuosia. Mut mitäpä tuosta, mä tarviin vaan yhden, joka sietää sitä. 😀


29.09.2019

Posted at 16:34h in Yleinen by
0 Likes

Kuvien tunika – Masai, saatu.

Tällä viikolla vaihtui viimein kepeät kesäkengät nilkkureihin ja aamulla töihin lähtiessä sai kaivaa esiin sormikkaat ja korvia lämmittävän pannan. Mutta asukuvissa on vielä julkaisemattomia ruutuja ajalta jolloin tarkeni ilman sukkia ja villahuivia. Jätetään tässä siis muutamien asupostausten verran vielä jäähyväisiä kesätossuille ja paljaille nilkoille.

Nämä asukuvat napattiin teatterireissulla, josta edellisessä postauksessa kerroin. Jos et vielä lukenut vinkkiäni syksyn viihdyttävimmästä musikaalista, niin tee se nyt!

Tein itse asiassa hetki sitten sellaisen lupauksen itselleni, että yritän tässä syksyn ja talven aikana käydä enemmän kulttuuririennoissa kuten teatterissa, keikoilla ja näyttelyissä. Ne kun ovat tässä viimeisen vuoden aikana joka kerta tuoneet kovasti kaivattua iloa elämään joka kerta, kun on saanut aikaiseksi johonkin lähteä. 

Tällä hetkellä on liput jo valmiina Ellinooran keikalle Porin Kehräämölle sekä suursuosikkini Amorphiksen keikalle Helsingin jäähalliin mun synttäriviikonlopulle. Musikaaleista kiinnostaisi TTT:n Billy Elliot ja Helsingin kaupunginteatterin Pieni Merenneito. 

Helsinkiin seuraavan kerran suunnatessa haluan käydä myös Valokuvataiteen museossa katsomassa Caj Bremerin näyttelyn. Monta muutakin keikkaa ja esitystä on muhimassa mielessä. 

Jos teillä on mielessä jotain hyviä tärppejä kulttuurin saralla (etenkin akselilla Pori-Tampere-Helsinki-Turku), niin kertokaa toki!

Minulla ei ole ollut aikoihin mitään khakinvihreää vaatekaapissani, mutta tämä Masain tunika (saatu) tuntui silti tosi ”minulta”.

En tunnetusti ole myöskään tunika + legginssit -yhdistelmän suurin fani, mutta aina toisinaan osuu kohdalle sellaisia vaatteia molemmista kategorioista, että tuntuu luontevalta ne yhdistää. Noissa Lindexin mokkaa imitoivissa legginsseissä on sen verran puetumpi fiilis kuin perus trikookalsareissa, että läpäisevät seulani helpommin. 

Toinen alaosa mitä ajttelin tuohon tunikaan yhdistää, on keinonahkahousut. Pitääkin sovitella jo heti tänään.

Kävin jokin aika sitten Masain showroomilla tutustumassa ensi kevään ja kesän mallistoihin ja vitsi miten paljon ihania juttuja sieltä onkaan taas tulossa. Mä olen viime vuosina alkanut koko ajan löytää enemmän ja enemmän kivoja vaatteita Masailta ja ne ovat tulleet tutuksi esimerkiksi Ratsulan muotinäytöksissä astellessa.

Masain vaatteissa on mainitsemisen arvoista se, että heiltä löytyy monelle erilaiselle vartalotyypille sopivia malleja ja ne on aina kätevästi tuotteisiin merkitty. Malleja on esim yläosissa Fitted, A-Shape, Straight, Oversize, Shaped ja vinoon leikattu Bias. Jos siis jonkin ”muodon” itselleen hyväksi havaitsee, on seuraavistakin mallistoista helppo löytää itselle passeleita vaatteita. 

 

Tunika – Masai koko XXL (saatu) / Legginssit – Lindex / Nahkarotsi – Saki / Espadrillot – Macarena / Laukku – Zara / Korvikset – Aarikka (saatu)

Tämä kuvien kuluvan syksyn mallistoon kuuluva Grith Tunic on malliltaan A-Shape. En ole mikään suuri A-linjaisten vaatteiden fani, mutta riittävän laskeutuvasta materiaalista (tässä pehmeä viskoosi) valmistettuna toimii toisinaan itsellänikin.

 


26.09.2019

Posted at 23:12h in Yleinen by
0 Likes

Pyörähdettiin toissa viikonloppuna ystävän kanssa tyttöjen teatterireissulla Mansessa. Tampereen Työväen Teatterissa sai syyskuun alussa ensi-iltansa musikaalikomedia Poikabändi, ja tällaista ysärillä teini-ikäänsä elänyttä olentoa se toki kiinnosti kovasti.

Ja voi jessus, että lavalla tavoitettiinkin loistavasti tuon menneen, mutta jälleen niin muodikkaan vuosikymmenen tyyli ja soundi. Musikaalin biisejä on ollut tekemässä mm. Nylon Beatin taustalla vaikuttanut Risto Asikainen ja XL5:n tuottaja Kristian Maukonen ja se kyllä kuuluu lavalla kajahtavissa poikabändi ToiBoysin hiteissä. 

”Sä voisit tulla ja pelastaa mut, kun mä oon itseni lukinnut. Saat mun avaimeni. Voit tulla vaikka keskellä yötä. Sä tiedät kyllä. Saat mun avaimeni nyt. Avaa se ovi sydämeeni tänään.”

Biisit on niin täynnä Backstreet Boysiä, XL5:a, Take Thatia, East 17:a, Boyzonea, N’Syncia ja kaikkia mahdollisia ysärin poikabändejä. Meidän suut vetäytyi leveään hymyyn heti esityksen ensi minuuteilla ekan biisin aikana eikä fiilis laskenut kertaakaan koko musikaalin aikana.

Musikaali kertoo Toijalasta ponnistavan ToiBoys -bändin tarinan, joka sijoittuu 90-luvun alkuun. Lama runtelee Suomea ja firmansa kanssa konkurssin kokeneet ystävykset Kari ja Make saavat karaokeillan jälkimainingeissa idean ja unelman. Kyliltä saadaan kerättyä kasaan sekalainen kundiporukka. Karin äiti Kaarina ja hänen kampaajaystävänsä auttavat roolien ja tyylin löytämisessä ja tanssiopettajakin löytyy onneksi lähipiiristä. 

”Kun sulle elämä antaa sitruunoita, kirpeitä ja liikaa. Niin silloin järjestä partyt ilman muuta, niin tehään mehuu. Jee, me tehään mehuu.”

Siitä se nousukiito sitten alkaakin ja yleisö pääsee seuraamaan bändin esiintymisiä, ihmissuhdekiemuroita ja markkinamiesten metkuja. Oltiin ystäväni kanssa jo väliajalla sitä mieltä, että Poikabändi -musikaali on ehdottomasti viihdyttävintä, mitä olemme teatterissa nähneet. Osui siis aivan täydellisesti meidän nostalgiahermoomme.

Hyvin tehdyt musiikkinumerot loivat fiiliksen kuin olisimme olleet ihan oikeaa poikabändiä katsomassa. Täydellisesti aikansa muotikliseitä jäljitelleet asut saivat hihkumaan riemusta joka kerta bändin tullessa lavalle ja hersyvät hahmot ja heidän hauskat replansa pistivät yleisön repeilemään ja antamaan aplodeja usein ihan yksittäisille repliikeille. 

Jos olet fanittanut ysärillä jotain poikabändiä tai tykkäät musikaaleista, ja etenkin jos sanoit kyllä molempiin kohtiin, on sun matkattava Tampereelle tsekkaamaan ToiBoysin keikkakunto. ..ei kun siis katsomaan tuo musikaali. Siis molemmat! Kokonaisuus sai mut ihan täysin uskomaan ToiBoysin olemassaoloon. 😀

Paluumatkalla tirskuimme kuin teinitytöt puhuen siitä kuka bändin jätkistä oli kuumin (mun mielestä Seitti, ystäväni sydän sykki Korpille) ja miten ihanasti he katselivat encoren aikana JUST MEITÄ! <3 <3

Tää oli mun eka kerta Tampereen Työväen teatterissa, mutta tämän tuotannon taso vakuutti kyllä, että kannattaa mennä toistekin. 

Jos sun C-kasetilta soi aikoinaan kerta toisensa esimerkiksi Kaunis Peto, I Want it that way ja Relight my fire ja pussailit iltaisin julisteissa hymyileviä keskijakauksin varustettuja poikia, niin tää musikaali on just sulle. 

Mikä muuten on sun kaikkien aikojen lemppari poikabändihitti? 

Mä en tiedä pystynkö sanomaan yhtä… Mut jos yritän, niin minut kyllä Take Thatin Relight my fire saa aina heiluttamaan peppua. Ja rinnalle pakko mainita slovarien puolelta sitten pahapoikaimagolla myydyn East 17:n Stay Another Day. Sen tahdissa tuli monta kertaa discon jälkeen itkettyä, kun ei taaskaan kukaan poika hakenut hitaille. :/

Alla vielä ToiBoysin tyylinäyte!